onko ketään muuta äöitijä jota ei kiinnostanut imettää???
mulla kävi näin.olin innoissani ajatellut imettää niin pitkää kuin pystyisin,mutta kun synnytin menin niin huonoon kuntoon että en jaksanut imettää.
hoitajat antoivat 3 ekaa päivää pullosta,ja eihän vauva sitten tissiä halunnutkaan.itekettiin molemmat.imetin mutta vauvalle piti aina antaa hirveesti lisämaitoa.
kun tultiin kotiin niin haettiin litroittain tuttelia ja kaikki mennyt hyvin,sai isäkin osallistua enemmän hoitoon.
minua ei harmita yhtään mutta muut tuntuvat ajattelevan että imetys on jotenkin äitiyden mitta.olen toista mieltä.
mulla kävi näin.olin innoissani ajatellut imettää niin pitkää kuin pystyisin,mutta kun synnytin menin niin huonoon kuntoon että en jaksanut imettää.
hoitajat antoivat 3 ekaa päivää pullosta,ja eihän vauva sitten tissiä halunnutkaan.itekettiin molemmat.imetin mutta vauvalle piti aina antaa hirveesti lisämaitoa.
kun tultiin kotiin niin haettiin litroittain tuttelia ja kaikki mennyt hyvin,sai isäkin osallistua enemmän hoitoon.
minua ei harmita yhtään mutta muut tuntuvat ajattelevan että imetys on jotenkin äitiyden mitta.olen toista mieltä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kaikkia kolmea lastani ensimmäistä n.3kk josta osittain kyllä annettiin pullosta,toista 10 kk täysimetystä paitsi tietysti kiinteä ruoka ja kolmatta 7kk,mutta minustakaan se ei ole mikään äitiyden mitta imettääkö vaiko ei.En osaa ajtella että jos joku ei imetä että ei ole hyvä äiti,koska siinä tapauksessa kun äiti ei imetä niin isä pääsee osalliseksi myös tähän osaan lapsen hoitoa eli ruokailuun ja äiti pääsee siinä välillä vaikka lenkille.Turhaa stressiä vaan työnnetään äideille jotka eivät syystä tai toisesta imetä....
Meillä imetys ei onnistunut, kun vauva ei saanut kunnon otetta ja tottui laitoksella pulloon. Olin pettynyt aluksi, mutta jälkeenpäin olen huomannut kaikki mahtavat hyödyt pulloruokinnassa.
Alku oli raskasta, koska lypsin ja syötin ja lypsin ja syötin, mutta kun lakkasin lypsämästä 1,5kk jälkeen niin helpotti. Isäkin on kovin tyytyväinen siihen että voi osallistua kaikkeen, ja yöt voidaan jakaa tasan niin että molemmat saa välillä nukkua koko yön. Itse pystyin aloittamaan jumpan jo 3vkoa synnytyksen jälkeen, mikä auttoi jaksamaan. Yleisillä paikoillakaan ei tarvitse riisua rintaa paljaaksi. Vauvani ei kuitenkaan syö liikaa, vaan kasvaa juuri sopivasti. Tuntuu melkein siltä, että taidan seuraavan kanssa tehdä samalla tavalla. Rintamaitoa ekat pari kuukautta ja sitten korviketta. Neuvolassakin oltiin ymmärtäväisiä ja kerrottiin että ekat pari kuukautta onkin oikeastaan ne tärkeimmät, sitten vauvan oma vasta-ainetuotanto on jo käynnistynyt, ja korvike on vauvan toiseksi parasta ravintoa.
Vielä lisäksi, kun lakkasin lypsämästä, niin olihan se ihanaa kun tissit kuivuivat eikä tarvinnut pitää suojuksia päivät ja yöt. Valkoisten t-paitojen alta näkyi aina inhottavat pyörylät.
Että näinkin voi asennoitua imettämiseen. :)
Näin ammatti-ihmisenä olen toki sitä mieltä, että imetys on hyvin tärkeää, koska pieni vauva saa siitä kaikki tärkeimmät ravintoaineet, lukuunottamatta d-vitamiinia. Ja imetyksestä on paljon muutakin hyötyä, te varmaan kaikki tiedätte mitä hyötyä, jotka täällä osastolla keskustelette. Ihmettelen kuitenkin sitä miksi monet kolleegani ovat kovinkin jyrkkiä mielipiteissään, jos joku äiti ei halua tai jostain syystä kykene imettämään. Lapsestaan voi nauttia monella muullakin tapaa ja korvikkeet ovat meillä Suomessa erittäin hyvälaatuisia.
Itselläni on yksi lapsi. Synnyttyään hän joutui olemaan pari viikkoa teho-osastolla antibioottihoidossa. No maitohan nousee rintoihin yleensä 3-4 päivän päästä synnytyksestä. Kuitenkin se, että lasta ei saa pitää rinnallaan voi vielä viivästyttää maidon nousua, minulla kävi näin. Lapsi oli oppinut hyvin syömään pullosta ja tissin kanssa oli yhtä tuhraamista. No kyllä hän lopulta oppi myös imemään, mutta vaati aina lisäruokaa ja riuhtoi tissiä, mikä tarkoittaa sitä ettei maitoa tule tarpeeksi.
Kahden kuukauden ikäisenä hän ei suostunut enää tissiä suuhunsa ottamaan. Huuti kurkku suorana ja yritin kyllä loppuun asti, koska olisin halunnut imettää vähintään puoli vuotta. En halunnut kuitenkaan imettämisestä itselleni enkä vauvalleni ikävää kokemusta ja lopetettiin se koko perheen yhdessä tuumin. Kun asiasta tuli puhetta työkavereiden kanssa ja muutenkin tuttavieni kanssa, koin valtavaa huonoutta äitinä ja epäonnistumista heti alusta alkaen lapsen hoidossa kun imetys ei ollut kestäny pidempään. Surin asiaa pitkään ja syyllistin itseäni, kunnes tajusin, että minulla on ihana poika, joka syö hyvin ja voi hyvin ja on terve!!
Imettäminen on tärkeä asia, mutta kyllä, lapsestaan voi ja pitääkin nauttia joka suhteessa ja se ei ole maailmaa kaatava juttu jos imettäminen ei jostain syystä onnistu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina sitä kannattaa yrittää! Mutta ketään ei pidä syyllistää, äidillä on muutenkin tarpeeksi hormoonimuutoksia ja varmasti jokainen haluaa vain parasta omalle lapselleen :)
Aurinkoista kesän jatkoa kaikille teille!!!
Oli ehkä vähän sekavaa, mutta toivon että osaisin itse ammatissani tukea äitejä ja perhettä kokonaisvaltaisesti ja en olisi niin kovin jyrkkä mielipiteissäni kuin useimmat kollegani tuntuvat olevan. Pienokaisen parasta kai he vain sillä ajattevat...
kiitos ihanista kommenteista :) tuntuu hyvältä etten ole asian kanssa yksin vaikka tyttö nyt onkin jo iso ,mutta silti :)
Aloitan heti, minä inhoan imettää. Inhoan sitä miltä se tuntuu, inhoan suihkuavia tissejani, inhoan lämmintä maitoa joka valuu ihollani vaatteille. Minä en löytänyt mitään ihanaa koko asiasta. En tuntenut mitään ihanaa kun vauva oli rinnallani. Päinvastoin VITUTTI. Vauva kohta 2kk ja oon imettänyt, antanut korviketta, lypsänyt. Nyt on mennyt muutama päivä etten ole imettänyt. Vain lypsanyt ja antanut korviketta. Enkä enää imetä! Laitoksella odotin kovasti että millon maito nousee rintoihin. Kun se nousi olin innoissani imettämisestä. Sitten hoksin, eipä oo minun puuhaa.. Nyt kun olen muutaman tuttavan asiata puhunu löytyy yllättävän monta jotka on kanssani samaa mieltä "imettämisen ihanuudesta". Moni ei vaan uskalla asiasta puhua. Minä uskallan ja olen kaikille sanonutkin kuinka inhottavana koin koko touhun. En kyllä oo ikinä tykännyt kun mieheni on hyväillyt rintojani. Olen kieltänyt häneltä sen. Kait rintani on jotenkin "yliherkät"..Yöllä väsyneenä kun yritin imettäää. Hiukan oli hermot tiukilla. Nyt minä olen paljon hyvä tuulisempi ja vauva voi hyvin ja kasvaa eikä ole tarvinut kärsiä mahavaivoista.
teksti kuulosti minun kirjoittamaltani :) kiva etten oo kauhea ihminen kun en tykännyt koko jutusta
Eikö ole sattunut tulemaan mieleen, että vauvasi todennäköisesti tykkäisi imettämisestä ja se olisi "hänen puuhaa", vaikkei sinun olisikaan.
Itsekkäistä syistä imettämisen lopettaminen on väärin vauvaa kohtaan, jolla pitäisi olla etusija kaikessa. Oma itse pitää jättää toiselle sijalle niinkauan kuin vauva on täysin vanhemmistaan riippuvainen. Se on aikuisuutta.
Jos imettäminen ei kerta kaikkiaan onnistu esim. siksi, että maiotoa ei tule tai vauva ei syystä tai toisesta saa riittävästi ruokaa rinnoista, silloin homma on ihan OK. Mutta jos äiti "inhoamisen" takia jättää imettämättä, kannattaa potea huonommuutta!
"Oma itse pitää jättää toiselle sijalle niinkauan kuin vauva on täysin vanhemmistaan riippuvainen. Se on aikuisuutta."
Oletko varma tuosta? Mistä johtuu yleistynyt synnytyksenjälkeinen masennus? Syyllistämisestä, siitä, että ei anna itselleen anteeksi sitä että on omatkin tarpeet, on väsymystä, ärtymystä, on vauvanravistelijoita. Kyllä äidin on huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan jotta pystyy hoitamaan vauvansa hyvin. Jos imettäminen on vastenmielistä äidille, on se sitä vauvallekin.
Suomessa harjoitetaan niin valtavan voimakasta tissipropagandaa, että se väkisinkin uppoaa toisiin pysyvästi. Imetys on hieno asia, ja luonnollinen, mutta on mahdollista hoitaa lapsensa suurella rakkaudella ja lämmöllä, hyvin ja hellästi myös ilman tissejä. Tässä keskustelussa tarinansa kertovat sellaiset, jotka eivät ole nielleet purematta kaikkea propagandaa.
Todennäköisesti nämä ihmiset pärjäävät ilman masennuksia, koska he ovat tiedostaneet, että ei ole huono äiti vaikka ei pidä imettämisestä, tai ei pysty imettämään. Se on mielestäni HIENOA!!
Jos mä oon jaksanu melkein 2kk imettää ja oon pitänyt sitä inhottavana, minusta 2kk on saavutus!! Ja luulet sä vitun ääliö etten oo jo huonoaomaatuntoa tuon asian takia potenut??? Siksi puhun tästä asiasta avoimesti etten vaan omassa päässä pyörittele omaa huonommuutta ja ymmärrystä olen saanut. Hyvä kun oot ite niin täydellinen. Sulla on käynyt tuuri... Ensinnäkään sä et etes tiedä mitä kaikkea olen saanut kokea ennen kun oon saanut tämän kalliin aarteen syliin. Rakkautta ei tältä vauvalta tule puuttumaan vaikken sitä tissiä annakkaan. Jos minä voin huonosti imettämisen takia voi vauvakin kun tiuskin ja olen huonolla tuulella. Kaikkeni teen ettei maidon tuli lopu ja voin antaa omaa maitoa pullosta. Mulla ei kyllä tarvis selitellä sullekkaan yhtään mitään. Sä et etes kuulus tähän keskusteluporukkaan joten häivy jonnekkin missä ootte te niin täydelliset äidit ja ootte niin ihanan imettämisen kannalla!!Kiitos kun sait palan kurkkuun ja pilasit päiväni!Hyvää päivän jatkoa sinulle!!!
kuten voit yllä huomata niin syynä oli se että maito ei noussut viikojenkaan jälkeen rintoihin !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! huonon hemoglobiinin takia.
ja vauva ei osannut toisesta rinnasta imeä ollenkaan,pumppasin aikani maitoa mutta se oli turhaa kun vielä kuukaudenkin päästä maitoa tuli vain 20 milliä.että turhaan motkotat!!!!!!
pitäisi ajatella kuinka hyvää se lapselle tekee,edes yrittää ne ekat kolme kuukautta imettää ja antaa vaikka lisäksi tuttelia mutta kuitenkin imettää..
"Mistä johtuu yleistynyt synnytyksenjälkeinen masennus? Syyllistämisestä, siitä, että ei anna itselleen anteeksi sitä että on omatkin tarpeet, on väsymystä, ärtymystä, on vauvanravistelijoita."
Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole yleistynyt, siitä ei vain aikaisemmin puhuttu ääneen. Masennus johtuu hormonaalisista seikoista, nuo muut syyt ovat useimmiten huonosta itsetunnosta merkkejä ja niitä kuvitellaan synnytysmasennukseksi, kun sen poteminen on hienompaa kuin heikon itsetunnon.
Vauvanravistelijoitakin on aina ollut, samoin väsymystä ja ärtymystä. Mutta ennen niistä puhuttiin oikealla nimellä (ravistelu, väsymys, ärtymys), ei synnytysmasennuksena.
Minusta on täysin eri asia olla imettämättä siksi, että ei siihen pysty kuin siksi, että inhoaa sitä. Inho on asia, minkä voi voittaa, jos on aikuinen ja ajattelee lastaan eikä vain omia tarpeitaan.
On hienoa, että tietää olevansa hyvä äiti, vaikka ei kykene imettämään lastaan esim. sen takia, että maitoa ei tule yrittämisestä huolimatta tai siksi, että vauva syntyy keskosena ja joutuu olemaan sairaalassa kauan (kuten minulle kävi toisen lapsen kanssa, joten kokemusta imettämättömyydestä on).
Masennuksen laukaisee monet tekijät yhdessä, ei ainoastaan hormonien vaihtelu. Jos masennus olisi pelkästään hormonien laukaisemaa, niin kaikki vasta synnyttäneet kärsisivät masennuksesta. Vahvoja tekijöitä ovat ulkoisten seikkojen (palatakseni jälleen propagandaan ja ihmisiin jotka kokevat oikeudekseen välittää tätä propagandaa omalla tavallaan, haukkuen ihmisiä huonoiksi jos eivät noudata annettuja ohjeita) lisäksi omat korkeat vaatimukset ja tavoitteet, jotka jäävät jostain syystä saavuttamatta, ja kehon ja mielen uupuminen kun tarpeeksi kauan taistellaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vaikka "läpi harmaan kiven", kuten monella suomalaisella on tapana.
Yllätyin siitä, miten ensin väitit, että masennus ei ole yleistynyt, vaan että siitä on alettu puhumaan enemmän ääneen. On siis saanut sanoa ääneen että kärsii synnytyksen jälkeisistä masennusoireista. Seuraavassa kappaleessa toteat, että ravistelua, väsymystä ja ärtymystä on aina ollut, mutta ennen niistä puhuttiin niiden oikeilla nimillä, väsymyksenä, ärtymyksenä ja ravisteluna. Mielestäni puhut ihan ristiin. Nämä ovat usein masennuksen oireita. Masentunut ihminen ei ainoastaan istu kotona itkemässä, vaan masennus purkautuu monella eri tavalla.
Mitä näihin omiin tavoitteisiin ja odotuksiin tulee, niin ne ovat jo suurimmalla osalla äideistä todella korkealla. Kun sieltä kerran pudotaan, ja tullaan esimerkiksi tällaiselle palstalle siitä kertomaan ("yritin imettää, mutta piti lopettaa/ei onnistunut"), niin hyvät ihmiset; älkää tulko haukkumaan huonoksi, itsekkääksi äidiksi, epäonnistuneeksi naiseksi tai muuksi sellaiseksi. Ette saavuta itse sillä mitään (toivon ainakin, ellette nimenomaan halua aiheuttaa pahaa mieltä), vaan antakaa ihmisten keskustella siitä, mitä hyviä puolia pulloruokinnassakin voi olla.
se ei ole äitiyden mitta vaan parempi vaihtoehto. äidinmaito on tarkoitettu vauvalle ensimmäisten kuukausien ruuaksi. korvike on taas keinotekoisesti muunneltu lehmänmaidosta muistuttamaan mahdollisimman paljon äidinmaitoa. imetyksestä pitää itse hankkia tietoa, että se onnistuu. vauvasi tottui saamaan pullosta maidon eikä enää huolinut rintaa. rintaa imetään eri tavalla ja maidon saanti on helpompaa pullosta. äidinmaito myös sulaa peremmin joten vauva syö paljon useammin kuin silloin jos annat korviketta. korviketta syövä vauva kittaa pullonsa ja on muutaman tunnin tyytyväisenä. rintamaito vauva voi haluta olla jatkuvasti rinnalla ja jopa nukkua siinä. eikä maitoa tule rinnoista jos ei imetä usein. jos annat jatkuvasti korviketta niin et voi olettaa että maito virtaa itsestään rinnoista.
kyllä minä tietoa imetyksestä hankin ei siitä ole kysymys.
vauvani on terve ilonen,erittäin hyvin kehittynyt ja sopusuhtainen vaikka on pullo lapsi,ja minusta on hienoa että isä sai osallistua yhtä paljon kuin minäkin vauvan hoitoon,
meijän tyttöä on rakastettu ja rakastetaan niin paljon kuin mahdollista,ei se rakkaus riipu imettääkö vai ei.
ja vaikka kuinka lukisi ja tietäisi imetyksestä niin se ei auta yhtään imettäessä.
on se kumma kun täällä ei saa vapaadsti ilmaista mielipiteitä vaan heti tullaan motkottamaan kuinka hyvä asia imetys on.
itse olen jaksanut todella hyvin kun on ollut vauva tuttelilla,jos äiti ei voi hyvin niin ei voi vauvvakaan!!!!!!!
hyvänä esimerkkinä oma siskoni joka imettää,vauva haluaa olla rinnalla koko ajan sisko väsynyt ja masentunut koko ajan joka heijastuu vauvaan itkuisuutena ja kärttyisyytenä.
ja eräs viiden lapsen äiti lohdutta sanomalla että 3 ensimmäistä oli rinta lapsia ja 2 muuta oli pelkällä truttelilla eikä sen enempään ole ollut mitään sairasteluja!!!!
Haluaisin vielä ilmaista mielipiteeni eräässä asiassa. Minua on alkanut ottaa pannuun se, miten imetystä ylistetään joka paikassa aina vertaamalla pulloruokintaan. Esim. näin : "Imettäminen on hyväksi lapselle, koska pulloruokitut lapset syövät helposti liikaa ja sairastuvat siten helpommin diabetekseen." Jopa vauva-lehdissä mainostetaan imetystä näin! Olisi ok jos imettämisen kannattajat kehuisivat imettämistä tämän itsensä hyvillä puolilla, eikä vertaamalla pullosyötön huonoihin puoliin. Tosiasia on, että on ja tulee olemaan jatkossakin, pulloruokittuja lapsia. Näiden äitejä on aivan turha pelotella enää yhtään enempää tai syyllistää itkun partaalle. Jokainen joka imettää, tietää että se on lapselle hyväksi. Mitä sitä enää niille toitottamaan. Kun taas ne, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet pulloruokintaan kaipaisivat välillä jotain positiivistakin palautetta eikä jatkuvaa imetyksen ylistämistä. Tämä on juuri sitä jo aiemmin mainitsemaani tissipropagandaa joka raivostuttaa!!
Minusta on suoranainen heikkous naisena jos ei halua lastansa imettää,eri asia on jos ei maitoa tule!
Itse kun sain tyttäreni meni rinnanpäät niin rikki että tuli pumpatessa verta,suojasin sitten ne järkyttävillä voide määrillä ja jatkoin sinnikkäästi.
Tuolloin vannoin että lopetan imetyksen kun tyttö täyttää kuukauden-kaksi mutta yllätys yllätys olo helpottui fyysisesti ja henkisesti siinä toisen kuukauden tietämillä ja opin jopa nauttimaan imetyksestä.Annoin koko ajan vaihtelevia määriä myös pulloruokaa päivittäin n.1-2pullollista näin sain sitä omaakin aikaa kun iskä pystyi syötellä välillä.Olen onnellinen etten luovuttanut nyt tytteli 11kk ja saa vieläkin rintaa,enkä tarvitse suojia enään kun on oikea ruokailurytmi.
Olen sitä mieltä että moni varsinkin kaltaiseni nuori äiti luovuttaa liian helposti mutta lasta hankittaessa pitäisi esim neuvolassakin antaa enemmän tietoa äideille että alku
on melkeinpä aina hankalaa ja helpottaa myöhemmin.
Itselleni sain tämän henkireijän juuri lisäpullosta ja paljosta tiedosta.myöhemmin tyttö ei enään lisäpulloa huolinutkaan=))
meillä ei ole tähän mennesssä ollut mitään sairauksia eikä allergioita ja luulenpa kiitoksen kuuluvan osittain myös pitkälle imetykselle.
Toivon paljon voimia teille kaikille jotka alatte imettämään ja uskoa siihen ettei se ikuisuuksia jatku se hankaluuskaan.laitan tähän vielä plus -miinus listan imettämisestä joku voi kommentoida halutessaan lisäyksiä.
-maidontulon käynistyminen
-haavaumat ja siihenliittyvät alun hankaluudet
allergia ja sairaussuoja korkeampi
vauva rauhoittuu rinnalle helpommin
helpompi syöttää yöllä(tai ainakin nopeampi)
säännölliset läheisyyshetket
vähentää riskiä saada rintasyöpä
pidentää kuukautisten alkamista
aina ruoka valmiina,eikä maksa mitään
ja nopeuttaa kohdun palautumista
ja kyllähän näitä vielä kai enemmänkin löytyisi mutta tässä kai tärkeimmät!
Et voi olla tosissasi. Onneksi olen saanut kasvaa itse vähemmän tuomitsevaksi, asioita kyseenalaistavaksi, ajattelevaksi ihmiseksi. Sellaiseksi haluan kasvattaa myös omat lapseni, ja näitä elämänarvoja he eivät saisi imettyä tisseistäni vaikka miten imettäisin.
Imetyksen epäonnistumiseen voi olla muita syitä kuin maidontulon ehtyminen. Jos olet lukenut ensimmäisen kirjoitukseni tässä keskustelussa, huomasit varmasti että kirjoitin siitä miten vauvani ei saanut rinnastani otetta ja tottui pulloon, jonka jälkeen rinta ei kelvannut. Taistelua jatkui 3 viikkoa, jonka jälkeen luovutin ja päätin lypsää ja antaa rintamaidon pullosta. Päätös oli helppo tehdä, koska vauvanikin oli näin tyytyväisempi, eikä ruokailuhetkistä tullut enää kauhuhetkiä jolloin väännettiin ja huudettiin, vaan mukavia hetkiä jolloin saatiin rauhassa olla lähekkäin ja katsella toisiamme. Miksi olisin pitänyt vauvaani nälkäisenä päivästä toiseen kunnes se olisi nälkiintyneenä taistellut itselleen otteen rinnastani?
Eikö imettävät äidit voi antaa ei-imettävien olla rauhassa, syyllistämättä enää enempää? Ymmärrän sen, että WHO:lla on velvollisuus tuoda sanaa julki imettämisen hyvistä puolista ja kannustaa kampanjoilla maailman naisia imettämään, mutta en pysty käsittämään miksi pienessä Suomessa naiset haukkuvat toisia naisia huonoiksi äideiksi ja epäonnistuneiksi naisiksi jos he eivät imetä. Juuri tämä on sitä kun propaganda on uponnut ja aivopessyt ihmisiä. Herätkää, tämä ei ole teidän asia! Teidän ei tarvitse käännyttää muita naisia.
Kiitos keskustelusta, tämä jää viimeiseksi puheenvuorokseni koska haluan viettää aikaa lapseni kanssa.
Silläkö ei oo sit mitään merkitystä että vauva kyllä saa omaa maitoa paljon ja keitettyyn pulloon keitetystä tutista eli puhtaasti? Tissikö se on oikea paikka mistä sen oman maidon pitää tulla? Eli onko nyt pääasia se TISSI vaan se MAITO??
Niin ja mitä te täydelliset äidit teette täällä meidän "niin huonojen äitien" kekustelussa?? Turha tänne on tulla aiheuttamaan enää enempää mieli pahaa. Miksi suomalaiset äidit on heti niin vitun tuomitsevia?? Harvoja ihania kannustavia naisia on. Minä aijon olla kannustava ja aijon kasvattaa "ei tissiä saanut" vauvamme kannustavaksi eikä "yksi oikea tapa" aikuiseksi. Menkää jonnekkin voivottelemaan että "kun tuolla ei tykätä imettää".. Siinäpä teille oma palsta missä saatte ihan rauhassa haukkua meitä. Minä en sitä tulis lukemaan eikä teilläkään tarvi tulla tänne jos ei oo yhtään kannustavaa sanaa meille sanottavana!
Tämä imetys asia näköjään herättää paljon ajatuksia. Mutta ei minusta voi sanoa että se olisi heikkous naisena jos ei halua imettää, ensinnäkin me emme tiedä ihmisten taustoja ja se ettei halua imettää voi johtua monesti vaikka jostain traumaattisesta kokemuksesta. Ja toiset pelkäävät, olen työssäni huomannut että se pelko voi olla todella suurta esim.ettei oma mies enää välitä minusta kun rinnat repsahtaa, näinhän siinä ei todellusuudessa käy, imetys ei vaikuta koskaan negatiivisesti vaan se nimen omaan muokkaa kehoa nopeammin kuntoon.
Jokainen meistä on yksilö ja hänet on kohdattava ainutlaatuisena ihmisenä ja yritettävä tukea lapsen hoidossa kokonaisvaltaisesti. Tällä syyllistämisellä ei tosiaan saada mitään aikaan. Ja itse asiassa minä olen edelleen sitä mieltä ettei se ole niin kamala asia jos ei pysty montaa kuukautta imettämään. Kyllä meillä täällä Suomessa on hyvät terveydenhoitopalvelut ja lapsen kehitykseen ja kasvuun kiinnitetään koko ajan huomiota ja neuvolat ovat perheen tukena. Ja ne äidinmaidon korvikkeet ovat todella hyvälaatuisia!!
Se mitä tulee rintojen kuntoon niin rinnan päät eivät mene rikki jos lapsen imemisote on oikea, eli rintaa mahdollisimman paljon suuhun ja alahuuli jää rullalle. Kyllähän ne alkuun voi kipeytyä ja olla arat, silloin vaan paljon ilmakylpyjä ja lampaanrasva on tosi hyvää tai sitten ihan bebanthen. Ja aina imetyksen loputtua puristetaan pieni maitotippa joka hierotaan nännien päälle.
Sitten vielä imettämisen plussista ja miinuksista..
en luettele mitään vaan vaihdan kanssasi ajatuksia, koska monet plussat sinulla oli minulle miinusta :) Eli on muistettava että ihmiset ajattelevat eri tavalla. onhan toki paljon ihan fakta-asiaa imettämisen puolesta, mutta ne voi jokainen lukea esim.meille tulee vauva-lehtisestä jonka on saanut neuvolasta. Ensinnäkin minulla on vauvan kanssa säännöllisiä läheisyyshetkiä ihan ilman imettämistäkin :) Se ei tosiaan ole mikään ongelma. Sitten minusta oli ihanaa kun alkoi kuukautiset! Odotin niitä herkeämättä synnytyksen jälkeen! Oli ihanaa kun pystyi käyttämään taas e-pillereitä ja sai säännöllisen rytmin kuukautisiin. Minipillerit kun sekoittavat vaan koko hommaa...ja voivat viivästyttää kuukautisten alkamista ja näin ei voi siirtyä normaaliin ehkäisyyn. Niin eli siis kun imettämisen on lopettanut..
Ja vielä sellainen juttu että yösyöttö sujuu huomattavan paljon nopemmin pullosta kuin tissistä ainakin itselläni. Tissille vauva nukahti vähän väliä ja sai aina herätellä syömään ja siinä tuhrautu helposti tunti aikaa. Nyt menee 10 min. ku vaavi on syöny ja röyhtässy vaikka ison määrän kerralla syökin. Lisäksi nyt ei tarvitse enää miettiä mitä syö itse kun se ei vaikuta vauvaan, ihana nauttia tulista ruokaa :)
Tässä oli taas minun ajatuksia! Meitä on moneksi ja olen edelleenkin imettämisen puolesta puhuja, mut ei siinä mikään fanaatikko tarvii olla. Minusta imetys oli mukavaa aikaa kaiken kaikkiaan ja oli ihana kun vauva tuhisi rinnalla. Mutta se oli huomattavasti raskaampaa kun joutui itse olemaan koko ajan läsnä ja ei voinut suunnitella oikein mitään ja yöllä se oli minusta yhtä tuskaa kun nukahtelin itse vähän väliä... Ja julkisilla paikoilla en halua imettää. Käsipumppu ei minulla auttanut ja sähköpumppua en raskinut ostaa...vuokralle olin juuri saamassa, mutta sitten imetys jo loppuikin.. No tulipas pitkä juttu...
Minä kirjoitin jo tuonne imetyspalstalle siitä, että meidän lapsia pitkäkään imetys ei ole suojannut moniltakaan asioilta, joilta imetyksen pitäisi suojata. Tiedän kyllä, että imetyksellä minimoidaan riski esim. moniin sairauksiin, mutta yksilöiden kohdalla näin ei asian laita aina ole.
Minulle imetys on ollut luonnollinen, helppo ja halpa tapa ruokkia vauva. Helppous on ollut pääsyynä pitkään imetykseen. Varsinkin yösyötöt ovat sujuneet mukavasti: vauva viereen ja kumpikin on jatkanut uniaan pahemmin heräämättä. Myös muu perhe on saanut nukkua ilman, että olisi tarvinnut vauvan itkuun herätä. Minun ei ole tarvinnut edes ylös nousta. Vauvojen ollessa ihan pieniä tietysti valvoin sen ajan, kun vauva söi, mutta vähän isompia imettäessä olen itsekin jatkanut unia vauvan syödessä. Nuorimmaisen kohdalla suorastaan nautin yösyötöistä. Hyvä puoli on ollut myös se, että itse olen palautunut nopeasti synnytyksen jälkeen ja imetysaikoina paino on pudonnut paljon. Herkutella on voinut useasti, koska imetys kuluttaa mukavasti ylimääräiset kalorit. Minulle myös tuo kuukautisten alkamisen siirtyminen on ollut vain plussaa. Olen ollut tosi tyytyväinen, että on mennyt melkein vuosi aina synnytyksen jälkeen ennen kuin menkat ovat alkaneet.
Ainut huono puoli, joka nyt tulee mieleen, on se, että kaikki aikataulut täytyy tehdä vauvan mukaan. Ensimmäisen lapsen kohdalla tämä oli suorastaan järkytys. Tuntui alkuun, että tätäkö elämä nyt on: vauva roikkuu tississä? Mutta kun hyväksyin asian, niin ei se enää niin pahalta tuntunutkaan. Silloin nuorempana esikoisen kanssa en oikein osannut ajatella elämää muutamaa kuukautta pitemmälle, mutta iän ja lasten myötä suhtautuminen muuttui. Seuraavien lasten kanssa tiesin jo, mitä tuleman pitää. Osasin jo lähteä vauvankin kanssa liikenteeseen ja opin syöttämään lasta myös ihmisten ilmoilla.