olen onnistunut satuttamaan sinua..ja miehistä ylpeyttäsi..
En minä tiedä.
Unohtanut kyllä.
Löytänyt uusia ystäviä, osa vanhoista
Menneisyydestäni on palanut takaisin...
Katkeruus ja sanat joita minulle
nyt kirjoitat. Hämmentävät mieltäni.
Luulin jo sinunkin unohtaneen...minut.
On niin surullista. Kun muistat vaan
minusta pelkästään nyt pahaa? Pahuutta jota en
edes itsestäni tunnista... miksi haluat loukata näin?
Kerranhan mekin muistatko..olimme vielä parhaat kaverit,
ystävät...
Etkö voisi jo menneen antaa olla.
Syksyn lehtien tulla menneiden ajatusten päälle..
Antaa loukkausten maatua maaksi..tomuksi..
Mitä merkitystä niillä sanoilla enää voisi olla..
Ei sinulle ei minulle..
Mitä kaikkia kuvitelmia päässäsi kannoitkaan?
En minä tiedä - mistä voisin.
Tarpeesi satuttaa minua vieläkin, ja kovasti
ilkeillä sanoillasi...Rakas ystäväni..Rakas ex-ystäväni...
Nehän kertovat minulle vain...jotain aivan muuta.
Olihan siinä välillämme vuosia muutakin. Luottamus ja
sanaton kummallinen kiintymys..jota emme koskaan lausuneet ääneen.
Olen niin pahoillani.
Minusta sinun täytyi jatkaa...ilman minua.
Valita ne ihmiset jotka olivat sinulle tärkeitä.
Minä se en ollut.
Älä kuitenkaan ajattele...vanha höpsö...
etteikö se päätös olisi viiltänyt veitsen lailla
sydäntäni silloin rikki, palasiksi.. Antaisit jo anteeksi..minäkin
annoin..jatkamalla omaa matkaani...ilman sinua
ja olkapäätäsi..ilman ystävääni...
Jos, tämä ei ole rakkaudentunnustus sinulle..
kerro minulle mikä sitten on...
Antaisit haavojen jo arpeutua..itsesi vuoksi..
Ystävyytemme vuoksi..menneiden hyvien aikojen vuoksi..
Äläkä väitä minulle vastaan..etten ymmärtäisi...sydämeesi
koskee yhä...
Tsau:Friidu
En minä tiedä.
Unohtanut kyllä.
Löytänyt uusia ystäviä, osa vanhoista
Menneisyydestäni on palanut takaisin...
Katkeruus ja sanat joita minulle
nyt kirjoitat. Hämmentävät mieltäni.
Luulin jo sinunkin unohtaneen...minut.
On niin surullista. Kun muistat vaan
minusta pelkästään nyt pahaa? Pahuutta jota en
edes itsestäni tunnista... miksi haluat loukata näin?
Kerranhan mekin muistatko..olimme vielä parhaat kaverit,
ystävät...
Etkö voisi jo menneen antaa olla.
Syksyn lehtien tulla menneiden ajatusten päälle..
Antaa loukkausten maatua maaksi..tomuksi..
Mitä merkitystä niillä sanoilla enää voisi olla..
Ei sinulle ei minulle..
Mitä kaikkia kuvitelmia päässäsi kannoitkaan?
En minä tiedä - mistä voisin.
Tarpeesi satuttaa minua vieläkin, ja kovasti
ilkeillä sanoillasi...Rakas ystäväni..Rakas ex-ystäväni...
Nehän kertovat minulle vain...jotain aivan muuta.
Olihan siinä välillämme vuosia muutakin. Luottamus ja
sanaton kummallinen kiintymys..jota emme koskaan lausuneet ääneen.
Olen niin pahoillani.
Minusta sinun täytyi jatkaa...ilman minua.
Valita ne ihmiset jotka olivat sinulle tärkeitä.
Minä se en ollut.
Älä kuitenkaan ajattele...vanha höpsö...
etteikö se päätös olisi viiltänyt veitsen lailla
sydäntäni silloin rikki, palasiksi.. Antaisit jo anteeksi..minäkin
annoin..jatkamalla omaa matkaani...ilman sinua
ja olkapäätäsi..ilman ystävääni...
Jos, tämä ei ole rakkaudentunnustus sinulle..
kerro minulle mikä sitten on...
Antaisit haavojen jo arpeutua..itsesi vuoksi..
Ystävyytemme vuoksi..menneiden hyvien aikojen vuoksi..
Äläkä väitä minulle vastaan..etten ymmärtäisi...sydämeesi
koskee yhä...
Tsau:Friidu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin. Menneiden asioiden kaivelu useimmiltekin turhaa. Unohtaminen tai silleenjättäminen lienevät paremmat vaihtoehdot, mutta mistäs ihmismielestä tietää. Paha juttu vain, että (käsittelemättömät) asiat tulkitaan päin prinkkalaa jälkikäteen omassa mielessä.. muistetaan tapahtumainkilku väärin, toisen intentiot ja puheet toisin jne. Tuttua.
huoks..niin tuttua täälläkin. Tämä sattui todella aikanaan itseeni paljon tämä lopullinen ero hänestä olin jo ehtinyt kiintymään ja luottamaan että, tämä on ystävyyttä aidosti..hän kuitenkin itse valitsi ystävänsä. Minullekaan ei jäänyt paljon vaihto-ehtoja..aito ystävyys kun mielestäni sellaistakin..että, sitä rohkeasti seisoo ystävänsä rinnalla joskus siinä myös takana..ja uskaltaa puolustaa ystäväänsä pelkäämättä mitä muut ajattelevat silläkin uhalla että, se ystävä olisi väärässä... siksi ehkä minullakin on paljon tuttuja ja vähemmän ystäviä..vaadin tuolta ystävyydeltä ja myöskin itseltä tässä suhteessa aikapaljon.. Tässä iässä usein törmää kyllä nyt jo tähän..miten "väärin" on itse ymmärtänyt..ja miten "väärin" saattaa toinen ihminen tulkita puheesi...kirjoittamisesta nyt puhumattakaan...Haluaisin kuitenkin hänellekin pelkästään vielä vain hyvää...mutta, hän ei edes kykene sitä minulle samaa toivottamaan...ei ehkä koskaan..se on lopulta surullista...aika ei enää tässä iässä ole kummankaan puolella..haluaisin sopia ja pytää itse nyt edes jotenkin anteeksi..mutta, tilanne on mahdoton...
Tsau:Friidu