Ihailen täysraittiita ihmisiä.

Kylmä kalja on mun juttu.

Nyttenkin juon hyvällä halulla!

Liity löylykauhakerhoon!

VAI NIIN

Minä en ihaile täysraittiita. Itse osaan nimittäin käyttää alkoholia kohtuudella ilman mitään ongelmia.

17 annosta per päivä on kohtuukäyttöä ja terveydelle hyväksi.

Tänään sulla on mahdollista uusi alku. Huomenna ei kankkusta.

On hieno mahis, ettei huomis aamulla ole krapulaa, ei fyysistä, eikä moraalista. Ja kaikki tämä on omasta tahdosta kiinni.
En tiedä aikaa kuinka kauan kestää, ettei viimeinen känni enää vaikuta, mutta k a u a n, jos ottaminen on jatkunut jo viikkoja.

niiin,kannattaa miettiä miksi juo ja auttaako se asiaan.
Ihminen joka ottaa aidosti vain nautiakseen,pitääkseen hauskaa osaa ottaa kohtuudella.Sitten jos pitää olla naamat niin kyllä sitä silloin johonkin muuhun juo.

Itse olen ollut täysin tipaton 24 vuotiaaksi asti.Sen jälkeen olen juonut mutta aina kohtuudella.Itselleni ei tule krapulaa koskaan.Ylipäätään siinä vaiheessa kun känni alkaa menemään yhtään siihen että häviää ns.kirkasolo päästä niin lopetan viimeistään siinä.
Toisena asiana haluan mainita käytöksen.Itsestäni tulee iloinen ja entistä puheliaampi.Sitten taas jos jostain tulee vihainen,riitaisa jopa turpaan vetävä niin täläliselle ei viina todellakaan sovi.Tyhmintä tässä on vain se että nämä ihmiset pitävät alkoholia yleensä kuninkaana eivätkä tajua mitä tekevät ja ei se sovi heille.

Alkoholista ei ole mitään hyötyä. Ei myöskään tupakasta.

Hyvin pärjää ilmankin.

Siksi en juo edes olutta, enkä polta.

Vai heikot paskahousut tarvitsee alkoholia!!!

Minusta se älytön pämppääminen ja ravintoloissa pyöriminen on out pikku hiljaa. Nykyisin ihmiset ovat sen verran valvenntuneempia, että osaavat jo juhlia selvinkin päin. Jokainen krapulaton aamu tuo elämään lisää energiaa ja terveyttä. Alkoholi on vaan yksi riippuvuus muiden joukossa, joi sitten kohtuudella tai ei. Hyvin pärjää ilmankin ja elämäkin on paljon antoisampaa silloin :)

Silloin kun alkoholi "ei ole mun juttu", siinä ei ole mitään erityisen arvostettavaa. Siinä on, jos joku, jolle alkoholi ei sovi, pääsee siitä irti. Se on sankaruutta ja tavoittelemisen arvoista.

En käytä alkoholia. Muutaman kerran hyvin nuorena kokeilin. Sitten lopetin kokeilut, koska olin hyvin ujo ja humalassa olisi saattanut tapahtua sellaista, jota olisi saanut hävetä sen jälkeen. Olen halunnut aina tietää, mitä teen enkä selitellä tekemisiäni humalatilalla. Ei viina pahalle maistu, varsinkin liköörit ovat nam samoin kuin valkoviini, mutta en halua olla aineissa, vaan täysin oma itseni. Kapakoissa olen käynyt tanssimassa varmaan monta sataa kertaa ilman viinaa ja tosi hauskaa on ollut. Moni sanoi kunnioittavansa kieltäytymistäni, mutta minusta se on noloa. Ihan kuin joku sanoisi sen olevan kunnioitettavaa, että tykkään vaikka sinisestä väristä. Se ei minua haittaa, jos joku haluaa ottaa lasillisen tai pari, jos hänen käytöksensä ei muutu, hän ei oksentele tms. eikä ole menossa perikatoon alkoholin vuoksi.

Join nuorena joka viikonloppu, ja töissä maanantaina vielä armoton krapula. Aloin miettiin tosissaan, onko mitään järkeä. Ei ole. Nyt saatan jossain juhlissa ottaa muutaman, ei krapulaa, elämä erittäin kivaa kun ei tartte miettiä lauantai-aamuna pystyykö ajaan autolla jos haluaa jonnekkin mennä.

Alkoholin haittavaikutukset ovat samaa luokkaa kuin katuhuume crack:in.
Pari vuotta vanhan ja erittäin laajan tutkimuksen mukaan alkoholi on maailman 5 vaarallisin huume. Tutkimuksessa huomioitiin 20 eri tekijää ja aineistona käytettiin 20 vuoden tilastoja.

Alkoholi on siis kovahuumausaine vaikka sitä myydään R-kioskilla muumilimpparin vieressä täysin laillisesti. Vaikkakaan sitä ei injektoida suoneen helpon saatavuutensa takia en epäilisi, etteikö sitä joku tekisi jos sen saatavuus olisi tehty yhtä vaikeaksi kuin heroiniin, kokaiinin tai bentsojen.

Kuulostaisiko teistä uskottavalta jos joku väittäisi käyttävänsä kohtuudella bentsoja, kokaiinia tai heroiniia ainoastaan saunan jälkeen rentoutuakseen?

Jos nämä tutkimustulokset eivät teitä tarpeeksi vakuuta niin kannattaa ehdottomasti perehtyä alkoholin kansantaloudelle aiheuttamiin kustannuksiin, jotka ovat alkoholiverojen jälkeen 5-7Miljardin €:n luokkaa. Jos summa tuntuu vaikealta ymmärtää niin Suomi saa tukia EU:lta noin 2Miljardin €:n arvosta vuosittain. Ei minua tuo summa sinänsä haittaisi jos alkoholinarkkarit itse maksaisivat viulunsa ostamastaan viinapullosta alkoholiveroina, jotka tulisi ainakin viisin kertaistaa, jotta alkoholin haittakulut saataisiin edes jotenkin katettua.

Kovan huumausaineen nimeltä alkoholi "kohtuukäyttäjät" ovat aivan yhtälailla itsepetoksen uhreja kuten muidenkin kovien huumausaineiden käyttäjät, jotka koettavat vakuuttaa muille käyttönsä olevan hallinnassa. Kukaan ei pysty hallitsemaan kovia aineita vaan ne hallitsevat ja tuhoavat käyttäjänsä sekä ympäristönsä vähitellen.

Itseasiassa alkoholi on tekninen liuotin ja myrkyllisyydeltään sitä luokkaa, että sitä saisi naittia ainoastaan muutaman tipan vuorokaudessa. Ikävää vain, että näiden alkoholinarkomaanien tuhoutuneet ja saastuneet aivot eivät kykene sitä ymmärtämään. Saati sitten heidän sairas psyykeensä kaikkine kieltomekanismeineen, joka ei ainoastaan vaurioita heitä itseään vaan sairastuttaa vähintään 9 ihmistä heidän ympäriltään.

Virheellisti meidiassa levitetyistä tiedoista huolimatta alkoholistin geeniä ei ole löydetty, eikä sellaista itseasiassa edes ole olemassa! Tämä on median luoma harha ja tutkimusten väärin tulkintaa. Lääketieteen alueella on olemassa tutkijajoukko joita kutsutaan ns. "geeniuskovaisiksi" ja jostain syystä heidän tutkimuksensa saavat erittäin paljon huomiota mediassa vaikka heidän tulkintansa ovat epätieteellisesti erittäin johdattelevia ja omaa uskomustaan puoltavia.

On tutkittu ainoastaan hyvin pientä osa-aluetta ihmisten aivoista, joka on kytköksissä mielihyvään tai maksan kykyyn polttaa alkoholia, eikä sillä ole tekemistä "alkoholigeenin" kanssa. Ei voida olettaa tällaisten mielihyväreseptoreita kantavien ihmisten olevan viallisia tai sairaita, koska alkoholi itsessään on keholle myrkyllinen ja sinne kuulumaton aine.

Eli tutkimusasetelma on jo lähtökohdiltaan ollut täysin vääristynyt jos alkoholin käytön oletetaan olevan normaalia ja ns. hyve tai terveen ihmisen merkki. Eihän heroiiniakaan kestävän poikkeusihmisen oleteta olevan hyvä geeneiltään ja terve, vaikka tälläinen poikkeus luultavasti löytyisikin.

Hei. Aiemmin join, mutta nyt olen ollut ilman juuri vuoden ja 2kk.. ja hyvin menee..

tuolla oli jotain hulluja alkoholisteja huutamassa parvekkeella "turpa kii" sitten katsoin kenelle huutivat enkä nähnyt ketään paitsi lintuja jotka lauloivat värikkäästi XD taisi eilen ottaa vähän viinaksia ja nyt pää kipeänä huutaa viattomille luontokappaleille. alkoholi on todellakin myrkkyä mikä pitäis ottaa väkisin kaikilta pois kun ovat niin tyhmiä että eivät itse tajua lopettaa.

itse käytin alkoholia,nikotiinia ja kofeiinia mutta lopetin niiden käytön ja siirryin pilven polttooon.

Minä puolestaan ihailen deekuja

Ilman alkoa ja tupakkaa jo 5 vuotta.

Minä ihailen ihmisiä jotka osaavat pitää huolta itsestään, esim. syövät kunnolla, harrastavat liikuntaa, pitävät yllä suhteita, tekevät ajallaan jotain hyödyllistä jne. Raittiina sellainen toki onnistuu paremmin. Todellakaan en ihaile omaa elämäntapaani joka koostuu lähinnä kaljanjuonnista, sängynkastelusta ja itseinhoisena yksin kämpillä kykkimisestä. Yök. Ei kannata aloittaa sanon. Vaikka olisi ongelmia voisi selväpäisenä kuitenkin kehittyä ihan järki-ihmiseksi ja oppia nauttimaan elämästään.

Itse päätin vuosi sitten alkaa täysin alkoholittomaksi enkä ole katunut päivääkään. Rahat ja terveys säästyy, enkä koe jääväni paitsi yhtään mistään. Aiemmin olin viikonloppujuoja, mutten enää edes voi käsittää, miksi sitä alkoholia täytyi saada. Sunnuntaisin oli aina vain huono olo ja morkkis edellisestä illasta.

Miksi pitää mennä aina äärimmäisyydestä toiseen? Onko meistä tulossa jotakin äärimuslimeja, että kohta kuljetaan hunnutettuna, ettei voi syyttää raiskaukseen huokuttelusta? Eikö voi arvostaa niitä, joille alkoholi ei ole mikään ongelma, vaan nautintoaine muiden joukossa. Kännääminen ei kiinnosta kuin vähemmistöä alkoholin käyttäjistä, vaikka suomessa ongelma kärjistyykin, kun pienestä maasta on kysymys.

Ilman alkoholia olet nolla ja surkimus. Näin Suomessa, missä kaverisuhteet, aviopuolisot ja työt jaetaan alkoholin perusteella.

Nuorempana tuli juotua liki joka viikonloppuna, jossain vaiheessa tuli eteen tilanne jolloin piti miettiä jatkaako yhä pahenevaa juomista vai vähentääkö sitä reilusti. Päätin vähentää, väheneminen johti lähes täysraittiuteen enkä koe jääväni mistään paitsi kun en enää juo. Ei enää krapula-aamuja, ei morkkista että mitä tulikaan tehtyä ja sanottua. Rahaakin säästyy jotka voin käyttää fiksumpiin harrastuksiin joista olen löytänyt monia tosi hyviä ja aitoja ystäviä, juomisporukoissa ystäviä on tasan niin kauan kun löytyy rahaa ja juotavaa.

Juomiskautena olin hermostuneempi ja stressaantuneempi, nykyään olen rauhallisempi ja ihan oikeasti paljon onnellisempikin. Sinä joka mietit juomistapojasi, suosittelen joko kokonaan lopettamista tai todella minimiin vähentämistä, lopettamalla tai vähentämällä elämänlaatusi tulee paranemaan huimasti, voin sanoa sen kokemuksesta. Ja tähän prosessiin ei tarvitse sotkea mitään uskontoja jos ei välttämättä itse halua.

viina on viisasten juoma siksi minä ensitä juokaan

jo 2 viikkoa. Vai meinaisko joku tarjota?

pois alta

miä näin jonkun avaruusaluksen (selvänä) ja ajattelin että minut on valittu johtomaan uutta maailmaa joten aloin holittomaksi

Ota kalja. "tarjoo"

En ole absolutisti, mutta käytännössä elämä vaan menee niin, että en tarvitse alkoholia mihinkään. Esim. illanvietoissa osaan pitää hauskaa ilman viinaa. Jos juhlissa tarjotaan esim. onnittelumaljana shampanjaa, sen voin ottaa ja jonkin muunkin juhlajuoman, mutta yhtä hyvin voin kilistellä pommacilla. Tupakointi on toinen huvitus, jota en vaan ole tullut koskaan aloittaneeksi. En silti moiti muita, kukin tyylillään, mutta sääliksi käy alkoholin suurkuluttajia, joilla koko elämä menee kurkusta alas.

Olen iloinen ja seurallinen, mutta aina mun raittiuttani on ihmetelty, jopa paheksittu tiettyjen ihmisten keskuudessa. Minäkään en koskaan tivaa, miksi toiset käyttävät alkoholia, niin toivoisin itsekin saavani olla rauhassa ottamatta, eikä mua heti leimattaisi entiseksi alkoholistiksi tai uskovaiseksi, kumpaakaan en ole. Juhlia osaan siinä missä huppelissakin olevat ja olen ihan normaali :)

Suomessa varsinkin miehillä korkea alkoholismiprosentti ja korkea masennusprosentti kulkevat käsi kädessä. Joskus tosin vaikea sanoa, että kumpi on ollut ensiksi: masennus, jota lievittääkseen juo viinaa vai humalahakuinen juominen, joka aiheuttanut masennuksen.

Ongelmana on usein se, että ei olla rehellisiä edes itselle. Juomista puolustellaan sillä, että kun on vaikeaa töissä, parisuhteessa jne. Juodaan, jotta rentoudutaan tai että ollaan sosiaalisempia. Olisikohan vihdoin aika kohdata oma itsensä ihan sellaisena kuin on?

Suvussani on paljon alkoholiongelmaisia, joskaan ei rappioalkoholisteja. Olen sivusta seurannut, miten alkoholin vuoksi on rikottu ihmissuhteita, petetty, tapeltu, oltu sairaalassa paikkailtavana kompuroinnin vuoksi, rahaongelmia jatkuvasti jne. En näe mitään hyvää sellaisessa elämäntavassa. Näennäisesti kulissit on kunnossa eli on työtä ja parisuhde, mutta taustalta löytyykin kaikkea rumaa.

Olen juonut alkoholia sen verran, että tiedän, millaista on olla humalassa. Tajuan sen, että minun ei tarvitse seurata sukuni perinteitä eikä seurata kavereitani baariin. Nykyään olen paljon mieluummin kotona vaikka yksin kuin että lähtisin yökerhoon juomaan ja hankkimaan "ihmissuhteita". Yhden yön juttuja en kaipaa.

Jokainen aikuinen tekee valintansa. Minun valintani on tämä, että olen melkein absolutisti. Voin juoda kuohuviinilasillisen (tai ainakin maistaa siitä), mutta juominen jää siihen. Alkossa en ole käynyt varmaankaan 15 vuoteen. Laivoilta tai matkoilta ostan itselleni tuliaiseksi jotakin hyvää paikallista herkkua tai ostan tuliaisiksi sisustustavaraa, joka tulee halvemmaksi kuin votkapullojen, viinipullojen tai kaljakeissien kantaminen.

En ihaile ihmisiä pelkän raittiuden takia, eikä siinä mielestäni olisi paljon järkeäkään. Jos sama raitis ihminen tekee jotain lähes yhtä haitallista, kuten usein tekee, ei tuo raittius merkitse paljoakaan. Jos nyt puhutaan pelkästään alkoholista, eikä yleisesti päihteistä, monet huumeiden käyttäjät ei ikinä ole käyttänyt alkoholia. Ja raitis ihminen voi makailla sohvalla päivät pitkät ja syödä roskaruokaa tai hankaloittaa muiden elämää.

Ja ylipäätään ihmisen ihailu sen takia, mitä hän ei tee, ei ole kovin järkevää. Asioiden tekemättömyys ei itsessään ole koskaan mikään ansio, vaikka siitä voikin olla toisinaan kateellinen, jos itse ei siihen pysty. Jos asiaan yhdistyy muitakin asioita, kuten urheileminen, lähimmäisten auttaminen, ansioituminen työelämässä, perhesuhteet jne, niin silloin henkilö voi olla ihailemisen arvoinen.

Itse onnistuin lopettamaan juomisen 35 vuotiaana. 8- vuotta sitten. Pari ensimmäistä vuotta olivat tavattoman vaikeita , joutui toden teolla taistelemaan viinan himoa vastaan. "harjoittelin" juomaan kohtuudella 15 v-35 v eli 20 vuotta. Ja eihän siitä mitään tullut. Annokset senkuin kasvoi ja viimeiset vuodet, ehkä 5-6 join joka hiton päivä...huh huu. Niin oli hankalaa todeta itselleen olevan alkoholisti ja voimaton sen suhteen.

Niin ja nyt raittiina/absolutistina tajuan ,että elämä on huippu siistiä selvänä. Tottakai vituttaa silloin tällöin, mutta se ei ole mitään verrattuna juomisaikojeni maapäälliseen helvettiin rinnastattevissa morkkiksiin

Suosittelen :)
.

Mitähän ihailemista niissä on? Tylsiä surkimuksia tai hihhuliuskovaisia joiden seura on kiveäkin kuivempaa. Hyi saatana! Mikään ei ole oksettavampaa kuin raitis nuori mies, yleensähän nämä ovatkin sisäänpäin kääntyneitä nörttiluusereita jotka eivät tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään -- kuuluu kastiin käsiteltävä saunan takana

No kiitos. Minua kannattaakin ihailla.

Ihailen niitä, jotka suhtautuvat rajalliseen elämäämme vähemmän vakavasti. Onneksi heitäkin löytyy. Ei kaikessa tarvitse nähdä ongelmaa, jos ei taho. Elämä on sillä tavalla paljon mukavampaa.

On mielenkiintoista, että käytät sanaa "alkoholikulttuuri". Suomessa, kuten missään muuallakaan päin maailmaa, ei mitään yhtenäistä kulttuuria ole. On joukko ihmisiä, jotka käyttävät tai ovat käyttämättä, ehkä jossakin ryhmässä suurinpiirtein samoista syistä, mutta eri syistä kuin se naapurissa oleva ryhmä.

Olen täysraitis, ollut koko ikäni. Alkoholismia olen samoin nähnyt koko ikäni, samoin kohtuukäyttöä. Olen katsellut vierestä erilaisia asennoitumisia ja lopulta päätynyt tutkimaan asiaa hieman perinpohjaisemminkin. Muutama huomio lienee syytä tehdä, mitä tulee alkoholikulttuuriin.

1. Alkoholikulttuuri on osa kulutuskulttuuria. Ilman (alkoholin)kulutusta alkoholisteja ja alkoholiongelmia ei olisi.
2. Kohtuullinen kulutus on sekin kulutuskulttuuria ja ylläpitää alkoholiteollisuutta (teollinen kulttuuri, markkinatalousyhteiskunta). Yksien juominen mahdollistaa toisien alkoholisoitumisen.
3. Yksilötasolla hyödyt ovat usein sosiaalisesti jaettuja. Yhdessäoleminen ja hauskanpito liittyvät juomiseen, joten alkoholinkäytön osalta voidaan puhua samaan aikaan erilaisista viihtymiskulttuureista. Esimerkiksi yksi viihtyy baarissa (baarikulttuuri), toinen viiniä nauttien sivistyneessä seurassa (seurajuomiskulttuuri) ja kolmas vetää raskaita kännejä kaveriporukassa (herooisen juomisen kulttuuri).
4. Yksilön ja yksilöiden kokemat hyödyt kuluttavat heidän rahojaan, eivät tuottajien. Siten tuottajien, jälleenmyyjien ja jopa hoitohenkilökuntien näkökulmasta kyseessä on taloudellisesti hyvä asia. He hyötyvät siitä, että muut kokevat alkoholinkäytöstä oletettua hyötyä. Jos ja kun yksilö on juonut parin omakotitalon verran, menettänyt terveytensä ja perheensä, haitat ovat vihdoin ylittäneet hyödyt?
5. Alkoholinkäyttö ei kuulu ihmisen perustarpeisiin. Jotakin on juotava, mutta juomia on lopulta aika paljon, mistä valita. Pelkkä nautintokaan ei ole hyvä peruste alkoholinjuomiselle, koska jokainen alkoholia käyttänyt osaa kertoa, että ensimmäinen kerta saattoi olla helvetillinen. Se voi olla edelleen helvetillistä, mutta haitat kielletään, käyttöä harjoitellaan ja siihen totutaan. Tältä osin koko juomisen tarve on sosiaalisesti luotua. Voidaan lopulta puhua siitä, että kulttuuri (sosiaalinen) orjuttaa yksilön yhteenkuuluvuuden tunteen ja sosiaalisen kelpoisuuden vuoksi. Myöhemmin yksilöt antavat orjuttaa orjuttaa itsensä kulutukselle ja rahalle, sekä vasta paljon myöhemmässä vaiheessa, jos koskaan, fyysiselle riippuvuudelle aineesta, alkoholista.

Kulttuuri ja sosiaalinen ovat siis lähtökohtaisesti aina alkoholinkäytön kivijalkana.

Mitä ihaltavaa sitten meissä ei-juojissa on? Nähdäkseni ei yhtään mitään. Me olemme vain tehneet kulutustottumuksiemme suhteen toisenlaisen valinnan. Minua ei alkoholi ole koskaan viehättänyt näkemäni ja kokemani vuoksi, eikä varsinkaan maun. Se ei kuitenkaan ole tehnyt minua immuuniksi muita mahdollisia sosiaalisia ongelmia vastaan.

Minä olen kipannut varmaankin säiliöautollisen väkijuomia elämäni aikana. Eniten ryyppäsin nuoruudessa kaveriporukassa, jos ei muistit pois, niin lähelle ainakin. Usemmiten minulla oli kyllä vakituinen tyttöystävä, eikä heistä kukaan lasiin sylkenyt, mutta juominen oli toki niin hillittyä, että se ei häirinnyt esim. sänkytouhuja.
Jotkut kunnon sooseissa harrastetut sessiot ovat kyllä jääneet mieleen mukavina muistoina ikuisiksi ajoiksi.
Sattui vain niin ikävästi, että kaksi yhteensä kymmenen vuotta päättyivät tyttöystävieni vakaviin sairastumisiin. Viinasta ei kumpikaan johtunut ja ymmärtäisitte kyllä erot, jos kertoisin, mutta se ei nyt kuulu asiaan.

Perustin kuitenkin perheen suhteellisen myöhäisellä iällä. Ikävä kyllä narsistin kanssa ja erosimme vajaan 15 vuoden avioliiton jälkeen.
Avioliitto narsistin kanssa ei ole niitä helpoimpia ja viina kelpasi silloinkin, tosin kotioloissa vain pienininä määrinä, pari, kolme paukkua v*tutukseen ja vapaalla sitten kunnolla.

Päivääkään en ole ollut poissa töistä viinan takia, enkä montaa minkään muunkaan syyn takia.
Olen menestynyt elämässäni muuten erinomaisesti lukuunottamatta avioeroa ja noita aiempia sairastuneita tyttöystäviäni, joista kummastakin olisi muuten tullut vaimojani ilman sairastumisia.

Tyttäreni asuu luonani, eikä aina edes vastaa äitinsä soittoihin, koska inhoaa hänen teennäisyyttään ja puheripulia jossa hän vielä joku vuosi vain haukkui minua. Se on nyt kyllä loppunut, mutta meistä kumpikaan ei varsinaisesti ilahdu, kun hänen numeronsa vilkkuu puhelimessa.

Minulla ja meillä menee erinomaisesti kahdestaan, tyttö menestyy opiskeluissaan erinomaisesti ja elämä hymyilee, vaikka kippaankin ruokajuomana puoli pulloa laadukasta viiniä ja otan illalla tukevan moukun yömyssyksi.

Olen ollut yli 50 vuotta raittiina. Ei ole tehnyt mieli ottaa. Heti kun alkaa tehdä mieli, otan. Muille tarjoan mielelläni.

Mullamuut harrastukset verottaa tuota juopottelu harrastusta. Eipä oo kuitenkaan aa-kerholle tarvinnu mennä percehikeä penkkiin tuottamaan perceestä.

Kumma juttu - kaikki, ketkä eivät juo ovat kokeneet traumoja. Lapsuudessa, jompi kumpi vanhemmista on ollut juoppo. Periaattessa voi sanoa, että ne ketkä eivät juo ovat tavallaan sairaita ja ne, ketkä juovat kohtuudella - ovat normaalejä. Toki alkoholismi myös on sairaus. Ehkä kuitenkin voi sanoa, että onhan se hyvä kun tällainen traumatisoitu raitis ihminen ei juo. Sellainen sekoaa yhdestä viinilasista.

mä en, niil on tylsempää. pilves, kännis ja piripäis on niin paljon kivempaa kaikki.

Raittiina kannattaa olla jo siitäkin syystä, että silloin säästyy rahaa ja voi laittaa ne rahat johonkin harrastukseen.
Alkoholi on älyttömän kallista, ainakin sellainen alkoholi mitä pystyy juomaan, kun ei kirkasta alkoholia juo hullukaan, on senverran kitkerän ja pahan makuista.
Kuinka siitä voisi tulla riippuvasieksi, kun maistuu pahalta.
Alkoholiin saa helposti menemään 20-30 euroa ja jos sellaisen summan joka viikko laittaisi alkoholiin, niin vuodessa rahaa hukkuisi 1040-1560 euroa.
Mielummin tuon summan laittaa vaikka musiikkistudio projektiin.
Silloin rahasta jää jäljelle jotain konkreettista ja iloa vuosiksi eteenpäin, kun taas alkoholiin laitettuna rahasta ei jää jäljelle yhtään mitään.

Raittius ei ole valinta, se on normaalia elämää. Se, että juo alkoholia, on valinta. Selitys: tekemättömyys ei ole valinta, mutta tekeminen on valinta. Eikö totta? :)))

Olen kahdenkympin puolivälissä enkä ole ymmärtänyt viinan iloja.
En pidä minkään alkoholin mausta enkä ymmärrä miksi joku haluaa maksaa että seuraavana päivänä on joko krapula tai päänsärky. Sama kanta tupakoinnin kanssa.

Monet tuttavat ovat sanoneet samaa kuin ap. Kaikki tupakoitsevat ihmiset melkein tarttuvan kaulukseen kiinni ja sanovat tulevansa mätkäisemään jos ikänä näkevät minut tupakka suussa, senverran turha addiktio on. Ihan turpaanlyttäämättäkin osaan olla ilman.

Itse olen kohta jo 60 vuotta täyttävä mies, ja tiedän, millaista on alkoholin villi maailma. On sitä tullut hupsuja juttujakin tehtyä.. kerran löytyi useampikin neiti huoneen lattialta. heh-he.. Siinä olikin selittelyä silloiselle tyttöystävälle, kun aamulla saapui katsomaan minua (olin nimittäin ''sairas'') Nykyisin olen sinkku ja tykkään irtosuhteista, varsinkin nuorempien toistasukupuolta edustavien yksilöiden kanssa. Alkoholi on mahdollisesti sekoittanut pääni, mutta olen iloinen töissäkäyvä suomalainen mies.

Heh, No täällähän on varsin selväpäistä porukkaa kun 95 % vastaajista ilmoittaa olevansa täysraittiita.. Kuitenkin, omat henkilökohtaiset havaintoni sekä luvut kertovat kansasta aivan toista. Me suomalaisethan olemme todellisia alkoholin suurkuluttajia.. Itsekin nautin alkomahoolia reilusti yli suositusten, mutta toisaalta väittäisin elämäni olevan ainakin tuplasti hauskempaa kuin yhdelläkään täysraittiiseen elämäntapaan intoutuneilla nyssykä- tuttavillani...

Suomalaisista vain n. joka seitsemäs on enää täysraitis, ei koskaan mitään
päihteitä. Kaikki muut ovat jotain kohtuudella, rajusti tai pienehkö osa entisiä
käyttäjiä. 40-50 v. sitten täysraittiita oli vielä yli 40% kansasta. Eli kyllä ne
päihteet ovat nykyisin monelle tuttua kauraa.

Varmaan näitä urbaani tarinoita tämäkin. Nainen nautti lasillisen hyvää viiniä ensimmäistä kertaa elämässään 90v. päivillään.

Siitä alkoikin sitten loppuelämän pituinen, jokapäiväinen maisteluputki.