Meiän 2,1-v. tyttö oppi hienosti päiväkuivaks pari viikkoa sitten. Miten ihmeessä hän yhtäkkiä nyt alotti pissailemaan lattialle ja sänkyynsä. Kahet sänkypyykit laitoin koneeseen tänään. Tuntuu että tekee sitä huomion hakuisuuttaan, mutta eihän voi olla etten saa hetkeäkään tehdä mitään välttämätöntä, ilman että hän heti itkee ja pissaa alleen. Kaikki on tullut niin hienosti pottaan kakat ja pissat. Nytkö on siirryttävä takaisin vaippoihin, että voi tehdä kotitöitä ja tarkastaa joku asia netistä. Lapsi tulee heti huutamaan että haluaa sykkyyn, ja jos sanon ettei sovi nyt, niin huutaa ja pissaa alleen. Muutoin ei halua ollenkaan haleja eikä syliin, kieltäytyy jyrkästi ja juoksee pois. Suren etten saa ollenkaan hellitellä tyttöä. Olenko säikyttänyt hänet jollain, kun olen yrittänyt ensin hyvällä ja perustelemalla ja sitten huutamalla saada häntä viime aikoina tottelemaan, muttei tottele mitään. Heittelee tavaroita vaarallisesti, syljeskelee, pissailee lattialle tahallaan, konstailee loputtomiin, ja tosiaan kieltäytyy hellyydestä. Haluaisin hellitellä vielä "vauvaani", mutta en voi, koska hän vääntää itsensä sylistä pois. Miten saan pissajutun kuntoon, kurin ja että olis sitä hellittelyäkin? Pissaus onnistuu kyllä pottaan usein, ja kehun, mutta varmaan 5 kertaa tai enemmän tulee lattialle tms. väärään paikkaan. Olen alkanut siitäkin huutaa, kun kerran jo osaa mennä potallekin. Jos keskityn yksinomaan häneen koko päivän, pissaus onnistuu paremmin, mutta onhan pakko irrottautua muihinkin hommiin. Olen yksinhuoltaja. Olen jotenkin niin täysin epäonnistunut, kun luulin olevani hyvä äiti. Kuvitelmat rapisi kun tyttö täytti 2. Rakastan häntä niin valtavasti, mutta tuntuu että hän ei edes pidä minusta.
2-vuotiaasta
neuvoja kaipailis
6250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko tämä totta? Aika itsekkäältä kuulostaa. Ei 2,1 vuotiaan vielä tarvitse olla päiväkuiva. Varmasti osaltaan voi olla 2 vuotiaan uhmaa päällä myös, josta johtuu kiukuttelu kun ei saa huomiota halutessaan. Ainakin omani kohta 2 v tekee tätä. Meillä käydään potalla ja hyvin se menee mutta ei olla lähelläkään päiväkuivaa vielä eikä se haittaa koska en ota stressiä siitä. Kyllä noi asiat selkiintyy kun on tarkoitus, väkisin ei kannata opettaa ja liikaa ei saa tuon ikäiseltä vielä vaatia. Anna aikaa ja ymmärrystä.
Näitä ongelmia tuntuu olevan nykyään enemmän, kun kuivaksi opettelu aloitetaan niin myöhään.
Itselläni pojat ovat olleet kuivia siinä puolentoista vuoden jälkeen, ehkä lähempänä kahta kyllä toinen ja tytöt ennen puolentoista vuoden ikää. Mutta tämä oli 80-luvulla, jolloin oli kyllä huomattavasti harvinaisempaa nähdä yli kaksivuotias vaipoissa. Tuskin lasten fysiologia on mihinkään muuttunut, vaan tavat ja tottumukset. Kiireessä ei ehditä opettaa, koska ei se nyt ihan itsestään käy.
Perusasiasta saa valtataistelun, kuten tässä lienee käynyt, jos asiaa lykkää kahden kieppeille. Kammottavia tarinoita olen kuullut housuun kakkaavista kolmivuotiaistakin, kun on vain ajateltu, että kaikki aikanaan.
Meillä oli samanlaista.Mielestäni se oli uhmaa,tytär muutenkin hyvin tempperamenttinen.Meillä kaksi erilaista pottaa ja wc:n supistaja,lapsi sai omaa tahtoaan näyttää,kun valitsi mihin tekee.En antanut enää vaippaa päiväkäyttöön,fleeseä vaan estämään vahinkoja ja mattoja vähemmäksi.Kun ei ole tietävinäänkään vahingoista lapsi oppii,ettei huomioita saa siten.
Pomoksi ei tuon ikäistä kannata laskea,vaan kotityöt saa tehdä ajallaan.Jos saisi lapsen energiaa purettua ulkona ja leikkikentillä voisi kotona olla rauhallisempaa,meillä tämä helpottaa nytkin arkea.
Kiitos vastauksista. Niin en minä mitään pakottamista siihen potta-juttuun ole käyttänyt. Kokeilin vain antaa olla ilman vaippaa, ja hän sitten osasikin asiat hienosti kakkaa myöten tehdä pottaan, eli tunnistaa kyllä ne hätänsä. Kaikki sujui jotain pari viikkoa, mutta sitten hän keksi ruveta ilmeisesti huomion kipeyttään pissailemaan lattialle aina jos yritän tehdä jotain omaa juttua, kotitöitä jne. Yritän kyllä selittää että äiti tekee nyt tämän asian, ja tulee sitten leikkimään, mutta tyttö osoittaa mieltä tuolla pissailulla, tai sitten ei tosiaan vielä hallitsekaan juttua niin hyvin kun luulin. Energian purkamiskonsti ulkoilulla ainakin tänään auttoi pahimpaan raivoamiseensa. Joskus vaan on päiviä ettei ehditäkään ulos, vaikka yritän huhkia kaikki työt valtavalla vauhdilla. Ne hommat sitten aina kasaantuu kun ulkoillaan, eikä niitä voi jättää tekemättäkään. Teen siis kaiken yksin, koska olen täys-yksinhuoltaja, ei ole myöskään yhtäkään ystävää tai sukulaista jotka voisi auttaa edes joskus. Olin aviossa, mutta jouduin eroamaan miehen henkisen väkivallan takia. Tänään tyttö sentään oikein pyysi pusua ja antoi pusun itsekin. On ollut niin torjuva pitkään. Sylissä ei anna pitää kuitenkaan. Työntää minua poispäin ja sanoo että "äiti pois". Onkohan se äidin pois työntäminen sitä uhmaikäisen itsenäistymishalua vaan sitten, eikä sitä että olen ollut niin kova komentamaan toisinaan. Ajatteiln että ne rajat tarvitaan kuitenkin, ja kun ei ole sitä jämäkkää isähahmoa lapsella. En vaan tiedä mikä on liian jyrkkää, ja joskus väsyneenä tulee ehkä raivottua yli kohtuuden pikkuiselle. Josko sen takia työntää minua pois.
Pääosin hoidan lapsen yksin,tosin isällään viikonloppuisin,joten tutulta kuulostaa.Kyllä minäkin aloin raivota lapselle tuossa reilun 2 vuoden iässä,huutaa,kun mikään ei tuntunut tepsivän ja normaali arki vaikeutui uhman vuoksi.Samanlaista äiti pois kommenttia on saanut kuulla ja enemmänkin yhdessä tekeminen,vaikka ojanpientareen kukkien ja käpyjen tutkiminen yhdessä on enemmän mieleen,kuin sylittely.Iltasadun haluaa lukea sylikkäin.Silittämään pyytää selkäänsä mieluummin kuin halailemaan.
Olen vain yrittänyt yksinkertaistaa kodinhoitoa,eineksiä käytän toisinaan ja helppoja ruokia pakkaseen,niin ei jokapäiväistä kokkaamista.
Lapsi on myös innostunut askartelusta,tehdään yhdessä ja leikkaa ja liimaa myös itsekseen.
Minäkin mietin viime talven,että olen huono äiti,kun yritän olla lapselle mieliksi ja kotityötkin pitäisi tehdä.Välillä tuntui,ettei saa edes ajatella omia ajatuksiaan,sekin on pois lapselta.
Isänsä antaa lähes kaiken periksi ja tyttö sanoo,kun tulee kotiin,että on vain isän kulta ei äidin ja haluaa kokonaan asua isän luona.Enpä tuosta enää jaksa mieltäni pahoittaa,kait se kuuluu itsenäistymiseen.
Aloittaja vastaa nimimerkille "kotihoidossa". Kiitos, ihanaa kuulla että ilmesesti ihan normaaliin kehityikseen kuuluvia nää jutut. Ainoo mikä ei ole ihanaa etten ole aina osannut hillitä itseäni niin hyvin mitä olin päättänyt. Se oli helppoa vielä sylivauvan kanssa ajatella että minäpä en hermostu koskaan, mutta nyt sitten tuli tilanne, että on saanut ajatella kaikki uusiksi, että kuinkas kärsivällisiä sitä tässä ollaankaan.Yövalvomiset jne. vauva-aikana oli ihan helppo juttu. Sitä on oikeen tosi kiitollinen jos on ykskin päivä, kuten tänään, että on voittopuolisesti sitä mukavaa ja rauhallista. Tyttö oli niin kiltti koko päivän, anto mun puuhata välillä kotihommiakin ja halusi auttaa niissä. Aamulla kun sanoin että äiti rakastaa sua, niin sanoi että "ei äiti rakasta", mutta jatkoin vaan että kyllä äiti vaan rakastaa, vaikka mitä sanot. Teki pottaan asiat kaikki ihan itse taas, ja illalla tuli oikeen mojova pusu tytöltä ja ihanat lämpimät halit. Tukkapöllyä annan itselleni, jos vielä kerrankin hermostun. Yks paha juttu on synnytyksen jälkeen alkanut valtaisa pms-vaiva, eli ennen kuukautisia pinna kiristyy ihan äärimilleen. Sillon jos tytöllä on vielä pahempi vaihe, niin on aika todennäköstä että hermot ei kestä kovinkaan hyvin.