voi ja pitääkin vaihtaa manuaalille jos haluut ettei se tietokone rupee arpomaan numeroita jossain mäessä. vaihteenvalitsimen siirtäminen manuaalille vaan "lukitsee" käytössä olevan vaihteen ja tietokone ei enää vaihda vaihteita kun ainoastaan pienemmälle hiljentäessä tarpeeksi. sitten vaan ja - nappuloista vaihdetta silmään mikä tuntuu itsestä hyvältä.
noiden ohjelmien erot tulee siinä että miten se laatikko käyttäytyy missäkin tilanteessa. maantieautossa on yleensä taloudellinen ohjelma kun taas esim. puuautossa haetaan sitä tehoa. noiden ohjelmien eroavaisuudet löytyy ihan volvon sivuilta.
Luin noita ohjeita, vaikka en ole koskaan i-shiftiseen autoon jalkaani laittanut, hieman kysymyksiä jäi: toimiiko maantiellä, mäkisessä maastossa, maastossa, montussa? Vai meneekö sormi suuhun ja - nappuloissa ja samalla m- ja a-asentoja miettiessä? Heijaustoiminto erityisesti kiinnostava: joku juuri kyseli keppivaihteen perään erityisesti pehmeällä, ei automaattiset meinaa pysyä mukana? Oma kokemus vain perinteisellä vaihteistolla ja 'vedolla'.
0Äänestä
???
maantiellä on melkein sama miten ajat, mutta sitten kun mennään vähän syrjempään niin on hyvä laittaa manuaalille ja itse määrätä vaihteet etenkin talvikelissä. jos on vaikka joku mäki edessä niin konehan latoo isompaa kun kierrokset nousee ja monesti se vaihtaminen on turha kun sitten isommalla ei jaksa enää mennä. samoin jos tullaan montusta ylös niin manuaali päälle ja kierrokset ylös että on varaa sitten pudota, ihan samoin kuin olisi normaali manuaalilaatikko. sen laatikon metkut oppii aika pian ajaessa ja jokaiselle kehittyy tyylinsä käyttää sitä miten parhaaksi näkee. tuo heijaaminen on aika surkea esitys ainakin perusohjelmalla, en tiedä sitten miten se muilla ohjelmilla toimii. kaikista varmin tapa jäädä pehmeeseen kiinni on ajaa automaatilla ja luistonesto päällä. auto alkaa upota ja luistonsesto löysää vetoja kun alkaa ruopia. kun kierrokset tippuu niin laatikko pudottaa pienempää pesään ja taas sama juttu kunnes ei liiku enää mihinkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi ja pitääkin vaihtaa manuaalille jos haluut ettei se tietokone rupee arpomaan numeroita jossain mäessä. vaihteenvalitsimen siirtäminen manuaalille vaan "lukitsee" käytössä olevan vaihteen ja tietokone ei enää vaihda vaihteita kun ainoastaan pienemmälle hiljentäessä tarpeeksi. sitten vaan ja - nappuloista vaihdetta silmään mikä tuntuu itsestä hyvältä.
noiden ohjelmien erot tulee siinä että miten se laatikko käyttäytyy missäkin tilanteessa. maantieautossa on yleensä taloudellinen ohjelma kun taas esim. puuautossa haetaan sitä tehoa. noiden ohjelmien eroavaisuudet löytyy ihan volvon sivuilta.
http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/trucks/I-Shift/how_it_works/Pages/how_it_works.aspx
Luin noita ohjeita, vaikka en ole koskaan i-shiftiseen autoon jalkaani laittanut, hieman kysymyksiä jäi: toimiiko maantiellä, mäkisessä maastossa, maastossa, montussa? Vai meneekö sormi suuhun ja - nappuloissa ja samalla m- ja a-asentoja miettiessä? Heijaustoiminto erityisesti kiinnostava: joku juuri kyseli keppivaihteen perään erityisesti pehmeällä, ei automaattiset meinaa pysyä mukana? Oma kokemus vain perinteisellä vaihteistolla ja 'vedolla'.
maantiellä on melkein sama miten ajat, mutta sitten kun mennään vähän syrjempään niin on hyvä laittaa manuaalille ja itse määrätä vaihteet etenkin talvikelissä. jos on vaikka joku mäki edessä niin konehan latoo isompaa kun kierrokset nousee ja monesti se vaihtaminen on turha kun sitten isommalla ei jaksa enää mennä. samoin jos tullaan montusta ylös niin manuaali päälle ja kierrokset ylös että on varaa sitten pudota, ihan samoin kuin olisi normaali manuaalilaatikko. sen laatikon metkut oppii aika pian ajaessa ja jokaiselle kehittyy tyylinsä käyttää sitä miten parhaaksi näkee. tuo heijaaminen on aika surkea esitys ainakin perusohjelmalla, en tiedä sitten miten se muilla ohjelmilla toimii. kaikista varmin tapa jäädä pehmeeseen kiinni on ajaa automaatilla ja luistonesto päällä. auto alkaa upota ja luistonsesto löysää vetoja kun alkaa ruopia. kun kierrokset tippuu niin laatikko pudottaa pienempää pesään ja taas sama juttu kunnes ei liiku enää mihinkään.