Niin kuin monet rakkaustarinat alkavat
johtavat sinua seikkailuun
kamelikaravaaneilla aavikon halki
kohtaamme pellon laidalla
puhelemme niitä näitä
takerrumme rukiin kasvuun
neito kulkee missä leivot kulkevat
alati samaan kesään
sirosti taittaa oksan
tuomen tuoksussa päättyvät matkat
sekstantilla mitatut meripeninkulmat
vaaranviettämät tuttuun satamaan
huomaa ei kukaan kulkijaa
sateenpieksämän sielutonta
salojen taakse saapunutta
viattoman suojaa hakevaa
kolkuttaa nukkuvan talon oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
johtavat sinua seikkailuun
kamelikaravaaneilla aavikon halki
kohtaamme pellon laidalla
puhelemme niitä näitä
takerrumme rukiin kasvuun
neito kulkee missä leivot kulkevat
alati samaan kesään
sirosti taittaa oksan
tuomen tuoksussa päättyvät matkat
sekstantilla mitatut meripeninkulmat
vaaranviettämät tuttuun satamaan
huomaa ei kukaan kulkijaa
sateenpieksämän sielutonta
salojen taakse saapunutta
viattoman suojaa hakevaa
kolkuttaa nukkuvan talon oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olin rakastunu tosissaan yhteen poikaan, joka lähetteli mulle tosi ihania/pervoja viestejä. Se jopa halas mua. Mut sitte se käyttäyty, kun mua ei oliskaan. Mä masennuin, enkä kertonu edes mun kavereille siitä. Se poika ei vastannu enää mun viesteihin. Mä itkin joka ikinen yö ja käyttäydyin oudosti. Välillä olin normi piirteä tai tosi ADHD ja sitte masennuin ja mökötin. Mä halusin jollai tapaa kostaa ja loukkasin samalla monia muitaki, vaikka ei ollu tarkotus. Sen takia oon vieläki ylipiirtee/mökö. Sitte se juttu alkoi ärsyttää ja kerroin siitä sille. Se näytti tosi nolostuneelta ja ymmärrän kyllä miksi. Se ei ees suuttunu, vaan alko puhuu ja hymyillä mulle taas! Mutta nyt kaikki on taas, kuin ennen. Ei oikee vastaa viesteihin, niin en edes viitsi yrittää. Kerran sanoin sille siitä, mutta ei se ymmärtänyt. Pitäis mua varmaa tyhmänä, jos kertoisin taas, miltä musta tuntuu. Mutta musta tuntuu, että se valehteli, ettei se haitannu sitä yhtää, kun sillä menee muutenki koulussa/kotona huonosti välillä. Mutta miks se valehtelis tollasta? Esittääkse vaan? Masentaa... Toivottavasti ketää ei haittaa, et laitoin tollast... Oli vaa pakko kertoo... Jotenki ja jollekki... >.
Tietyssä mielessä sekoilu onkin nuoren työtä, siinä missä leikki lapsen. Ihmetellä ja määrittää maailman rajoja ja sääntöjä. Koko elämän miettii, mitä haluaa koti, koulu, työ, sosiaaliset suhteet.. hapuilua voi olla koko elämän matka. Monimutkaiset/vaikeat tapaukset ovat usein niitä palkitsevimpia.. sisältä usein löytyy suunnattomia rikkauksia, joita ei oikein kukaan ole osannut esiin kaivaa. Ja pervojen viestien kirjoittelu on varmasti ihmielämän kaikkein arvokkainta sosiaalista pääomaa.
Hienoa runo-kerrontaa jälleen sinulta. Tuli mieleeni vanha mustavalkoinen SF-filmi, jossa kaikki käydään vähän hidastempoisti lävitse tämä tarina...voin kuvitella tuon rukiin vienon ja hempeän keinnunnan kesätuulessa...ja taustalla aurinko joka lämmittää...;)) kuitenkin aurinko on taittumassa niih...skutsin taakse..sinne jonnekin...ja kulkija...tietää...että, onni odottaa sen pakko;)) häntä jossain kovien kokemusten jälkeen, minkä hän saanut kun poikenut Stadissa salakapassa missä katala-viekas-nuori nainen on taittanut veitsen hänen rintaansa. Koska oli luonteltaan häilyvä petturi...;)) ja havitetteli itseasiassa vain miehen fyrkkia jotka olivat paksussa lomakossa....Elämä on kovaa.;))) Tällainen snadi tarina nousee nyt mieleeni kun luen runoasi...
Tsau:Friidu
Hyvää Pääsiäistä sinulle.;))
Itse asiassa tämä silhoinen runoviesti on kaukaiselta kulta-ajalta, viime elokuulta, joka nyt vain on kaivettu silloisesta konteksistaan maan pinnalle täkäläistä elämänmenoa ihmettelemään.. jaa-a, ilmeisesti on vain ollut halu kertoa tietty tarina jossa ovat juuri nämä elementit.. jotain tiedostan tuolloisista tuntemuksistam ja itse asiassa pidän avaussäkeistöstä.. ja tuosta rukiin kasvuun takertumisesta.. En kirjoittele nyt mitään, inspiraatio ei ole oikealla raiteella. Kiitos kuitenkin palautteesta ja mielikuvista. Hmm.. jotain ajankohtaistamsita tämä runo vaatisi tähän hetkeen siirtyäkseen:
Niin kuin monet rakkaustarinat alkavat
johtavat sinua seikkailuun
kamelikaravaaneilla aavikon halki
kohtaamme pellon laidalla
puhelemme niitä näitä
takerrumme rukiin kasvuun
neito kulkee missä leivot kulkevat
alati samaan kesään
sirosti taittaa oksan
ojentaa auringossa suortuvan
nilkan kuohuvaan koskeen
tuomen tuoksussa päättyvät matkat
etelän naisilta opitut silmäniskut
sekstantilla mitatut meripeninkulmat
vaaranviettämät tuttuun satamaan
jossa kukaan ei huomaa kulkijaa
sateenpieksämän sielutonta
salojen taakse saapunutta
viattomansuojaa hakevaa
kolkuttaa nukkuvan talon oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
.. ja tuosta mielikuvastasi tulee mieleeni eräs elokuvakohtaus sijoittuneena "keskiyön kahvilaan", joka muistaakseni juurikin päättyy Birgit Kronströmin mukavaan käytännön pilaan: "Kierros kaikille! Tuo mies tuolla maksaa!" Nainen voi puukottaa niin monin eri tavoin. Kevääniloista jatkoa!
http://www.youtube.com/watch?v=Q0lrndof0fI
;)) älä välitä ei runo-inspiraatio nyt täälläkään..Lähden kuitenkin puolalaisen elokuvaillan lyhyt festareille..jonne sain kutsun...ehkä sieltä saan itse lisää...tai eräänlaista uudenlaista näkökulmaa rakkausrunoihini...tai siiheen miten niistä sitten tulevaisuudessa ehkä kirjoitan...tästä runostasi poiki itselleni vielä tällainen jo kaikille tuttu käänne: Tietysti voisi käydä näinkin tää kundi tässä (on sitte joku gamla-skönari)...ja viedessään tätä friidua sit Kaivopuistoon iltakävelylle (onhan kuutamo)....sen on pakko niinku kertoo sille yks totuus itsestään...ettei se oikeesti budjaakaan täällä...vaan jossain kaukana ison skönen toisella puolella Ameriikassa.....Mut sit iltaisin se aina muistaisi kaiholla...ja ikävöiden tätä friidua..koska ei se enää voisi unohtaakaan;))) siis laittaisi tän gramoforin lautaselle aina soimaan tän biisin ku ikävä iskee...: jonka tää Ola sjungaa...
Jaa tää friidu sit tientenkin heti tsennais et mistä on kyse...eikä ajattelis mitään muuta ku et jäbä tulis niinku sieltä joskus himaan takas silla båtskilla eikä se koskaan enää lähtis seilaa.....ei se kuitenskaa jaksaisi koko (laiffiinsa venaa....) ja jollein tää jäbä tässä olis ihan täysdorka sitte...kyllä se hiffais sen iteki...vai mitä?;)) Ei niin vaivuta kevätmasennukseen...kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu...;))) E.G. Kas tässä sulle http://www.youtube.com/watch?v=VZv-lQcjHrQ&nofeather=True; inspiraatioksi....tai lisämatkutsi...(jostain on aloitettava;))) se rakkaustarinan luominen ja siitä kirjoittaminen....uudestaan jälleen;)))... Tsau.
Tsau:Friidu
Kiitos. Joo, Olavi Virta yksi kaikkien aikojen suurimmista ilman muuta, ja kyseisessä kappaleessa sitä kotomaan ikävää parhaimmillaan. Elämä kertoo parhaat tarinat. Hauskoja festareita:)
Niin kuin monet rakkaustarinat alkavat
johtavat sinua seikkailuun
kamelikaravaaneilla aavikon halki
kohtaamme pellon laidalla
puhelemme niitä näitä
takerrumme rukiin kasvuun
neito kulkee missä leivot kulkevat
alati samaan kesään
sirosti taittaa oksan
ojentaa auringossa suortuvan
nilkkansa kuohuvaan koskeen
tuomen tuoksussa päättyvät matkat
tähtiöisten silmien iskut
etelän naisilta opitut
sekstantilla mitatut meripeninkulmat
vaaranviettämät tuttuun satamaan
huomaamatta lähenevää kulkijaa
sateenpieksämän sielutonta
salojen taakse saapunutta
viattomansuojaa hakevaa
kolkuttaa nukkuvan talon oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
Niin kuin monet rakkaustarinat päättyvät
viettävät kanssasi yön
pellon laitaa kiertelevät pilvet
keinuttaa tuuli hiljaista kortta
kirjoitan vain suuresta maailmasta
kastan sulkakynän
vain ylhäisen naisen tähden
myrsky-yön kynttilän levoton liekki
luetaan merentakaisissa huvimajoissa
hymyhuulin ja lempein sävelin
kätketään ullakoiden lipastoihin
jonkun sydän sykähtävänä
puheista piittaamattomana
pitkät talvet odottavana
Sinusta huomaa, että on kevät
karavaani matkalla aavikon halki
viimein saapuu salojen taakse
kolkuttaa nukkuvan oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
Niin kuin monet rakkaustarinat päättyvät
viettävät kanssasi yön
pellon laitaa kiertelevät pilvet
hiljaista kortta keinuttaa tuuli
kirjoitan vain suuresta maailmasta
kastan sulkakynän
vain ylhäisen naisen tähden
hänen ylhäisistä kyynelistään
myrsky-yön kynttilän levoton liekki
luetaan mielitiettyjen huvimajoissa
hymyhuulin ja lempein sävelin
kätketään ullakoiden lipastoihin
jonkun sydän sykähtävänä
puheista piittaamattomana
pitkät talvet odottavana
mieli merentakaisissa
keväät unohtuvat syliin
karavaanit matkoilleen aavikon halki
enää ei kukaan
saavu salojen taakse
vihellä tuttua sävelmää
kolkuta nukkuvan oveen
niin kuin monet rakkaustarinat
Niin kuin monet rakkaustarinat alkavat
toistavat mielestäsi samaa
kohtaamme pellon laidalla
juttelemme niitä näitä
romantiikkaa tuntematta
kirjoitan vain suuresta maailmasta
kastan sulkakynän
vain ylhäisen naisen tähden
hänen ylhäisistä kyynelistään
syttyy myrsky-yön levoton liekki
luetaan mielitietyn huvimajoissa
hymyhuulin ja lempein sävelin
neito kulkee missä leivot kulkevat
aina samaan kesään
sirosti taittaa oksan
suureen harmaaseen pataan
kera seitsemän hämähäkin
sisiliskon ja kyynsilmän
puheet kääntyvät iltaan
jatkuvat juhlien jälkeen
vaaleaa puolipitkää kiharaa
merentakaisia muistellen
niin kuin monet rakkaustarinat
tämä on ihan sairasta hakea vanha runo !
Elämme hämmentäviä aikoja; kevät tuntuu viipyvän, Eurooppa on kriisissä, Ron Moss jättää Kaunarit.. luontevaa on etsiä vastausta menneestä, vanhasta runosta. Jo renessanssi etsi antiikin aikoja, miksei nykyihminenkin voisi syyllistyä samaan. Miksi aina ei voisi olla eilinen?
älä luota vanhaan runoon
poimi sitä kadulta mukaan
silloin otat elämääsi jäävuoren huipun
salpalukon ja pettävät sanat
älä kuuntele retoriikan mestareita
tynnörisuisia välimerkinhuutelijoita
silloin kutsut esiin ärsytetyt ajat
loputtomat keskustelut ja sekahaut
..vasta luettuani runon huomasin olevani alaston..
Tähän kuuluu tietenkin kaikkeen sopimaton linkki.. oodi vanhalle runolle.
http://www.youtube.com/watch?v=jW6BgNK-OAU
ihollasi olkoon
sekstantilla mitatut
meripeninkulmat
vaaranviettämät tuttuun satamaan
ihollasi olkoon
fregatin taisteluvalmius
ylpeät purjeet
valmiina luottamaan raakamastoon
sinussa alkavat parhaimmat matkat