Pakko avautua tänne, ahdistaa sen verran paljon. Olen 20-vuotias nainen, ja viime kuukausien aikana tajunnut olevani enemmän hukassa kuin koskaan ennen. Ennen tätä olen aina kuvitellut olevani täysi hetero, muistan noin vuosi sitten sanoneeni ystävälleni: "Mä en ole kyllä koskaan edes joutunut kyseenalaistamaan seksuaalisuuttani."
Vaan nytpä on asiat toisin. En ole koskaan seurustellut, "juttuja" poikien kanssa on ollut aika vähän eikä mistään ole oikein tullut mitään. Yleensä minä olen ollut se "jätetty" osapuoli, en kuitenkaan ole jäänyt suremaankaan hirveästi niiden loppua. Seksiä olen harrastanut pari kertaa kännissä melko tuntemattomien kanssa, jälkikäteen on lähinnä ollut vain paska olo. Nuorempana haaveilin jatkuvasti pojista ja poikaystävästä, jossain vaiheessa ehkä ystävien mallin mukaisesti "uskottelin" itselleni etten edes halua seurustella, haluan olla vapaa ja saavuttamattomissa. Nyt en enää tiedä olenko kovettanut itseni totaalisesti vai eikö ne pojat todellisuudessa ole edes kiinnostaneet.
En koe itsetuntoani kovin huonoksi, mutta usein ahdistun kun vertailen itseäni kauniisiin ystäviini, varsinkin jos tajuan jonkun pojan olevan kiinnostuvan heistä. EN SIIS TIEDÄ, onko itsetuntoni vain niin huono etten uskalla haaveilla enää, vai eikö miehet vain kiinnosta?
Viime aikoina olen alkanut tuntemaan outoja tunteita tyttöjäkin kohtaan, olen alkanut miettimään seksiä tytön kanssa ja sitä, voisinko jopa seurustella naisen kanssa. Ajatus ei tunnu mahdottomalta, melkeen luontevalta. Kuvittelenko nyt vain seurustelusuhteen tytön kanssa samanlaiseksi kuin läheisen ystäväsuhteen vai olenko todella kääntymässä lesboksi? Tiedän ettei kukaan muu sitä voi sanoa, olisi vaan kiva kuulla jos jollain olisi samanlaisia tuntemuksia.
Olen aika neuroottinen ihminen, olen usein pelännyt itselleni sairauksia yms ja pystyn helposti tekemään tälläisistä asioista päässäni liian ison numeron :D Sen takia nyt ahdistaa aivan järjettömästi. Tiedän että perheeni ja ystäväni varmasti ajan kanssa hyväksyisivät lesbouteni, mutta en tiedä kykenenkö siihen itse. Identiteettini on aivan hukassa ja pelkään muutosta valtavan paljon.
Hyvät ihmiset, onko vinkkejä miten ottaa selvää siitä, olenko oikeasti kääntymässä lesboksi? Jotenkin tuntuu, että biseksuaali en ole. Yritänkö vain kieltää oman lesbouteni?
Vaan nytpä on asiat toisin. En ole koskaan seurustellut, "juttuja" poikien kanssa on ollut aika vähän eikä mistään ole oikein tullut mitään. Yleensä minä olen ollut se "jätetty" osapuoli, en kuitenkaan ole jäänyt suremaankaan hirveästi niiden loppua. Seksiä olen harrastanut pari kertaa kännissä melko tuntemattomien kanssa, jälkikäteen on lähinnä ollut vain paska olo. Nuorempana haaveilin jatkuvasti pojista ja poikaystävästä, jossain vaiheessa ehkä ystävien mallin mukaisesti "uskottelin" itselleni etten edes halua seurustella, haluan olla vapaa ja saavuttamattomissa. Nyt en enää tiedä olenko kovettanut itseni totaalisesti vai eikö ne pojat todellisuudessa ole edes kiinnostaneet.
En koe itsetuntoani kovin huonoksi, mutta usein ahdistun kun vertailen itseäni kauniisiin ystäviini, varsinkin jos tajuan jonkun pojan olevan kiinnostuvan heistä. EN SIIS TIEDÄ, onko itsetuntoni vain niin huono etten uskalla haaveilla enää, vai eikö miehet vain kiinnosta?
Viime aikoina olen alkanut tuntemaan outoja tunteita tyttöjäkin kohtaan, olen alkanut miettimään seksiä tytön kanssa ja sitä, voisinko jopa seurustella naisen kanssa. Ajatus ei tunnu mahdottomalta, melkeen luontevalta. Kuvittelenko nyt vain seurustelusuhteen tytön kanssa samanlaiseksi kuin läheisen ystäväsuhteen vai olenko todella kääntymässä lesboksi? Tiedän ettei kukaan muu sitä voi sanoa, olisi vaan kiva kuulla jos jollain olisi samanlaisia tuntemuksia.
Olen aika neuroottinen ihminen, olen usein pelännyt itselleni sairauksia yms ja pystyn helposti tekemään tälläisistä asioista päässäni liian ison numeron :D Sen takia nyt ahdistaa aivan järjettömästi. Tiedän että perheeni ja ystäväni varmasti ajan kanssa hyväksyisivät lesbouteni, mutta en tiedä kykenenkö siihen itse. Identiteettini on aivan hukassa ja pelkään muutosta valtavan paljon.
Hyvät ihmiset, onko vinkkejä miten ottaa selvää siitä, olenko oikeasti kääntymässä lesboksi? Jotenkin tuntuu, että biseksuaali en ole. Yritänkö vain kieltää oman lesbouteni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse uskon, että varmasti jokainen (tai ainakin todella moni) nainen miettii jossakin vaiheessa elämäänsä millaista olisi harrastaa seksiä tai seurustella saman sukupuolen kanssa. Usein tällainen ajattelu liitetään murrosikään mutta omasta ystäväpiiristä löytyy kyllä henkilöitä jotka sun iässä ovat harrastaneet kerran naisen kanssa seksiä mutta silti toinen näistä tyypeistä sanoo, ettei ole lesbo eikä edes bi ja on tälläkin hetkellä heterosuhteessa. Nuorempana hänellä oli kovakin huoli siitä miksi naiset kiihottavat mutta ei ole ikinä tehnyt asiasta suurempaa numeroa ja samaa suosittelen sullekin jos vain moiseen pystyt :)
Jotkut ihmiset tykkää siitä, että asiat jaotellaan selkeästi: Olen hetero, olen lesbo tai olen bi. Itse edustan vähän toisenlaista näkökantaa: Ymmärrän mieskomeuden päälle mutta seurustellut vain naisen kanssa ja muutenkin tunnun olevan enemmän naisiin päin. Oli vaihe, että pohdin kauheasti olenko nyt lesbo vai biseksuaali mutta huomasin parhaaksi keinoksi antaa vaan olla ja olla sitä miltä itsestä tuntuu. En nyt sitten luokittele itseäni oikein kumpaankaan mutta valitsin silti tämän lesbokategorian tänne keskustelupalstalle tullessani. Tietysti ymmärrän sen, että sua ajatus lesboudesta ahdistaa todella paljon ja pelkäät mitä tuleman pitää jos alatkin tuntea enemmän vetoa naisia kohtaan.
Ymmärrän myöskin tuon mitä sanoit itsesi vertailemisesta kauniisiin ystäviin. Mulla on myöskin aina ollut vähän samaa vikaa ja sitä kautta tullut harmikseni vähän negatiivinen kuva miehistä ja siitä, etten kelpaa niille. En silti ajattele ettei miehet kiinnostaisi ollenkaan ja etten ikinä voisi olla miehen kanssa.
Enpä nyt itse keksi miten voisi ottaa selvää "onko kääntymässä lesboksi" koska luotan siihen, että aika ja tunteet kyllä näyttää, eikä omia tunteitaan tarvitse pelätä :) Mikäli niin käykin, että huomaat pian oikeasti olevasi paljon enemmän kiinnostunut naisista ja tunnet vahvasti olevasi lesbo, niin mikset kestäisi sitä itse? Tietysti muutos aiempaan on radikaali mutta joskus muutokset ovat hyvästä ja tuovat mukanaan jännitystä ja iloa kunhan niille antaa luvan tulla.
Kyllä ne fiilikset selviää ajan kanssa. Joskus mieleen tupsahtelee erinäisiä ajatuksia ja seuraavana päivänä nämä ajatukset voi olla jo ihan utopistisia omasta mielestä. Ongelmillakin on tapana selvitä. Yritä olla tekemättä asiasta itelles liian isoa numeroa :)
Kiitos viestistä eveliina! Totta on kai juuri se, että pitää vaan yrittää rauhottua eikä tehdä liian isoa numeroa tästä :) olis vaan niin kiva saada selkeitä vastauksia samantien, kärsimätön kun olen... Joka toinen hetki aiemmat ajatukset tuntuu ihan absurdeilta ja olen varma että olen hetero, sitten seuraavassa hetkessä olen taas varma lesboudestani.
Edelleen esimerkiksi hyvännäköisen miehen katsekontakti saa aikaan tietynlaisen "muljahduksen vatsassa", en tiedä voiko se olla vain vanhaa tottumusta vai tykkäänkö kuitenkin enemmän miehistä. Välillä ne taas ei kiinnosta ollenkaan. Sitten alan taas ajattelemaan että ehkä vain kiellän lesbouteni niin täysin etten edes uskalla tuntea tyttöjä kohtaan sillä tavalla? Että pelkäänkin rakastuvani tyttöön. Kun ei oikein ole kunnon kokemuksia miestenkään kanssa niin pelottaa hirveästi, ja tuntuu ettei niiden kanssa voi edes löytyä onnea.
Ehkä tämä tosiaan tästä, ajan kanssa... Ainakin elämä on näyttänyt ettei koskaan voi olla varma mistään, ei edes omasta itsestään :D
Jos ei kauheasti mieti vaan antaa elämän viedä, niin voi löytää hyvän ihmisen.Naisen tai miehen.Minulla on hyviä kokemuksia molemmista sukupuolista,Siksi ajattelenkin että rakastun henkilöön. En sukupuoleen.Ota Gabrielle2 ihan iisisti ja anna rakkaudelle mahdollisuus kun kohdalle osuu. Hali hali.
Olisipa täällä enemmän asiantuntevaa väkeä tai mielipiteitä asiasta. Aloittajan stoori ja tunne-elämä on kuin omasta elämästä napattu - sanasta sanaan. Olen siis luonnolisestikin myös saman ikäinen. Noh, muita vastauksia odotellessa...
olisi mukava että saisin myös omaan identiteettiini hieman selkeyttä.
Joo täälläkin yksi samaa ikäluokkaa oleva, joka on jotenkin vähän hukassa oman seksuaalisuuden kanssa kun naiset alkaneet kiinnostamaan. Oon itekin paljon ajatellu noita määrittelykysymyksiä, mutta toisaalta oon jotenkin alkanu ajattelemaan, että turha niillä on stressata itteänsä. Kun just ajattelen niin, kun äiti joskus kerto (siiis luki tämän jostain ja oli samaa mieltä), että seksuaalisuus on kuin jana, harva on täysin hetero tai homo, useimmat on jotain siltä väliltä.
Haluaisin tyttökokemuksia..mutta voisinko seurustella tytön kanssa? Ajatus tuntuisi muuten tavallaan hyvältäkin, mutta kun mietityttää miten ympäristö asiaan suhtautuisi. En tiedä pystyisinkö olemaan julkisesti BI, niin että kaikki tietäis. Toisaalta miksi kaikkien edes pitäisi tietää, ehkä sen voisi kertoa vain lähimmilleen. Tosin sekin pelottaisi mitä he tästä ajattelisivat. Mutta jos ihan seurustelisi kunnolla tytön kanssa niin kyllähän se tulisi monessa asiassa ilmi muille. Kunpa tää yhteiskunta olis sellanen, että kaikkia seksuaalisia suuntautumisia pidettäis yhtä normaalina, niin ei tarvis edes ajatella tällaisia asioita.
Yhteiskunta rakentuu pohjimmiltaan yksilöistä, ja muutosta seksuaalisuuksien moninaisuuksien (myös mm. fetisismi ja autoseksuaalisuus) normalisointiin ja tasa arvoon kannattaa tukea olemalla huolehtimatta mistään muusta kuin siitä että nyt on hauskaa ja olla vähät välittämättä sellasista vähäpätöisistä asioista kuin konservatiivit tai uuskonservatiivit, niille saa luun kurkkuun pienellä väittelyllä ja mitä tulee oman seksuaalisuuden kategorisointiin, niin selkeyttäähän selkeä laarittaminen monia, mutta harva edes ajattelee kuinka ristiriidassa kaikilla elämänalueilla nuo määrittelyt ovat keskenään, eli se systeemi ei vain toimi, voi ehkä helpottaa jos suhtautuu seksuaalisuuteensa tekemisenä, ei sinänsä olemisena. Se mitä ja miten tekee määrää ei se kuka tai kelle sinänsä.