Kaipaan sinua
kun illat viilenevät
omenapuut tiputtavat
viimeiset hedelmänsä
ja vaahterat värittyvät
keltaisesta punaiseen
Pihaani vihreää ja villiä
hämärän tullen kun
kotikuusen luona
se lamppu
loisti iltaisin
kuin Narnian lyhty
eilisessä sadussa
Metsän tummaa syliä
kallioden kupeita
tuoksuvia sammaleita
ja jäisiä lumimarjapensaita
kylmänä aamuna
ikävöin eiliseen kotiin
kun illat viilenevät
omenapuut tiputtavat
viimeiset hedelmänsä
ja vaahterat värittyvät
keltaisesta punaiseen
Pihaani vihreää ja villiä
hämärän tullen kun
kotikuusen luona
se lamppu
loisti iltaisin
kuin Narnian lyhty
eilisessä sadussa
Metsän tummaa syliä
kallioden kupeita
tuoksuvia sammaleita
ja jäisiä lumimarjapensaita
kylmänä aamuna
ikävöin eiliseen kotiin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kauniisti kirjattua koti-ikävää.. Pidin syksyisestä tunnelmasta runossasi. Kiitos lukuhetkstä xx..
Kiitos :)
Aidon syksyn tunteen olet saanut tähän
kauniin melankooliiseen runoosi.
Kiitos Liona, tämä tunne oli todellinen kirjoittaessa.. ikävä vanhaan kotiin iski joten siitä tämä. Tosin uudessa kodissa viihdyn mutta joskus kaipaan sitä pihaa.
Pidin kovasti tunnelmasta runossasi, kiitos lukuhetkestä xx...
kiitos itsellesi :)