Liekki

Savuna saavun kirjoitti:

Haarojen läpi
kurkistava aurinko
heittää läpitunkevan
valonsa

lävistää usealla
työnnöllä
auringonsäteessä
häivähtävän pölyn

osoittaen huomiota
vartalon jokaisella
kohdalle

ja kun valo
lankeaa antaen
ajattomuuden
hiljalleen ajelehtia
odottaen omaa
nautinnollisuuttaan

hellästi kuin
tukahdutettu ukkonen
höyryää kohti
toivotonta rakkautta

raahaten kaikki
huonekalunsa
ja kauniit kukkatapettinsa

tehden
tietä elämälle,
joka yrittää
tunkeutua sisään ja
jättää hajujälkensä
käynnistään

huomaten tarpeiden
pulpahtavan pintaan
kuin metsälähde,
joka peilaa
tunnistamattomien kasvojen
kukkivan
ruumiinsa nummella,
jossa tavara
aina tarkistetaan

edes se
pienen pieni
veden kitka
ei pysty meitä
lepyttelemään,
maalaamaan toiveita
pelokkaille palkollisille

silti ihmisessä
leimahtaa tarve
kiihottua,
heilauttaa nyrkkiin
heristyvää nyrkkiä

sataa ropisutella
omiensa päälle tai
vetäytyä sänkyyn,
jossa nukutaan
sukupuolten välisten
sodan jälkeen

värähdellä kuin
huuto, joka
vapautuu pystymättä
hallitsemaan itseään

yrittäen ottaa
omaisuutensa
suurilla kourillaan
pitäessään ajoväylän
esteettömänä

hän ei kestä
elämää yksin,
mutta muiden on
kestettävä häntä
palvellen ruumillaan

liuettava
viileään veteen,
hämärästä ulos
aurinkoon

roikkuen takajaloista
kuiskuttaen erotiikkaa

katsastaa itsensä
silittelemällä kuin koiraa,
kumartuu ja käynnistää
moottorinsa tähdäten
suoraan sydämeen

laukaisemalla
kuolleesta kulmasta
ja edeten paikallaan
puron omaisesti
kohti laaksoa
yrittäen saada
pallonsa maaliin

yrittäen tarjota
itsensä ruokahalua
herättävänä alkupalana

laulaa kuin lintu
ollakseen täydellinen ja
ollakseen iloksi,
hintalapulla varustettu
ainutlaatuinen herkku

niin kuin työn
tuottama vamma
tekee käyttökelvottomaksi,
yksipuolinen nautinto
aiheuttaa vastenmielisyyttä

tuntien halut ja
himot, joiden
luo ei ole
pitkä matka

niin hiipivät petoeläimet

matkaavat vihannoivia
polkujaan
heitellen kalliolohkareitaan

muovikelmun hikeen
käärittyjä

hajun leijaillessa pistävänä

Mutta vuorten
takana jo sarastaa ja
kaiken valaiseva
päivä ottaa
pakonomaiseen syleilyynsä

unelmat eivät saa sammua

paikkaamalla ja parsimalla
voi löytää
nurkan takaa
edes vähän hellyyttä

menemällä maun mukaan
on aina vanhaa mallia,
mutta kerran
oikein maalattu
hukkaamaton alkuperämme

hyvin hoidettu arkkitehtuurimme,
jossa nuoruuden ja
kypsyyden välimatka
on muovattu kaipauksella

ja sisäinen rikkautemme
kannattelee meitä
piilotellen onneansa
ulkopuolisten
hyökkäykseltä

ohikiitävän elämän
ruumiillistumilta

joihin on
tartuttava syvältä,
jotta sisältöön
tulisi eloa

ruohokin lakoaa
askeleen alla,
mutta meidän
on tarkasteltava rauhaa,
sydämiimme kylvettyä
yksinäisen
hehkulampun valaisua

poistettava automaattiohjaus
ja ostettava
mikäli on halua

mennnä yhden
luota toiselle ja
kulkien kaistaa
ohittaen raivoisalla
vauhdilla

haukaten pilvimuodostelmaa
ja leviten kulovalkean
tavoin lämmittäen
ruumistamme,
kunnes se on
kadonnut olemattomuuteen
paljastaen rintansa
auringolle

lakaisten
hiljaisuuden katuja,
inhimillisen erehdyksen
tuhonneita metsiä

mutta etäisyys
taivaaseen on pysynyt
vakiona

Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?

http://www.youtube.com/watch?v=F6RBNnIseDE

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä