alkusyksyn päivänä
kun harmauden verkko
peitti alleen kesän
kun aurinkokaan ei näyttäytynyt
ja pionitkin kumartuivat
sateen painosta
ja muuttolinnut ottivat hyvästit kesältä
niinkuin me toisiltamme
kun harmauden verkko
peitti alleen kesän
kun aurinkokaan ei näyttäytynyt
ja pionitkin kumartuivat
sateen painosta
ja muuttolinnut ottivat hyvästit kesältä
niinkuin me toisiltamme
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin surullinen että vilunväre menee pitkin selkää... sointui hyvin päivän ilmapuntarin kanssa :)
Tuli mieleen..
http://www.youtube.com/watch?v=Bc3DWD-rGno&feature=related
Hieno, Liona.
Vaikka surulliselta tuntuukin niin muistan kesän aurinkoiset päivät.
Kiitos m.miina palautteestasi ja olit todella löytänyt sopivan biisin!
Vaikka surulliselta tuntuukin niin muistan kesän aurinkoiset päivät.
Kiitos m.miina palautteestasi ja olit todella löytänyt sopivan biisin!
Jokin meni pieleen ei ollut tarkoitus vastata kahdesti:(
Haikeasti kuvaat runossasi alkavan syksyn tunnelmaa. Aika on pian jo hyvästellä kesä ja kesän ilot.
Harmaat ja sateisen kylmät päivät antavat jo selkeät merkkinsä edessä odottavasta syksystä.
Runon hieman alakuloinen tunnelma korostaa sitä hyvästien heikeutta, joka kohta väistyvän kesän mentyä on käsillä.
Kesä on mennyt ja loma päättyy. On aika palata jälleen " sorvin ääreen"
Kaunista on unosi kuvakieli, jossa syksyistä alakuloa ja haikeutta korostaa pionien surumielinen painuminen sateen alla.
Toisaalta. Eihän syksy pelkkää alakuloa ole.. Edessä ovat kuulaat ja kirpeät syysaamut, syksyisten värien kirjo ja hehku kirkkaina syksyn päivinä.
Valoa, värejä, raikkautta, sekä tummiä öitä, jotka ainakin alkusyksystä saattavat ola hyvinkin lämpimiä, sisällään lukemattomia aiheita rakkausrunoihin.
On ilo havaita, että runosi elävät ja uudoistuvat. Monitasoisuus, josta olen runojesi yhteydessä aiemminkin maininnut, syvenee ja luotaa yhä syvemmälle lukijan tunnekokemuksissa. Tämä on selkeästi havaittavissa jo noissa aiemmissa runoissasikin.
Ilmaisukielesi on selkeää ja yksinkertaisen kaunista. ( huomioiden kielellisen taustasi, tarkennan hieman yhdellä mielikommenteistani)
Älä missään tapauksessa koe loukkaavana, tai väheksyvänä ilmaisuani "yksinkertainen". Minä arvotan asioiden yksinkertaisuuden älykkyyden osoitukseksi. Älykkäät osaavat tehdä asian yksinkertaisen ymmärrettäväksi ja haluankin ilmaista ihailuni tavastasi muovata ilmaisusi kauniiksi yksinkertaisen helpolta vaikuttavalla tavalla.
Kiitos jälleen kaikista noista kauniista runoistasi, joita en ole juurikaan kommentoinut omien kesäisten menojeni aiheuttamien seikkojen vuoksi. Olen ollut lyhyitä tankkausreissuja lukuunottamatta sivistyksen tavoittamattomissa.
Yritän jatkossa palata yhä aktiivisemmin tänne runojen maailmaan.
Kiitos Liona
Hei Ceero ja kiitos taas kerran antamastasi palautteesta.
En toki loukkaanu, yksinkertaisuudesta on tullut "tavaramerkkini" ja
vaikka haluaisin en osaa kirjoittaa ns. korulausein.
Minäkin pidän syksystä, kun ilma on raikas on helpompi hengittää,
pimeästä en sensijaan pidä. Syksyllä voi hyvällä omallatunnolla
olla sisällä ja vaikka lukea tai tehdä jotain muuta mikä kiinnostaa.
Loma on loppu mutta teen osan töistä kotoapäin ja siten voin
itse hallita työaikani kunhan se vain tulee tehdyksi.
näiden sateiden jälkeen
päivät kirkkastuivat
auringon hiipiessä hellimään taas
mutta rannoilla ei ollut ketään
kultainen hiekka odotti turhaan rakastavaisia
ilakoimaan päällensä ...
he olivat muuttuneet kivisydämiseksi
valmiiksi koviksi kestämään syksyiset tuulet
työn vangitsevan otteen
ja vapaus jäi vain lapsille
joiden ei vielä tarvinnut mennä kouluun
ei meille ...
jotkut menevät ohi
joiden ei ole tarkoitusta kuin laskea ankkureita
mutta muistot jäävät
verhot laskeutuvat jättäen hämärään ...
niin upea runo hyvä liona !!!
Aurinko tuli takaisin ainakin näyttäytymään
hetkeksi ettemme unohtaisi kesää
sen mahtia joka sillä meihin on
aurinko tuli takaisin
että muistaisimme kiittää
sen tuomia kesäpäiviä
ja öitä
jolloin aurinko ei nukkunut
ja mekin valvoimme
kesäyössä
vannoen ikuista rakkauta
meren rannalla
aaltojen lyödessä vaahtopäisinä
kallioita vasten
juoksimme käsikädessä veteen
oli kesä ja päivä ja yö
sulautuivat toisiinsa
oli vain se hetki
i
sinä ja minä...
Kiitos runo64 hienosta kommentistasi!