Varastin kosketuksia,
huomasitko?
En uskaltanut hengähtää
kumartaessani
sivuun
sipaisin katseellani
kaulasi kaarta
huulillani hyväilin
ilmaa jota hengität
nauroit nauroin
nauroimme
minäkin, aikavaras
huomasitko?
En uskaltanut hengähtää
kumartaessani
sivuun
sipaisin katseellani
kaulasi kaarta
huulillani hyväilin
ilmaa jota hengität
nauroit nauroin
nauroimme
minäkin, aikavaras
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihanan lämminhenkinen kuvaus hetkestä..jossa oli lämpöä ja ihastusta varmasti mukana;))) kiitos, ihanasta runostasi, minä ainakin pidin kovasti lukemastani.
Tsau:Friidu
Eilen sain viettää iltapäivän ja illankin hänen kanssaan. Yritin olla etäinen, alati muistaa, etten saa ajatuksissanikaan hiipiä iholle - näin siinä sitten kävi. Miten kemiat voikaan toimia näin? Jännitteet kasvavat välillä, hiljaisuutta voi koskettaa, eikä saa tuijottaa toista liian pitkään silmiin, katsetta on tanssitettava ja siinäkin on taas oma kuvionsa hallittavana. Ei saa rentoutua, muuten jalat pettävät alta. Ääntä ei saa madaltaa - hän teki sen eilen, ja minä tajusin, mikä voima äänessä voi olla. Järki on pidettävä mukana, tässä tapauksessa toista on satutettu, eikä koskettaminen tulisi kuuloonkaan, se voisi rikkoa kaiken. Siksi vain salaa ja katseella silitän. Enkä koskaan voikaan mennä pidemmälle. Hän ei tule "kuulumaan" minulle, minä vain kannattelen häntä luovuttaakseni jollekin nuoremmalle.
Kiva, että pidit runostani. Se kertoi tosielämästä.
Onko kukaan sanonut sinulle. Olet hieno mies. Upea. Pidin todella runostasi, koska minulle tuo runosi avautui myös noin..mitä kerrot..kunnioitat, olet ihanalla tavalla myös ihastunut, ehkä rakastunutkin..ja kuitenkin siinä rinnalla kun ystävättäresi kaipaa lohtua ja tukea..joskushan aika voi tehdä myös muutoksia..elämä on sellainen kummallinen ettei koskaan tiedä..Olen itse täällä tilittänyt tuntojani..myöskin..kun kohtaa uudelleen 30 vuoden takaa todella elämänsä rakkauden uudestaan josta ei koskaan ole eronut tai on eronut mutta tunteet ovat yhä tallella.....siinä vähän samanlaisia tunteita nousee väkisin pintaan;)) kun toisen kohtaa...tekisi mieli sanoa niin paljon...ja muutakin..mutta en voi olen varattu toiselle miehelle...tuossa viimeksi kävimme lävitse vuosilukuja milloin mitäkin kummallekin sattunut...sitä oli aivan avuton.. ja kummallisen haavoittuvainen myös itse..koska ymmärsi toisen haavoittuvaisuuden siinä hetkessä myös itse..
Tsau:Friidu
Ei kukaan ole sanonut minulle että olisin hieno mies. Joskus hyvin nuorella iällä eräs tyttö ihastui minuun, ja kun hänelle paljastui, että olen nainen, se kariutui siihen. Kiitos kommentistasi. Hyvää viikonloppua.
Pyydän tuhannesti anteeksi. Jotenkin ilman muuta odotin että, olet mies? Vain koska, olen omien käyttäymissääntöjen tai mitenkä sanoisin "päässä olevien mielikuvieni" orja..tarkoitus ei suinkaan ollut loukata. Uskotko?- joka tapauksessa itse ajattelen tämän ikäisenä hyvin vahvasti jo näin: Olemme kaikki ainutkertaisia ihmisiä. ja siksi upeita..olemme mitä tahansa...(pois sulkien ymmärtävästi ne ihmiset jotka niin sairaita että, tekevät toiselle ihmiselle tietoisesti pahaa tai julmuudessaan tai ymmärtämättömyydessään sekin on jotenkin ..ei löydä nyt sanaa oikeaa tähän millä jatkaa....) hyvää viikonloppua myös sinulle;) takaisin...sinne.
Tsau:Friidu
Vastauksessasi on juuri oikea sisältö, suhteessa siihen, mitä yritinkin sanoa runollani. Ikäeromme on juuri sellainen, etten voi ajatellakaan ihmisten ymmärtävän motiivejani. Tämä toinen osapuoli luulee olevansa umpirakastunut minuun, kyökkiterapeuttiinsa ja valtavan vetovoimainen. Taisteluni on siis totista, surullista ja raastavaa. Kysymyksessä on vain niin hieno mies, etten voi jättää häntä ilman tukea, niin sanoo vilpitön sydämeni.
Tuosta ikäerosta;)) se on kyllä vaikea asia...jos, tuntee rakkautta toista kohtaan. Rakkautta on niin monenlaista... Aikanaan olin itse kovin rakastunut ja taidan olla vieläkin...tunnustan..tähän mieheen jonka nuoruudessani tapasin..Meillä tuo ikäero oli niin että, hän taas oli minua 13vuotta vanhempi. Ajattelin silloin että, hän on niin paljon elämää nähnyt ja viisampi kuin minä...pakenin;)) omia tunteitani taas häntä kohtaan..Ei olisi pitänyt.. Nyt kun kumpikin olemme jo kypsässä iässä..hän sanoi kauniisti...: En juuri muista enää noista ajoista juuri ...ehkä Luoja on armollinen ja säästää minua...niiltä kivuailta muistoilta...niin tuo aika..ei enää ole meidänkään puolellamme. Sekin on kivulaista nyt kohdata...aikaa ei ole...siksi en hänestä enää luovu...enää emme voi odottaa kumpikaan 30 vuotta kohdataksemme jälleen uudelleen...
Tsau:Friidu
En rakasta, en rakastu, en ole koskaan rakastanut, enkä tule koskaan rakastumaankaan. Jotain rajaa sentään. Rakkaus kuuluu muille, ei minulle. Mutta se ei estä minua tuntemasta. Kiitos F.
Illan viimeinen jyrkkä vastaus kulminoitui yöllä saapuneeseen meiliin, jonka jälkeen totesin silmät kyynelissä itselleni olevani ilmeisen rakastunut, mahdottomaan saavuttaa... Kiitos ymmärryksestä, F.
...tsemppiä...aito rakkaus myös satuttaa..ei se muuten rakkautta olisikaan..anna itsellesi aikaa hyväksyä asiat sellaisena kun nyt ovat...ei rakkaus katso edes tuota ikäeroanne..sillä ei ole väliä. Älä välitä ihmisten puheista. Kysymys on teistä kahdesta..
Tsau:Friidu
Kysymys on vain hänestä. Minulla ei ole mitään väliä. Kannan häntä kunnes löytää sen oikean, ja sitten luovutan, kertomatta hänelle tunteistani. Niin on oikein. Vain yksi särkyy.
Kysymys on teistä kahdesta...vaikea sanoa mikä on oikein toiselle ihmiselle..tai antaa neuvoa..tee näin..älä tee näin. Vain itse tiedät mikä on lopulta oikein teille molemmille myös sinulle itsellesi....mutta, näistä ihmisten puheista...niistä älä välitä...ihmiset puhuvat aina..niiden ei pidä antaa satuttaa.. joka tapauksessa toivon sinulle voimia..ja jaksamista...ja kaikke hyvää teille molemmille..
Tsau:Friidu
Kiusaat minua
tietoisesti
härnäät sanoilla
ja väistät
kun tartun niihin
luet minua
jokaisen rivini tiedät
rivien välit nuolet
ja vetäydyt
juuri kun olen saamaisillani
sinusta otteen
viettelet
ja minä
pian
matelen
anelen
janoan
sanojesi virtaa
juon sinua
(juovun sinusta)