Näitä on listattu ennenkin, mutta nostaisin uudelleen esiin aiheen!
Kerro omista kokemuksista, oikeista ja vääristä tulkinnoista.
Erityisesti haluaisin kuulla, jos olet ollut kiinnostunut, mutta silti vältellyt- miksi välttelit? Tai miksi sinua välteltiin?
Yksi t'älläinen huokaisuttavan ihana välttelijä on alkanut käsitykseni mukaan flirttailla... tai no joo.. mitä on flirtti? Miten tunnistatte ja erotatte ystävällisyydestä?
Kerro omista kokemuksista, oikeista ja vääristä tulkinnoista.
Erityisesti haluaisin kuulla, jos olet ollut kiinnostunut, mutta silti vältellyt- miksi välttelit? Tai miksi sinua välteltiin?
Yksi t'älläinen huokaisuttavan ihana välttelijä on alkanut käsitykseni mukaan flirttailla... tai no joo.. mitä on flirtti? Miten tunnistatte ja erotatte ystävällisyydestä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä se katse on tärkein. Loput riippuu mun mielestä ihmisen luonteesta aika paljon, jotkut tekee rohkeana aloitteita ja toiset ujostelevat ja yrittävät varovasti viestittää kiinnostustansa. Itse kuulun valitettavasti jälkimmäisiin, hirmuinen ujous iskee päälle ihastuksen lähellä. Jotenkin automaattisesti vielä peitän sitä ujoutta olemalla jopa vähän tyly, vaikka ei tietenkään missään tapauksessa pitäisi... Joo ei mikään ihme, että sinkkuna mennään ;)
En oikein tiedä niistä oikeista tai vääristä tulkinnoista, kun en ole uskaltanut ottaa selvää. Paitsi yks oli kyllä selkee merkki, se kun mua suudeltiin :)
Toi välttely on jännä juttu, se kun saattaa yhtä hyvin kertoa siitä että on kiinnostunut, tai sitten että ei ole. Sitä ystävällisyyttä/flirttiä kannattaa ehkä tulkita katsomalla käyttäytyykö hän kaikkien seurassa niin, vai sinun vaan :)
entä jos ei käyttäydy muiden seurassa niin ristiriitaisesti kuin minun: on sanonut, että välillämme on jännite (mitä se sitten tarkoittaakin), tavatessa katselee minua salaa, mutta yrittää lähteä pois ennen kuin huomaan hänet. Oma tulkintani on, että ei todellakaan pidä minusta yhtään.Kun sitten käveli melkein päin niin että oli pakko moikata, hymyili kuitenkin kuin hangon keksi. Minä en lähesty enää askeltakaan. En tiedä toivooko minun tulevan luokseen vai suksivan kauas. Suksin kauas. Neutraalia tuo käytös ei kuitenkaan ole. Tunnen itseni vastenmieliseksi ja surkeaksi. En ole peluri, enkä tiedä miksi minusta piittaamaton tyyppi ei voisi vaan normisti kohdata minua? Jos taas pitää, ei kai pakene. en ahdistele, en tee enää mitään. En varmaan uskalla tehdä enää muillekaan mitään:( Olen aivan pihalla naisten käytöksen kanssa.
Miksi välttelisi jos on kiinnostunut ja tietää toisen olevan? Eikö välttely ole aina todiste negatiivisista tunnelmista? Todista mulle toisin jos toisin ajattelet? Miksi välttelet jos olet kiinnostunut? Mikä logiikka siinä on?
välttely voi olla keino paeta omia ristiriitaisia fiiliksiä. Ihan kuin se muka sillä poistuisi... :)
Minä välttelen lähes koko ajan vaikka olenkin kiinnostunut. Toivon kuitenkin, että näkisin häntä useammin. Välttelen ehkä siksi kun odotan, että hän osoittaisi enemmän kiinnostumisen merkkejä tulemalla luokseni. Toisaalta sitten kun näen häntä ja hän tulee juttelemaan, niin menen helposti niin kipsiin, että minusta tulee melkein tyly ja välinpitämättömän oloinen häntä kohtaan. Ei siis mikään ihme, että hänkin on vetäytynyt :)
Välttelen häntä siis siitä syystä, että hän on ihan liian ihana ja vaikka hän selvästi aikoinaan osoitti kiinnostuksen merkkejä niin pelkään että rakastuisin häneen liikaa ja hän sitten hylkäisi minut saman tien, sillä hänhän on niin ihana, että muutkin sen huomaa. Hän kyllä tietää kauneutensa ja ihanuutensa itsekin vähän liian hyvin enkä usko, että hän voi koskaan olla kenellekään uskollinen, kun niin paljon ihania naisia pyörii hänen ympärillään.
Olen siis todella ihastunut, mutta välttelen :)
Anteeksi mutta nyt on pakko kommentoida, kun olen kyllästynyt
tuohon ajatusmalliin, että "kauniit" ihmiset pettäisivät tai eivät pystyisi
olemaan uskollisia...
Kielii mielestäni aikamoisesta epävarmuudesta tuommoinen ajatus.
Muutenkin olen huomannut, että epävarmat ihmiset pettävät helpommin, toi
kuitenkin pettää tai jättää tai jatkuva tenttaaminen
se on aika rankkaa olla semmoisen tyttöystävä pidemmän päälle.
Enemmän uskallusta, rohkeutta ja luottamusta peliin, kiitos.
"välttely voi olla keino paeta omia ristiriitaisia fiiliksiä." voisko tota valottaa lisää, ts. mitä sellaiset ristiriitaiset fiilikset ovat, ei tiedä haluaako vai eikö halua vai mitä?
Antaa kuitenkin tilaisuuksien mennä ohi, ei pelkää menettävänsä toista, eli ei siis ole kiinnostunut? Vai?
Välttelijät, kertokaa!
Jos ihastunut ihminen välttelee, hän ei välttämättä ole sinut seksuaalisuutensa kanssa tai on mielestään (tai muiden mielestä) ihastunut väärään ihmiseen, joten hän koittaa paeta näitä tunteita. Ihastuminen johonkuhun tekee ihmisestä haavoittuvaisen ja jotkut eivät vain halua, että ihastus huomataan, koska pelätään että toinen ei tunne samoin ja tullaan nolatuksi.
Välttelyä on tosi vaikee tulkita. Ei osaa sanoa, että onko se ihastuksen merkki vai vältteleekö hän sinua negatiivisista syistä.
jos asiat on vaikeesti ja ei tiedä mitä toinen tekee ja sillä tarkoittaa ni unohda koko homma. Se toinen voi kehittyä ja kehittää paremman taktiikan jos kiinnostaa. Jos siinä kaksi arpoo mitä toinen voisi ajatella ni hulluahan se ny on.
Onni suosii rohkeaa, näin se on. Jos ei uskalla lähestyä ni millaiseen avoimuuteen ja rohkeuteen se olisi valmis suhteessa?
Mä en sinuna pohtisi siis sitä tän enempää tai jos sua kiinnostaa itteäs ni senkus meet sen luo ja aukaiset suusi ja pyydät ulos. Taiteiden yö ja kaikki, varmaa tekemistä on.
Älkää tuhlatko aikaanne siihen että mietietti tai kysytte joka puolelta paitsi ihmiseltä iteltään mitä se miettii. Rohkeesti vaan, siihen ei kuole jos asia ei ollukkaan niin kuin luulit.
Jos mitään ei uskalla ni mitään ei saakkaan. Pulinat pois ja enemmän toimintaa. Mitään takuita tai 100% varmuutta ei tunteissa tuu mukana, joko ne uskaltaa ottaa vastaan sellaisina kuin ne on, tai sitten jättää ne muille ja spekuloi keskenään tai täällä mitähän siinä voisi käydä.
Ihastuneen tunnistaa siitä, että sillä valuu kuolaa rintamukseen, silmät ja sukat pyörii päässä kun tuut lähelle, puhe muuttuu änkytykseksi, pakenee äkkiä paikalta, punastelee ja kalpenee, tälläytyy, yrittää tulla lähelle, tekee asiaa luoksesi, hymyilee kuin viimeistä päivää, tekee tikusta asiaa.
Mä ainakin välttelen jos haluan pitää tyypin kaukana itsestäni. Toisaalta jos olen kiinnostunut saatan vältellä sen takia, etten halua näyttää olevani liian innokas. Kyllä sen huomaa pienistä merkeistä kummasta on kysymys. Silmien ilmeestä ja hymyn laadusta. Luulis nyt sen toisen tajuavan myös mistä on kyse, inhosta vai ihastuksesta.
Useasti välttelen, koska henkeni salpaantuu, enkä saa sanaakaan sanottua ilman, että huokaisisin välissä, jotta saan taas henkeä. Vaikka ikävää onkin, ettei saa puhuttua kaikkea, mitä haluaisi..
Toinen syy on, että pelkään rakastuvani liikaa. En kykene ikinä luottamaan siihen, että ihanat ihastuksen kohteet voisivat pitää minusta kuin ystävätasolla.
Mä olen ainakin välillä sellainen välttelijä. Mitä enemmän olen ihastunut johonkuhun, sitä enemmän koitan - ainakin aluksi - vältellä ihastustani. Osittain se johtunee siitä, että mun ihastukset menee usein nopeasti itsellään ohi, enkä halua alkaa liehitellä jotakuta johon en enää viikon päästä tunnekaan mitään vetoa. Parempi siis katsella ensin vähän aikaa sivusta, että tietää, kestääkö ihastus.
Toinen syy on se, että pelkään tekeväni huonon vaikutuksen ihastukseeni sosiaalisella kömpelyydelläni. Erityisesti silloin, jos oletan myös hänen olevan ihastunut minuun. Jotenkin kieroutuneesti aina luulen, että rikon sen illuusion, johon hän on ihastunut, jos menen esim. juttelemaan hänelle. Paljastun tyhmemmäksi ja vähemmän mielenkiintoiseksi kuin hän luuli. Parempi siis olla tekemättä mitään ja vältellä kontaktia.
Yllätys yllätys, olen sinkku. Jos tätä lukee joku söde sinkku nörttityttö Helsingistä, niin ota yhteyttä!
Mitäs mieltä sä ujostelija oot matikkasentrisistä nörttitytöistä, joiden vieressä voi katella hyvää taikka huonoa leffaa villasukat jalassa ja rommitoti kädessä?
Sellaisista mä tykkään, erityisesti jos ne on reilu parikymppisiä ja potentiaalisesti halukkaita tutustumaan muhun. Huonoja leffoja ois kiva katella hyvässä seurassa.
Sen verran haluaisin viestiäsi oikaista, että en ole ujo, vaan epävarma. Mä näkisin, että siinä on ero.
Ujo, epävarma, kasvot ja egon säilyttävä, tietänet itsesi parhaiten. Tai ehkä juuri ulkopuolisille toimintasi on näkyvämpää kuin itsellesi (joissain tapauksissa). Mielenkiinnosta kyselisin, opiskeletko vai hengaatko kortistossa/ kassan takana?
Ja mitä tulee tohon ensimmäiseen, niin nappiin osui, aika hyvä nörötutka. Kelpaisko supersokeriset high school-komediat ja paikoittaiset art-house-pläjäykset?
Jep, kyllä me leffoista päästäis yksmielisyyteen. Ainakin, jos noiden vällin mahtuisi myös sekalaisia parodiapätkiä ja muita hyvän maun rajan alittavia teoksia. Pelaaminen ois kans kivaa jos siihen ois innostunutta seuraa..
Mulla alkaa kohta toinen lukuvuosi yliopistolla. Oon vihdoinkin oikeaa alaa opiskelemassa - tätä ennen oon puuhaillut ja opiskellut vähän sitä sun tätä. Ois kiva kuulla myös, mitä sä teet päivisin. Sen olen jo huomannut, että öisin sulla on tapana vastailla foorumiviesteihin ;)
Muita ei ehkä kiinnosta lukea tällaista keskustelua yleisellä foorumilla, joten jos haluat jutella vielä lisää, niin laitatko mulle viestiä osoitteeseen kanatarha at hotmail piste com.
Tosta ylemmästä alkavasta kaksinkeskustelusta tuli mieleen, onkohan ketkään tutustunut tämän palstan kautta ihan livenä toisiin tyttöihin? Saatika alkaneet rehvailla?
Välttelen, jos kohtaaminen koskee liikaa.
"Välttelen, jos kohtaaminen koskee liikaa."
Sinänsä ymmärrettävää, mutta silti aivan absurdia. Mietitäänpä vähän: Jos koskee kovasti - liikaakin- tunteet toista kohtaan kai ovat voimakkaat. Eikö silloin pitäisi käydä kohti eikä paeta? ihastumattomuudessa, tasaisuudessa ja tylsässä arjessa ehtii olla. Miksi paeta huikeinta mahdollisuutta, kohtaamista, joka on tärkeä? Miksi jäädä kohtaamattomuuteen?
Miksi valita se, että mitään (hyvää) ei ainakaan tapahdu - ja ehkä toinen vielä ymmärtää sinut täysin väärin?
Ajatteletko, että "joskus" tai "myöhemmin" et enää välttele? Vai ajatteletko, settä välttelet aina? Mitä ylipäätään noin toimiessasi ajattelet?
Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos ei välttelisi?
Niissä tilanteissa, joissa itse olen ollut, on kyseessä ollut toisen ihmisen parisuhde, jota en missään tilanteessa lähde koettelemaan siksi että a) se on epäkunnoittavaa toista kohtaan ja b) siinä saa itse yleensä turpaansa. Parempi on pysyä kaukana, kunnes tunteet tasaantuvat, ja keskittyä tekemään asioita, jotka eivät aiheuta kenellekään mielipahaa.
Jos haluaa vältellä niin se on mielestäni vaisto jota kannattaa kuunnella.kyllä kiinnostuksen tuntee puolin ja toisin eikä sitä tarvitse arvailla.
Joku ihminen välttelee koko elämänsä; puheen avaamista, esille joutumista, satunnaisia kohtaamisia, ensimmäistä lausetta... ties mitä.
Onko kyse vaistosta, vai luonteenpiirteestä, turvallisuushakuisuudesta tai elämänpelosta, who knows.
En olisi noin mustavalkoinen.
.PS. tuli vielä mieleen, että jos "kiinnostuksen tuntee puolin ja tosin eikä sitä tarvitse arvailla",
mitä se auttaa, miten se voisi olla lisää turhauttamatta,
jos toinen osapuoli juuri (siksikin) pakenee.
Kiinnostus ei aina vie yhteen ja vaisto voi olla kuin tän aamun citikanilla, joka jäi silmieni edessä auton alle.
Vaisto voi tehdä ihmisestä myös yksinäisen (suden).
Todellisen kiinnostuksen erottaa mielestäni siitä, että silloin ei esim. pelkää toista tai vaikka pelkäisikin uskaltaa kyllä ottaa kontaktia ja se on molemminpuolista. Tällä tavalla ajateltuna olen hyvin harvoin törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet minusta tai ajatuksistani , mutta heitäkin on. En myös itse ole kovin herkkä innostumaan kenestäkään, mutta otaksuin sen olevan mahdollista. Ajattelin enemmänkin niin päin, että minulla on hyvä olla yksin, mutta kaksin olisi mukavampaa.
Tällainen oli myös ensitapaamiseni kumppanini kanssa reilut 12 vuotta sitten. Hän vain yksinkertaisesti teki sen selväksi, että viihtyy seurassani ja samoin toimin itsekin. Sama tunne on jatkunut tähän päivään ja jatkuu yhä. Itse olin hyvin ujo, mutta ujous karisi pois kun tajusin, että tässähän on mahdollisuudet vaikka mihin. Totta kai epäilin asiaa aluksi ja mietin sitä, onko tää ihminen tosissaan, mutta rakkaus vetää puoleensa.
Se on totta, että vaisto voi tehdä ihmisestä yksinäisen,mutta se ei silti ole maailmanloppu. Kun osaa olla itsensä kanssa sinut niin on helpompi löytää seuraa ja kenties sen kumppaninkin.
Paitsi jos mä kiinnostun tai rakastun, niin en uskalla ottaa kontaktia sillä kädet tärisee liikaa eikä puheesta tule mitään.. Kyse ei ole epävarmuudestakaan eikä itsetunnon puutteesta vaan siitä, että tunne nousee niin voimakkaana, että se on kuin pommi ja täräyttää tajun ja koko kropan jonnekin avaruuteen. Ja jos kiinnostus tapahtuu jossain työpaikalla niin silloin on parasta vaan olla ottamatta kontaktia jos ei halua herättää liiemmin huomiota ja kummastusta työkavereitten silmissä :)
"Rakkaus vetää puoleensa"... joo-o,niin minäkin ajattelen. Jos rakkaus on molemminpuolista, se löytää jossakin vaiheessa tiensä toisen luo, vaikka sitten ihan pienin askelin..
Hirmu hyvä kirja rakkaudesta ja sen vaalimisesta:Paolo Coelho:Yksitoista minuuttia.
Jep! Oon lukenut! Mutta siinä se kiinnostuksen kohde on itsevarma ja tietää arvonsa. Se on aika harvinainen piirre naisissa, jotka etsivät seuraa kapakasta.
''Miten tunnistatte ja erotatte ystävällisyydestä?''
mm.tuota mietiskelen itsekkin....käyn yhdessä Itä-vantaalaisessa pienessä ruokakaupassa, jonka nuori naismyyjä on niiiiin miellyttävä.
En tiedä hänestä muutakun nimen ja iän, en tiedä hänen suuntautumisestaan(tai mitä nyt kaupankassoista kuuluiskaan tietää?:P)
kassalla kuitenkin kun jutellaa, niin tutka hälyttää lähinnä katsekontaktin takia ja muutenkin ilmapiiri on sellainen awkward/ tension tyylinen
Haluisin vaan mielipiteitä minkälainen sitte on kiinnostuneen ihmisen katse vs. normi ''hyvää päivää kirvesvartta'' katseeseen?
Kuulostaa melkein tutulta. Tiedän myös yhden tapauksen, missä myyjän katse sohi vähän väliä erääseen asiakkaaseen ja asiakas huomasi sen melkein aina. Katseet kohtasivat kuin vahingossa. Siinä katseessa oli jotain hämäävää.
Sitten se asiakas törmäsi siihen myyjään yhden kerran toisessa kaupassa, jossa hän itsekin oli asiakkaana. Oli sen lisäksi selvästi tyttöystävänsä kanssa asioimassa. Siitä ei voinut enää erehtyä.
Mulla taas on töissä ihastus ihanaan omaan pomoon. Hankalaa!
Niin mullakin on sama hankala homma meneillään ;)!
Hei mulla kans sama! Äsh! :D
Tosi vaikee ja mahdoton tilanne kyllä.
Mikä tosiaan on kiinnostunut katse? Jne. nostin tämän ylös kun haluaisin kuulla.
Miten katseesta voi nähdä onko kiinnostunut?
No yksilöllistä varmaan, mutta itse olen ihastunut aivan ihanan täydelliseen naispuoliseen henkilöön, näemme usein. Katson häntä joskus pitkäänkin, mutta enemmänkin vain vilkuilen usein. Pitkät katseet ja usein vilkuilu saattavat olla siis merkkejä... en itse ole yhtään sitä välttelijätyyppiä joka yrittäisi paeta ihastustaan, päinvastoin, yritän aina käyttää kaikki mahdollisuudet tilaisuudet nähdäkseni häntä, liekö huomannut jo...
"Katson häntä joskus pitkäänkin, mutta enemmänkin vain vilkuilen usein."
Olen huomannut, että eräs naispuolinen minua jonkin verran vanhempi tapaus katselee minua juuri noin. Havahdun aina vähänväliä siihen, mutta kun katson häntä hän kääntää katseen pikaisesti pois. Hän ei tietenkään voi tietää suuntautumistani, joten ymmärrän hyvin hänen reaktionsa. Mitenköhän saisin vinkattua hänelle hienovaraisesti suuntautumisestani niin, etten antaisi väärä kuvaa: Kevytkenkäistä, tai sellaista että luulee minun olevan häneen rakastunut - sillä enhän tunne koko tyyppiä. Olisin kyllä valmis tutustumaan kuitenkin ja haluaisin vinkata hänelle, että hänellä on mahdollisuuksia..
Juuri tähän minäkin kaipaisin vastausta.
Tavataan hänen työpaikallaan - kahvila Vantaalla. Olen asiakkaana siellä usein. Juttutuokiot pitenee, katseet syvenee... toisinaan heitän varmaan aika sekavia signaaleja, kuten hänkin.
Nähtiin sattumalta yhdessä pubissa viime viikolla. Juteltiin pitkään, mutta hän katosi. En tiedä, mitä tehdä. Hän varmaan tietää minun lesboudestani, minä en ole varma hänestä, vaikka tutka huutaakin.
Lisätäkö esim FB:ssä, onko noloa?
Ehkä fb voi olla tässä tapauksessa vielä liian "tuttavallinen" lähestymistapa. Tai siis itse en ainakaan uskaltaisi.. Mutta entä jos vaan reippaasti pyytäsiit häntä kahville jonnekkin tai vastaavaa. Silleen "kaveripohjalta". Uskon, että suostuu jos on kiinnostunut. Sitten voit antaa hänelle vaikka numerosi lapulla.
Kerro sitten miten kävi! :)