Esim. Itsessäni ei ole mitään poikkeavaa vikaa. Koko peruskoulun ajan olin yksi koulun suosituimmista oppilaista ja olin/olen erittäin sosiaalinen. Koulut alkoi viikko sitten ja amikseen menin. Menin luokkalaisien kaa ja aloin juttelemaan. Heti joku mulkku alko soittamaan suutansa. Ja mikä vielä vituttavampaa, se lähti levittämään musta päättömiä juoruja ja nyt kaikki kattoo mua ku jotai ulkoavaruudesta tullutta alienia... ja kun tällä paikkakunnalla ei toista ammattikoulua ole ja kaikki vittuilee, kyllä mä tästä koulusta pois lähen ku oon saanu sen vittuilijan nenän sanomaan heippa vakio kulmalle... Juuri tollasten mulkkujen takia ihmiset lopettaa opiskelut, erakoituu jne... Eli älkää syyttäkö itteänne että teitä kiusataan. Jos joku väittää toisin ni voi työntää päänsä perseeseen ja rapsuttaa palleja. KIUSAAMISEN SYY ON KIUSAAJAT!
Kiusaaminen ei ole kuisatun vika.
dfagdjfrafasdawdasg
3110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koulutyöskentelyn työsuojelu
Maijaliisa Hiekkanen
12.57 (5 tuntia sitten)
-> jukka.gustafss., anna-maja.henr., paivi.rasanen, eduskunta, olli.luukkainen, jari.andersson, tuija.penkkima.
Arvoisat vastaanottajat!
Viitaten eiliseen uutisointiin, koskien kysymyksiä toimivista ja laillisista linjauksista koululaisten käytöksessä, jos sallitte muutama ajatus?
Ensiksikin. On erittäin paljon kansalaisia, jotka odottavat selkeitä ja tuntuvampia rajoja positiivisen kasvun ja kasvatuksen suuntaan kouluissa. Päivittelyn, seminaarien ja voivottelun sijasta aikuisten ja vastuullisten ihmisten on tartuttava vain toimeen! Rajoja & rakkautta, lujuutta & lempeyttä!
Toiseksi. Kun kiistatta on selvää, etteivät nykyiset olosuhteet toimi, säädöksetkin ovat aikansa (osittain) eläneet, ja vaativat päivitystä, kansalaisten aivoriihessä on kypsynyt ehdotettavaksi jopa ihan uusia lakeja. Olen itse pitkän matkan koulukiusaamisasiassa, kuin veteraani sodassa - jo yli 50 vuotta sitten. Sittemmin olen joutunut silmätysten kouluväkivallan kanssa, yhä uudelleen. Äitinä, tukihenkilönä, kuuntelijana, julkistettuani vuonna 1997 kirjan SYKSYSTÄ SYKSYYN, koulukiusaamisen katsomo. Tosikertomus (toki muutetuin nimin!) erään perheen kamppailusta koulukiusaamisen painajaisen keskellä.
Perspektiiviä kouluväkivallan katseluun on ollut. Pitkä aika. Ja eilen uutisoinnissa tullut seikka koulumatkojen valvonta-asiassa antoi sykäyksen mm. tähän viestiin. Sekin seikka, niinkuin moni muukin harmaan rajalla oleva seikka vaatii monen isän ja äidin mielestä selkeän säädöksen. Eihän voi olla niin, että äidit ja isät valvovat koulumatkoja!
Eräs tapausesimerkki v. 2000- 2001. Yläasteen oppilaat kulkivat bussilla n. 20 km matkan. Sivuteitä lisäksi 1-3 kilometriä. 13-vuotias poika oli levoton, vanhemmat paljon poissa, tämä yksin tai kavereiden kanssa kotosalla. Pojat harrastivat omituisia? Polttivat ok-alon pihalla palavia nesteitä öisin, korkeassa tynnyrissä. Ampuivat ilmakiväärillä naapurin seinään, jossa asui samanikäinen oppilas. Eräänä yönä kuului ampuma-aseiden pauketta. Naapurit menivät katsomaan. Kaksi 13-vuotiasta harjoitteli rannalla puolipimeässä sorsien metsästystä... (!) Poliisi tuli, takavarikoi aseet. Piti puhuttelun pojalle ja huoltajalle, joka jättänyt aseet lukitsemattomaan eteiskomeroon. Seuraukset. Jatkettu ja kiihtyvä kiusaaminen. Poika oli jo tähänkin saakka häirinnyt naapurioppilaan matkoja sivutiellä. Yrittänyt ajaa mopolla uhaten päälle. Nyt tuli mukaan verbaalinen taso: Joo, pitääkin ottaa uusiksi se ampumishomma... Ja tätä samaa poika uhosi erityisesti bussissa koulumatkoilla. Toisetkin pelkäsivät. Ilmoitus poliisille tuotti toki empatiaa, mutta poliisi sanoi etteivät he voi puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan. Ja rehtori toisti samaa: se ei kuulu lain mukaan koululle. Ja sitten yksi taho toisensa perästä katsoi ettei mitään voida tehdä! Poika pissasi perheen postilaatikkoon, keksi monta lajia ilkivaltaa. Voi arvata, ettei naapurin oppilaalla ollut enää mitään turvallisuuden tunnetta?
Koulun pihalla poika agiteerasi porukkaa ympärilleen, ja syntyi toistuva ryhmäkiusaamisen uhka. Kuka sitten ratkaisi sen, että nuorta ei ahdisteta vakavampiin psyyken ongelmiin? Ja miten se ratkaistiin? Niinkuin resepti monesti on? Huoltajat ottivat vastuun. Sille tasolle se usein jää... (Tapauksessa löytyvät kaikki asiakirjat, esitutkinta, kouluviranomaisten ym. selvitys.)
Brutaali ja kohtuuton seikka on tämä: Kun kiusattu ja peloteltu koululainen ei lopuksi uskaltanut mennä kouluun, eikä nuori kelpuuttanut valvomaan sivutiellä (eihän 13-vuotias ole mamis!) - tuli sentään erään lajin "tukea"? Kouluviranomaiset lähettivät ukaasin: Ellei lapsenne jatka koulua, tulemme vaatimaan sakkorangaistusta huoltajille oppivelvollisuuden laiminlyönnistä! Kiitos? Eli´, huoltajien oli taas pakattava muuttokuorma, jotta oppivelvollisuus taattaisiin!
Pidemmittä puheitta. Toivon ja toivotan kaikkea voimaa ja viisautta Teille itsekullekin työssänne, jossa tavalla tai toisella kohteena ovat lapsemme ja nuoremme. Meillä ei oikeusvaltiossa (?) ole lupaa, että lasten ja nuorten elämää voidaan tuhota. Henkisesti, psyykkisesti, jopa lopullisesti.
Seisottuani syksyllä 1990 vanhimman tyttäreni haudalla, koulukiusatun, minä en voi unohtaa hänen viimeiseksi jääneitä sanojaan, jotka hän puhui tavatessamme vähää aiemmin. Hän sanoi: - Äiti, älä koskaan väsy äläkä lakkaa puolustamasta toisia. Jatka, älä lopeta! Minä olen anteeksi antanut kaikille, pahimmatkin, mutta ehjäksi en koskaan tule! Ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Parin viikon kuluttua hän lensi pois, 21- vuotiaana. Kuin murskattu kukka, toisten jalkoihin. (Tosin kuolinsyy oli tukehtuminen epilepsiakohtauksen perästä.)
Jokaisen elämä on ainutkertainen ja arvokas. Voidaan kysyä: entä jos se olisin minä, jonka elämä tuhotaan, eikä kukaan puutu...
Näissä ajatuksissa,
Maijaliisa Hiekkanen
http://www.adressit.com/laki_koulutyoskentelyn_tyosuojelusta
http://www.adressit.com/kouluvakivalta_kriminalisoitavaksi
"Kiusaaminen ei ole kuisatun vika"?
Totta;)