En tiedä uskotteko minua, mutta vannon, että tämä tarina on tosi. En ole puhunut tästä vuosiin, mutta nyt minun on pakko jakaa kauhistuttava kohtaamiseni avaruusolentojen kanssa.
Oli joulukuinen perjantai-ilta ja olin viettämässä iltaa ravintolassa. Poistuin paikalta hieman muuta seuruetta aikaisemmin. Koska ilma oli miellyttävän kuulas. päätin kävellä kotiin. omituiset tapahtumat alkoivat mannerheimintiellä hetken käveltyäni.
Kuin tyhjästä eteeni ilmaantui valkeaa valoa hohtava alus. Silmiäni särki ja aloin voida pahoin. Oksensin aluksen eteen. Valkean hohteen keskeltä erotin sinisen välähdyksen ja samassa eteeni materialisoitui kaksi sinihaalarista humanoidia. En ymmärtänyt humanoidien puheesta mitään, he kaiketi koittivat kommunikoida telepaattisesti.
Kauhukseni humanoidit päättivät viedä minut alukseensa. En voinut heikentyneessä tilassani vastustella. Pian lensimme Mannerheimintien yllä, heikotus lisääntyi ja muistikuvat kävivät utuisiksi. Vaikka meillä oli suuria vaikeuksia tajuta toistemme kieltä. minun ja humanoidien välille syntyi viimein ymmärryksen silta. Olennot aikoivat viedä minut emoalukselleen. Sanoin, etten ole vielä valmis moiseen kokemukseen ja pyysin olentoja viemään minut takaisin kotiin. Tässä vaiheessa lensimme jo ulkoavaruudessa.
Humanoidit vajosivat pitkään telepaattiseen neuvotteluun keskenään. Lopulta he suostuivat. Palautuksestani en muista enää paljoa. Aamulla voin todella huonosti, päätä särki, oksetti ja olin aivan kalpea. Onneksi oireet hävisivät illan tummuessa. Muistot tapauksesta ovat hyvin hämärät, mutta piinaavat yksityiskohdat avaruusolentojen kohtaamisesta palaavat yhä uniini.
Oli joulukuinen perjantai-ilta ja olin viettämässä iltaa ravintolassa. Poistuin paikalta hieman muuta seuruetta aikaisemmin. Koska ilma oli miellyttävän kuulas. päätin kävellä kotiin. omituiset tapahtumat alkoivat mannerheimintiellä hetken käveltyäni.
Kuin tyhjästä eteeni ilmaantui valkeaa valoa hohtava alus. Silmiäni särki ja aloin voida pahoin. Oksensin aluksen eteen. Valkean hohteen keskeltä erotin sinisen välähdyksen ja samassa eteeni materialisoitui kaksi sinihaalarista humanoidia. En ymmärtänyt humanoidien puheesta mitään, he kaiketi koittivat kommunikoida telepaattisesti.
Kauhukseni humanoidit päättivät viedä minut alukseensa. En voinut heikentyneessä tilassani vastustella. Pian lensimme Mannerheimintien yllä, heikotus lisääntyi ja muistikuvat kävivät utuisiksi. Vaikka meillä oli suuria vaikeuksia tajuta toistemme kieltä. minun ja humanoidien välille syntyi viimein ymmärryksen silta. Olennot aikoivat viedä minut emoalukselleen. Sanoin, etten ole vielä valmis moiseen kokemukseen ja pyysin olentoja viemään minut takaisin kotiin. Tässä vaiheessa lensimme jo ulkoavaruudessa.
Humanoidit vajosivat pitkään telepaattiseen neuvotteluun keskenään. Lopulta he suostuivat. Palautuksestani en muista enää paljoa. Aamulla voin todella huonosti, päätä särki, oksetti ja olin aivan kalpea. Onneksi oireet hävisivät illan tummuessa. Muistot tapauksesta ovat hyvin hämärät, mutta piinaavat yksityiskohdat avaruusolentojen kohtaamisesta palaavat yhä uniini.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En usko.
Ilmoita tuonne. Pääset tietokantaan ja börren kirjoihin.
http://www.fufora.fi/lomakkeet/kontaktilomake.php
"Palautuksestani en muista enää paljoa. Aamulla voin todella huonosti, päätä särki, oksetti ja olin aivan kalpea. Onneksi oireet hävisivät illan tummuessa."
Vaikuttaisi pahalle krapulalle.
Olen itsekin joutunut sinihaalareiden syyniin, tutkimushuoneensa oli melko karu, wc;pokaalikin oli jotain muuta kuin perinteistä materiaalia, se oli kiiltävää materiaalia ja peti oli kova ja ulos ei päässyt.
Vähemmän kovia huumeita ja tiukkaa viinaa aamusin niin kyllä se siitä sitten.
Et kuitenkaan ollut ihan tolkuttoman huonossa hapessa kun poliisi ihan kotia asti vei. :D