Eli, vietin lapsuuteni perheemme kesämökillä, joka oli kiertänyt isän suvulla.
Eräs päivä on yksi jonka muistan niin psykedeelisesti vieläkin.
Tänä päivänä äitini teki ruokaa keittiössä, olin myös samassa huoneessa ja kun kaipasin huomiota ja sosiaalisuutta, aloin puhumaan hänelle. No, äiti sanoi tekevänsä nyt ruokaa ja että minun tulisi mennä muualle leikkimään. Jäin kuitenkin huoneeseen, koska jumitin ikkunalle katselemaan ja samassa huomasin kaikki ne kissamaljakot ikkunanlaudalla.. Ne oli niin erivärisiä että silmään pisti, ne vain oli niin puoleensavetävän hienoja. Siinä aikani kummempia miettimättä, katselin niitä... Katsoin ikkunasta ulos.. Sitten huomasin jotain vasemmalla.. Yritin katsoa mutta en kuitenkaan nähnyt selvästi hahmoa.. Tällä hahmolla oli yllään verkkahousut ja se vain meni ohi ikkunan oikealta vasemmalle kuin sadasosasekunnissa, ja päätäkään ei näkynyt kuin puoliksi. Vaikka olin sellaisella paikalla että olisin saattanut nähdä kaikki ruumiinosat jos niitä olisi ollut, mutta kyllä.. Verkkahousut ja pää puoliksi ikäänkuin poikki.. Hengen ääriviivat olivat kuin usvaa, se oli jotain niin sykähdyttävän kankeuttavaa siltikin vaikka olit vasta lapsi, jotenkin ymmärsin ettei tuollaista ole. Kun ensikertaa näin vilauksen tästä hahmosta, sanoin äidille ihmeen hitaasti: '' Äiti katso, pihalla on joku.. '' Äiti lisäsi vielä mausteita ja tokaisi tähän: '' Missä muka? Ei siellä ketään ole.. '' Ja juuri kun hän ehti ikkunalle, se jokin oli kadonnut.. Näin siis tämän hahmon ikäänkuin sivusta..
Yrittikö se tuoda minulle jotain viestiä? Merkitseekö se mitään, että aina pimeällä kävellessäni, minua seuraa kissa.. Aina tienylittäessään musta.. Aina tiensivussa erivärinen pääosin.. ? Aloin miettimään näitä kissamaljakoita, ilmestystä ja kissoja joita yöllä näen.. Olisiko kissa minulle jotain merkitsevää? Kertokaa, avatkaa minulle menneisyyttäni.. Kukaan ei sitä tähän päivään asti ole osannut tehdä, kun ajattelen asiaa, kyyneleet alkavat valua silmistäni vielä tähänkin päivään asti joskus.
Eräs päivä on yksi jonka muistan niin psykedeelisesti vieläkin.
Tänä päivänä äitini teki ruokaa keittiössä, olin myös samassa huoneessa ja kun kaipasin huomiota ja sosiaalisuutta, aloin puhumaan hänelle. No, äiti sanoi tekevänsä nyt ruokaa ja että minun tulisi mennä muualle leikkimään. Jäin kuitenkin huoneeseen, koska jumitin ikkunalle katselemaan ja samassa huomasin kaikki ne kissamaljakot ikkunanlaudalla.. Ne oli niin erivärisiä että silmään pisti, ne vain oli niin puoleensavetävän hienoja. Siinä aikani kummempia miettimättä, katselin niitä... Katsoin ikkunasta ulos.. Sitten huomasin jotain vasemmalla.. Yritin katsoa mutta en kuitenkaan nähnyt selvästi hahmoa.. Tällä hahmolla oli yllään verkkahousut ja se vain meni ohi ikkunan oikealta vasemmalle kuin sadasosasekunnissa, ja päätäkään ei näkynyt kuin puoliksi. Vaikka olin sellaisella paikalla että olisin saattanut nähdä kaikki ruumiinosat jos niitä olisi ollut, mutta kyllä.. Verkkahousut ja pää puoliksi ikäänkuin poikki.. Hengen ääriviivat olivat kuin usvaa, se oli jotain niin sykähdyttävän kankeuttavaa siltikin vaikka olit vasta lapsi, jotenkin ymmärsin ettei tuollaista ole. Kun ensikertaa näin vilauksen tästä hahmosta, sanoin äidille ihmeen hitaasti: '' Äiti katso, pihalla on joku.. '' Äiti lisäsi vielä mausteita ja tokaisi tähän: '' Missä muka? Ei siellä ketään ole.. '' Ja juuri kun hän ehti ikkunalle, se jokin oli kadonnut.. Näin siis tämän hahmon ikäänkuin sivusta..
Yrittikö se tuoda minulle jotain viestiä? Merkitseekö se mitään, että aina pimeällä kävellessäni, minua seuraa kissa.. Aina tienylittäessään musta.. Aina tiensivussa erivärinen pääosin.. ? Aloin miettimään näitä kissamaljakoita, ilmestystä ja kissoja joita yöllä näen.. Olisiko kissa minulle jotain merkitsevää? Kertokaa, avatkaa minulle menneisyyttäni.. Kukaan ei sitä tähän päivään asti ole osannut tehdä, kun ajattelen asiaa, kyyneleet alkavat valua silmistäni vielä tähänkin päivään asti joskus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkaisin vielä, että olen osannut ennustaa ihmisistä asioita oikein ja yhden ihmisen talon tavarat ja niiden kaikkien värin ja sijainnin. Sekä osaan sairauksista ennustaa ja näen jos ihminen valehtelee minulle.. Avaan oven, vaikka en voi millään tietää että joku tulee kylään ja siellä seisoo joku.. Tunnen ikäänkuin ihmisten ajatukset ja minulla on erittäin hyvä kuulo.. Itseasiassa absoluuttinen sävelkorva kuulemman.. Voisiko nämä asiat liittyä toisiinsa?
Sivusilmällä ja muutenkin voimme nähdä melkeinpä mitä toivomme, se ei merkitse välttämättä että objektit ovat todellisia tai sitten ovat? Voimme myös yhdistellä asioita mielivaltaisesti ilman syyyhteyksiä, mutta se on se ja sama kunhan se jää omaksi tiedoksi eikä tule dogmeiksi muiden elämään.
Tiedän, mitä näin. Näköni on ollut aina hyvä ja päässäni ei ole koskaan ollut vikaa. Tätä ei voi sanoa dogmiksi sen perusteella että tämä on internetissä, perjaatteessa.
En aio sanoa livenä ihmiselle tämänkaltaista asiaa.. Vaikkakin olen jo sanonutkin, mutta sillä ei luulisi olevan mitään merkitystä kuitenkaan. fbvebbb, pelottaako sinua?.. Totu ajatukseen, että olen teräväaistinen ollut aina, en kysele turhia kysymyksiä ja en kirjoita ellei olisi kysymys jostakin suuremmasta, minä en pelkää mitään, ainoa mitä eniten on lähimmäisen kuolema ja sekin on ainoa asia, saan tämän ennenpitkää selville kuitenkin.