Mustasukkainen äitipuoli

Järki on ainoa joka tuon tunteen voittaa, ja mieti miksi olet mustasukkainen.
Onko syy se, että lapset ovat todiste siitä, että miehesi on rakastanut toista ennen sinua, vai oletko mustasukkainen siitä että miehesi viettää aikaansa lastensa kanssa ?
Ajatteleppa, jos teille tulisi ero esim. sinun mustasukkaisuutesi vuoksi, haluaisitko että miehesi viettäisi aikaa yhteisen lapsenne kanssa. Mitä jos hänen uusi naisensa, mustasukkaisuuttaan pyrkisi sitä estämään.
On hienoa, että tunnistat tunteet itsessäsi ja olet hakenut siihen apua.
Ihme on ettet ole apua terapiasta saanut. Kyllä kai tuo mustasukkaisuus on lähes normaalia ihan alussa, mutta että se jatkuu vuosia....se ei minusta kyllä enään normaalia ole.
Tunnista tunne, selvitä mistä se kumpuaa, ja etsi ratkaisu.

Yksi asia mitä kehoittaisin tekemään, ota miehen lapset, lähtekää johonkin esim. uimaan, shoppailemaan ihan mihin vaan porukalla, ilman miestä ja yhteistä lastanne. Voit päästä mustasukkaisuudesta myös siten, että lähennyt lasten kanssa, ja tajuat etteivät he ole uhka vaan rikkaus, myös sinun elämässäsi.

Hei

Olen kokenut samankaltaisia tunteita ja niitä on hyvin vaikea sietää itsessään ja niistä on myös vaikea puhua, tai tarkemmin vaikea löytää ihmistä jolle puhua. Itselläni on vasta melko uusi suhde, eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Haluaisin oman lapsen ja olen ajatellut että se helpottaisi tilannetta. Mutta ei välttämättä helpota.

Mies suhtautuu ihannoivasti lapseensa ja useimmiten kehuu tätä. Minua se ällöttää, siitä puuttuu tietty aitous, koska harva lapsi on vain ihana. Ehkä mustasukkaisuutta lisää juuri tämä ihailu, ja itsekin haluaisi olla ihailtu. Itseltäni puuttuu myös sisäinen motivaatio asettaa lapsi etusijalle. Ehkä tilanne vaatii aikaa, mutta lapsi tuntuu hoitolapselta. Mukava on ja sen perusasioista huolehtii, mutta syvät tunteet puuttuvat.

Olisi hienoa oppia hyväksymään nämä tunteet itsessään.

Haluaisin ajatella, että tunteet ovat normaaleja. Hyvät ja pahat. Kun ne tiedostaa, voi niiden kanssa oppia olemaan. Jos niiden vuoksi käyttäytyy inhottavasti esim. lasta kohtaan, se on väärin.

Kaipaisin avointa keskustelua samassa tilanteessa olevien kanssa. onko meitä muita?

Täällä ilmoittautuu yksi samanmoinen...

Itseäni hävettää moinen, onhan minulla itsellänikin omia lapsia...

Meillä tilanne saattaa johtua siitä että näen kuinka avomieheni heittäytyy lastensa kanssa olemiseen aina täysillä, keksii heille puuhaa ja tekemistä, ymmärtää heidän kiukkukohtaukset ja pahat tuulet.... koen jääväni itse tuollaista totaalista heittäytymistä ja hetkessä elämistä vaille meidän parisuhteessa. Jos itselläni on paha päivä, mieheni ei läheskään aina jaksa ymmärtää ja väittää minua lapselliseksi kiukuttelijaksi. Eikä hän tunnu oikein edes tajuavan että oikeasti tarvisin tuota samanlaista laatuaikaa hänen kanssaan. Se varmaankin osaltaan lisää mustasukkaisuuttani, hänen lapsensa saa hältä sitä mitä itse jään niin kovin usein vaille...

Koen että hänen lapsensa saa niin paljon enemmän läheisyyttä, todellista laatuaikaa ja ymmärrystä. Minä saan sitä arjen suorittamista ilman tuollaisia 'tehdään ihan kaksin´- juttuja.

Ehkäpä lapset saavat sen kerman päältä, minä taas sen tavallisen kulutusmaidon....

En tiedä, on todellakin ikävä fiilis tuntea näin... toisaalta on lohdullista tietää että muutkin kokevat näin.

Herätkää nyt, isät ja viranomaiset! Useampi kuin yksi nainen tunnustaa täällä olevansa mustasukkainen miehensä lapsille.
Herätkää ja toimikaa, ennen kuin nämä ihmiset pilaavat tai tuhoavat lasten elämän!
Ja te mustasukkaiset uusionaiset, koettakaa tajuta, että oma lapsi on miehellenne tärkeämpi kuin te. Tiedättehän te ihan pers. kohtaisesti, että naisia hän vaihtaa lapsia ei.

Se nainen joka on lapselle mustasukkainen on hoidon tarpeessa. Kipeästi. Piste.

Erosin itse miehestä, jonka kanssa kärsin jatkuvasta mustasukkaisuuden tunteesta.

Nyt olen löytänyt uuden miehen, jonka kanssa en ole joutunut samanlaisia tunteita kohtaamaan.

Sanoisin näin, että jokin provosoi sinussa ne tunteet. Se voi hyvinkin olla, että mies saa sen aikaan omalla käytöksellään. Kyllä, näin se on. Alappa tutkailla tilanteita ja miten miehesi käyttäytyy. Huomioiko hän sinua tarpeeksi, vai oletko lapsille vain varaäiti ja jäät kaikessa ilman huomiota?

Älä ala kilpailla lasten kanssa. Laita äijäsi kasvamaan aikuiseksi. Ja ole valmis eroamaan, jos ei mies aikuistu.

Et sinä halua siitä sairaudestasi eroon joten paras olisi elää yksistään ja jättää yhteinen lapsennekin isänsä hoitoon, koska olet kait myös mustasukkainen heidän keskinäisestä ajasta, vai kuinka On se vaan kumma ettei sitä lapsetonta miestä aikoinaan löytynyt.
Voi miesraukkaasi kun ei ole ulospääsyä suhteestanne ja kun teet elämästään helvetin, et ainoastaan hänelle vaan hänen lapsilleenkin.
Muuten, 1 tammikuuta voit saada myös syytteen kun se uusi laki tulee voimaan isän oikeudesta tavata lapsiaan.

Olen paininut ongelman kanssa vuosikymmeniä. Viimeisimmän kokemuksen myötä ymmärsin ongelman syyn: mieheni käyttäytyminen oman lapsensa seurassa on anteeksiantamatonta minua ja meidän yhteistä lastamme kohtaan. Koen, että suhteemme ei ole mitenkään normaali hänen lapsensa läsnäollessa, vaikka olemme kaikki nykyään aikuisia! Olenkin todennut, että tämä ei ole minun tuleva elämäni.

Vieläkö täällä v -12 alkaneeseen aloitukseen vastaajia riittää, harhaisia sellasia. Heh.. mielikuvitushahmoja rikkuu eelleen jonkun aivoissa.
Todella hauskaa seurattavaa. Harhoja on näemmä monella samanalsia. Hih... lukekaapa näitä vatauksi kymmenvuoden aikajanalla... aivan uskomatonta. Mielikuvitushahmoa mollataan päivät päästään. Voi luoja. Perheenrikkominen tuotta harhoja kaikille jotka niin tekee.

Kuuleppa , minun isälläni oli niin mustasukkainen vaimo että katkaisi välit isään ja minun välillä , sitten en tiedä millä konstilla hän onnistui, itse olen jo vanhempi ja ajattelen usein isääni jolla ei ollut mahdollisuutta vaimonsa tähden pitää minuun yhteyttä.kaikki sanovat että hän oli tossu sankari kun antoi vaimonsa määrätä , mutta hänellä tuli tämän vaimon kanssa yhteinen lapsi myös , ja hän sai olla isäni kanssa ilman rajoituksia .
Joten älä tunne turhaa mustasukkaisuutta ettet vaan pilaa lasten elämää sillä ,
Lapsetkin kasvavat ja huomaavat aikuisena sinun mustasukkaisuutesi, joten yritä päästä erooon niistä ajatuksista . Heillä on oikeus saada pitää isästään .
Luulen että mustasukkaisuutesi johtuu siitä että miehesi on rakastanut lasten äitiä kerran ja saatat epäillä että hän ajattelee häntä kun tapaa lapsiaan .

Sillä fakta on että lapset ovat olemassa halusit tai ei, ja heidän mieltään ei saa myrkyttää omilla ongelmiltaan .
Minä kaipaan isääni aina vaan vaikka olin lapsi kun menetin hänet toisen naisen ansioista , kun katselen lapsiani ja lastenlapsia niin ajattelen miten ylpeä isäni olisi ollut jos olisi saanut tutustua heihin ja olla vaari heille