Minua kiinnostaa, että minkälaisia kasvatusmetodeja nykyään oikein käytetään? Mitkä ovat periaatteet ja missä kulkevat rajat?
Itse en hyväksy ns väkivaltaista kasvatustyyppä, mutta kyllä pienet otteet ovat joissain tilanteissa sallittuja. Että jos ensimmäisellä, eikä toisellakaan mene oppi perille, voi vähän näpäyttää.
Olis kaksi vastakohdan esimerkkiä, mihin olen törmännyt ja mitkä saivat kysymysmerkkejä ajatuksiini..
1. Yllättävän paljon näkee lenkeillä, että koiraa kuritetaan kun se ei kulje vieressä vaan vetää. Kun koira vetää/ei kulje halutulla tavalla, omistaja huutaa, koira alistuu ja saa parit remmin iskut takapuoleen. Tätä näen valitettavan usein.
Tämä ei mielestäni ole se oikea tapa tässä.
2. Yksi huvittava tapaus oli myös se, kun olimme sukulaisten kanssa mökkeilemässä. Istuimme ruokapöydässä ja pariskunnalla siinä oli tanskandoggi. No ei mennyt kauaa, kun tämä koira tuli ja vetäs makkaran siitä omistajansa lautaselta. Nainen vaan sano että "noh noh". Minäpä sanoin että,
etkö muuta aio tehdä asialle? Tämä vastaa että "kuule tämä koira on huonoista oloista otettu meille, että nämä selviää puhumalla".
Vastasin vain "selvä" vaikkakin tunsin suurta hämmentyneisyyttä ja raivoakin samalla :D Huhhu..... että mielestäni tuommonen asia ei liity mitenkään siihen, että koira saa tehdä mitä lystää, koska on "huonoista oloista".
Löytyykö sitä kultaista keskitietä enään nykypäivän kasvattajilta/koiranomistajilta. Että tossakin vain pari esimerkkiä noista omanmielen ääripäistä..
Itse en hyväksy ns väkivaltaista kasvatustyyppä, mutta kyllä pienet otteet ovat joissain tilanteissa sallittuja. Että jos ensimmäisellä, eikä toisellakaan mene oppi perille, voi vähän näpäyttää.
Olis kaksi vastakohdan esimerkkiä, mihin olen törmännyt ja mitkä saivat kysymysmerkkejä ajatuksiini..
1. Yllättävän paljon näkee lenkeillä, että koiraa kuritetaan kun se ei kulje vieressä vaan vetää. Kun koira vetää/ei kulje halutulla tavalla, omistaja huutaa, koira alistuu ja saa parit remmin iskut takapuoleen. Tätä näen valitettavan usein.
Tämä ei mielestäni ole se oikea tapa tässä.
2. Yksi huvittava tapaus oli myös se, kun olimme sukulaisten kanssa mökkeilemässä. Istuimme ruokapöydässä ja pariskunnalla siinä oli tanskandoggi. No ei mennyt kauaa, kun tämä koira tuli ja vetäs makkaran siitä omistajansa lautaselta. Nainen vaan sano että "noh noh". Minäpä sanoin että,
etkö muuta aio tehdä asialle? Tämä vastaa että "kuule tämä koira on huonoista oloista otettu meille, että nämä selviää puhumalla".
Vastasin vain "selvä" vaikkakin tunsin suurta hämmentyneisyyttä ja raivoakin samalla :D Huhhu..... että mielestäni tuommonen asia ei liity mitenkään siihen, että koira saa tehdä mitä lystää, koska on "huonoista oloista".
Löytyykö sitä kultaista keskitietä enään nykypäivän kasvattajilta/koiranomistajilta. Että tossakin vain pari esimerkkiä noista omanmielen ääripäistä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sopivasti keppiä ja porkkanaa. Eiköhän näitä keskilinjan taivaltajia ole suurin osa.
Selkeät säännöt, liikuntaa ja hellyyttä. Näillä meillä mennään :)
Useimmat mun tuntemani koiranomistajat ovat lepsunpuoleisia säännöissä jos jompaankumpaan suuntaan mennään. Toki monella on myös hyvin hanskassa kuri ja rakkaus. Itse en käytä pakotteita tai fyysistä kuritusta. Korkeintaan nyppäsy hihnasta.
Koirankoulutustapoja löytyy niin monta erilaista koska eri koirat ja omistajat toimivat eri tavalla.
komennan kyllä koiraa korottaen ääntäni (EN HUUTAMALLA) sillä pienikokoisena naisena minulla on pieni äänikin joten se kuulostaisi koiralle vain innostuneena vikinänä jos normaalilla äänen sävylläni komentaisin = hyödytöntä
Tiukka käsky siis tilanteissa jossa sitä tarvitaan, kun koiraon hieno tyttö niin se saa palkinnon, namia tai rapsutusta
Koirat ovat meillä perheen jäseniä joten sääntöjä ei hirveästi ole.. mutta:
Koirat ei hypi sohvalle/sängylle, niillä on sitä varten omat paikat
Koirat ei ryntää ovelle kellon soidessa
Koira kulkee kauniisti vierellä lenkkeillessä, kun hihna on poissa saa temmeltää
Minä kuljen ensin ovista ja porteista
Vieraita ei hypitä
Naksutin ääni on jumalainen
Ennen uloslähtöä rauhoitutaan ja istutaan
Koirat eivät ole keittiössä kun minä syön
Näistä pidän kiinni :) Sen lisäksi koirat saa hirmuisesti rakkautta ja hellyyttä mutta tilanteen mukaan osaan olla tiukkakin ja jos oikeasti tarve vaatii voin ottaa koiraa niskavilloista kiinni ( eipä ole tarvinnut kuin pari kertaa nuin tehdä)
Eiköhän jokainen itse päätä rajat. Itse rakastan nukkua koirien kanssa ja herkut jaetaan, tottakai. Sohvalla istutaan kaikki ja koirat saavat kaikki lelut ja härvelit. Kaikki menee silti hyvin. Koirat tottelevat ja ongelmia ei ole. Säännöt ovat vaikkapa lenkin jälkeen kävellään suoraan tassupesulle, punkit poistetaan hiljaa istuen jne.
No nämä lienevät ääritapauksia.
Mutta yksi asia minua ihmetyttää: miksi sille koiralle pitää huutaa? Huudetaan, että se saataisiin tottelemaan paremmin ja kentälläkin kouluttaja kehoitti kiljumaan ja huutamaan kun kehuu koiraa. Luuleeko ne että näillä on jotenkin huoo kuulo?
No huutamisesta sen verran että jos koira on pitkän matkan päässä niin korotan kyllä ääntä jotta varmasti kuulee. Nuhtelut annetaan myös vähän kovemmalla murahdustyyppisellä äänellä, koirat keskenään myös tekevät tällä tavoin.
Kimeä ääni on koiran mielessä todella hyvä merkki, miten olla hiljaa kimeä...?
Kiljuminen ja liike kiihdyttää ja innostaa koiraa. Jos sulla on herkästi syttyvä koira, et tarvitse paljoa kiekumista. Jos sulla on rauhallisempi yksilö, se vaatii paljon enemmän ääntä ja liikettä ohjaajalta, jotta liikkeisiin saadaan vauhtia.
Siksi koiralle huudetaan, mutta se huuto on iloista!
Miten niin "nykyään" noiden kovempien kuritusmenetelmien suhteen? Vuosituhannet sellaisia menetelmiä ollaan käytetty. Ei sellainen ole pelkkää nykyaikaa, vaan sellaista on ollut aina. Nykyaikaan mennessä sellainen kovakouraisempi koulutus on vain vähentynyt ja vähentynyt, kuules. Nykyaikaa ovat nuo liian alistuvat omistajat.
Niinhän se on mitä suurempi hyvinvointi yhteiskunnassa vallitsee sitä laajemmalle ihminen kykenee näkemään. Oma napa ensin, sitten vasta jos resursseja riittää, kiinnostutaan muiden navoista. Ja nyt resursseja riittää.
Toisen maailman sodan jälkeen luotiin ihmisoikeudet, nyt kun ne meillä länsimaissa on kaikille saatettu, nyt voidaan katsella mitenkäs muu ympäristö voi ja huomataan, että tarvitaan eläimille oikeuksia, tarvitaan luonnolle suojelua, tarvitaan paljon ihmisoikeustyötä vielä kehittyvissä maissa... Jos meillä olisi itsellään vielä kurjuutta/sotia ja köyhyyttä, meille olisi aivan sama muniiko kana häkissä vai vapaana tai voiko koira hyvin, kaadetaanko sademetsiä tai kuoleeko joku lapsi nälkään. Ei tarvitse miettiä omaa iltaan asti hengissä selviämistään, niin aikaa jää miettiä kaikkea muuta...
Joskus huudan, yleensä tiukasti EI, HYI jne. Riippuu tilanteesta. Nyt on vähän taas hakusessa kun penikka saapui taloon. On viisvuotias narttu ja liki nelikuinen uros. Tietty vasta pentu opettelee kieltoja "äänähdyksiä". Vanhempi tottunut kieltoihin ja ottaa katsekontaktin ihan pyytämättä. Mutta pentu ei vielä tunnistä esim. JÄTÄ komentoa, joka meillä tarkoittaa ettei ota maasta. Hätäännyksissä sit tulee kiljuttuu välillä ja kun tarpeeksi kiljasee niin kyllä tipahtaa ja jää ns. ihmeissään katsomaan, et mikä tolle oikein tuli. Koska suussa välillä milloin mitäkin. Koskaan en ole vanhempaa fyysisesti rangaissut. Jaa, olenpa kerran selättänyt ja silloinkin oli tilanne että oli pieni (yleensä en suosi rähinä leikkejä) rähinäleikki ja otti vahingossa hampailla, jolloin lopetin leikin heti, kiljaisin ja kun leikki ei loppunut vaan jatkui pistin koiran selälleen ja tiukan ei hampailla. Tehosi, siis oli ainut kerta viisvuotiaan elämässä. Kun luet koiraasi, niin osaa ennakoida tulevan ja komento ajoissa, siis melkein etukäteen, niin ei tarvi sen enempää. Esim. vastaan tulevat huomioin ajoissa komenolla OHI, jos en halua jäädä treffaamaan. Ja sen verran kovalla äänellä, jotta vastaantulevakin kuulee ja tietään, että haluamme ohittaa rauhassa. Ei munkaan mielestä mikään oo muuttunu entisestä. No, okei 30 vuotta sitten oli enemmän piikkipantaa ja näki kun ihmiset veti hihnalla persuksille. Mutta mielestäni jo silloin oli tiedossa, että hihna joka kuljettaa ja käsi joka hyväilee ei tee pahaa.
Olen aina pitänyt eläimistä ja nekin myös minusta "toivottavasti" eikä ikinä ole tullut mieleeni niitä satuttaa. Toki myönnettävä on et pinna on välillä tiukassa tämän uusimman kanssa ja tulee seuraavan vuoden koettelemaan hermoja. Se on vaan jaksettava olla määrätietoinen ja ennenkaikkea kärsivällinen. Jos saan siitäkin edes puoliksi niin kivan koirakansalaisen kuin tuo vanhempi typy on, niin olen tosi tyytyväinen. En vaadi mitään ihme juttuja vaan kivaa lenkkikaveria ja ihan vaan elämään kanssani. Tämä vanhempi siis tulee sivulle, jää paikalleen, istuu ja menee maahan. Ennenkaikkea tulee luokse pyynnöstä. Se on jo hyvä. Toki sitten jotain hyppimisiä ja aktivointi hommia tehdään, mutta ne on sitten vapaa-ajan kivoja leikkejä. Kaikki opit mitä opittu on palkitsemisen kautta. Pentukin ymmärtää jo elekielellä pari käskyä/pyyntöä. Elekieli itseasiassa menee koiralla paremmin kuin puhekieli. Kun aikoinaan opetin vanhempaa käytin ääntä ja elettä samanaikaisesti. Nyt ei tarvi enää kuin näyttää eleellä niin koira toimii sen mukaan. Toki, jos olemme vaikka koirapuistossa leikkimässä ja haluan koiran huomion, niin pitää ainakin saada toinen huomaamaan itseni. Täytyy vielä sanoa, että tunne, kun saa koiran havaitsemaan eleellä annetun pyynnön on aika huikaiseva ja kiva mennä vaikka terassille ja vain hiljaisesti näyttää koiralle mitä siltä haluat siltä.
Sitä suuremmalla syyllä koiraa kasvatetaan jos se on kasvattamaton ja huonoista oloista. On aika kertoa selvin "sanoin" mitä se saa missäkin tilanteessa tehdä. Normaalissa kodissa pentukoira oppii aika pian omat rajansa joita harjoitellaan päivittäin ja näillä eväillä kasvatetaan kunnon koira.