Leski muuttanut viikon sisällä perittävän kuolemasta vainajan kiinteistöltä muualle, vuokralle, kiinteistö jäänyt tyhjilleen.
Kiinteistöllä lämmityskielto ym. ongelmia.
Leski ilmoittanut perukirjassa pitävänsä hallintaoikeuden perittävän jäämistöön.
Mihin omaisuuden luovutuksiin leskellä on laillinen oikeus?
Mitä perilliset saavat tehdä kiinteistön hyväksi, ilman oikeutta hallita jäämistöä? Leski ei pysty hoitamaan kiinteistön perusasioita, mistään ei ole sovittu, yksi osakas vaatinut milloin luopumaan osuuksistaan muita, milloin käyttökuluihin osallistumaan, aika kuluu-
Itseäni pelottaa, milloin tulee isompi käyttökululasku- kuitenkaan ei minulla ole oikeutta käydä kiinteistöllä. eikä varoja osallistua esim. remonttikuluihin, juuri itse tulen nipinnapin toimeen palkallani.
Mitkä ovat suoraan lesken kuluja, asuupa tai ei kiinteistöllä?
Mitä virkaa tällaisella hallintaoikeudella on, jossa itse kiinteistö on asuinkelvoton, ja perintö niin pieni, ettei veroja tulisi muutenkaan per osakas?
Vainko sitä varten, että mahdollistaa kiinteistön rapistumisen lopullisesti, ja kaikenlaisen kiusanteon sillä, kuka on oikeutettu johonkin, vaikkei rahkeita ole vastata edes käyttökuluista, kuten sähkö, jäte- ym.
Vai, voiko olla niin, että hallintaoikeus on kirjattu, mutta sitä käytännössä ei ole.
eihän jos leskeäkin ajattelee, ole mitään järkeä maksella käyttökelvottoman kiinteistön kuluja- kiinteistön, jossa omistajataho ei saa tehdä yhtään mitään, paikan päällä. Hankala vuokratakaan lesken, kun ainoa talon lämmitysmuoto on pois pelistä.
sisarusten kesken tämä asia on vaikea, kukaan oikein tiedä muuta kuin sen, että lesken valta on rajaton hänen elinaikansa, ja jäämistöstä on siihen mennessä todenn. jäljellä vain metsämaata ja puustoa, hieman, ja pihapiiri- rakennukset ehtivät helposti pariinkymmeneen tai enempi, vuoteen käyttämättöminä ja kunnostamattomina lahota perusteellisesti. Leskihän ei vastaa siitä mitenkään, mitä autiolle talolle tapahtuu?
Kiinteistöllä lämmityskielto ym. ongelmia.
Leski ilmoittanut perukirjassa pitävänsä hallintaoikeuden perittävän jäämistöön.
Mihin omaisuuden luovutuksiin leskellä on laillinen oikeus?
Mitä perilliset saavat tehdä kiinteistön hyväksi, ilman oikeutta hallita jäämistöä? Leski ei pysty hoitamaan kiinteistön perusasioita, mistään ei ole sovittu, yksi osakas vaatinut milloin luopumaan osuuksistaan muita, milloin käyttökuluihin osallistumaan, aika kuluu-
Itseäni pelottaa, milloin tulee isompi käyttökululasku- kuitenkaan ei minulla ole oikeutta käydä kiinteistöllä. eikä varoja osallistua esim. remonttikuluihin, juuri itse tulen nipinnapin toimeen palkallani.
Mitkä ovat suoraan lesken kuluja, asuupa tai ei kiinteistöllä?
Mitä virkaa tällaisella hallintaoikeudella on, jossa itse kiinteistö on asuinkelvoton, ja perintö niin pieni, ettei veroja tulisi muutenkaan per osakas?
Vainko sitä varten, että mahdollistaa kiinteistön rapistumisen lopullisesti, ja kaikenlaisen kiusanteon sillä, kuka on oikeutettu johonkin, vaikkei rahkeita ole vastata edes käyttökuluista, kuten sähkö, jäte- ym.
Vai, voiko olla niin, että hallintaoikeus on kirjattu, mutta sitä käytännössä ei ole.
eihän jos leskeäkin ajattelee, ole mitään järkeä maksella käyttökelvottoman kiinteistön kuluja- kiinteistön, jossa omistajataho ei saa tehdä yhtään mitään, paikan päällä. Hankala vuokratakaan lesken, kun ainoa talon lämmitysmuoto on pois pelistä.
sisarusten kesken tämä asia on vaikea, kukaan oikein tiedä muuta kuin sen, että lesken valta on rajaton hänen elinaikansa, ja jäämistöstä on siihen mennessä todenn. jäljellä vain metsämaata ja puustoa, hieman, ja pihapiiri- rakennukset ehtivät helposti pariinkymmeneen tai enempi, vuoteen käyttämättöminä ja kunnostamattomina lahota perusteellisesti. Leskihän ei vastaa siitä mitenkään, mitä autiolle talolle tapahtuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensihätiin joitain vinkkejä. Jutustasi sain käsityksen, että asiallista kustannusten jakamista ja ositussopimusta lesken kanssa ei vapaaehtoisesti synny.
Lakiin perustuva lesken elinikäinen hallintaoikeus pätee vain puolison tai puolisoiden yhdessä omistamaan pesään kuuluvaan yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon.
Tuo fraasi, pitää muu jäämistö hallinnassaan, pätee kunnes joku perillinen esittää jakovaatimuksensa ja asunnon lisäksi oleva muu jäämistö voidaan jakaa..
Hallintaoikeuden haltijana lesken kuuluu maksaa kaikki asumisen ja tavanomaisen kunnossapidonkin kulut riippumatta asuuko hän asunnossa. Jos leski laiminlyö asunnon hoitamisen, maksuista puhumattakaan, niin voitte hakea käräjäoikeudelta hallinnan purkamista. Menee lakimiehen ajamaksi jutuksi ja pitää olla laiminlyönneistä näyttöä.
Jaa, kiitos... Parempi ratkaisu tässä olisi se, että kiinteistön omistat saisivat (halvempikin) jakaa hoitovastuuta, hyötyhän tulisi leskelle, kun talon kunto kohenisi. Mutta kun minkäänlainen yhteydenpitoyrityskin pesän asioissa lesken taholta tulkitaan puuttumiseksi...
Tilanne ei muutu siten, kuin huonompaan suuntaan, ja lesken mahdollisuus käydä itse kiinteistöllä sekin vaikeutuu, kun rapistuminen saa vauhtia.
Ai voi vaatia jakoa?
Ai, eikö siihen kuulu koko jäämistö kun niin on ilmoitettu kuitenkin perukirjassa?
Leskellä oli oikeus luovuttaa myöh. pk vainajan omaisuudeksi osoittautunutta omaisuutta- kysymättä etukäteen mitään perillisiltä, mutta varsin ajoneuvoon on saajan ollut vaikea hankkia rekisteröinti nimiinsä.
Näyttöä on, ettei leskeä kiinnostanut millään tapaa maksaa esim. sähkölaskua, vaikka on todistettavissa ettei kukaan perillisistä ole saanut avaimiakaan käyttöönsä, päästäkseen minkäänlaisia kuluja tekemään-
Vaatimuksen kulujen maksusta teki yksi osakas, jonka leski oli vaatinut käyttökuluja maksamaan- en tiedä saiko tai saako jotain hyvitystä maksamistaan, itse kieltäydyin, koska enhän tosiasiassa voi sen enempää käyttää kuin hoitaa omaa(kin) omaisuuttani. Minun olisi ruinattava leskeltä lupa, jos haluan paikkauttaa/paikata kattoa, ja jopa avaimet vissiin maksettava käteisellä saadakseni päiväksikin, että paikkaisin sitä kattoa! Hyvä, ja konkreettinen esimerkki meidän tilanteesta.
Sisaruksista yksi meinasi jo liki vuosi sitten lähteä lakimiehelle, nyt taitaa olla jo tässä toinenkin mukaan lähdössä.
Ja leski siis ei voisi estää perillisiä käymästä esimerkiksi tontilla/puustoalueella ainakaan?
eniten tilanteessa loukkaa se, että perilliset ei ole kuin perukirjasta saaneet yllätyksenä lukea, missä kunnossa kiinteistö on, mitään paikallakäymisoikeutta ei ole, ellei sitten sitäkin ole jo jaeltu vain lesken "ystäville", tms. Tämä leski on ihan ikioma äitimme, sen takiakin tilanne hankala-
Oikeastaan jako olisi hyvä vaikka paperilla murtolukujakona... helpottaisi käytännön asioiden hoitoa huomattavasti.
Todella kiusallista ryhtyä omaa äitiä vastaan oikeustoimiin, mutta ellei ällitälliä ole tarpeeksi käsittämään mitkä ovat lesken oikeudet ja vastuut, niin minkäs teet tai tyydyt seuraamaan katseella kodin ränstymistä. Tilanne jakaa usein sisarukset eri leireihin äidin suututtamisen ja tulevan perinnön takia.
Koti ja koti-irtaimisto on suvereenisti lesken hallinnassa, mutta pesän muun omaisuuden osalta perillisten ja lesken (avio-oieus) välinen ositussopimus ja perillisten kesken jakokin saadaan vireille hakemalla käräjäoikeudelta pesänselvittäjä/-jakaja tekemään toimitusjako.
En suosittele vähävaraiseen pesään näin järeää toimenpidettä, koska prosessi vie aikaa ja maksaa maltaita, sekä tulehduttaa puhevälitkin vuosikausiksi.
Olisikohan tuttavapiirissänne tai vaikka pankissa joku lesken arvostama asiantuntija, joka suostuisi keskustelun vetäjänä puhumaan teille järkeä/lakiakin.
Jolla leski saadaan nöyrtymään.
Ilmoitatte kaikille laskuja lähettäville tahoille että leskellä hallintaoikeus ja laskut voi osoittaa hänelle.
Tämän jälkeen ette sitten maksa mitään.
Siinä vaiheessa kun ulosottomies kolkuttelee lesken nurkilla pitäisi viimeistää leskellä alkaa vipattamaan että mikä on homman nimi.
Jos asia etenee pitemmälle ja omaisuus menne ulosottoon niin sopikaa voudin kanssa jokin summa millä ostatte omaisuuden pois.
Vouti myy mielellään käyvällä hinnalla omaisuuden perillisille kuin alkaa järjestämään huutokauppaa.
Teidän perintöosuushan on kuitenkin turvassa sillä lesken velat eivät vaikuta niihin.
Ei nyt noinkaan sentään. Mutta en ainakaan itse ennemmin lotkauta korvaakaan että muiden osakkaiden tileille pitää hoitokuluista rahallisia laitella... Jos ne on maksettu.
Asun kauempana, ja esim. lomallani oli tilaisuus tehdä vaikka parikin viikkoa konkreettista pesällä, mutta kun nätisti kysyin, tuli heti tenkkapoota.
Antaa katon vuotaa...
Jne.
Oletin, että äiti "suuttui" juuri siitä, kun perilliset ei ole halunneet enempää hoitokuluihin ruveta, kiinteistöverot kyllä maksetaan. Mutta- mitä vastaan mitään upotamme pesän hoitolaskuihin?
Tyhjillään ja siinä kunnossa pesällä ei ole tuottoarvoa, kuin leskelle puun kasvu.
Äitihän voisi vuokrata taloa, kun pahimmat saa kunnostaa, ja saada näin lisätuloja- mutta kun ei, niin minkäs sille...
Käsittääkseni sen voi ihan valita, pitääkö hallintaoikeuden tilaan jolla ei asu, ei kuulemma aio koskaan käydäkään.
Ja kun tuotakin kiinteistöveroa selvitin uteliaisuudesta, sekin kuuluisi lesken maksettavaksi. Pyysin käyttökuluista tositteiden kopioita, sekä pesän muutaman kuukauden tilitietoja- syvä hiljaisuus.
Tilitiedot siis ei kuulu omistajataholle lainkaan? Jos näin olisin tiennyt, en olisi antanut leskelle puolestani nimeä varojenhoitovaltakirjaan.
En tiedä, miten muilla... Meillä on vaikeeta ihan perusasiatkin, ja harmittaa kun jäin pesään, jos siirtää nyt lapsille se on kait lahjoitus, siitä osuudestani.
Nuoremmat varsin nohevampia tiedoiltaan, miten minkäkin kanssa menettelisi.
Mitään mahdollisuutta ei siis ole tehdä kunnostustoimia kiinteistöön ilman lesken suostumusta?
Ja mikä taho taimettaa? Kun ei kuulu leskelle, ei anna käydä tekemässä. Puuntaimet osaa useampikin osakas panna maahan...
Ilmeisesti pahin, mitä tässä voi käydä, on se että tilan ja rakennusten arvo, romahtaa. Puuston kun on myynyt kuten tietoa tuli, mitä jää? Taimetettavaa, ymmä'rtääkseni. Leski voi kuulemma myydä puuston, tiedä onko sekään nyt sitten tosi- tuottoahan se on.
No eipä ole helppoa toisillakaan. Meille kävi niin, että äitimuori isän kuoltua sai meiltä allekirjoitukset pesän asiainhotjjaksi, tai jotain tommoista se oli. Ymmärsimme äidin suuren surun ja luotimme hänen toimivan rehellisesti omia lapsiaan kohtaan. Meitä on tytär ja poika, jotka asumme omillammillamme. Äiti myi ensitöikseen isämme perintönä saaneen metsätilan tukkimetsän. Saamaansa myyntihintaa hän ei suostu edes kertomaan, koska valtakirjat on saanut. Hän sijoittelee "rahojaan" nyt mitä hölmöinmpiin kohteisiin. Keskenkasvuista taimikkoaukkoa ja vanhaa hökkeliä.. luovuutta riittää.
Viekööt "omaisuutensa" mennessään, mutta loukkaavinta tässä on se, että hän ikäänkuin ryösti isän heti, kun ruumis oli kylmennyt.
Kaiketi meillä lapsilla olisi ollut oikeus edes tietää, paljonko metsän myynnistä rahaa tuli. Pitäisikö olla niin rohkea, että yrittäisi kysyä pankista? Ehkä eivät kerro.
Äiti on aina ollut dominoiva itsekeskeinen ihminen. Häntä ei kaiketi viitsi suututtaa edes hiilihankomies.
Tutun kuulloista tuo äskeinen viesti, siitä meilläkin on kyse. Eihän nyt sinänsä ole merkitystä kotipaikalla, kuinkas sillä nyt voisi olla... Näin kait äiti ajattelee, ja hänelle on sama, muuten, paitsi ettei me jälkeläiset saada oikeellisia tietoja asioissa, ja hoitaa paikkaa, jne. Me sisarukset puhutaan joskus hiljaa, ihmetellään, mutta mitään kait ei ilman ajan kulumista voi- paitsi kysellä kotipaikan naapureilta onko tönö ja puusto nyt milloinkin missä tilassa...
Äidin kuoltua löytyy jotain, mitä on jäljellä.
Toivottavasti ei sitten ainakaan meiltä lisää luurankoja kaapeista - kun omasta mielestään vielä ikinuori äitini päätti isäni kuoleman jälkeen aloittaa ihka uuden elämän ja puhtaalta pöydältä - kuten hän asian luonnehti - vielä 80-vuotiaana: ei kun nimi paperiin, lainaa pankista ja ihka uusi ja kallis asunto, ja tietysti mahdollisimman kaukana palveluista. Lupasi miettiä asunnon sopivuutta sitten, jos alkaa vanhenemaan.
Oletti, että tilanne hoituu salassa lapsilta niin hallintaoikeustestamentin kuin perunkirjoitusta varten saamansa avoimen asianajovaltakirjan kanssa. Uuden osto onnistui, ja laina pankista, mutta vanhan myynti ei, koska kyseessä oli jakamaton kuolinpesä.
Yllätys itselleni - nimittäin olin sen tiedon varassa, että pesä oli jaettu. Kun leskiäidin uusi elämä tyssäsi näin tylysti, ja hän hankki itselleen pikavauhtia asianajajan meidän suureksi ihmetykseksi, ja nyt on tutkittu menneen vuosikymmenen rahavirtoja. Vaikuttaa pahasti siltä, että ne eivöt ole kulkeneet lain edellyttämällä tavalla, ja ovat tainneet viimeisissä bisneksissä mennä jo niin mummonmarkat kuin eurotkin sekaisin...
Ja tässäpä tilanteessa hän polkee nyt jalkaa permantoon vaatien uutta avointa valtakirjaa. Muutaman kuukauden olen nyt seurannut tätä pirstaamista, kun hän kokoaa sotajoukkoja, kuka vain kanssaan suostuu edes puhumaan, paljastamatta tietoani rahavirroista, mutta huomenna kaikki on toisin. Hän nimittäin saa kirjeeni jossa kehotan häntä ottamaan tekemänsä kavalluksen johdosta yhteyttä asianajajaansa ja kysymään, että pystyykö hän välttämään vankilan ja poliisitutkinnan neuvottelemalla. Antaas kattoa mitä tapahtuu.
En ihan pilanpäiten kirjoitellut tänne. Itse koen jääneeni, ja useampi sisarus, ulkopuolelle asioista.
Pitkässä juoksussa tällainen "kelluva" tilanne oikeasti kostautuu, ja ainakin nyt olemme pahoillamme, kun kaikki puustokin voidaan noin vain hakkauttaa- pelkän normaalin leskenoikeuden turvin.
Kuin myös sekin, että "ei mitään välii mikä märäntyy".
Pesää hallussaan pitävällä ei ole siis mitään velvoitetta, eikä anna omistajienkaan hoitaa asioita..
No...
Sama kait tuo.
Sillä vaan kun aikanaan on meille perillisille jotain väliä, mitä kotipaikalla on siinä vaiheessa olemassa-
Perunkirjoituksiinkin oli kutsuttu, ja- paikalla "ohitustyyliin" yksi henkilö, jollei tässä tap. ollut mitään perimisen oikeutta, asia tuli minulle, jota ei toivottu paikalle, sähköpostina.
Ja heti pk iltana käskyt suullisesti 2 henkilölle, että heidän pitää luopua.. (välittömästi).
Leski kielsi yhteyttä ottamasta.
Pelättävissä oikeasti on, että kun pesällä ei saa käydäkään, sieltä lähtee kaikki isäni omaisuutena ollut. Päätellen siitä, miten leski käsitti isän omaisuutta heti alkuunsa ennen pk omakseen, jota voi jaella miten vain.
Tässä on ajan kanssa selvittelemistä viimeistään, kun yhden osakkaan velkojen takia pesästä pitäisi ottaa jotain, kun kys. kaikkea ei konkreettisesti enää pesässä ole.