Ehkä rotikka

Koirana rottis on samanlainen kuin muutkin pk-rotuiset. Nartut on näissäkin emotionaalisempia, joten ensi koiraksi ehdottomasti narttu. Kouluttaminen on erilaita kuin seurakoirilla, jos halutaan tottelevaista koiraa. Nameilla opetetaan liike ja käskytyksellä vaaditaan oikea suoritus, ilman nameja. Kaikki toiminta opetetaan rajoilla ja rakkaudella, niinkuin lapsille. Pennun pitää ensin saavuttaa omistajaansa luottamus ja sen jälkeen voi alkaa vaatimaan. Kotikoiran koulutus on siis tavallisia tottelevaisuus liikkeitä.

Tuuristakin voi olla kiinni millaisen pennun saa, jos ei tarkistele pennun vanhempien taustoita, luonnetestituloksia ym. Täällä on vaikea antaa ohjeita, kun ei tiedä hakeeko aloittaja kisakoiraa vai ns. kotikoiraa. Sekin täytyy huomioida kasvattajaa valitessa. Kisakoiran viettisyys yllättää usein kotikoiraa haluavan omistajan ja silloin juuri kaikki menee pieleen.

Sitten on niitä, jotka luulevat rottweilerin olevan jonkin asteinen taistelukoira ja härnäävät pennun pilalle. Rottweilerilla on hyvä muisti, eikä se helposti unohda kokemaansa vääryyttä.

Omistajaansa luottava rottweiler on koira, josta voi sanoa "Ihmisen paras ystävä".

Surullisia tapauksia on valitettavan paljon. Osaamaton ihminen hankkii rotikan, jota ei sitten ole aikaa tai halua kouluttaa kunnolla - ja monttuunhan koira menee purtuaan ensin tarpeeksi monta kertaa ihmistä. Tätä tapahtuu kyllä.

Paras lähtökohta rotikan hankkimiselle on tiedon etsiminen: juttele monien eri kasvattajien kanssa, harrastajien kanssa - myös niiden jotka ovat luopuneet koirastaan. Mene kentän laidalle seuraamaan treenejä, kysele, kuuntele, suhtaudu avoimin mielin.

Rottweiler on rotu, joka ei sovi kaikille! Ei ensimmäiseksi koiraksi eikä kymmenekseksi koiraksikaan. Ja se on vain pakko hyväksyä. Rotu ei ole helppo, se ei ole seurakoira, jolle riittää lenkit ja sohvalla makoilut. Se on ennenkaikkea palveluskoira (myös seurakoira) ja vaatii lajinomaista treeniä. Peruskoulutus on kaiken a ja o ja siihen on panostettava. Koiralle täytyy olla aikaa, se tulee kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi ja se vaatii taitoa ja aikaa.

Tietenkin kaikki koirat rotuun katsomatta vaativat peruskoulutuksen, mutta erilaiseksi ja haastavammaksi rotikan koulutuksen tekee rotikan luonne eli se, että rotikka on luonteeltaan taipuvainen dominoimaan. Jos yhteiselo lähtee väärään suuntaan, niin ongelmia on luvassa juuri koiran dominoivan, terävän ja aggressiivisen käytöksen vuoksi. "Tavallinen" seurakoira on usein luonteeltaan pehmeämpi, ei-dominoiva ja siten sen kouluttaminen ja yhteisen sävelen löytäminen on helpompaa. Rotikan kanssa taas ohjaajan tulee tietää mitä tekee tai koira ottaa sen pomon paikan hyvin helposti. Rotikka tarvitsee tekemistä, tai se keksii tekemistä ihan itse - ja ikävin seurauksin.

Koulutustapoja on monia, palkka valitaan aika koiran mukaan, yksi on ahne ruoalle ja toinen on pallohullu ja kolmas tykkää narurullasta ja neljäs ehdollistuu naksuttimella. Nyrkkisääntönä se, että palkka on sellainen josta koira tykkää ihan yli kaiken. Lyhyitä sessioita treeniä usein ja heti pennun kanssa mukaan SRYn koulutuksiin! Reilu koiranohjaaja on johdonmukainen ja kärsivällinen: kaikki mikä on kerran sallittua on aina sallittua ja kaikki mikä on kerran kiellettyä on aina kiellettyä. Ei siis niin, että pieni soma pentu saa tulla sänkyyn nukkumaan, jos sama koira ei kasvettuaan saakaan tulla. Reilua on siis tehdä säännöt, joita noudatetaan aina. Peruskoulutukseen kuuluu se, että koira kulkee hihnassa vetämättä, ohittaa ihmiset, koirat ja muut vastaantulijat ilman möykkää tai protestointia. Sitten kaikki perusliikkeet, luoksetulo jne ovat perustottelevaisuutta. Lisäksi jokin kiva maastolaji, jossa koira saa käyttää nenäänsä ja aivojaan ja tehdä "työtä".

Kannatta tutustua huolella pentujen sukutauluihin, sukulaisen ja vanhempien ja isovanhempien jne. terveyteen ja luonteeseen. Nykyään jalostuksessa käytettävillä rotikoilla tulee olla suoritettuna luonnetta kuvaava testi eli joko luonnetesti tai MH-kuvaus - ne kertovat asioita koiran luonteesta. Noihin tuloksiin kannatta tutustua huolella ja tarkastella miten eri osa-alueet menivät. Terveyden suhteen lonkkien ja kyynernivelien sekä silmien terveyteen kannattaa kiinnittää tarkoin huomiota.

Kannustan tarkoin pohtimaan useaan kertaa hankkiiko rotikan vaiko jonkin muun, helpomman rodun edustajan. Missään ei voida luvata, että narttu olisi millään tavalla helpompi eli sukupuolikysymystä ei tarvitse pohtia, uros saattaakin olla se paljon helpompi koulutettava!

Miettikääs tätä.Mulla ja ukolla yhteiselon aikana 3 koiraa.viimeinen kuoli 14v,rotikan ja huskyn sek.Mahtava koira,ärhäkkä mutta kiltti.No minua hiukan painostettiin mutta ukkoni lupasi hoitaa kasvatuksen jos suostuisin ottamaan rotikan.Pitkään mietin,olinhan töissä joten opetus tosiaankin jäisi ukolle,mulla ois viikonloput.No sitten sanoin et ok voit varata pennun.No sehän oli jo sen varannut.No tyttö tuli meille jo 6viikkoisena,ei papereita,ja olin onnellinen kun pääsin aamuisin pois kotoolta.Se oli täys riiviö.Mä vihasin sitä.Annas olla ukko lähti lusiin tost vaan en ees tiennyt.Mul loppu työt ja jee olin sen 3kk pedon kaa kahden.Naapurit kuuli ku huusin apua.Se raateli mut niin perusteellisesti.Olin täysin verillä käsistäni ja jaloistani.Sohvalle juoksin täysii et kerkiin pois lattialta.Sain jalat turvaan,kunnes neiti oppi ihan ite hyppään sohvalle.Se hyökkäili niin pahasti joskus repi poskeenkin jäljet.Pentu oli 7kk ku ukko tuli.Ja eihän pentu totellut kumpaakaan.Jouduin taas töihin.Ja ukkoni alkoi viihtyy ryyppyjengeissä joten koira oli ihan yksin.Ja sit mul loppu työ,oli taas määr.aik.Ja ukko kuoli.Ja minä yksin täydellisen pedon kaa.Kukaan ei muo kannustanut.kaikki vaan sano et anna pois toi koira ym.MM naapurimme,mustalaiset,tehän oisitte halunnut koiran multa itellenne ja soititte eläinsuojelun käymään et koira on aliravittu.Mutta tiiättekö,mä pärjäsin.Useasti koira oli pomo ja repi ja puri,mutta nyt se on 4v ja täysin tasapainoinen rotikka.Kiltti,valpas,rohkea,ystävällinen.Minä olen ylpeä minä sain siitä ystävän josta en luovu ku joskus pakon edessä.Mutta pennun tullessa kotiin pitää olla ehdottoman tarkat pelisäännöt.Meillä oli aika epätasaista elämä.Kyllä rotikka ekanakin koirana voi mennä ja koska itse koin aika pahoja tilanteita uskon että kyllä kuka tahansa pärjää.Siis tarkoitan nyt ihmistä joka on valmis ottamaan isonkin haasteen vastaan,sillä rotikassa haastetta on.Mut ne on ihanii.Me eletään ihanaa aikaa ja joka päivästä olen onnellinen etten luovuttanut.Minä rakastan häntä, ja hän minua.Muttei kissoja!!!!