Ois oma ääni ja aihe mutta miksen saa sitä paperille?

Kirjoittaminen on mun sydämeni laulua ja lohdutusta elämäni pimeyteen. Kirjotan, harjotuksen vuoksi, toisesta aiheesta. Määrältään 2-10 liuskaa päivässä. Voisin kokeilla tosiaan sitä omaa ääntä liuskan päivässä. Voiko kirjoittaa kahta yhtä aikaa vai meneekö sekaisin?

lonely writer kirjoitti:

Kirjoittaminen on mun sydämeni laulua ja lohdutusta elämäni pimeyteen. Kirjotan, harjotuksen vuoksi, toisesta aiheesta. Määrältään 2-10 liuskaa päivässä. Voisin kokeilla tosiaan sitä omaa ääntä liuskan päivässä. Voiko kirjoittaa kahta yhtä aikaa vai meneekö sekaisin?

hih... Vain kahta yhtaikaa... Mulla on toistakymmentä kirjan alkua vaiheessa, kirjoittelen niitä vuorotellen, fiiliksestä riippuen. Pääaisassa kuitenkin vain kahta kolmea suosikkiani kerralla. Minulla ei ole ainakaan mitään pelkoa mennä sekaisin, maailmat henkilöineen ovat aivan erilaisia, vaikkakin kai toistavat samaa kaavaa jossain määrin. Mutta ehkä tässä syy miksi en ole neljään vuoteen saanut yhtään tarinaa valmiiksi? Mutta kun uusia ideoita pukkaa, on ne pakko tuhertaa tarinan aluksi, etten unohda niitä.

satarojekti kirjoitti:

hih... Vain kahta yhtaikaa... Mulla on toistakymmentä kirjan alkua vaiheessa, kirjoittelen niitä vuorotellen, fiiliksestä riippuen. Pääaisassa kuitenkin vain kahta kolmea suosikkiani kerralla. Minulla ei ole ainakaan mitään pelkoa mennä sekaisin, maailmat henkilöineen ovat aivan erilaisia, vaikkakin kai toistavat samaa kaavaa jossain määrin. Mutta ehkä tässä syy miksi en ole neljään vuoteen saanut yhtään tarinaa valmiiksi? Mutta kun uusia ideoita pukkaa, on ne pakko tuhertaa tarinan aluksi, etten unohda niitä.

Miten sulla on noin paljon ideoita? Mistä sä ne saat? Kirjoitatko aina samaa genreä? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

lonely writer kirjoitti:

Miten sulla on noin paljon ideoita? Mistä sä ne saat? Kirjoitatko aina samaa genreä? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Alunperin aloitin kirjoittaa tarinoita sen tähden, että ne alkoivat häiritä mun lukemista. Olen kevyen hömpän linjalla, osa on historiallisissa maisemissa, osa kuvitteellisessa ja osa ihan tätä päivää, mutta ihan puhtaan mielikuvituksen tuotetta kaikki. Ihan päivittäin, lukiessa, telkkaria katsellessa putkahtaa mieleen ideoita jotka kirjoitan heti ylös. Joskus nuo ideat ovat kelvollisia jatkokäsittelyyn, mutta joskus en ollenkaan muista mitä päässäni on liikkunut. Joskus se vaan on sangen ärsyttävää kun on syvällä hyvässä tekstissä, täydessä kirjoitusvauhdissa, ja aivot alkaa suoltaa ihan jotain muuta, ihan kuin joku olis laittanut telkan päälle. Tarinat alkavat pyöriä päässä kuin elokuva, kuulen mitä henkilöt sanovat ja näen "kulissit" ja maisemat. Eikö muille käy näin?

satarojekti kirjoitti:

Alunperin aloitin kirjoittaa tarinoita sen tähden, että ne alkoivat häiritä mun lukemista. Olen kevyen hömpän linjalla, osa on historiallisissa maisemissa, osa kuvitteellisessa ja osa ihan tätä päivää, mutta ihan puhtaan mielikuvituksen tuotetta kaikki. Ihan päivittäin, lukiessa, telkkaria katsellessa putkahtaa mieleen ideoita jotka kirjoitan heti ylös. Joskus nuo ideat ovat kelvollisia jatkokäsittelyyn, mutta joskus en ollenkaan muista mitä päässäni on liikkunut. Joskus se vaan on sangen ärsyttävää kun on syvällä hyvässä tekstissä, täydessä kirjoitusvauhdissa, ja aivot alkaa suoltaa ihan jotain muuta, ihan kuin joku olis laittanut telkan päälle. Tarinat alkavat pyöriä päässä kuin elokuva, kuulen mitä henkilöt sanovat ja näen "kulissit" ja maisemat. Eikö muille käy näin?

Mä en ole ideapankki. Mulle yleensä syntyy yksi aihe kerrallaan. Sitten mä elän koko kirjan päässäni, kaikki tapahtumat, voi kestää viikkojakin, kun elän tässä toisessa maailmassa. Sen jälkeen kirjoitan paperille numerojärjestyksessä, mitä ensin tapahtuu, mitä sitten... Sen jälkeen vain kirjoitan mitä sisälläni kuvina näen. Joitakin kohtia oikein odottaa että voi ku pääsis jo siihen asti ja sais kirjottaa siitä.

lonely writer kirjoitti:

Mä en ole ideapankki. Mulle yleensä syntyy yksi aihe kerrallaan. Sitten mä elän koko kirjan päässäni, kaikki tapahtumat, voi kestää viikkojakin, kun elän tässä toisessa maailmassa. Sen jälkeen kirjoitan paperille numerojärjestyksessä, mitä ensin tapahtuu, mitä sitten... Sen jälkeen vain kirjoitan mitä sisälläni kuvina näen. Joitakin kohtia oikein odottaa että voi ku pääsis jo siihen asti ja sais kirjottaa siitä.

Kirjoitan lähes kaiken vapaa-aikani. Säälittävää vai ihana? En tiedä. Kirjoittamatta en voi olla. Nyt mulla loppui aihe ja sitten päässäni mietin ja mietin, mitä voisin kirjoittaa, koska mun on pakko saada kirjoittaa. Kävin läpi erilaisia aiheita, vähän piti keksimällä keksiä. Mutta sitten lähti yksi idea lentoon. Siitä sitten :-) Nyt tosin on jonkun toisen ketjun neuvosta kaksi työn alla. Toinen on sellainen etukäteen eletty tarina. Mutta kumpikaan ei ole huono. Eri asia sitten, haluaako näitä kukaan muu lukea. No, kustantajakin on lukija. Riittää Kai sekin.

lonely writer kirjoitti:

Mä en ole ideapankki. Mulle yleensä syntyy yksi aihe kerrallaan. Sitten mä elän koko kirjan päässäni, kaikki tapahtumat, voi kestää viikkojakin, kun elän tässä toisessa maailmassa. Sen jälkeen kirjoitan paperille numerojärjestyksessä, mitä ensin tapahtuu, mitä sitten... Sen jälkeen vain kirjoitan mitä sisälläni kuvina näen. Joitakin kohtia oikein odottaa että voi ku pääsis jo siihen asti ja sais kirjottaa siitä.

Kuulostaa mahtavalta. Mulla taas on just se ongelma, etten saa mitään valmiiksi, koska seuraava "tää on vielä parempi" -tarina vie mut mennessään. Enkä saa koskaan kokonaisuutta kasaan, odotan että koska taas se elokuva alkaa pyöriä, että tietäisin mitä siinä tapahtuu. Minulla on useita sivuja keskusteluja, tilanteita ja muuta, mutta itse punainen lanka ei ole vielä näyttäytynyt, ei yhteenkään tarinaan. Ja kun sen viimein löydän, en ole siihen tyytyväinen vaan aloitan alusta. Tosi kiva kuulla mitä jonkun muun "luovuudesta kärsivän" päässä liikkuu. Kiitos sulle. Vasta muutamien vuosien kirjoittamisen jälkeen olen tajunnut käyttää enemmän aikaa ja energiaa sisällysluettelon kirjoittamiseen, ja tarinan jäsentämiseen.

satarojekti kirjoitti:

Kuulostaa mahtavalta. Mulla taas on just se ongelma, etten saa mitään valmiiksi, koska seuraava "tää on vielä parempi" -tarina vie mut mennessään. Enkä saa koskaan kokonaisuutta kasaan, odotan että koska taas se elokuva alkaa pyöriä, että tietäisin mitä siinä tapahtuu. Minulla on useita sivuja keskusteluja, tilanteita ja muuta, mutta itse punainen lanka ei ole vielä näyttäytynyt, ei yhteenkään tarinaan. Ja kun sen viimein löydän, en ole siihen tyytyväinen vaan aloitan alusta. Tosi kiva kuulla mitä jonkun muun "luovuudesta kärsivän" päässä liikkuu. Kiitos sulle. Vasta muutamien vuosien kirjoittamisen jälkeen olen tajunnut käyttää enemmän aikaa ja energiaa sisällysluettelon kirjoittamiseen, ja tarinan jäsentämiseen.

Mä olen aika järjestelmällinen luonne. En pystyisi kirjottaan pelkkää ajatuksen virtaa. Pitää olla raamit ja suunta, mihin mennä. Ja mä tosiaan kirjotan ihan järjestyksessä, enkä esim loppua ensin. Myöhemmin saatan korjata ja kirjoittaa uudestaan jo valmistunutta tekstiä. Mun ajatukset keskittyy kirjoittaessa siihen, mitä kirjoitan, en oikeastaan ajattele mitään muuta. Maailma ympärillä menettää merkityksensä. Oon löytäny kirjoittamisesta oman pakopaikkani muuten niin vaikeaan elämääni.

Eilen kyllä tuli lenkillä pari uutta ideaa päähän, mutta siirsin ne syrjään odottamaan. Jos unohdan ne, niin sit unohdan. Nyt kirjoitan kolmea yhtä aikaa, yksi idea oli pakko saada mukaan. Kirjoitan jokaista 250-1000 sanaa päivässä. Olen hullu, mä tiedän. Voi mennä 2000 kin kevyesti ainakin kahta kirjaa. Eipä tässä sitten muuta ehdikään paitsi lenkillä käydä. Onneksi on kesäloma eikä tarvi odotella töissä sormet syyhyten, että koska pääsis taas kirjoittamaan. Okei, tää on mulle jonkinlainen pakkomielle. Kirjoittaa.