En omista metsää, mutta olen ajatellut ostaa sellaista ihan harrastuksen ja liikunnan vuoksi. Rikastumaan tuskin pääsee, ennemminkin kai köyhtymään, mutta se on kai toinen juttu.
Mutta kuinka raskasta työtä nuo raivaussaha- ja istutushommat oikein on sellaiselle nelikymppiselle konttorirotalle (perusterve mies)? Oletteko käyttäneet sykemittaria, missä lukemissa mennään työpäivän aikana? Onko siinä niinkuin jatkuva hiki päällä ja paita märkänä? Kuormittaako tasaisesti kroppaa vai onko joku paikka (hartiat, selkä tms) muita kovemmalla?
Mutta kuinka raskasta työtä nuo raivaussaha- ja istutushommat oikein on sellaiselle nelikymppiselle konttorirotalle (perusterve mies)? Oletteko käyttäneet sykemittaria, missä lukemissa mennään työpäivän aikana? Onko siinä niinkuin jatkuva hiki päällä ja paita märkänä? Kuormittaako tasaisesti kroppaa vai onko joku paikka (hartiat, selkä tms) muita kovemmalla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sykemittaria tarvit kun kuulet mitä myyjä on vailla. Muuten raivatessa ja istuttaissa kaikki kamppeet hiestä märät ja iljettävän tuntuiset. Muuten en valita mistään paitti mäkäristä,itikoista,paarmoista,vesisateesta,helteestä,ampiaisista,räntäsateesta,pakkasest ja siitä kun tuli ostettua tuo puuha palsta ylipäänsä.
Paljon parempiakin kuntoilumuotoja löytyy. Kysy vaikka joltakin sairaseläkkeellä olevalta metsurilta ...
Riippuu ihan siitä, että kuinka paljon sitä raivattavaa ja istutettavaa on ja mihin tahtiin sä sitä teet. Jos teet muutaman tunnin päivässä ja vain kohtuullisilla keleillä, niin ihan mukavaa hyötyliikuntaahan tuo on. Mutta silloin palsta ei voi olla kovin iso. Jos taas meinaat itse hoitaa kymmeniä hehtaareita ja tehdä kaiken istutuksesta harvennuksiin, niin silloin menee jo työnteoksi.
Mistä noille kommentoijille palkka maksetaan ,jos ei työnteosta...........,D
"Muuten raivatessa ja istuttaissa kaikki kamppeet hiestä märät ja iljettävän tuntuiset. "
No ei aina. Pikku pakkanen ja kaunis syyspäivä raivatessa, niin välttämättä ei tiedä illalla töitä tehneenkään. Toinen ääripää viis mottia koivu kolmosta 25 asteen lämmössä ja paarmojen ympäröimänä. Molemmista kokemusta.
Ei hassumpi idea, jos löydät palstan sopivan matkan päästä. Omat 130 kilometriä ovat liikaa.
Kunnon varusteihin kannattaa satsata!
2.6 hehtaaria raiivausta vei tältä konttori työläiseltä 5 kiloa painoa pois ja toi paljon työn iloa, suosittelen.
Puulämmitteiseen siirryttyä saan ryskätä 30 ha palstalta rankaa ja risua mielin määrin. Iltasella tietää töitä tehneensä, moottorikelkka kun hajoaa metsässä tai kaatuu raivuri sylissä selälleen vesiojaan niin ah ne ovat helmiä muistojen kirjassa.
Lystiä on seurata sään ja lintujen liikkeitä ja aina on mukavaa popsia eväitä ulkosalla. Pikkuisen miehen mainettakin voi kertyä jos ihan konttorirottana on metsuri aiemmin tunnettu.
Metsätyö on niin tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa, että aika kuluu kuin siivillä omaa terveyttä ja vehkeitä varjellessa sekä järkeviä liikkeitä harkitessa. Siellä nimittäin väärillä tai turhilla liikkeillä voi väsyttää itsensä, puusaalis jäädä laihaksi, terveys ja henki mennä tai vehkeet särkyä nopeammin kuin edes ruotsalainen ehtii sanoa "Husqvarna".
Joutavat mietteet metsätyössä karisevat taatusti. Vain työ on mielessä, että sikäli se on taattu harrastus, vähän kuin laskuvarjohyppy, siinäkään ei ajatus pääse karkailemaan joutaviin asioihin.
Pääsääntöisesti saa olla paita märkänä, mutta lämpökerrasto vie kosteuden iholta eikä ole nihkeä olo ensinkään, pitää kerrospukeutua. Hirvikärpäsiä valitettavasti ei minun palstalla ole, se ikään kuin kruunaa syksyisen metsäelämyksen. Pupujussin kanssa sovittiin, että paarma-aikaan ja helteellä on hänen vuoro toimia palstalla, minä vain kolealla ilmalla toimitan asioitani siellä.