Kirjoitan loppumeterillä olevan uusperheyrityksen loppuaallokossa. Eropalstalla tulevan eksän eksä (nimimerkki tiedossa) jauhaa vuodesta toiseen kuinka heidän yhteiset kersansa ovat niin mukavia ja kilttejä pentuja, koskaan ei ole mitään ongelmia. Mulla on ihan toinen käsitys niistä samoista pennuista, ja varsinkin siitä mitä oma tuleva eksäni murrosikäsiltään vaatii. Kun ei vaadi mitään. Kenelläkään teineistä ei oo tapoja, eivät osaa moikata kavereita, sukulaisia, tuttuja, naapureita. Jos saavat lahjan tai vaikkapa vaan niitä huomioidaan erityisesti, niin eivät kiitä, kun vanhemmat eivät oo koskaan sellaista heiltä vaatineet. Vanhin jo 18 v, (nuorin 12 v.) ja tulevan eksän vanhemmat kertoivat muutama vuosi sitten kuinka heitä on aina hävettänyt ja nolottanut se, että heidän oma lapsensa ei oo omille muksuilleen osannut opettaa peruskäyttäytymistapoja. Tuleva eksä haukkui oman aiemman eksänsä, että kun se ei ole opettanut lapsille mitään, mutta eipä tuo ole itekään näyttänyt olleen paikalla osoittamassa esimerkkiä. Älyttömän noloja tilanteita ollut, kun ystäviä, sukulaisia ja tuttuja on ollut käymässä tai oltu kylässä, niin nämä teinit omahyväisesti ottavat kaiken vastaan, mutta ei osaa kiittää seurasta tai osallistua mihinkään. Aluksi oli joitaki rankkoja keskusteluja tästä aiheesta, mutta tuleva eksä on ollu enemmänkin sitä mieltä, että pentujen pitää antaa olla ihan niinku ovat luonnostaan, ei niitten tartte kiitellä tai moikkailla. Ihan kummallista, kun meillä tässä maassa on sellaiset tavat, että kiitetään ja ollaan kohteliaita. No, tulevaisuudessa saavat tehdä ihan ku haluavat, ei kukaan opasta. Varmaan tulee vastaan vielä kaikki nuokin asiat ja muut (niitten teinien ei tarvi osallistua siivoukseen, edes omien huoneidensa tai tavaroittensa, eivät vie roskia, eivät tee mitään kotitöitä, asuvat kuitenkin vuoroviikkosysteemillä vanhempien luona). sitten elämässä myöhemmin. Itestä tuntuu, etten halua olla osallinen noin huonokäytöksisten ihmisten elämään eikä tuleva eksä ollenkaan tajua, että mistä on kyse. Se vaan kumartelee lapsille ja joka kerta pyllistää mulle ja muille, kun jotakin vakavampaa haluais keskustella. Tämä uusperhekokeilu on nyt päättymässä, enkä suosittele yhdellekään, että lähtee teijän ja meijän lasten kokeiluun. Tässäkin yrityksessä lapset on tietysti oppineet ettei tartte välittää kiitoksista ja muista ku ei oo kukaan koskaan opettanu, mutta kyllähän sitä tunneälykin vois olla, että tajuais miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. On kyllä ollut noloa ja ihan hävettänykki, kun muutama ystävä on ihan suoraan sanonu, että tosi huonokäytöksisiä pentuja.
Uusperhekokeilu ja sen lapset
Loppumetreillä
40496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Aika sama tilanne minulla. Tosin minä olen vielä tiiviisti mukana tässä uusperhesysteemissä, koska minulle ja miehelleni on siunaantunut yhteisiä lapsia. Miehelläni on 2 lasta ennestään.
Miehen lapset ovat ala-asteikäisiä, eikä mitään käytöstapoja ole heilläkään. Toki odotukset eivät voi olla niin suuret kuin teini-ikäisiltä, mutta kyllä tuon ikäiset olisi jo voinut kasvattaa kiittämään ja tervehtimään. Hävettää niin usein heidän takiaan. Oma äitini oli ostanut toiselle synttärilahjan. Äitini halasi kyseistä lasta, joka seisoi tikkusuorana kädet kyljissä kiinni. Avasi lahjan, ravisteli vielä papereita ja totesi, että tässäkö tämä oli? Ei kiittänyt, lähti vain pois. Minä sanoin, että vie nyt hieno lahja omaan huoneeseesi. Silmiään pyöritellen otti lahjan mukaansa ja mutisi ettei varmaan tulisi koskaan tarvitsemaan sitä.
Lapset eivät tee mitään kotitöitä. Siis eivät yhtään mitään. Minä pyöritän mieheni kanssa heille täysihoitolaa. Jättävät astiat pöytään päivällisen jälkeen, voit ja juustot pöytään kun tekevät itselleen voileivän, heittävät likaiset alushousut olohuoneen lattialle, märän pyyhkeen kylppärin lattialle, ulkovaatteet eteisen lattialle....
Olen puhunut tästä mieheni kanssa sata kertaa. Hän aina sanoo, että totta, lapsia pitäisi opettaa näissä asioissa, nyt tapahtuu muutos. Mainitsee lapsille asioista pari kertaa ja taas ne unohtuvat.
Hei, kuulostaa tutulta, tuokin märkien pyyhkeiden jättäminen. Ja täyshoitola. Me alussa puhuttiin näistä, mutta ei se johtanu mihinkään. Ja sama juttu on justiinsa, kun teinit saa jotaki, niin kaikki otetaan annettuna, ei aatella, että joku muu on tehny niitten eteen asioita. Kamalan vaikeeta on, mutta niinku kirjotin, niin vanhempien nuo asiat pitäs opettaa. Kumpikin vanhemmista palvelee ja palvoo lapsia, niin eihän siitä tule mitään. Että ku lasten pitää saada olla lapsia niinkauan ku ne on lapsia. No, onhan 18v. jossain määrin lapsi, mutta olis kai sillekin mukavaa sitten ku muuttaa omilleen, niin osata käyttää imuria. Ja on se lain edessä täysikänen. En ees kehtaa kirjottaa mitä kaikkea olen nähny ja kuullu ja minkä kanssa eläny, mutta tuntuu siltä, että vanhemmat jauhaa murrosikäsille ruuan valmiiksi ja pyyhkii takapuolen.
Tällaiset vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen. Kun lapsen on aika aikuistua ja tulla toimeen omillaan, ollaankin sormi suussa, ei osatakkaan.
Minun ex-mieheni pyyhki vielä tyttärensä pyllyn kun tämä oli 9-vuotias. Ei kuulemma "jaksanut" itse. Kuinka laiska voi ihminen olla jos ei jaksa edes omaa persettään pyyhkiä? Tuskin koulussakaan opettajat sitä pyyhkivät. Mutta ex-mieheni mukisematta teki kaiken mitä tytär pyysi. Osti mitä tyttö halusi, kuskasi milloin vain minne vain tytär halusi. Vaikka mies olisi juuri tullut töistä kotiin, tai oli sopinut muuta menoa, niin ei väliä. Jos mies ensin kieltäytyi, tyttö sai itkupotkuraivarit (siis sellaiset 2-3 vuotiaan uhmaikäraivarit!), ja isukki sitten antoi periksi. Joka päivä ruuan jälkeen tyttö halusi "jälkiruokaa". Isukki antoi jäätelöä, ja poisti vielä käärepaperitkin tytön puolesta. Jos minun tekemäni tai isukin tekemä päivällinen ei tyttöä miellyttänyt, isi haki heseltä hampurilaisen.
Kun minä tulin raskaaksi ja tytölle kerrottiin tulevasta vauvasta, tyttö sanoi että ei hän halua mitään vauvaa tähän rääkymään. Ex-mieheni meni jotenkin nöyräksi ja oli kuin olisi olemuksellaan pahoitellut vatsassani olevan vauvan olemassaoloa. Silitteli tytön päätä, voi raukkaa, etkö sinä olisikaan halunnut...?
Silmäni avautuivat liian myöhään. Olin jo nilkkojani myöten uusperhepaskassa. Jaksoin katsella meininkiä vielä jonkin aikaa lapseni syntymän jälkeen, mutta sitten sain tarpeekseni. Ex-mieheni meni pari kertaa tyttärensä kanssa jopa hotelliin yöksi, kun pikkuprinsessa ei kuulemma jaksanut enää valvoa ja kuunnella vauvan itkua. Vauva heräsi öisin yhden kerran syömään, siinä se. Mutta mieheni mukisematta varasi hotelliöitä ja maksoi niistä satasia koska tyttö niin halusi.
Kauhulla muistelen tuota aikaa. Olen kiitollinen lapsestani, mutta mitään muuta hyvää en tuosta liitosta saanut.
no todellaki HUH HUH.
Meni hotelliin ja jätti sut vauvan kanssa?? Jo on mies sinullakin. On nää kamalia tarinoita. Jotenki sitä ajattelee, että on käsittämätöntä millasia vanhempia on, ja millasia lapsia. Minä oon tehny oman päätökseni lähteä pois, ja mitä enemmän sitä miettii, niin sitä mielummin jättää nuo tyypit oman onnensa nojaan. Vaikka mun mielestä ongelma on niissä aikuisissa eikä niitten lapsissa. Niinku alunalkaen.
Aivan. Vika on aikuisissa.
Ja kaiken tuon tyttöä kohtaan tuntemani äsrtymyksen alla pohjimmiltani säälin häntä. Jonain päivänä isi ei enää ole siloittelemassa tietä, ja mites sitten kun vastoinkäymiset ja pettymykset sattuvat kohdalle. Sillä niitähän sattuu jokaiselle. Tyttö oli kasvatettu siinä ajatuksessa, että maailma pyörii hänen napansa ympärillä. Millainen järkytys hänelle tuleekaan olemaan, kun hän huomaa, ettei näin olekkaan.
Seurasin sitä meininkiä sivusta monta vuotta ja täytyy sanoa, että teen kaikkeni, jotta oma lapseni saa parhaat mahdolliset eväät elämään. Kenenkään elämä ei ole läheskään kokoajan prinsessasatua tai ruusuilla tanssimista, ei edes niiden oikeiden prinsessojen.
Sepäs se, kun kokeilee vaa eikä ota tosisaan, eihän se onnistu.
Katkerana ei muuhun kykenekkään kuin kokeilemaan yhteiselämistä kenen kanssa tahansa.
Mistä näitä provoja oikein keksit? Ja vielä jaksat vastata itsellesi... heh... kyl on näitä idiotteja maa pullollaan...
Voi että.. katkeruus on vakava asia... mene hoitoon...
Lissua ahdistaa kun totuus tulee ilmi.
.. hihhiiii, tosi ihnaia tenien kirjotelmia taas vinot pinot!!! Onko nää näitä koululintsareita vai missä tätä tarinankerrontaa opetellaan? Hehhee... voi pieniä äidin kultuja...;)) Kukahan näistäkin huolta kantaa???
Lissua ahdistaa kun totuus tulee ilmi.
ihnaia
tenien
tarinankerrontaa
Opettele sinä Lissu kirjoittamista.
Vika todellakin on aikuisissa. Omassa "uusperhekokeilussani" miehen lapset olivat aluksi oikein herttaisia. Teimme asioita yhdessä ja meillä synkkasi. Piru pääsi irti vasta kun muutimme miehen kanssa yhteen. Lasten äiti kuuli tästä ja päättikin kääntää kelkkansa: ai tää muija onkin tullut jäädäkseen, pistetäänpäs kaikki risaseks! Hän alkoi puhua minusta paskaa lapsille ja kääntää lapsia minua vastaan. Hän teki lapsistaan kieroja pieniä vakoojia, laittoi heidät kuvaamaan asuntoamme ja minua (!!!) kamerakännykällä. Mielestäni tämä kielii vain hänen huonosta itsetunnostaan ja mustasukkaisuudestaan, ja on sairasta purkaa sellaista lapsiin.
Pikkuhiljaa yhteiselomme alkoi olla kireää.
Lapset raportoivat kaikesta äidilleen, salakuuntelivat niin että olivat jopa jostain raha-asioista kärryillä, ilmoittivat äidilleen jos eivät olleet tyytyväisiä minun laittamaani ruokaan tai jos en ollut pessyt tietyksi päiväksi jotain tiettyä vaatetta. Tunsin olevani akvaariossa, perheellämme ei ollut enää minkäänlaista yksityisyyttä. Piti aina ajatella mitä sanoo eikä sanoa mitä ajattelee. Jos oli huono päivä, ei voinut sanoa miehelleen että kylläpäs nyt kyrsii, se raportoitiin heti eteenpäin ja matkan varrella asia muokkautui aivan toisiin sfääreihin.
Mieskin oli kaiken tämän edessä aivan avuton. Ja loppujen lopuksi minä lähdin.Soin sille akalle ja lapsilleen sen tyydytyksen, että saivat savustettua minut ulos. Onneksi olkoon heille vaan, ei kiinnosta pätkääkään. Mutta miestä säälin. Hän oli surun murtama, ja pelkään pahoin, ettei hän voi enää koskaan elää rauhassa kenenkään kanssa elämäänsä loppuun saakka, paitsi ehkä eläkeläisenä. Ja tuntui pahalta jättää hänet oman onnensa nojaan. Minä pääsin hänen ex-akastaan ja lapsistaan eroon lopullisesti, mutta hän ei pääse koskaan.
Niin.
ihan hyvä, että te kaikki lähditte ja häivyitte pois paskasta. Näillä lapsilla on nyt varmasti onnellisempi elämä. Kiitos teille kaikille äitipuolille, jotka tajuatte lähteä, kun kupla puhkeaa. Totuus on se, että uusvaimoke on ikuinen kakkonen. Ja ydiinperheeseen liittyvät illuusiot kun puhkeaa, niin kyllähän se varmasti tiukkaa tekee. Itse löysin miehen, jolla ei omia lapsia. Ei eksää elämässä mukana. Ihanaa yhteiseloa on jatkunut nyt vuosia, en vaihtaisi päivääkään pois. Oma valinta, jos lähtee eronneen miehen matkaan. Eikä tajua miten homma tulee päättymään, ennemmin tai myöhemmin.
Ohhoh. Sinä et siis itse ole "uusvaimoke", mutta osaat kertoa "uusvaimokkeen" asemasta ja tulevaisuuden kuvista. Aika rohkea veto.
Miehelläni on lapsi ex-avovaimokkeensa kanssa. Ehtivät ennen eroaan asua pari vuotta saman katon alla vuokratussa rivarikämpässä.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 11 vuotta, avioiduimme 7 vuotta sitten. Meillä on 3 yhteistä lasta, ja olemme rakennuttaneet omakotitalon pari vuotta sitten.
Voisitko ystävällisesti kertoa, että millä tavoin minä olen "ikuinen kakkonen"? Olenko mielestäsi kakkonen lasten vai miehen exään rinnastettuna? Jos lapsiin, niin ok. Jos exään, niin miksi mies sitten on minun kanssani ja meni kanssani naimisiin ja teki kolme lasta eikä exän kanssa? Ja voiko minua sanoa "uusvaimokkeeksi", vaikka olen mieheni ensimmäinen vaimo?
Mielestäni on epäkypsää ja turhaa antaa tärkeyssijoja omille perheenjäsenilleen. Lapsiaan ja puolisoaan rakastaa yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Ei minun mielestäni ole kovinkaan aikuismaista jaella ykkös-, kakkos- ja kolmossijoja. Entäs sinulla, onko sinun miehesi sinulle ikuinen kakkonen? Ja sinä miehellesi?
Eipä taida pitää paikkansa, voi miten olet eksynyt uusperhepalstalle ja vaivaudut meidän ex,ien ja nykyisten palloittelua lukemaan jos ei mitään kontaktipintaa??
Ja kyllä se on "uuspeheessäkin" lapsille rankkaa jos vuosia kuvioissa ollut aikuinen lähtee, eli yksi ero takana ja toinen tulossa kyllä ne lapset reagoi vanhempiensa vointiin ja tapahtumiin perheessä ihan kaikissa perhemuodoissa, ja vaikka se lähtevä osapuoli ei lapsen oma vanhempi niin ikävä voi olla kova ja se oman vanhemman suru ja uudelleen eron läpikäyminen on rankkaa vaikka olisikin alussa sitä mieltä että hyvä kuin lähti.. Ja mitä tulee "uusvaimojen" ainaisesti kakkoseksi jäämisestä niin senhän tiedät olevan pötyä.
Itse tiedän olevan nykyisen miehen nro1 ja hui kamala jos vielä kuulisin että olisin lasteni isän ja siis ex mieheni nro 1 en haluaisi kyllä olla edes nro 2siinä jonossa..
vaikka lapsille hän nykyään hyvä isä ja hänen nykyinen vaimonsakin tulee ihan ok toimeen heidän kanssa.
Mutta jaarittelun jälkeen takaisin asiaan mistä sinä mitään tidät jos et ole kenenkään uusvaimoke (oma kammottava sanahirviösi) ta ex.ä
Olet aikajanallisesti kakkonen. Olet tullut jonkun jälkeen. Homma toimii, jos et kaipaa ykköspaikkaa ja hyväksyt edeltäsi mahdollisen olemassaolon ja merkityksen sille yhdelle lapselle.
Homma ei toimi, jos olet haaveillut ykköspaikasta ja toisen naaraan olemassaolo närästää jatkuvasti, näet lapsessa hänet jne jne.
On varmasti olemassa fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät miten elämä kulkee. Mutta olen myös nähnyt primitiivisen version naisesta, joka ajatteli putsata pöydän ja ottaa ykkössijan itselleen. Heivata lapset ja entisen kuuseen. Ei onnistunut.
Näin.
Tuskin se sunkaan mies oli neitsyt kun sut tapas, joten et sinäkään ole ykkönen.
Ja sitä paitsi, ykkönen on se ketä rakastaa juuri nyt, exää ei rakasteta, yleensä vihataan, korkeintaan siedetään..... niiin se vaan lissu on asian laita
Ahaa. Mieheni on siis minulle aikajanallisesti kolmonen. Minulla on 2 exää ennen häntä. Sinun teoriasi mukaan mieheni ei siis koskaan voi olla minun sydämessäni ykkössijalla menneiden suhteideni vuoksi. Lasketaanko mukaan myös nuoruudenrakkaudet? Koska tällöin mieheni on aikajanallisesti vasta viides.
Onko sinun miehelläsi eksiä? Jos on, niin sinäkin olet tullut jonkun jälkeen. Sinäkään et silloin ole ykköspaikalla.
Mua henk.kohtaisesti hämmästyttää suunnattomasti tällaiset itsensä lähes jumalten joukkoon nostavat ex-vaimot.
Mulla on ex-mieheni kanssa lapsia, mutta en silti kuvittele enää olevani ykkössijalla ex-mieheni elämässä. Olin joskus mutten enää. Ex-miehellä on puoliso ja mulla on puoliso, ja kyllä mulle ainakin nykyinen mieheni on ykkössijalla, ei ex vaikka sen kanssa lapsia olisikin.
Mun mielestä itsensä ex-miehen/vaimon elämässä jalustalle nostaminen kertoo vaan siitä ettei itse ole päässyt erosta yli. Ei suostuta avaamaan silmiä ja huomaamaan, että ei se ex jäänytkään ruikuttamaan perään loppuiäkseen vaan jatkoi elämässä eteenpäin. Sen katkeruuden, huonon itsetunnon ja mustasukkaisuuden syövereissä on helpottavaa omissa kuvitelmissaan nostaa itsensä sinne korkealle ykköspaikalle, vaikka todellisuudessa sieltä pitäisi vain laskeutua arvokkaasti ja jatkaa itsekin pää pystyssä eteenpäin.
"Sen katkeruuden, huonon itsetunnon ja mustasukkaisuuden syövereissä on helpottavaa omissa kuvitelmissaan nostaa itsensä sinne korkealle ykköspaikalle, vaikka todellisuudessa sieltä pitäisi vain laskeutua arvokkaasti ja jatkaa itsekin pää pystyssä eteenpäin. "
tää oli käsittämättömän hienosti ja osuvasti sanottu!
Siis kerran vielä, jo kokeneena miehenä miehei on valinnut minut rinnalleen tai oikeasti valitsimme toisemme.
Koska molemmilla lapsia edellisistä jo päättyneistä liitoista harkitsimme tarkkaan ryhdymmekö tähän mutta kyllä ja joka päivä nämä 14 vuotta sen päätöksenteon jälkeen olen saanut tuntea olevani naisena nro 1, yhteen hiileen olemme puhaltaneet kun on ollut kyse lapsista sinun minun meidän tai jostain ongelmista, ikinä ei ole tarvinnut ( edes riidan tiimellyksessä) epäillä hänen sitotumustaan minuun.
Lapset ovat jo pikkuhiljaa aikuistuneet , heidän kanssa ollaan tekemisissä ihan normaaliin tapaan ei ole heidänkään kohdalla ikinä ollut tarvetta pohtia arvojärjestystä , mieheni lapsilla on hyvä äiti ja omilla ok isä, mutta meidän kodissa ollaan eletty meidän yhteisten sääntöjen ja jo traditioiksi tulleiden tapojen mukaan, minun asiani ei ole ikinä olut arvostella muita mutta oman perheen siältöön saan vaikuttaa.
Ja joo kyllä vielä tänäkin aamuna herätessämme oli rakkautta ja iloa yhdessäolosta ilmassa Ja vaimona olen juuri se 1..
jos se exä olisi siinä hommassa ollut numero 1 niin ei varmaan homma olisi heillä kaatunut,
Jos juoksen 100 m ja olen kerran nuoruudessani voittanut kun kaikki kokemattomia ei tee minusta nro 1 kautta aikojen.
Se joka jaksaa taistella, olla rinnalla vaikeinakin aikoina, eikä huuda ero, minä lähden ja vien lapsesi tai lähde mutta et tapaa lapisiasi enään joka ongelman edessä on auttamattomasti jäävä kakkoseksi se joka loppupeleissä seisoo rinnalla on se ykkönen.
Tän laskuopin mukaan ani harva meistä on ykkönen. Suurimmalla osalla on ollut poika- ta tyttöystäviä jo yläasteelta asti. Tuskin monenkaan mies/nainen, jolle lapsia on tullut tehtyä oli se "ensimmäinen".
Tämmöisillä naisilla on jo olemassa suuria ongelmia ja masentuneisuutta sekä huonommuuden tunnetta ja epäonnistumista elämässään, eikä pois pääsyä näy.
Sen tähden he itseään parantaakseen iskee siihen heikoimpaan asiaan uuden miehen lapsiin. Lapset ovat juuri sopivan kokoinen asia jonka he pystyvät ylittämään ja tuntemaan itsensä paremmaksi. AIkuisia kun ei voi helpolla voittaa eikä satuttaa henkisesti.
Ihminen joka kostaa toisten lapsille oman epätoivon ja katkeruuden, ei voi olla täysin terve.
Jos lähtee uusperheeseen kokeilumielellä, ei homma varmasti toimi.
Meillä uusperhe rakennettiin rakkaudesta ajatuksena, koko loppuelämäksi.
Oma lapseni on haastava, neurologinen sairaus ja teini, melkoinen yhdistelmä. Silti mieheni kestää kaiken!
Mieheni lapset taas ovat ihania, toinen toki teinituskissa, ja minä rakastan heitä lähes kuin omiani.
Mutta meillä ei siis kokeilla, meillä rakennettiin perhe, jo olemassa olevista perheenosista ja se toimii, vaikka onkin välillä haastavaa, mutta kun jokainen joustaa ja ymmärtää, saa jokainen myös olla onnellinen ja osa tätä ihanaa perhettä.
Tässä on asian ydin "meillä rakennettiin perhe, jo olemassa olevista perheenosista ja se toimii, vaikka onkin välillä haastavaa, mutta kun jokainen joustaa ja ymmärtää, saa jokainen myös olla onnellinen ja osa tätä ihanaa perhettä". Helpoksi kai ei ajattelekaan sitä uuskuviota, mutta meikäläisen tapauksessa minun pitäs olla ainoa joka joustaa, sopuetua ja ymmärtää, noitten muitten ei tarvitse muuta kuin olla passattavina. Tuleva eksä sanoo että aikuisen pitää taipua, sopeutua kaikkiin muihin. Varmaan joo, mutta kai niitten muittenkin pitäs huomioida uudet perheenjäsenet. Meillä ei rakennettu vaan revitiin vaikka yritti mitä keskusteluja tai temppuja tahansa. Tämä mun tuleva eksä siis on ollu se joka on haukkunu oman edellisen eksänsä näkemättä itsessään syitä. Tai osaamatta ajatella että yhteistyöllä se uusperhekin syntyy.
Niin sulla ei ongelmana ole lapset vaan mies. Munkin mies oli silloin kun alettiin seurustelemaan exnsä ja lastensa liekassa, kusetettiin ja vietiin rahat jne. Nuorempi lapsista vaati jos vaikka mitä ja oli isästään mustasukkainen ja ex pyrki puuttumaan meidän asioihin. Kuitenkin puhumalla (huom. ei riitelemällä) no alun ongelmat setvttiin miehen kanssa kaksin. Kyllä kun jokaiselle tehtiin selväksi rooli perheessä ja tehtiin selväksi myös mitkä pelisäännöt meidän perheessä on, niin sen jälkeen tämä on ollut silkkaa myötämäkeä.
Jos sua tilanne noin ahdistaa, niin lähde ihmeessä pois. Jos olet valmis lähtemään se kertoo siitäkin ettei suhteesi ole taistelun arvoinen.
..heh... exä lapset vie miehen rahat, mut sie vaan saat luvan kanssa viedä??? Ahaa... että näin... lapset ryöstää oman isän, mut sulle kaljarahat on itsestään selvyys!
Tapa kuule lissu itsest!
Mä tienaan enemmän kuin mieheni enkä juo kaljaa....toisin kuin sinä
Missä kohtaa kirjoitettiin että """" exä lapset vie miehen rahat""""? Luin monta kertaa viestin johon vastasit, mutta en löydä mainintaa exä lapsista. Voisitko auttaa Lissu?
No kyllä juot, et muuten raivoisi suu vaahdossa, kirjaimellisesti..
Tapa ittes
Ensinnäkin lapella ei ole kuin yksi perhe, se missä hän vakituisesti asuu. Kukaan ei vi itseään kutsua äitipuoleksi eikä isäpuoleksi, jos lapsella on oiekat rakkaat vanhemmat. Se onv aan katkerien ihmiseten nostamista itseään jalustalle, säälittävää.
Jos antaisitte miehen perheen olla rauhassa kaikki olisi hyvin.
On säälittävää että vieraat ihmiset kiusaavat miehen lapsia ihan tuosta noin vaan.
Ja taas kännissä????
-lapella
-vi
-oiekat
-onv
-aan
Kuin myös!!;)
Ahaa. No sittenhän minä ja mieheni olemme mieheni lasten perhe. Lapset ovat joka toinen viikko äidillään ja joka toinen viikko meillä, ja lapset ovat kirjoilla meillä eli isänsä luona. Lasten virallinen koti on siis meidän kotimme ja lasten posti tulee tänne.
Sinun teoriasi mukaan siis lasten äiti ei ole hänen perhettään, jos kerran lapsilla on vain yksi perhe siellä missä he vakituisesti asuvat. Lapset asuvat vakituisesti minun ja isänsä kanssa, lasten äiti asuu eri osoitteessa.
Kiitos kun teit tämän asian selväksi, en ollut tällaisesta käytännöstä edes tietoinen.
Noh, Lissu, vieläkö teoriasi pitää paikkaansa?? :D
Ei Lissu enää taida vastata tähän, hänhän joutuisi puhumaan itsensä pussiin :D
Lissusta en tiedä, kun en tiedä kuka Lissu on tai mitä se tarkottaa, mutta tästäpä tuli pitkä ketju. Ja kuten täällä niin monesti, väliin on tullut paljon pelkkää p**** ku oikeet ihmiset haluais keskustella iha vakavissaan. Joku tuolla kuitenki kirjotti että jos on alkanu ahistaa niin kannattaa lähtee. Sen teen. Myös tästä ketjusta :)
Kyllä voin sanoa ( ite elän juuri tätä) Että EI MISSÄÄN NIMESSÄ UUSIOPERHETTÄ!
Tulee kokoajan SINUN JA MINUN LAPSET ja säännöt, kuka mitä mitenkin noutaa niitä. Samalla haukutaan toisen lapsia miten kiittämättömiä ja passattuja ovat. Eivät tee mitään kotitöitä, tulee kuin suoraan hotelliin ja kaikki valmiina pöytään.
Tällasta se on, ja ihan taatusti monessa uusioperheessä. Yhteiset menot miehen / Naisen kanssa saa tapella exien kanssa että saa jotenkin luonnistumaan ajankäyttö. Sitten on vielä lasten harrastukset jotka pitää huomioida molemminpuolisesti.. IHAN HELVETTIÄ TÄÄ!!!!