Elvis tuottajana ja sovittajana

Jos ei meitä keskustelun realistisia ääniä, Elviksen roskaksi myöntäviä olisi, eivät fanaattiset uikutuksesi saisi vastauksen vastausta. Nyt sait kuitenkin ainakin tämän yhden, johon vastannet tutulla tyylilläsi.

Pointti omassa Elvis-kritiikissäni ei ole koskaan ollut se, etteikö kyseessä olisi vaikuttava laulaja ja tulkitsija, ja eritoten sitä poppimittapuulla (yleisemminkin ottaen toki). Vain se kiusaa, että materiaali jota Elvis esitti, oli lähes sataprosenttisesti aivan totaalista roskaa.

Ei suurikaan tulkitsija voi saada heikkoa säveliä elämään. Klassinen on onneksi sekä tulkinnan että sävelmateriaalin taivas, mikä panee kyllä kummastelemaan kaikensorttista Elvis-fanatismia.

Tiiä häntä, Pelvis oli kova musantekijä (valitsi, esitti ja sovitti ohjelmistonsa) ja aika harvoin ihan oikeesti hukassa. Pelvis ei silti taida vetää vertoja sille kovimmalle musaajalle, jolloin punkkarit tuli iski maamerkkinsä mestaruustasolle, jolle ei sen koommin olla ylletty.

Minä, Dhommi, en ole koskaan vältellyt minkään totuuden myöntämistä!!!!!!

Olen vain realisti musiikin suhteen: esim. Elvis ja Beatles on musiikkina kökköä verrattuna Schubertiin. Tämä on totuus.

Joku tuolla jo uhoilikin Schubertin suhteen. Olisikin kiva jos Elvis olisi levyttänyt vähän Schubertin laulusarjoja. Koska silloin heidän pitäisi kohdata realismi sen kautta, että he itse pitävät Elvis-tulkintaa parhaana ja kaikki musiikin ammattilaiset valitsevat parhaaksi tulkinnaksi aivan muun, jonkun lukuisista aidosti tasokkaista Schubert-tulkinnoista joita on tehty.

ReKe kun ei oikein nyt pure täällä Pelvis-foorumillakin, paras olisi tietenkin jos sakki itse ymmärtäisi harhaanjohdettuutensa ja skarppaisi omatoimisesti.. mutta liikaa pyydetyksi tuon oivallan.. toki toki.

Eikös se itse geeämmä jo lupaillut perehtyä säveltaiteeseen? Vetikö sittenkin sanansa pois kaikessa hiljaisuudessa kun ei mitään ole kuulunut asian tiimoilta. Joitakin Elviksen levymyynteihin liittyneitä lapsellisuuksia lähinnä on tainnut täällä sittemmin esitellä...

Beethoven - viides sinfonia

Bach - Matteus-passio

Sibelius - Viulukonsertto

Tuohon voisi lisätä Mozartin loppupään sinfonioita (vaikka 39,40 ja 41), jotka lienevät sopivanpituisia klassismin edustajia.

Viitosen rinnalle sitten heti seiska ennen kolmanteen perehtymistä - ne muut tulevat sitten itsestään näiden jälkeen. Konserttopuolellekin voi aika pian jo sukeltaa ja niitähän riittää. Beethovenin viisi pianokonserttoa, ainoa viulukonsertto sinne Mendelsohnin viulukonserton seuraksi - Mozartin pianokonserttoja unohtamatta. Niin ja tietysti meillä on todellakin Bach brandenburgilaisineen, joista voi aina aloittaa.

Noista muodostuukin vankka lähtökohta sukeltaa syvemmälle barokin, klassismin ja romantiikan alkuaikojen ehtymättömään sävelaarteistoon. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa kohti romantiikan ajan - miksei myöhäisromantiikankin - suursaavutuksia.

Kannattaa muistaa, että 1900 -luvulla on tehty paljon muutakin kuin tuo tunnetuin suomalainen sävelteos, Sibeliuksen viulukonsertto. Prokofjiev voisi olla oiva vaihtoehto 1900 -luvun musiikkiin tutustuttaessa, noin aluksi.

Jokos te muuten olette kuunnelleet Elvikset?

Kyllähän noihin on perehdytty sovitun mukaisesti. Elvishän on esittänyt monipuolisesti pop- ja iskelmälauluja aina ajan oloon sovitetulla tavalla.

Alkuaikoina näyttää olleen aika karheata meininkiä kokoonpanolla, jossa instrumenttien määrällä ei juuri juhlimaan päästä. Nämä ovat varmasti sitä "aitoa Elvistä", jossa läpikuultaa tuo jonkinmoinen 'vaistonvarainen' ote. Näin näyttäisi olevan eritoten niissä ensimmäisissä pikkuyhtiön äänityksissä. Sittemminhän suosio taisi kasvaa ja sitä mukaa tietysti myös tuo kaupallinen koneisto alkoi ottaa suuremman roolin tuotantoa kokonaisvaltaisemmin ohjaavana yksikkönä.

Uudelle vuosikymmenelle tultaessa ohjelmisto näyttäisi monipuolistuneen: joukkoon on eksynyt melko viihteellistäkin materiaalia, jolla lienee kosiskeltu sitä hieman varttuneempaa ostajajoukkoa. Samalla taisi se sellainen karhea rokkilaulajan ote muuttua siloitellummaksi ilmaisuksi. No, tässä kohtaa laulaja on ehkä tehnyt monipuolisinta ohjelmistoaan, vaikkakin pitkälti viihdemusiikin keinoin. Yleisesti ottaen 1960 -luvusta voisi todeta, että nuo elokuviin kasatut kokonaisuudet edustavat kenties sitä tasapaksuinta vaihetta tuon ajan tuotannoissa.

Seuraava vaihe taitaa olla se jonkinlaisena "comebackina" tunnettu kausi, joka yhdistää tiettyä karheutta ja toisaalta myös yhä selkeämpää viihdeilmaisua. Tämä saattaisi olla sellainen ajanjakso, jota alan harrastajat pitävät melko noteerattunakin. Pikkuhiljaa myös sovituksiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota; mukaan on eksynyt taustakuoroja ja jopa jousiakin - tämä kuuluu esimerkiksi noilla hengellisiksi luonnehdituilla äänitteillä. Viihdettähän tämä toki on, mutta tunnustuksena on annettava se, että konserttiäänitteillä laulaja yltää kutakuinkin samantasoisiin suorituksiin kuin studioiden korjailluissa äänitteissäkin. Näinhän ei tavallisimmin ole asiainlaita pop- ja viihdeartistien kyseessä ollen. Yleisesti 1970 -lukua leimaa vahva viihteellisyyden kaapu ja tuo karhea tyyli alkaa olla kokolailla taaksejäänyttä elämää. Tämä korostuu aivan loppuvaiheen äänitteissä, joissa karheutta ei ole juuri nimeksikään. Nämä äänitteet lienevätkin niitä 1970 -luvun alun jälkeen varteenotettavimpia - laulajan ääni on 1960 -luvun alun jälkeen puhtaimmillaan.

Joo, Elvikseen olen tutustunut sovitusti. Ja hieno laulaja hän kyllä oli! Jo aiemmalta pohjalta varma tieto tästä selkeni kuuntelun yhteydessä.

No voi sun, kylläpä täällä on hiljaaaaaasta...

On muuten aika yleinen tuo toteamus, että Elvis ei itse säveltänyt esittämiään lauluja. Näin äsken mm. Chuck Berry -dokumentissa televisiossa asia todettiin. Tarkoitus tekijöillä oli tietysti pönkittää Berryn asemaa ja mainetta ja esittää hänet jotenkin parempana kuin Elvis.

Ei minulla ole mitään vastaväitteitä. Elvis ei todellakaan säveltänyt laulujaan. En tosin oikein tajua, miksi olisi pitänyt. Ei kukaan ole koskaan väittänytkään Elviksen olleen hyvä lauluntekijä.

Logiikka on joillakin siis tämä: jos laulaja ei sävellä laulujaan, hän ei voi olla hyvä, tai ainakin muut omat laulunsa säveltävät laulajat ovat parempia. Tästä tietysti seuraa loogisesti, että seiväshyppääjä ei voi olla hyvä, ellei hän itse valmista käyttämiään seipäitä.