Suomalainen, finländare, suomenmaalainen

Kielitoimiston sanakirja määrittelee suomen kielen sanan "suomalainen" merkitykset, ei ruotsin kielen sanan "finländare" merkityksiä! "Suomalainen" on kaksimerkityksinen, "finländare" yksimerkityksinen. Ellei tätä ymmärrä, keskustelulta putoaa pohja.

fred.karlsson kirjoitti:

Kielitoimiston sanakirja määrittelee suomen kielen sanan "suomalainen" merkitykset, ei ruotsin kielen sanan "finländare" merkityksiä! "Suomalainen" on kaksimerkityksinen, "finländare" yksimerkityksinen. Ellei tätä ymmärrä, keskustelulta putoaa pohja.

Lue lisää

Tarkoitat siis että FINNAR on suomalaiset ruotsiksi/på svenska?

klokfan kirjoitti:

Tarkoitat siis että FINNAR on suomalaiset ruotsiksi/på svenska?

Olen asunut Ruotsin puolella pitkän ajan ja en koe että on oikein että meitä jotka asumme täällä Ruotsissa kutsutaan finne, finnar, finnarna. Olemme suomalaisia eli finländare.

Useimmat suomenruotsalaiset eivät ole sitä mieltä, että Suomessa olisi kaksi eri kansanryhmää saati kaksi kansallisuutta. Suomenruotsalaisten suuri enemmistö pitää itseään "suomalaisina", Kielitoimiston sanakirjan päämerkityksen mukaisesti. Eri asia on, että suomalaiset puhuvat eri kieliä, 4,9 miljoonaa suomea, 290 000 ruotsia, ja kummastakin ryhmästä monet puhuvat molempia ja pitävät itseään luontaisesti kaksikielisinä.

Itse kuulun niihin, jotka pitävät sanaa "suomenruotsalainen" epäonnistuneena - se antaa ymmärtää, että olisimme ensi sijassa ruotsalaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Me olemme suomalaisia.

Sana Finnar tarkoittaa suomeksi finni elikkä olet märkänäppylä jos satut olemaan suomalainen hurrien ja svedujen mielestä!Tuo loppu sun sanomisessa on täyttä sontaa. Finska,Svenskar,Danskar jne. on se oikea muoto! Olet selvästi hurri joka haluaa pienentää sekoilua närpiön tomattias?

fred.karlsson kirjoitti:

Useimmat suomenruotsalaiset eivät ole sitä mieltä, että Suomessa olisi kaksi eri kansanryhmää saati kaksi kansallisuutta. Suomenruotsalaisten suuri enemmistö pitää itseään "suomalaisina", Kielitoimiston sanakirjan päämerkityksen mukaisesti. Eri asia on, että suomalaiset puhuvat eri kieliä, 4,9 miljoonaa suomea, 290 000 ruotsia, ja kummastakin ryhmästä monet puhuvat molempia ja pitävät itseään luontaisesti kaksikielisinä.

Itse kuulun niihin, jotka pitävät sanaa "suomenruotsalainen" epäonnistuneena - se antaa ymmärtää, että olisimme ensi sijassa ruotsalaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Me olemme suomalaisia.

Lue lisää

Hur jävla falsk kan du bli???Fattar du inte att vi finskar i sverige kan bättre svenska än du!Vi är unga och hatar hurrimentalitet som du sprider!

"Pahinta finländare-puheessa on minusta se, että se sisältää ruotsinkielisten hellimän ajatuksen, että valtiossamme on kaksi kansanryhmää"

Tätä ajatusta ei nykyään helli kuin muutama 1930-luvulle henkisesti juuttunut, Lukumääräisesti nettifennot ovat selkeä enemmistö näiden joukossa. En tiedä miksio nettifennot haluavat asua Suomenmaassa suomenmaalaisina. Minä asun Suomessa suomalaisena.

"Finländare-puhe siis muovaa suomenrutosalaisten omaa maailmankuvaa ja siirtää suomenkieliset pois suomalaisuuden keskiöstä"

Höpöhöpö. Minä olen kielellisesti teitä suomalaisempi, koska osaan teitä enemmän suomalaisia kansalliskieliä.

"Sama olisi tapahtunut, jos Ruotsissa olisi maahanmuuttajien yhteydessä ryhdytty puhumaan erikseen svenskareista ja sverigeländereistä. "

Kyllä sen ajan 1930-luvulle henkisesti juuttuneet pitivät skinilippujaan yhtä korkealla kuin nykyiset nettifennotkin. Maahanmuutajat olivat "finnar" tai "finnjävlar" ja kun jotain ikävää tapahtui niin skinit seisoivat käsikin ojossa huutaen kuorossa "en finne igen!", riippumatta maahanmuuttajan äidinkielestä. Niormaalille kansalle nämä tietysti olivat sekä "invandrare" että "svenskar". Kun normaali ruotsalainen puhuu suomalaisista hän käyttää ilmaisua "finländare".

"svenskareista ja sverigeländereistä"

No siinä tapauksessa svenskländare tai svensklänning, mutta tuo menee kyllä kaikkia kielisääntöjä vastaan, samalla tavalla kuin suomenmaalainen (ellei olisi olemassa maa nimeltään Suomenmaa).

rautaako? kirjoitti:

"Pahinta finländare-puheessa on minusta se, että se sisältää ruotsinkielisten hellimän ajatuksen, että valtiossamme on kaksi kansanryhmää"

Tätä ajatusta ei nykyään helli kuin muutama 1930-luvulle henkisesti juuttunut, Lukumääräisesti nettifennot ovat selkeä enemmistö näiden joukossa. En tiedä miksio nettifennot haluavat asua Suomenmaassa suomenmaalaisina. Minä asun Suomessa suomalaisena.

"Finländare-puhe siis muovaa suomenrutosalaisten omaa maailmankuvaa ja siirtää suomenkieliset pois suomalaisuuden keskiöstä"

Höpöhöpö. Minä olen kielellisesti teitä suomalaisempi, koska osaan teitä enemmän suomalaisia kansalliskieliä.

"Sama olisi tapahtunut, jos Ruotsissa olisi maahanmuuttajien yhteydessä ryhdytty puhumaan erikseen svenskareista ja sverigeländereistä. "

Kyllä sen ajan 1930-luvulle henkisesti juuttuneet pitivät skinilippujaan yhtä korkealla kuin nykyiset nettifennotkin. Maahanmuutajat olivat "finnar" tai "finnjävlar" ja kun jotain ikävää tapahtui niin skinit seisoivat käsikin ojossa huutaen kuorossa "en finne igen!", riippumatta maahanmuuttajan äidinkielestä. Niormaalille kansalle nämä tietysti olivat sekä "invandrare" että "svenskar". Kun normaali ruotsalainen puhuu suomalaisista hän käyttää ilmaisua "finländare".

"svenskareista ja sverigeländereistä"

No siinä tapauksessa svenskländare tai svensklänning, mutta tuo menee kyllä kaikkia kielisääntöjä vastaan, samalla tavalla kuin suomenmaalainen (ellei olisi olemassa maa nimeltään Suomenmaa).

Lue lisää

Finländare-sanan vastineena on voinut käyttää myös sanaa suomenmaalainen aina siitä lähtien, kun ruotsikkomme eivät enää suostuneet olemaan omalla kielellään finnejä. Ruotsinmaalaiset, riikinruotsalaiset, "oikeat ruotsalaiset", aitoruotsalaiset voivat tänä päivänäkin käyttää ruotsikoistamme (siis teistä, "rautaako?") sanaa finne, jonka luulisi teille esi-isienne tapaan kelpaavan. SAOB vielä 1924 määritteli finne-sanan tarkoittavan kaikkia Suomen asukkaita kielestä riippumatta: "FINNE - - person från Finland, medborgare i Finland." http://g3.spraakdata.gu.se/saob/index.html

Ruotsissa sanan svenskländare (jota SAOB ei tunne), "ruotsinmaalainen", käyttö on ollut esillä, näin muun muassa (https://www.flashback.org/t1218995): "Härför föreslår jag att vi nu börjar kalla samtliga medborgare i riket för svenskländare som samlande begrepp och begreppet svensk blir är ett begrepp reserverat för den etniska gruppen svenskar precis som etniska kurder kort och gott kallas kurder eller svenskländare beroende på situation och var de bor." Tuo on keskustelun aloituksena.

FINLÄNDARE (http://g3.spraakdata.gu.se/saob/): i finlandssvenskan uppkommen o. bruklig samt numera (i sht i skriftspr.) äv. i Sv. tämligen allmän benämning på medborgare i Finland utan avs.[eende] på ras [rotuun katsomatta]. Sana-artikkelin kirjoittamisen aikoina 1924 rotuopit vielä jylläsivät Suomenmaassa "erotusdiagnostisessa" tehtävässään.

Sana finländare on siis syntyään suomenruotsalainen "keksintö" ratkaisuksi rotuoppien vuoksi finne-sanan käytöstä luopumiselle. Ruotsissa pulma on vasta "kehitteillä".

Miltä tuntuu ruotsinmaalaisten ongelma ruotsalaisena ja ruotsinmaalaisena olemisesta? Näytät kyllä pitävän mahdollisena svenskländare-sanan käyttöä, joten tietyissä yhteyksissä sana suomenmaalainenkin sopinee, esimerkiksi silloin, kun "-maalaisuudella" tuntuu olevan ruotsinkielisessä alkutekstissä tietty, huomioon otettava vivahde.

Älä sotke suomea ja ruotsia keskenään. Suomenruotsalaiset eivät ole koskaan käyttäneet SUOMEN sanaa "suomenmaalainen". On tyystin eri asia, että monet suomenruotsalaiset RUOTSIKSI kutsuvat itseään sanalla "finländare".

Olet oikeassa siinä, että jokainen Suomen kansalainen on suomeksi "suomalainen". Jos on tarvis, kieli voidaan mainita täydennyksenä: minä olen SUOMEKSI "ruotsinkielinen suomalainen" (eikä minua mitenkäään häiritse, että
joku kutsuu minua RUOTSIKSI ilmauksella "en svenskspråkig finne" - vrt.
Runeberg, joka hänetkin on tässä keskustelussa mainittu).

fred.karlsson kirjoitti:

Älä sotke suomea ja ruotsia keskenään. Suomenruotsalaiset eivät ole koskaan käyttäneet SUOMEN sanaa "suomenmaalainen". On tyystin eri asia, että monet suomenruotsalaiset RUOTSIKSI kutsuvat itseään sanalla "finländare".

Olet oikeassa siinä, että jokainen Suomen kansalainen on suomeksi "suomalainen". Jos on tarvis, kieli voidaan mainita täydennyksenä: minä olen SUOMEKSI "ruotsinkielinen suomalainen" (eikä minua mitenkäään häiritse, että
joku kutsuu minua RUOTSIKSI ilmauksella "en svenskspråkig finne" - vrt.
Runeberg, joka hänetkin on tässä keskustelussa mainittu).

Lue lisää

Oletko en finnjävel myös?

"Eihän aitosuomalaiset ole koskaan käyttänyt tuota suomenmaalais-termiä. Se on ollut VAIN surujen käytössä."

Se on VAIN oudossa Suomenmaassa asuvien nettifennojen käyttämä termi! Mutta me suomalaiset asumme Suomessa.

"Aitosuomalaisille jokainen Suomen kansalainen on suomalainen, joskin etninen tausta mainitaan sitten erikseen. "

Ja tavallisille suomalaisille edes etninen tausta ei ole mikään juttu josta erikseen pitäisi mainita.

En näe asiaa niin, että oltaisiin jollakin "puolella". Tässähän yritetään käydä asiallista keskustelua niin että kaikki ymmärtäisivät mistä puhutaan.

Minusta on turha kiistää sitä tosiseikkaa, että sanan "suomalainen" päämerkitys on suurin piirtein 'Suomen kansalainen kieleen katsomatta'. Tämä on kielellinen ja kielitieteellinen tosiasia, kukaan ei voi sitä omilla mielipiteillään muuttaa.

-- Kaikkein vähiten tässä taistellaan verissä päin. Sinun ja minunkin lähisukulaisemme joutuivat aikanaan mukaan sotiin ja he ovat kaikki taatusti kärsineet riittävästi, esim. 21.4.1942 Poventsassa kaatunut enoni, jonka mukaan sain etunimeni. Keskitytään rauhallisempaan nykypäivään!

"12.100 sanalle suomenmaalainen"

Montako noista oli Talan ja opetuslastensa spammia.

Sanaa käyttävät vain netrtifennot jotka haluavat mustamaalata ruotsinkielisiä kertomalla miten äärikansallismielisinä vuosikymmeninä ennen 1940-lukua, jotkut ruotsinkieliset halusivat erottua omaksi ryhmäksi. Samalla tavalla tietysti suomenkieliset halusivat erottua omaksi ryhmäkseen. Siitähän äärikansallismielisyydestä on kyse. Ja osittain siksi Eurooppa paloi toisessa maailmansodassa poroksi.

Kaikki paitsi nettifennot ovat jättäneet nuo kaikkien kannalta synkät ajatb taakseen. Nettifennojen onglema on se että he eivöät kertakaikkiaan osaa keksi mitään kovin kriittistä sanottavaa ruotsinkielisitä ja siksi he takertuvat tuollaisiin mitättömiin oljenkorsiin.

Kyllä sinullkin/teilläkin on pieni ja surkea elämä, joten hanki sinäkin edes kerran elämää jostakin suomen rajojen ulkopuolelta, vaikka Venäjältä !!

.."Finländare” ei koskaan merkitse ’suomenkielistä’ (toisin kuin nimimerkki Käännöststo väittää)"...


Olennaista on, että sanaan finländare sisältyvät suomenruotsalaiset, mutta sanaa finsk, finnar ei monikaan ruotsinkielinen, Rkp:tä äänestävä suostu menemään. Suomenruotsalaiset ovat ruotsinkielisen kielipähkäilyn kohde ja huolenaihe ja heidän asettamisensa Suomeen on aina ollut traumaattista. Trauma kärjistyi v. 1809 ja siitä alkaen se on vain monimutkaistunut. Rkp:n toiminta, esim. suomenkielisten poliitikkojen lahjominen ovat oireellinen, murheellinen seuraus. Runeberg-kultin luomisesta 1830-luvun tienoilla alkoi vallan palauttaminen.
Ruotsia tänne puhumaan tulevia on tullut Ruotsista, etelästä(omaksuneet ruotsin, koska se oli hallitsevan luokan kieli pitkään) , ruotsinkielisiä lähti Ruotsiin, pitäen Suomen kansalaisuuden, tullen ehkä takaisinkin.
Rkp:n ydinjoukko on aina halunnut erottaa Suomeen 2 erillistä kansanryhmää ja kieliryhmää. Suomea puhuvat ja muut. Ne muut ovat finländere, suomenmaalaisia, ydinjoukkonaan ruotsin kielen puhumisen hyväksyvät ja se toinen porukka on ne finnar, suomenkieliset. Aluellisestikin Rkp haluaa tehdä eron: finnarit itärajalle, rannikot finländareiden haltuun.

Sanan finländare käyttö tietoisena rotu/kieliryhmä/kultuurierotteluna on ehkä pieni osa Rkp:n kielipoliittista hanketta, kaiken muun toiminnan lisäksi, mitä se harjoittaa, mutta siinä näemme sen kultuuri-imperialismin, joka pohjautuu jo v. 1809 traumaan.

Sana finländare ei siten koskaan merkitse "suomalainen", koska "suomalainen"-sana tarkoittaa suomen kielessä suomen kieleen olennaisesti liittyvää ja suomen kielen hyväksyvää, eikä siihen, kuten sanaa finländare, liity kielipoliittista erottelua, kielipoliittista kannaottoa ja pakkoruotsin vaatimusta suomenkielisille.
Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti.
Mutta Rkp:lle on edullista, jos kielipoliittisesti latautunut finländare-sana käännetään sanaksi suomalainen, mutta me tiedämme, että finländare pitää kääntää sanalla suomenmaalainen. Se on oikea käännös. Suomenmaalainen-sanaan sisältyy tuo sama kielipoliittinen lataus kuin sanaan finländarekin.
Suomenmaalainen tarkoittaa suomen kielessä juuri sitä, mitä finländare tarkoittaa ruotsin kielessä: sellaista, joka liittyy Suomeen, mutta ei ole "supisuomalaisuutta", suomea äidinkielenään puhuvaa.
Hövelit suomalaiset hyväksyvät toki myös suomenruotsalaiset sanan "suomalainen" alle, jos he lopettavat freudenthalilaisen politiikkansa ja ilmoittavat olevansa pakkkoruotsia vastaan. Siihen lienee vielä matkaa.

Ruotsissa taas, jota Vähä-Ruotsiksikin kutsutaan, sanojen finnar, finsk, finne alle kuuluvat kaikki Suomen, tuon Itämaan asukkaat ja heidän toimensä. Ruotsissahan ei ymmärretä ollenkaan suomenruotsalaisuutta. Ruotsalaiset vaan hämmästelevät, että "Kas, onpas suomalainen(finne) oppinut hyvin koulussa ruotsia".(Hur har du lärt dig tala så bra svenska -men...lets speak english..)

Olet väärässä. Jos huolella luet suomenruotsalaisia lehtiä, sana "finländare" tarkoittaa nimenomaan 'Suomen kansalaista kieleen katsomatta'.

Esitä konkreettista näyttöä siitä, että sanaa "finne" on (vaikkapa viime vuosikymmeninä) käytetty ruotsinkielisissä lehdissämme halventavasti. Väitän että puhut pehmosia.

- Ruotsissa ei ole juuri minkäänlaista tietoisuutta enää siitä, että Suomessakin asuu ruotsia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Siksi Ruotsissa käytetään huoletta "finne"-sanaa kaikista suomalaisista (heidän kielestään riippumatta). Minullekin on Ruotsissa sanottu (suomenruotsia puhuessani), "etten tiennyt että suomi on noinkin ruotsin kaltaista". Jörn Donner ja monet muut ovat todistaneet samaa. Ei "finne"-sanassa ole mitään pahaa ( etymologinen sattuma on se, että sillä on toinenkin merkitys, 'tietynlainen ihottuma').

fred.karlsson kirjoitti:

Olet väärässä. Jos huolella luet suomenruotsalaisia lehtiä, sana "finländare" tarkoittaa nimenomaan 'Suomen kansalaista kieleen katsomatta'.

Esitä konkreettista näyttöä siitä, että sanaa "finne" on (vaikkapa viime vuosikymmeninä) käytetty ruotsinkielisissä lehdissämme halventavasti. Väitän että puhut pehmosia.

- Ruotsissa ei ole juuri minkäänlaista tietoisuutta enää siitä, että Suomessakin asuu ruotsia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Siksi Ruotsissa käytetään huoletta "finne"-sanaa kaikista suomalaisista (heidän kielestään riippumatta). Minullekin on Ruotsissa sanottu (suomenruotsia puhuessani), "etten tiennyt että suomi on noinkin ruotsin kaltaista". Jörn Donner ja monet muut ovat todistaneet samaa. Ei "finne"-sanassa ole mitään pahaa ( etymologinen sattuma on se, että sillä on toinenkin merkitys, 'tietynlainen ihottuma').

Lue lisää

Palataanpa alkulähteille ja mikäpä tässä olisi muuttunut, paitsi että pakkoruotsi koskee rahvastakin.

"Freudenthal suositteli August Solhmanin aloitteesta, ettei suomenruotsalaisista käytettäisi ruotsin kielessä sanaa finne, joka tarkoittaa suomalaista, vaan sanaa finländare, joka voidaan suomentaa "suomenmaalaiseksi"."
(Wikipedia)

Käännöststo kirjoitti:

.."Finländare” ei koskaan merkitse ’suomenkielistä’ (toisin kuin nimimerkki Käännöststo väittää)"...


Olennaista on, että sanaan finländare sisältyvät suomenruotsalaiset, mutta sanaa finsk, finnar ei monikaan ruotsinkielinen, Rkp:tä äänestävä suostu menemään. Suomenruotsalaiset ovat ruotsinkielisen kielipähkäilyn kohde ja huolenaihe ja heidän asettamisensa Suomeen on aina ollut traumaattista. Trauma kärjistyi v. 1809 ja siitä alkaen se on vain monimutkaistunut. Rkp:n toiminta, esim. suomenkielisten poliitikkojen lahjominen ovat oireellinen, murheellinen seuraus. Runeberg-kultin luomisesta 1830-luvun tienoilla alkoi vallan palauttaminen.
Ruotsia tänne puhumaan tulevia on tullut Ruotsista, etelästä(omaksuneet ruotsin, koska se oli hallitsevan luokan kieli pitkään) , ruotsinkielisiä lähti Ruotsiin, pitäen Suomen kansalaisuuden, tullen ehkä takaisinkin.
Rkp:n ydinjoukko on aina halunnut erottaa Suomeen 2 erillistä kansanryhmää ja kieliryhmää. Suomea puhuvat ja muut. Ne muut ovat finländere, suomenmaalaisia, ydinjoukkonaan ruotsin kielen puhumisen hyväksyvät ja se toinen porukka on ne finnar, suomenkieliset. Aluellisestikin Rkp haluaa tehdä eron: finnarit itärajalle, rannikot finländareiden haltuun.

Sanan finländare käyttö tietoisena rotu/kieliryhmä/kultuurierotteluna on ehkä pieni osa Rkp:n kielipoliittista hanketta, kaiken muun toiminnan lisäksi, mitä se harjoittaa, mutta siinä näemme sen kultuuri-imperialismin, joka pohjautuu jo v. 1809 traumaan.

Sana finländare ei siten koskaan merkitse "suomalainen", koska "suomalainen"-sana tarkoittaa suomen kielessä suomen kieleen olennaisesti liittyvää ja suomen kielen hyväksyvää, eikä siihen, kuten sanaa finländare, liity kielipoliittista erottelua, kielipoliittista kannaottoa ja pakkoruotsin vaatimusta suomenkielisille.
Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti.
Mutta Rkp:lle on edullista, jos kielipoliittisesti latautunut finländare-sana käännetään sanaksi suomalainen, mutta me tiedämme, että finländare pitää kääntää sanalla suomenmaalainen. Se on oikea käännös. Suomenmaalainen-sanaan sisältyy tuo sama kielipoliittinen lataus kuin sanaan finländarekin.
Suomenmaalainen tarkoittaa suomen kielessä juuri sitä, mitä finländare tarkoittaa ruotsin kielessä: sellaista, joka liittyy Suomeen, mutta ei ole "supisuomalaisuutta", suomea äidinkielenään puhuvaa.
Hövelit suomalaiset hyväksyvät toki myös suomenruotsalaiset sanan "suomalainen" alle, jos he lopettavat freudenthalilaisen politiikkansa ja ilmoittavat olevansa pakkkoruotsia vastaan. Siihen lienee vielä matkaa.

Ruotsissa taas, jota Vähä-Ruotsiksikin kutsutaan, sanojen finnar, finsk, finne alle kuuluvat kaikki Suomen, tuon Itämaan asukkaat ja heidän toimensä. Ruotsissahan ei ymmärretä ollenkaan suomenruotsalaisuutta. Ruotsalaiset vaan hämmästelevät, että "Kas, onpas suomalainen(finne) oppinut hyvin koulussa ruotsia".(Hur har du lärt dig tala så bra svenska -men...lets speak english..)

Lue lisää

"Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti."

Oleellinen kiteytys!

Sanan merkitys ei näy käännöksessä vaan niissä mielikuvissa, joita se käyttäjässään herättää.

Käännöststo kirjoitti:

.."Finländare” ei koskaan merkitse ’suomenkielistä’ (toisin kuin nimimerkki Käännöststo väittää)"...


Olennaista on, että sanaan finländare sisältyvät suomenruotsalaiset, mutta sanaa finsk, finnar ei monikaan ruotsinkielinen, Rkp:tä äänestävä suostu menemään. Suomenruotsalaiset ovat ruotsinkielisen kielipähkäilyn kohde ja huolenaihe ja heidän asettamisensa Suomeen on aina ollut traumaattista. Trauma kärjistyi v. 1809 ja siitä alkaen se on vain monimutkaistunut. Rkp:n toiminta, esim. suomenkielisten poliitikkojen lahjominen ovat oireellinen, murheellinen seuraus. Runeberg-kultin luomisesta 1830-luvun tienoilla alkoi vallan palauttaminen.
Ruotsia tänne puhumaan tulevia on tullut Ruotsista, etelästä(omaksuneet ruotsin, koska se oli hallitsevan luokan kieli pitkään) , ruotsinkielisiä lähti Ruotsiin, pitäen Suomen kansalaisuuden, tullen ehkä takaisinkin.
Rkp:n ydinjoukko on aina halunnut erottaa Suomeen 2 erillistä kansanryhmää ja kieliryhmää. Suomea puhuvat ja muut. Ne muut ovat finländere, suomenmaalaisia, ydinjoukkonaan ruotsin kielen puhumisen hyväksyvät ja se toinen porukka on ne finnar, suomenkieliset. Aluellisestikin Rkp haluaa tehdä eron: finnarit itärajalle, rannikot finländareiden haltuun.

Sanan finländare käyttö tietoisena rotu/kieliryhmä/kultuurierotteluna on ehkä pieni osa Rkp:n kielipoliittista hanketta, kaiken muun toiminnan lisäksi, mitä se harjoittaa, mutta siinä näemme sen kultuuri-imperialismin, joka pohjautuu jo v. 1809 traumaan.

Sana finländare ei siten koskaan merkitse "suomalainen", koska "suomalainen"-sana tarkoittaa suomen kielessä suomen kieleen olennaisesti liittyvää ja suomen kielen hyväksyvää, eikä siihen, kuten sanaa finländare, liity kielipoliittista erottelua, kielipoliittista kannaottoa ja pakkoruotsin vaatimusta suomenkielisille.
Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti.
Mutta Rkp:lle on edullista, jos kielipoliittisesti latautunut finländare-sana käännetään sanaksi suomalainen, mutta me tiedämme, että finländare pitää kääntää sanalla suomenmaalainen. Se on oikea käännös. Suomenmaalainen-sanaan sisältyy tuo sama kielipoliittinen lataus kuin sanaan finländarekin.
Suomenmaalainen tarkoittaa suomen kielessä juuri sitä, mitä finländare tarkoittaa ruotsin kielessä: sellaista, joka liittyy Suomeen, mutta ei ole "supisuomalaisuutta", suomea äidinkielenään puhuvaa.
Hövelit suomalaiset hyväksyvät toki myös suomenruotsalaiset sanan "suomalainen" alle, jos he lopettavat freudenthalilaisen politiikkansa ja ilmoittavat olevansa pakkkoruotsia vastaan. Siihen lienee vielä matkaa.

Ruotsissa taas, jota Vähä-Ruotsiksikin kutsutaan, sanojen finnar, finsk, finne alle kuuluvat kaikki Suomen, tuon Itämaan asukkaat ja heidän toimensä. Ruotsissahan ei ymmärretä ollenkaan suomenruotsalaisuutta. Ruotsalaiset vaan hämmästelevät, että "Kas, onpas suomalainen(finne) oppinut hyvin koulussa ruotsia".(Hur har du lärt dig tala så bra svenska -men...lets speak english..)

Lue lisää

"Rkp:n ydinjoukko on aina halunnut erottaa Suomeen 2 erillistä kansanryhmää ja kieliryhmää. Suomea puhuvat ja muut. Ne muut ovat finländere, suomenmaalaisia, "

Tässä olet yksiselitteisesti ja sataprosenttisesti väärässä: "finländare"-sana on keksimisestään asti 1910-luvulla merkinnyt Suomen kansalaista kieleen tms. katsomatta. Sanan keksimisen syy ja perusteluhan oli nimenomaan se, että ruotsin kielessä ei ollut sopivaa sanaa Suomen kansalaiselle kieleen katsomatta: "finne" tietenkin tarkoitti ja tarkoittaa suomenkielistä suomalaista.

RKP ei taatusti ole koskaan harjoittanut väittämääsi kielenkäyttöä enkä muista koskaan kuulleeni tai lukeneeni yhdenkän suomenruotsalaisen käyttävän sanaa siten kuin esität.

Todistamisen taakka on nyt kokonaan sinulla: esitä konkreettisia esimerkkejä, edes yksi, RKP:stä tai suomenruotsalaisesta, joka on käyttänyt sanaa "finländare" väittämässäsi merkityksessä suomenkielisen vastakohtana.

13 kirjoitti:

"Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti."

Oleellinen kiteytys!

Sanan merkitys ei näy käännöksessä vaan niissä mielikuvissa, joita se käyttäjässään herättää.

Lue lisää

""Sana "suomalainen" on suomen kielessä "puhdas", mutta jos se käännetään ruotsiksi "finländare", tulee tuohon sanaan finländare heti kielipoliittinen ulottuvuus, joka "likaa"/merkitsee sen kielipoliittisesti."

Oleellinen kiteytys!

Sanan merkitys ei näy käännöksessä vaan niissä mielikuvissa, joita se käyttäjässään herättää."

Aivan.

kotus.fi:n sanakirja on sokea näkemään kielipoliittisia vivahteita
ja Fred Karlsson sekä Rkp eivät halua nähdä niitä. Poliittisista syistä.
Siksi "suomenmaalainen" -san on niin kuuma peruna HBL:ssä.
"Suomenmaalainen" -sana kun sisältää saman verran kielipoliittista "likaa"/painolastia kuin sana "finländare".

Kännöstston metodi toimii; kun ruotsista käännetään suomeksi , valo osuu ja paljastaa.

"Nykyinen tilanne nyt puheena olevassa kiistassa sanasta finländare on se, että ruotsinkielinen media on jo pitkään käyttänyt sanaa finländare siten, että se kuvaa Suomessa asuvia,muualle muuttaneita tai tänne muuttaneita, suomalaista tai ulkolaista alkuperää olevia ihmisiä, jotka joko puhuvat suomea toisena kielenään, huonosti tai eivät välttämättä puhu suomea."

"Finländarnas rädslor kartlagda" Kaikkien muiden paitsi suomenkielistenkö?

http://svenska.yle.fi/artikel/2012/07/19/finlandarnas-radslor-kartlagda

Tilastokeskus:
"Finländarna reste flitigt under januari - april 2012

I början av år 2012 reste finländarna flitigt både i Finland och till utlandet. Finländarna gjorde 6 procent fler resor med avgiftsbelagd inkvartering i Finland jämfört med året innan."
http://www.stat.fi/til/smat/index_sv.html

Kaikki muut paitsi suomenkielisetkö?

"Finländarnas smörkonsumtion ökade kraftigt"
http://www.maataloustilastot.fi/sv/node/2749

Kaikkien muiden paitsi suomenkielistenkö voin kulutus?

Luovuta jo käännöststo! Read my lips: OLET VÄÄRÄSSÄ!

fred.karlsson kirjoitti:

Olet väärässä. Jos huolella luet suomenruotsalaisia lehtiä, sana "finländare" tarkoittaa nimenomaan 'Suomen kansalaista kieleen katsomatta'.

Esitä konkreettista näyttöä siitä, että sanaa "finne" on (vaikkapa viime vuosikymmeninä) käytetty ruotsinkielisissä lehdissämme halventavasti. Väitän että puhut pehmosia.

- Ruotsissa ei ole juuri minkäänlaista tietoisuutta enää siitä, että Suomessakin asuu ruotsia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Siksi Ruotsissa käytetään huoletta "finne"-sanaa kaikista suomalaisista (heidän kielestään riippumatta). Minullekin on Ruotsissa sanottu (suomenruotsia puhuessani), "etten tiennyt että suomi on noinkin ruotsin kaltaista". Jörn Donner ja monet muut ovat todistaneet samaa. Ei "finne"-sanassa ole mitään pahaa ( etymologinen sattuma on se, että sillä on toinenkin merkitys, 'tietynlainen ihottuma').

Lue lisää

Eilen, 28.8.2012 oli HBL:ssä otsake: "Demonstrationerna mot finska Nordkalk i Sverige"
Kyse oli Gotlannissa meneillään olevasta mielenosoituksesta Nordkalkin toimintaa kohtaan.
Eli: "Mieleneosoituksia suomalaista Nordkalkkia vastaan Ruotsissa".

Ei siis käytetty sanaa "finländsk"


Tänään on HBL:ssä etusiovulla otsake: "Finsk kärnkraft ses över". Suomalainen ydinvoimala..."

Ei siis finländsk tässäkään.

Kumpikin uutinen ovat negatiivisia.

fred.karlsson kirjoitti:

Olet väärässä. Jos huolella luet suomenruotsalaisia lehtiä, sana "finländare" tarkoittaa nimenomaan 'Suomen kansalaista kieleen katsomatta'.

Esitä konkreettista näyttöä siitä, että sanaa "finne" on (vaikkapa viime vuosikymmeninä) käytetty ruotsinkielisissä lehdissämme halventavasti. Väitän että puhut pehmosia.

- Ruotsissa ei ole juuri minkäänlaista tietoisuutta enää siitä, että Suomessakin asuu ruotsia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Siksi Ruotsissa käytetään huoletta "finne"-sanaa kaikista suomalaisista (heidän kielestään riippumatta). Minullekin on Ruotsissa sanottu (suomenruotsia puhuessani), "etten tiennyt että suomi on noinkin ruotsin kaltaista". Jörn Donner ja monet muut ovat todistaneet samaa. Ei "finne"-sanassa ole mitään pahaa ( etymologinen sattuma on se, että sillä on toinenkin merkitys, 'tietynlainen ihottuma').

Lue lisää

Olet väärässä Fred Karlsson! Sana FINNE on hyvin usein esillä täällä ruotsissa useimmissa uutislähteissä ja muuallakin.Viimeksi FINNkampen. Kuinka hurrifred selostaa tämän rasismin?

No joo, nyt menee jo inttämisen tasolle, mutta yritän vielä kerran. Kun sanoit:

"Kun sana suomalainen käännetään sanaksi finländare, muuttuu merkitys ja ruotsinkieliseen sanaan tulee mukaan kielipolitiikka."

olet väärässä, koska "suomalainen"-sanan yksi merkitys on juuri 'Suomen kansalainen tms. kieleen katsomatta'. Tässä ei ole mitään kielipolitiikkaa, vain luonnollisten kielten tavallista semantiikkaa. "Finländare"-sanan ainoa merkitys on sama kuin "suomalainen"-sanan päämerkitys: '... kieleen katsomatta'.

Yksi kieli - yksi mieli -suomalaisuutta on tietenkin ollut 150 vuotta ja sitä on edelleen. Se ei kuitenkaan kovin hyvin vastaa nyky-Suomen kielellistä monimuotoisuutta.

fred.karlsson kirjoitti:

No joo, nyt menee jo inttämisen tasolle, mutta yritän vielä kerran. Kun sanoit:

"Kun sana suomalainen käännetään sanaksi finländare, muuttuu merkitys ja ruotsinkieliseen sanaan tulee mukaan kielipolitiikka."

olet väärässä, koska "suomalainen"-sanan yksi merkitys on juuri 'Suomen kansalainen tms. kieleen katsomatta'. Tässä ei ole mitään kielipolitiikkaa, vain luonnollisten kielten tavallista semantiikkaa. "Finländare"-sanan ainoa merkitys on sama kuin "suomalainen"-sanan päämerkitys: '... kieleen katsomatta'.

Yksi kieli - yksi mieli -suomalaisuutta on tietenkin ollut 150 vuotta ja sitä on edelleen. Se ei kuitenkaan kovin hyvin vastaa nyky-Suomen kielellistä monimuotoisuutta.

Lue lisää

"Yksi kieli - yksi mieli -suomalaisuutta on tietenkin ollut 150 vuotta ja sitä on edelleen. Se ei kuitenkaan kovin hyvin vastaa nyky-Suomen kielellistä monimuotoisuutta."

Kielellistä monimuotoisuutta ei vastaa naapurimaan pikkukielen pakottaminen koko kansalle tarpeesta riippumatta.

fred.karlsson kirjoitti:

No joo, nyt menee jo inttämisen tasolle, mutta yritän vielä kerran. Kun sanoit:

"Kun sana suomalainen käännetään sanaksi finländare, muuttuu merkitys ja ruotsinkieliseen sanaan tulee mukaan kielipolitiikka."

olet väärässä, koska "suomalainen"-sanan yksi merkitys on juuri 'Suomen kansalainen tms. kieleen katsomatta'. Tässä ei ole mitään kielipolitiikkaa, vain luonnollisten kielten tavallista semantiikkaa. "Finländare"-sanan ainoa merkitys on sama kuin "suomalainen"-sanan päämerkitys: '... kieleen katsomatta'.

Yksi kieli - yksi mieli -suomalaisuutta on tietenkin ollut 150 vuotta ja sitä on edelleen. Se ei kuitenkaan kovin hyvin vastaa nyky-Suomen kielellistä monimuotoisuutta.

Lue lisää

Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen.

Yllätyksekseni huomasin, että asiaa on tutkittu, viittauksia löytyy jopa wikipediasta - mutta maininnalla, että näistä ei sitten yleensä puhuta julkisesti.

Wikipedia:
Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.

Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisuutta tai ruotsin kieltä vastaan. Minusta meillä on syytä olla tyytyväisiä kielivähemmistön elinvoimaisuudesta ja heidän läheisyydestään Skandinaviaan. Useimpien suomalaisten identiteetti ei kuitenkaan rakentune vahvasti skandinaaviseksi.

Käsittääkseni suomalaisia identiteettejä on monenlaisia ja tätä moninaisuutta kannattaisi jatkossa tukea ja kunnioittaa myös kielivapauden kautta. Monen perheen juuret ja siteet ovat osin muissa kulttuureissa kuin Pohjoismaissa. Eikö nyt tarvittaisi kykyä arvostaa moninaisuutta pakollisen kaksikielisyyden sijaan?

Minusta finländare on sana, joka kuvaa nimenomaan ruotsinkielisten etnisyyttä. Sitä tarjotaan myös sateenvarjoksi erilaisille maahanmuuttajaryhmille, mutta heidän kannaltaan koko finländare-kaksikielisyys yhdistelmällä suomi-ruotsi, on onnteton vaihtoehto. Heillähän olisi tarvetta saada tukea aivan muunlaisten yhdistelmien vaalimiseen. Nyt pakkoruotsi sitoo yhtä lailla kaikkia, omista kotikielistä ja kielitarpeista riippumatta.

Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille ja se kantaa mukanaan ajatusta, että suomenkieliset ovat Norden-nimisen valtion kielivähemmistö eivät oman valtionsa ehdoton ja ikiaikainen enemmistö, jonka kieli toimii yhdistävänä tekijänä maassa.

galsten kirjoitti:

"Yksi kieli - yksi mieli -suomalaisuutta on tietenkin ollut 150 vuotta ja sitä on edelleen. Se ei kuitenkaan kovin hyvin vastaa nyky-Suomen kielellistä monimuotoisuutta."

Kielellistä monimuotoisuutta ei vastaa naapurimaan pikkukielen pakottaminen koko kansalle tarpeesta riippumatta.

Lue lisää

Kieltenopetuksen järjestelyt on tietenkin (koulutus)poliittinen kysymys, josta voidaan olla (ja ollaan) eri mieltä. Minusta on aivan luonnollista, että on suomalaisia, jotka pitävät ruotsia itselleen tarpeettomana ja haluavat tehdä sen opetuksen vapaaehtoiseksi. Mutta tämä on aivan eri asia kuin keskustelu sanojen merkityksistä.

11 kirjoitti:

Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen.

Yllätyksekseni huomasin, että asiaa on tutkittu, viittauksia löytyy jopa wikipediasta - mutta maininnalla, että näistä ei sitten yleensä puhuta julkisesti.

Wikipedia:
Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.

Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisuutta tai ruotsin kieltä vastaan. Minusta meillä on syytä olla tyytyväisiä kielivähemmistön elinvoimaisuudesta ja heidän läheisyydestään Skandinaviaan. Useimpien suomalaisten identiteetti ei kuitenkaan rakentune vahvasti skandinaaviseksi.

Käsittääkseni suomalaisia identiteettejä on monenlaisia ja tätä moninaisuutta kannattaisi jatkossa tukea ja kunnioittaa myös kielivapauden kautta. Monen perheen juuret ja siteet ovat osin muissa kulttuureissa kuin Pohjoismaissa. Eikö nyt tarvittaisi kykyä arvostaa moninaisuutta pakollisen kaksikielisyyden sijaan?

Minusta finländare on sana, joka kuvaa nimenomaan ruotsinkielisten etnisyyttä. Sitä tarjotaan myös sateenvarjoksi erilaisille maahanmuuttajaryhmille, mutta heidän kannaltaan koko finländare-kaksikielisyys yhdistelmällä suomi-ruotsi, on onnteton vaihtoehto. Heillähän olisi tarvetta saada tukea aivan muunlaisten yhdistelmien vaalimiseen. Nyt pakkoruotsi sitoo yhtä lailla kaikkia, omista kotikielistä ja kielitarpeista riippumatta.

Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille ja se kantaa mukanaan ajatusta, että suomenkieliset ovat Norden-nimisen valtion kielivähemmistö eivät oman valtionsa ehdoton ja ikiaikainen enemmistö, jonka kieli toimii yhdistävänä tekijänä maassa.

Lue lisää

"Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille "

Noin ei ole. Itse asiassa sanaa "finländare" on käytetty jo 1600-luvulla. Nykyisen kaltaisen erottelun sanojen "finländare" (kieleen katsomatta) ja "finne" (suomenkielinen) välillä teki jo suomalaisuustaistelija E.G. Ehrström niinkin varhain kuin 1829. "Finländare" tuli yleiseen käyttöön vasta 1910-luvulla.

Liitän tähän vielä erinomaisen selvityksen sanan "finländare" käytön historiasta, Schildts Förlags AB:n teoksen Uppslagsverket Finland toisen osan verkkoversiosta (http://www.uppslagsverket.fi/bin/view/Uppslagsverket/WebHome):

"finländare, invånare i Finland, oberoende av modersmål. Ordet, som har gammal hävd i nordiskt språkbruk (Finland, avsn. Namnet), användes t.ex. under 1600-talet i handlingar och brev, då man önskade göra åtskillnad mellan det egentliga Sverige och riksdelen Finland. Termen finländsk lanserades i slutet av 1700-talet i Ryssland; så t.ex. blev Viborgska guvernementet 1796 det Finländska, medan Livgardets finländska regemente 1811 uppställdes i Ingermanland. Finländsk hade i ryskt språkbruk en allmän syftning på företeelser av icke-inhemskt ursprung i Finland, medan finsk syftade på det inhemska. En klar distinktion mellan finne och finländare gjordes redan 1829 av finskhetskämpen E.G. Ehrström.
Bruket av orden finländsk och finländare hade således vunnit insteg redan före 1850-talet, nationalitetsrörelsernas genombrottsdecennium. Frågan om finländare i motsats till finne togs upp 1855 av rikssvensken August Sohlman i broschyren Det unga Finland och behandlades fem år senare av initiativtagaren till den svenska nationalitetsrörelsen i Finland, Axel Olof Freudenthal, vilken kanske bör betraktas som terminologins (finländare-finne-finlandssvensk) egentlige upphovsman. Efter att en tid ha varit mer eller mindre bortglömd togs tanken att de som tillhörde den svenska nationaliteten inte skulle kallas finnar upp på nytt i början av 1900-talet, bl.a. i kretsen kring Arvid Mörne. För en språklig klarläggning av begreppen verkade nu i synnerhet Studentbladet under Hugo J. Ekholms (sedermera Ekhammar) redaktörskap och 1913 omfattades idén enhälligt av ett allmänt svenskt studentmöte. I samband med den kamp finlandssvenskarna hade att utkämpa sedan Finland blivit självständigt, vann benämningen finländare burskap i den svenska pressen i Finland (t.ex. Hufvudstadsbladet bestämde sig för ordet redan 1916) och den har numera helt införlivats med finlandssvenskt språkbruk. Svenska folkpartiets partidag fastslog dess användning 1926, och 1946 ställde sig Svenska Finlands folkting definitivt bakom finländare och finländsk efter att redan tidigare ha gett beteckningarna aktivt stöd. De väckte under språkstridens dagar kraftig opposition på finskt håll; i rikssvenskt språkbruk har en viss inkonsekvens varit rådande även sedan Svenska Akademien 1959 fastställde den riktiga användningen av orden finländare och finländsk. (B. Colliander, Finländsk. Ordet och begreppet, 1945; O. Mustelin, Finländsk och f., 1962)"

fred.karlsson kirjoitti:

Kieltenopetuksen järjestelyt on tietenkin (koulutus)poliittinen kysymys, josta voidaan olla (ja ollaan) eri mieltä. Minusta on aivan luonnollista, että on suomalaisia, jotka pitävät ruotsia itselleen tarpeettomana ja haluavat tehdä sen opetuksen vapaaehtoiseksi. Mutta tämä on aivan eri asia kuin keskustelu sanojen merkityksistä.

Lue lisää

Ei kuitenkaan aivan eri asia, sillä näin vapaampaa kielivalintaa kannattavana ja aiheesta aktiivisesti keskustelevana suomenkielisenä koen, että perustelut, joita pakolliselle ruotsille annetaan, liittyvät kokemukseen "finländeriydestä" tosisuomalaisuutena, jota vaalitaan, vaikka "ymmärtämättömät" eivät asiaa hyväksyisikään. Pakko nojaa nimenomaan kokemukseen siitä, että on olemassa "finländerien valtio", osana Norden "liittovaltiota", ja nämä hienot, historialliset valtiot menetetään, mikäli annetaan muiden tulkintojen tulla "finländeriyden" tilalle.

fred.karlsson kirjoitti:

"Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille "

Noin ei ole. Itse asiassa sanaa "finländare" on käytetty jo 1600-luvulla. Nykyisen kaltaisen erottelun sanojen "finländare" (kieleen katsomatta) ja "finne" (suomenkielinen) välillä teki jo suomalaisuustaistelija E.G. Ehrström niinkin varhain kuin 1829. "Finländare" tuli yleiseen käyttöön vasta 1910-luvulla.

Liitän tähän vielä erinomaisen selvityksen sanan "finländare" käytön historiasta, Schildts Förlags AB:n teoksen Uppslagsverket Finland toisen osan verkkoversiosta (http://www.uppslagsverket.fi/bin/view/Uppslagsverket/WebHome):

"finländare, invånare i Finland, oberoende av modersmål. Ordet, som har gammal hävd i nordiskt språkbruk (Finland, avsn. Namnet), användes t.ex. under 1600-talet i handlingar och brev, då man önskade göra åtskillnad mellan det egentliga Sverige och riksdelen Finland. Termen finländsk lanserades i slutet av 1700-talet i Ryssland; så t.ex. blev Viborgska guvernementet 1796 det Finländska, medan Livgardets finländska regemente 1811 uppställdes i Ingermanland. Finländsk hade i ryskt språkbruk en allmän syftning på företeelser av icke-inhemskt ursprung i Finland, medan finsk syftade på det inhemska. En klar distinktion mellan finne och finländare gjordes redan 1829 av finskhetskämpen E.G. Ehrström.
Bruket av orden finländsk och finländare hade således vunnit insteg redan före 1850-talet, nationalitetsrörelsernas genombrottsdecennium. Frågan om finländare i motsats till finne togs upp 1855 av rikssvensken August Sohlman i broschyren Det unga Finland och behandlades fem år senare av initiativtagaren till den svenska nationalitetsrörelsen i Finland, Axel Olof Freudenthal, vilken kanske bör betraktas som terminologins (finländare-finne-finlandssvensk) egentlige upphovsman. Efter att en tid ha varit mer eller mindre bortglömd togs tanken att de som tillhörde den svenska nationaliteten inte skulle kallas finnar upp på nytt i början av 1900-talet, bl.a. i kretsen kring Arvid Mörne. För en språklig klarläggning av begreppen verkade nu i synnerhet Studentbladet under Hugo J. Ekholms (sedermera Ekhammar) redaktörskap och 1913 omfattades idén enhälligt av ett allmänt svenskt studentmöte. I samband med den kamp finlandssvenskarna hade att utkämpa sedan Finland blivit självständigt, vann benämningen finländare burskap i den svenska pressen i Finland (t.ex. Hufvudstadsbladet bestämde sig för ordet redan 1916) och den har numera helt införlivats med finlandssvenskt språkbruk. Svenska folkpartiets partidag fastslog dess användning 1926, och 1946 ställde sig Svenska Finlands folkting definitivt bakom finländare och finländsk efter att redan tidigare ha gett beteckningarna aktivt stöd. De väckte under språkstridens dagar kraftig opposition på finskt håll; i rikssvenskt språkbruk har en viss inkonsekvens varit rådande även sedan Svenska Akademien 1959 fastställde den riktiga användningen av orden finländare och finländsk. (B. Colliander, Finländsk. Ordet och begreppet, 1945; O. Mustelin, Finländsk och f., 1962)"

Lue lisää

"Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille "

"Noin ei ole. Itse asiassa sanaa "finländare" on käytetty jo 1600-luvulla."

Sanan kohdalla oleellista ei ole, koska se on ensi kertaa lausuttu, vaan mihin tarkoitukseen sitä nykyisin käytetään. Olen yrittänyt tässä kuvata, että "finländeriys" antaa toisenlaisen kansallisen identiteetin kuin sana "suomalainen".

39 kirjoitti:

Ei kuitenkaan aivan eri asia, sillä näin vapaampaa kielivalintaa kannattavana ja aiheesta aktiivisesti keskustelevana suomenkielisenä koen, että perustelut, joita pakolliselle ruotsille annetaan, liittyvät kokemukseen "finländeriydestä" tosisuomalaisuutena, jota vaalitaan, vaikka "ymmärtämättömät" eivät asiaa hyväksyisikään. Pakko nojaa nimenomaan kokemukseen siitä, että on olemassa "finländerien valtio", osana Norden "liittovaltiota", ja nämä hienot, historialliset valtiot menetetään, mikäli annetaan muiden tulkintojen tulla "finländeriyden" tilalle.

Lue lisää

Ei koulutus/kielipolitiikka ole erillinen asia tässäkään keskustelussa.
Pakkoruotsihan tässäkin on se ydinasia. Ruotsi ja Rkp haluavat Suomen olevan ruotsinkielinen, ja niin kauan kuin se (taas) ei ole mahdollista(perussuomalaisten ym.suomea puhuvan enemmistön vuoksi) pitää olla ainakin pakkokaksikielisyys. Kaikkia keinoja käytetään, ettei demokratia ja suomenkielisten etu ja mielipide toteutuisi. Yksittäiset sanat ja niiden käännökset ovat pieni osa tätä kielipoliittista sisällissotaa, jota Suomessa kaiken aikaa käydään.
Rkp haluaa määritellä suomenkielisten sanojen merkityksen oman kielipolitiikkansa edun mukaan.

xxxxxxxxk kirjoitti:

Ei koulutus/kielipolitiikka ole erillinen asia tässäkään keskustelussa.
Pakkoruotsihan tässäkin on se ydinasia. Ruotsi ja Rkp haluavat Suomen olevan ruotsinkielinen, ja niin kauan kuin se (taas) ei ole mahdollista(perussuomalaisten ym.suomea puhuvan enemmistön vuoksi) pitää olla ainakin pakkokaksikielisyys. Kaikkia keinoja käytetään, ettei demokratia ja suomenkielisten etu ja mielipide toteutuisi. Yksittäiset sanat ja niiden käännökset ovat pieni osa tätä kielipoliittista sisällissotaa, jota Suomessa kaiken aikaa käydään.
Rkp haluaa määritellä suomenkielisten sanojen merkityksen oman kielipolitiikkansa edun mukaan.

Lue lisää

Valitettavasti olen samaa mieltä. Pitkään näitä keskusteluja seuranneena ja käyneenä minusta kyse on voimakkaasta mielikuvamaalailusta. "Omien" mielikuvia rakennetaan finländer-puheella. "Muiden" mielikuvia taas ohjaillaan mustamaalaamalla vapaamman kielivalinnan kannattajia (ruotsinsyöjä on yleinen, jopa HBL:n artikkeleissa käyttämä sana asiallisesta kielivapauden kannattajasta) ja väittämällä, että kyseessä on pelkästään savuverho ruotsivihalle. Kaikkien mielikuvia yritetään ohjailla muovaamalla historiaa (ruotsinkieliset olivat täällä "ennen" tai ainakin "yhtä aikaa" kuin varhaista suomea puhuvat, ilman ruotsia ei olisi valtiota eikä suomen kieltä) sekä ottamalla esille muka vastaavia pakkokieliä muualta maailmassa, vaikka missään ei vastaavaa pakkoa ole (viimeksi opettajalehdessä islantilaisten pakkotanska rinnastettiin tyylikkäästi realiteetteja muunnellen pakkoruotsiimme).

Nimenomaan mielikuvilla ruotsinkieliset ovat taistelleet ja taistelevat pakon puolesta. Tosin he aina vetoavat siihen, ettei heillä voi olla mitään tekemistä koko pakon kanssa, sillä heitä on niin vähän. Silti vain ja ainoastaan folktingetin, RKP:n ja ruotsinkielisten säätiöiden lobbaus pitää ruotsin pakollisena, arjessa kuuluu, miten ihmiset ovat pakkoon kypsyneet.

15 kirjoitti:

"Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille "

"Noin ei ole. Itse asiassa sanaa "finländare" on käytetty jo 1600-luvulla."

Sanan kohdalla oleellista ei ole, koska se on ensi kertaa lausuttu, vaan mihin tarkoitukseen sitä nykyisin käytetään. Olen yrittänyt tässä kuvata, että "finländeriys" antaa toisenlaisen kansallisen identiteetin kuin sana "suomalainen".

Lue lisää

"Olen yrittänyt tässä kuvata, että "finländeriys" antaa toisenlaisen kansallisen identiteetin kuin sana "suomalainen"."

Jos nyt sitten ystävällisesti kertoisit meille mitä sanaa meidän tulisi sen "finländaren" tilalla käyttää silloin kun puhumme kaikista suomalaisista, kielestä riippumatta.

Henkilökohtaisesti en tiedä muuta ruotsinkielen sanaa, sanalle "suomalainen" mutta ilmeisesti sinulla on jokin vaihtoehto koska tuo finländare niin tökkii.

Olisiko tämä otsikko ollut vähemmän kielipoliittisesti latautunut muodossa:

"Finnarna började supa"

Alkuperäinen:
"Finländarna började att supa – då de spelade om 8 miljoner kronor"
http://www.aftonbladet.se/sportbladet/poker/article15313381.ab

Mitenkäs kääntäisit tämän otsikon:
"MTV3: Hälften av finländarna vill förbjuda sexköp"

"Suomalainen tapakulttuuri

Om du vet något om finländska seder och bruk är det lättare att förstå finländarna. Samtidigt blir det lättare att förstå de förväntningar som riktas mot dig. I Finland är sederna och bruken ännu ganska enhetliga. Därför känns nya saker och sätt att fungera ibland främmande för finländarna. Å andra sidan är alla jämställda i det finländska samhället och alla skall behandlas lika rättvist. I Finland anses jämlikhet mellan män och kvinnor vara viktigt."
http://www.infopankki.fi/sv-fi/finlandska_seder_och_bruk/

Ankdam kirjoitti:

"Olen yrittänyt tässä kuvata, että "finländeriys" antaa toisenlaisen kansallisen identiteetin kuin sana "suomalainen"."

Jos nyt sitten ystävällisesti kertoisit meille mitä sanaa meidän tulisi sen "finländaren" tilalla käyttää silloin kun puhumme kaikista suomalaisista, kielestä riippumatta.

Henkilökohtaisesti en tiedä muuta ruotsinkielen sanaa, sanalle "suomalainen" mutta ilmeisesti sinulla on jokin vaihtoehto koska tuo finländare niin tökkii.

Olisiko tämä otsikko ollut vähemmän kielipoliittisesti latautunut muodossa:

"Finnarna började supa"

Alkuperäinen:
"Finländarna började att supa – då de spelade om 8 miljoner kronor"
http://www.aftonbladet.se/sportbladet/poker/article15313381.ab

Mitenkäs kääntäisit tämän otsikon:
"MTV3: Hälften av finländarna vill förbjuda sexköp"

"Suomalainen tapakulttuuri

Om du vet något om finländska seder och bruk är det lättare att förstå finländarna. Samtidigt blir det lättare att förstå de förväntningar som riktas mot dig. I Finland är sederna och bruken ännu ganska enhetliga. Därför känns nya saker och sätt att fungera ibland främmande för finländarna. Å andra sidan är alla jämställda i det finländska samhället och alla skall behandlas lika rättvist. I Finland anses jämlikhet mellan män och kvinnor vara viktigt."
http://www.infopankki.fi/sv-fi/finlandska_seder_och_bruk/

Lue lisää

Alkujaan sanan finnar käyttö samaan tapaan kuin Ruotsissa käytetään sanaa svenskar eikä svenskländare, olisi ollut helpointa, koska sanan finnar sisältö olisi avartunut vastaamaan suomen kielen suomalaista eikä vain suomenkielistä.

Nyt kun on totuttu käyttämään finländeriä, riittää, että tunnistetaan sanan erilainen mielikuvamaailma ja sen kantama erilainen kansallinen identiteetti.

Ottamalla avoimesti erilaiset kansalliset identiteetit ja niiden muodostama mosaiikki puheeksi, voidaan purkaa finländare-sanan kuten myös nordbor-sanan suomalaisille vierasta merkitystä.

fred.karlsson kirjoitti:

"Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille "

Noin ei ole. Itse asiassa sanaa "finländare" on käytetty jo 1600-luvulla. Nykyisen kaltaisen erottelun sanojen "finländare" (kieleen katsomatta) ja "finne" (suomenkielinen) välillä teki jo suomalaisuustaistelija E.G. Ehrström niinkin varhain kuin 1829. "Finländare" tuli yleiseen käyttöön vasta 1910-luvulla.

Liitän tähän vielä erinomaisen selvityksen sanan "finländare" käytön historiasta, Schildts Förlags AB:n teoksen Uppslagsverket Finland toisen osan verkkoversiosta (http://www.uppslagsverket.fi/bin/view/Uppslagsverket/WebHome):

"finländare, invånare i Finland, oberoende av modersmål. Ordet, som har gammal hävd i nordiskt språkbruk (Finland, avsn. Namnet), användes t.ex. under 1600-talet i handlingar och brev, då man önskade göra åtskillnad mellan det egentliga Sverige och riksdelen Finland. Termen finländsk lanserades i slutet av 1700-talet i Ryssland; så t.ex. blev Viborgska guvernementet 1796 det Finländska, medan Livgardets finländska regemente 1811 uppställdes i Ingermanland. Finländsk hade i ryskt språkbruk en allmän syftning på företeelser av icke-inhemskt ursprung i Finland, medan finsk syftade på det inhemska. En klar distinktion mellan finne och finländare gjordes redan 1829 av finskhetskämpen E.G. Ehrström.
Bruket av orden finländsk och finländare hade således vunnit insteg redan före 1850-talet, nationalitetsrörelsernas genombrottsdecennium. Frågan om finländare i motsats till finne togs upp 1855 av rikssvensken August Sohlman i broschyren Det unga Finland och behandlades fem år senare av initiativtagaren till den svenska nationalitetsrörelsen i Finland, Axel Olof Freudenthal, vilken kanske bör betraktas som terminologins (finländare-finne-finlandssvensk) egentlige upphovsman. Efter att en tid ha varit mer eller mindre bortglömd togs tanken att de som tillhörde den svenska nationaliteten inte skulle kallas finnar upp på nytt i början av 1900-talet, bl.a. i kretsen kring Arvid Mörne. För en språklig klarläggning av begreppen verkade nu i synnerhet Studentbladet under Hugo J. Ekholms (sedermera Ekhammar) redaktörskap och 1913 omfattades idén enhälligt av ett allmänt svenskt studentmöte. I samband med den kamp finlandssvenskarna hade att utkämpa sedan Finland blivit självständigt, vann benämningen finländare burskap i den svenska pressen i Finland (t.ex. Hufvudstadsbladet bestämde sig för ordet redan 1916) och den har numera helt införlivats med finlandssvenskt språkbruk. Svenska folkpartiets partidag fastslog dess användning 1926, och 1946 ställde sig Svenska Finlands folkting definitivt bakom finländare och finländsk efter att redan tidigare ha gett beteckningarna aktivt stöd. De väckte under språkstridens dagar kraftig opposition på finskt håll; i rikssvenskt språkbruk har en viss inkonsekvens varit rådande även sedan Svenska Akademien 1959 fastställde den riktiga användningen av orden finländare och finländsk. (B. Colliander, Finländsk. Ordet och begreppet, 1945; O. Mustelin, Finländsk och f., 1962)"

Lue lisää

Käännetäänpäs tähän Karlssonin esiin nostama teksti suomeksi, että voimme sitäkin kommentoida:

"uppslagsverket.fi:
"suomenmaalaiset, Suomen asukkaat kielest'ä riippumatta. Sanaa"finländare" on pitkään käytetty pohjoismaisessa kielenkäytössä, mm. 1600-luvulla toimenpiteissä ja kirjeissä kun haluttiin erotella oikean Ruotsin alueen ja valtion osan, Suomen välillä oleva. Termi "finländsk" lanseerattiin 1700-luvun lopussa Venäjällä, esim. Viipurin kuvernementistä tuli 1796 det Finländska, Suomenmaalainen, kun taas Livgardets finländska(suomenmaalainen rykmentti) regemente 1811 oli Inkerinmaalla, Ingermanland. Finländsk, suomenmaalainen oli venäläisessä kielenkäytössä viittaus sellaiseen, jolla ei ollut alkuperää Suomessa, kun taas finsk viittasi sellaiseen, jolla oli alkuperänsä Suomessa eli se oli "kotimaista"
Selkeä erotus finnen ja finländaren välillä tehtiin jo 1829 suomalaisuusaktivistin E.G. Ehrström toimesta.
Sanojen finländsk ja finländare käyttö oli siis käytössä jo ennen 1850-lukua, jolloin kansallisuusliikkeet tekivät läpimurtonsa. Kysymys sanasta finländare sanaa finne vastaan otettiin esiin v.1855 riikinruotsalaisen August Sohlmanin tekstissä "Det unga Finland" (Nuori Suomi) ja 5 vuotta sen jälkeen asiaa käsitteli Axel Olof Freudenthal, joka oli aloitteentekijä Suomen ruotsalaisessa kansallisuusliikkeessä. Freudenthalia voidaa ehkä pitää terminologian "finländare-finne-finlandssvensk" varsinaisena alkuunpanijana. Oltuaan jonkin aikaa enemmän tai vähemmän unohdettuna otettiin esiin 1900-luvun alussa ajatus, että niitä jotka kuuluivat ruotsalaiseen(ruotsinkieliseen?) kansallisuuteen, ei tulisi kutsua sanalla finnar(suomalaiset/suomenkieliset). Mm Arvid Mörnen piireissä oli tällaista käsitystä. Kielellistä selvennystä käsitteille finländare, finlänsk, finsk, finne alkoi tehdä mm. ruotsinkielinen ylioppilaslehti Studentbladet, erityisesti Hugo J. Ekholmin toimituksen toimesta (Ekhammarinkin),V. 1913 omaksuttiin ajatus sanojen käytöstä yksimielisesti ruotsinkielisessä ylioppilaskokouksessa. Kun Suomi itsenäistyi, suomenruotsalaiset joutuivat taistelemaan asemastaan Suomessa, ja siksi ruotsinkielisessä lehdistössä finländare-sanan käyttö omaksuttiin, mm. Hufvudstadsbladet päätti käyttää sanaa jo 1916 ja san on nyt täysin vakiintunut suomenruotsalaiseen puheeseen. Ruotsalaisen kansanpuolueen(Rkp) puoluekokous löi lukkoon sanojen käytön jo 1916 jav. 1946 Svenska Finlands folkting asettui sanojen finländare ja finländsk taakse, tuettuaan niiden käyttöä aktiivisesti jo aiemminkin.
Se herätti kielisodan päivinä voimakasta vastustusta suomenkielisellä taholla; riikinruotsalaisella taholla on sen jälkeen vallinnut tietty epäjohdonmukaisuus , kunnes Ruotsin Akatemia v. 1959 teki päätökset sanojen finländare och finländsk oikeasta käytöstä. (B. Colliander, Finländsk. Ordet och begreppet, 1945; O. Mustelin, Finländsk och f., 1962)""

Käännöststo kirjoitti:

Käännetäänpäs tähän Karlssonin esiin nostama teksti suomeksi, että voimme sitäkin kommentoida:

"uppslagsverket.fi:
"suomenmaalaiset, Suomen asukkaat kielest'ä riippumatta. Sanaa"finländare" on pitkään käytetty pohjoismaisessa kielenkäytössä, mm. 1600-luvulla toimenpiteissä ja kirjeissä kun haluttiin erotella oikean Ruotsin alueen ja valtion osan, Suomen välillä oleva. Termi "finländsk" lanseerattiin 1700-luvun lopussa Venäjällä, esim. Viipurin kuvernementistä tuli 1796 det Finländska, Suomenmaalainen, kun taas Livgardets finländska(suomenmaalainen rykmentti) regemente 1811 oli Inkerinmaalla, Ingermanland. Finländsk, suomenmaalainen oli venäläisessä kielenkäytössä viittaus sellaiseen, jolla ei ollut alkuperää Suomessa, kun taas finsk viittasi sellaiseen, jolla oli alkuperänsä Suomessa eli se oli "kotimaista"
Selkeä erotus finnen ja finländaren välillä tehtiin jo 1829 suomalaisuusaktivistin E.G. Ehrström toimesta.
Sanojen finländsk ja finländare käyttö oli siis käytössä jo ennen 1850-lukua, jolloin kansallisuusliikkeet tekivät läpimurtonsa. Kysymys sanasta finländare sanaa finne vastaan otettiin esiin v.1855 riikinruotsalaisen August Sohlmanin tekstissä "Det unga Finland" (Nuori Suomi) ja 5 vuotta sen jälkeen asiaa käsitteli Axel Olof Freudenthal, joka oli aloitteentekijä Suomen ruotsalaisessa kansallisuusliikkeessä. Freudenthalia voidaa ehkä pitää terminologian "finländare-finne-finlandssvensk" varsinaisena alkuunpanijana. Oltuaan jonkin aikaa enemmän tai vähemmän unohdettuna otettiin esiin 1900-luvun alussa ajatus, että niitä jotka kuuluivat ruotsalaiseen(ruotsinkieliseen?) kansallisuuteen, ei tulisi kutsua sanalla finnar(suomalaiset/suomenkieliset). Mm Arvid Mörnen piireissä oli tällaista käsitystä. Kielellistä selvennystä käsitteille finländare, finlänsk, finsk, finne alkoi tehdä mm. ruotsinkielinen ylioppilaslehti Studentbladet, erityisesti Hugo J. Ekholmin toimituksen toimesta (Ekhammarinkin),V. 1913 omaksuttiin ajatus sanojen käytöstä yksimielisesti ruotsinkielisessä ylioppilaskokouksessa. Kun Suomi itsenäistyi, suomenruotsalaiset joutuivat taistelemaan asemastaan Suomessa, ja siksi ruotsinkielisessä lehdistössä finländare-sanan käyttö omaksuttiin, mm. Hufvudstadsbladet päätti käyttää sanaa jo 1916 ja san on nyt täysin vakiintunut suomenruotsalaiseen puheeseen. Ruotsalaisen kansanpuolueen(Rkp) puoluekokous löi lukkoon sanojen käytön jo 1916 jav. 1946 Svenska Finlands folkting asettui sanojen finländare ja finländsk taakse, tuettuaan niiden käyttöä aktiivisesti jo aiemminkin.
Se herätti kielisodan päivinä voimakasta vastustusta suomenkielisellä taholla; riikinruotsalaisella taholla on sen jälkeen vallinnut tietty epäjohdonmukaisuus , kunnes Ruotsin Akatemia v. 1959 teki päätökset sanojen finländare och finländsk oikeasta käytöstä. (B. Colliander, Finländsk. Ordet och begreppet, 1945; O. Mustelin, Finländsk och f., 1962)""

Lue lisää

Tuosta Krlssonin tänne tuomasta tekstistä käy selville, että Freudenthalhan se siellä halusi tehdä sen erotuksen, finnarien ja ruotsia puhuvien välillä ja että Rkp omaksui hänen aatteensa mitaleineen päivineen.
"Kielisodan päivinä" "suomenkielinen taho" vastusti erottelua, koska Suomi haluttiin pitää yhtenäisenä.
Tämä ei onnistunut, koska Ruotsin avulla Rkp sai Suomen perustuslakiiin maininnan kahdesta kansalliskielestä ja venytti perustuslakitulkintaa sitten meidän päiviimme asti lahjomalla suomenkieliset hallituksissa yksi toisensa jälkeen. Pakkoruotsi tuli Keskustapuoluetta kiristämällä peruskouluun 1969.

Ja Rkp:n>Freudenthalin>Sohlmanin rotu/kieli/kulttuurierottelu jäi siten voimaan noissa sanoissa, niiden käytössä ja on edelleen voimassa koko ruotsinkielisessä mediassa ja kulttuurikielessä, sekä mm Yle:ssä, jonne se on tullut piilevänä ruotsinkielisten kautta (Mm. Lauri Kivinen ja Gunilla Ohls sekä kaikki rkp-läiset ja heidän lahjomansa suomenkieliset(osa täysin autuaan tietämättömiä koko asiasta(esim. joku Mikko Alatalo)))

Olennaista tässä on se, että, mikä jo onkin kiteytynyt tässä keskustelussa, että sanan finländare kääntäminen sanaksi "suomalainen" salaa, kätkee, peittää, sensuroi kaiken tuon kielipoliittisen kiistan, mikä on faktaa Suomen historiassa.
Ja esim. Gunilla Ohlsin Yle:n itseylistystekstin sana "suomalainen" esitetään kansalle puhtaan neutraalina, ettei kielipoliittinen tilanne "tulehtuisi". Ettei "karhu heräisi", ettei "Pandoran lipas avautuisi", ettei kielipoliittinen pakkoruotsimätäpaise haisisi, että pakkoruotsihuorat edelleen saisivat palkkionsa.

Kielipolitiikan mätäpaiseen painaminen villaisella suomenkielisessä debatissa on Rkp:lle ja sen lahjomille suomenkielisille nokkahenkilöille edullista.

Kun Yle:n kulut vielä kerätään veroista, on tie auki Rkp:n toiminnalle Yle:ssä

9 kirjoitti:

Valitettavasti olen samaa mieltä. Pitkään näitä keskusteluja seuranneena ja käyneenä minusta kyse on voimakkaasta mielikuvamaalailusta. "Omien" mielikuvia rakennetaan finländer-puheella. "Muiden" mielikuvia taas ohjaillaan mustamaalaamalla vapaamman kielivalinnan kannattajia (ruotsinsyöjä on yleinen, jopa HBL:n artikkeleissa käyttämä sana asiallisesta kielivapauden kannattajasta) ja väittämällä, että kyseessä on pelkästään savuverho ruotsivihalle. Kaikkien mielikuvia yritetään ohjailla muovaamalla historiaa (ruotsinkieliset olivat täällä "ennen" tai ainakin "yhtä aikaa" kuin varhaista suomea puhuvat, ilman ruotsia ei olisi valtiota eikä suomen kieltä) sekä ottamalla esille muka vastaavia pakkokieliä muualta maailmassa, vaikka missään ei vastaavaa pakkoa ole (viimeksi opettajalehdessä islantilaisten pakkotanska rinnastettiin tyylikkäästi realiteetteja muunnellen pakkoruotsiimme).

Nimenomaan mielikuvilla ruotsinkieliset ovat taistelleet ja taistelevat pakon puolesta. Tosin he aina vetoavat siihen, ettei heillä voi olla mitään tekemistä koko pakon kanssa, sillä heitä on niin vähän. Silti vain ja ainoastaan folktingetin, RKP:n ja ruotsinkielisten säätiöiden lobbaus pitää ruotsin pakollisena, arjessa kuuluu, miten ihmiset ovat pakkoon kypsyneet.

Lue lisää

"arjessa kuuluu, miten ihmiset ovat pakkoon kypsyneet. "

Enpä ole sellaista ihmistä tavannut. Olen suomenkielinen ja kotoisin suomenkielisetsä kunnasta. Ruotsikin on ollut minulle erittäin tarpeellinen kieli, ja minua suoraan sanottuna huvittaa vetoaminen johonkin vuosisadan takaisiin juupas-eipäs juttuihin.

Olen myös koulussa oppinut ja myöhemmin käyttänyt muutakin kielitaitoa kuin englanti-ruotsi.Enpä ole opintieni aikana ruotsin rajoittavan mitään.

Arki on se että kielitaitoiset käyttävät kieliä ja muut eivät. Jotkut oppivat kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei. Jotkut taas eivät opi kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei.Eikö kannattaisi käyttää oma energia johonkin vähän tärkeämpään asiaan, vaikkapa kielten opiskeluun, fennot?
P.S En ole ikinä törmännyt ruotsalaiseen, joka haluaisi vaihtaa keskustelun englanniksi, pikemminkin helpotus on ollut Ruotsissa palvelutilanteissa suuri, kun vastapuoli on huomannut ruotsin taitoni.

11 kirjoitti:

Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen.

Yllätyksekseni huomasin, että asiaa on tutkittu, viittauksia löytyy jopa wikipediasta - mutta maininnalla, että näistä ei sitten yleensä puhuta julkisesti.

Wikipedia:
Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.

Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisuutta tai ruotsin kieltä vastaan. Minusta meillä on syytä olla tyytyväisiä kielivähemmistön elinvoimaisuudesta ja heidän läheisyydestään Skandinaviaan. Useimpien suomalaisten identiteetti ei kuitenkaan rakentune vahvasti skandinaaviseksi.

Käsittääkseni suomalaisia identiteettejä on monenlaisia ja tätä moninaisuutta kannattaisi jatkossa tukea ja kunnioittaa myös kielivapauden kautta. Monen perheen juuret ja siteet ovat osin muissa kulttuureissa kuin Pohjoismaissa. Eikö nyt tarvittaisi kykyä arvostaa moninaisuutta pakollisen kaksikielisyyden sijaan?

Minusta finländare on sana, joka kuvaa nimenomaan ruotsinkielisten etnisyyttä. Sitä tarjotaan myös sateenvarjoksi erilaisille maahanmuuttajaryhmille, mutta heidän kannaltaan koko finländare-kaksikielisyys yhdistelmällä suomi-ruotsi, on onnteton vaihtoehto. Heillähän olisi tarvetta saada tukea aivan muunlaisten yhdistelmien vaalimiseen. Nyt pakkoruotsi sitoo yhtä lailla kaikkia, omista kotikielistä ja kielitarpeista riippumatta.

Finländare on sana, joka näyttää syntyneen tilaustyönä kaksikielisyysteoreetikoille ja se kantaa mukanaan ajatusta, että suomenkieliset ovat Norden-nimisen valtion kielivähemmistö eivät oman valtionsa ehdoton ja ikiaikainen enemmistö, jonka kieli toimii yhdistävänä tekijänä maassa.

Lue lisää

"Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen."

Mihin me sitten samaistuttaisiin? En oikein Virossa näe kauheasti samaistumisen aihetta, kun siellä olen käynyt...Ja fennojen ihanteen Venäjän näen kyllä ihan muussa valossa.

jfk1967 kirjoitti:

"Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen."

Mihin me sitten samaistuttaisiin? En oikein Virossa näe kauheasti samaistumisen aihetta, kun siellä olen käynyt...Ja fennojen ihanteen Venäjän näen kyllä ihan muussa valossa.

Lue lisää

Pitääkö kaikkien samaistua - tai ainakaan samaan suuntaan.

Skandinavia on ok niille, joille se oikeasti on läheinen.

Virosta kenties tulee läheinen monille.

Muuten suomalaiset kenties tuntevat itsensä pohjois-eurooppalaisiksi, joilla on skandinaavien kanssa yhteistä yhteiskuntien rakenteessa, virolaisten kanssa kielessä ja balttien kanssa tasapainottelussa isompien välissä.

Samaistumista tärkeämpää onkin ehkä kokea turvallisuutta osana Eurooppaa ja varmuutta omien esivanhempien historian ja kulttuurin tuntemisessa.

Keihin ranskalaiset samaistuvat? Tai baskit?

jfk1967 kirjoitti:

"arjessa kuuluu, miten ihmiset ovat pakkoon kypsyneet. "

Enpä ole sellaista ihmistä tavannut. Olen suomenkielinen ja kotoisin suomenkielisetsä kunnasta. Ruotsikin on ollut minulle erittäin tarpeellinen kieli, ja minua suoraan sanottuna huvittaa vetoaminen johonkin vuosisadan takaisiin juupas-eipäs juttuihin.

Olen myös koulussa oppinut ja myöhemmin käyttänyt muutakin kielitaitoa kuin englanti-ruotsi.Enpä ole opintieni aikana ruotsin rajoittavan mitään.

Arki on se että kielitaitoiset käyttävät kieliä ja muut eivät. Jotkut oppivat kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei. Jotkut taas eivät opi kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei.Eikö kannattaisi käyttää oma energia johonkin vähän tärkeämpään asiaan, vaikkapa kielten opiskeluun, fennot?
P.S En ole ikinä törmännyt ruotsalaiseen, joka haluaisi vaihtaa keskustelun englanniksi, pikemminkin helpotus on ollut Ruotsissa palvelutilanteissa suuri, kun vastapuoli on huomannut ruotsin taitoni.

Lue lisää

Enpä, olen, minulle, minua, olen, käyttänyt, enpä ole, en ole ja taitoni. Edellisen perusteella, kun SINULLE on näin käynyt ja SINÄ olet tätä mieltä, niin kai koko kansa on sitten pakkoruotsitettava.

jfk1967 kirjoitti:

"arjessa kuuluu, miten ihmiset ovat pakkoon kypsyneet. "

Enpä ole sellaista ihmistä tavannut. Olen suomenkielinen ja kotoisin suomenkielisetsä kunnasta. Ruotsikin on ollut minulle erittäin tarpeellinen kieli, ja minua suoraan sanottuna huvittaa vetoaminen johonkin vuosisadan takaisiin juupas-eipäs juttuihin.

Olen myös koulussa oppinut ja myöhemmin käyttänyt muutakin kielitaitoa kuin englanti-ruotsi.Enpä ole opintieni aikana ruotsin rajoittavan mitään.

Arki on se että kielitaitoiset käyttävät kieliä ja muut eivät. Jotkut oppivat kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei. Jotkut taas eivät opi kieliä, oli ruotsi pakollinen tai ei.Eikö kannattaisi käyttää oma energia johonkin vähän tärkeämpään asiaan, vaikkapa kielten opiskeluun, fennot?
P.S En ole ikinä törmännyt ruotsalaiseen, joka haluaisi vaihtaa keskustelun englanniksi, pikemminkin helpotus on ollut Ruotsissa palvelutilanteissa suuri, kun vastapuoli on huomannut ruotsin taitoni.

Lue lisää

Onnea sinulle jfk siitä, että ruotsintaidostasi on ollut sinulle iloa. Olet siinä onnellisemmassa asemassa kuin suomenkielisten enemmistö. Kun meitä tutkittiin, todettiin että vain 4% ilmoittaa osaavansa ruotsia. Aika heikko tulos. Kannattaako tuollaisen takia luettaa ruotsia koko kansakunnalla, eihän se ihan ilmaista ole ja samaan hintaan voisi saada jotain toimivampaa.

Vaikka sinun mielestäsi ruotsi ei voi estää muiden kielten oppimista, niin Ahvenanmaalla kyllä todettiin suomen estävän nuorten kielitaidon laajenemista, sillä kukaan ei jaksanut lukea kolmea vierasta kieltä. Nyt siellä on vapaaehtoinen suomi ja sen vaihtoehtoina saksa, ranska, espanja ja venäjä. Ei paha, eihän.

galsten kirjoitti:

Enpä, olen, minulle, minua, olen, käyttänyt, enpä ole, en ole ja taitoni. Edellisen perusteella, kun SINULLE on näin käynyt ja SINÄ olet tätä mieltä, niin kai koko kansa on sitten pakkoruotsitettava.

Lue lisää

"Enpä, olen, minulle, minua, olen, käyttänyt, enpä ole, en ole ja taitoni. Edellisen perusteella, kun SINULLE on näin käynyt ja SINÄ olet tätä mieltä, niin kai koko kansa on sitten pakkoruotsitettava. "

Eivätkö monet fennot sitten perusta pakkoruotsin vastustamisensa omiin ja muiden kokemuksiin, eli "sitä ei missään tarvitse"?

Ovatko vain negatiiviset kokemukset tällä palstalla sallittuja?

16 kirjoitti:

Onnea sinulle jfk siitä, että ruotsintaidostasi on ollut sinulle iloa. Olet siinä onnellisemmassa asemassa kuin suomenkielisten enemmistö. Kun meitä tutkittiin, todettiin että vain 4% ilmoittaa osaavansa ruotsia. Aika heikko tulos. Kannattaako tuollaisen takia luettaa ruotsia koko kansakunnalla, eihän se ihan ilmaista ole ja samaan hintaan voisi saada jotain toimivampaa.

Vaikka sinun mielestäsi ruotsi ei voi estää muiden kielten oppimista, niin Ahvenanmaalla kyllä todettiin suomen estävän nuorten kielitaidon laajenemista, sillä kukaan ei jaksanut lukea kolmea vierasta kieltä. Nyt siellä on vapaaehtoinen suomi ja sen vaihtoehtoina saksa, ranska, espanja ja venäjä. Ei paha, eihän.

Lue lisää

"Vaikka sinun mielestäsi ruotsi ei voi estää muiden kielten oppimista, niin Ahvenanmaalla kyllä todettiin suomen estävän nuorten kielitaidon laajenemista, sillä kukaan ei jaksanut lukea kolmea vierasta kieltä. Nyt siellä on vapaaehtoinen suomi ja sen vaihtoehtoina saksa, ranska, espanja ja venäjä. Ei paha, eihän. "

Käy minulle tuokin, olen sitä mieltä, että kummassakin tilanteessa samat oppivat kieliä ja samat eivät...

jfk1967 kirjoitti:

"Enpä, olen, minulle, minua, olen, käyttänyt, enpä ole, en ole ja taitoni. Edellisen perusteella, kun SINULLE on näin käynyt ja SINÄ olet tätä mieltä, niin kai koko kansa on sitten pakkoruotsitettava. "

Eivätkö monet fennot sitten perusta pakkoruotsin vastustamisensa omiin ja muiden kokemuksiin, eli "sitä ei missään tarvitse"?

Ovatko vain negatiiviset kokemukset tällä palstalla sallittuja?

Lue lisää

Älä nyt taas sekoile! Sinä olet pakottamassa ruotsia toisille omien kokemuksiesi perusteella. Jos koet ruotsin niin kovin positiiviseksi, niin kerro asia asiana, äläkä pakkoruotsin perusteluna.

Me fennot emme ole pakottamassa ruotsia kenellekään, emmekä kieltämässäkään, paitsi pakon muodossa.

jfk1967 kirjoitti:

"Vaikka sinun mielestäsi ruotsi ei voi estää muiden kielten oppimista, niin Ahvenanmaalla kyllä todettiin suomen estävän nuorten kielitaidon laajenemista, sillä kukaan ei jaksanut lukea kolmea vierasta kieltä. Nyt siellä on vapaaehtoinen suomi ja sen vaihtoehtoina saksa, ranska, espanja ja venäjä. Ei paha, eihän. "

Käy minulle tuokin, olen sitä mieltä, että kummassakin tilanteessa samat oppivat kieliä ja samat eivät...

Lue lisää

"Käy minulle tuokin, olen sitä mieltä, että kummassakin tilanteessa samat oppivat kieliä ja samat eivät..."

Silti puolustat pakkoruotsia niillekin jotka eivät opi mitään vierasta kieltä.

Niin, harva maa on niin yksikielinen kuin Suomi ja harvassa maassa vähemmistöä ei silti ole sulautettu enemmistöön. Nyt Suomi monikielistyy ja yhteinen suomen kieli tarvitsisi vahvan tuen maan yhdistävänä tekijänä.

11, erittäin hyvä kirjoitus. Erittäin hyvä.

Ruotsi ja Rkp toimivat aktiivisesti syrjäyttääkseen Suomen pääväestön, suomenkieliset Pohjolan itäreunalle. Sieltä he "pääsevät muiden joukkoon" vain pakkoruotsin portista.Vrt.: Freudenthal: "alempi kieli".
Suomen suomenkieliset poliitikot, virkamiehet ja toimittajat on lahjottu silkalla rahalla ja lahjotaan kaiken aikaa, että tämä vastakin toimisi.

Vähemmälle huomiolle jätettiin se, että useat ruotsinkieliset suvut olivat aikanaan urakehityksen edellyttäminä ruotsalaistuneet suomenkielisestä kansanosasta. Pikemminkin pyritään kääntäen korostamaan kielen ja sivistyksellisen tason yhtenevyyttä: ”Niinikään lukuisat ruotsinkieliseen aineksen nyt lukeutuvat perheet ovat lähtöisin puhtaasti suomenkielisistä kodeista ja muuttuneet nimeltään ja kieleltään ruotsinkielisiksi sen johdosta, että nuoren miehen suomalainen nimi muutettiin hänen tullessaan oppikouluun ruotsinkieliseksi ja kun opetus- ja sivistyskielenä silloin oli ruotsi, niin siitä tuli myös hänen perhekielensä.”

Kieliriitojen olemassaolo oli kuitenkin kiistämätön tosiasia, jota Snellmanin utopia yhtä kieltä puhuvasta sivistyskansasta ei ollutkaan yhdistänyt. Ruotsinkielisten suhtautuminen suomalaisuusliikkeeseen oli jäänyt kielteiseksi. Riitoja seuraavista haitoista mainitaan lopulta erilaiseen omien ryhmien suosimisiin liittyvät lieveilmiöt: ”Yleisesti tunnettu tosiasia on, että siellä, missä kieli- ja kansallisuusriita on huomattavana vireillä, se myös pyrkii vaikuttamaan virkojen ja toimien jakoon, kun niitä joudutaan helposti antamaan omille hengenheimolaisille ja siten sivuuttamaan todelliset pätevyysnäkökohdat. Sellainen herättää katkeruutta ja on valtion kokonaisuuden kannalta vahingollista ja hyljättävää.”

Kielirauhakomitean mietinnön johtopäätös on tietenkin se, että kieliriidat olisi saatava poistettua. Perusteena oli ennen muuta se, että päästäisiin kaikessa rauhassa keskittymään tähdellisempiin asioihin: ”Tätä tietä tulisi myös päästä siihen, että puolin ja toisin luovuttaisiin kielipoliittisesta taisteluasenteesta ja suunnattaisiin ajatus ja toiminta ensisijaisesti valtakunnallisiin kysymyksiin ja asian käsittelyyn valtakunnalliselta pohjalta eikä vain maakunnallisiin ja osaväestöä koskeviin asioihin.”

Vaikka päätelmissä hurskaasti myös todetaan, että ruotsinkielinen kymmenen prosentin väestönosa ei voi saavuttaa kaikkia haluamiaan asioita, niin etuja vaalimaan jäi edelleen Rkp, vuonna 1906 perustettu kielipuolue. Mietintö kuulutti tahtotilaa, jolla kielelliset kiistat lakaistaisiin julkisesta keskustelusta pois: ”Myös yksityiselle mieltä kieliasioissa kiihottavalle toiminnalle olisi saatava esteensä.”

Koska ruotsalaisuutta vaalimaan oli synnytetty poliittinen puolue, jolla oli olemassa hyvät siteet ja suhteet yhteiskuntapiireihin ja suomalaisuuden asiaa ajettiin vain vapaissa kansalaisjärjestöissä, alkoi tilanne muodostua sellaiseksi, että ruotsinkielen puolustaminen ja sen etujen ajaminen oli sivistynyttä politiikkaa ja suomenkielen etujen puolustaminen oli rauhaa rikkovaa rähinöintiä. Jos ja kun julkista keskustelua ja debattia ryhdyttiin ”siivoamaan”, niin suomenkielen puolustaminen jäi heikommalle.

Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa!

heikki_tala kirjoitti:

Vähemmälle huomiolle jätettiin se, että useat ruotsinkieliset suvut olivat aikanaan urakehityksen edellyttäminä ruotsalaistuneet suomenkielisestä kansanosasta. Pikemminkin pyritään kääntäen korostamaan kielen ja sivistyksellisen tason yhtenevyyttä: ”Niinikään lukuisat ruotsinkieliseen aineksen nyt lukeutuvat perheet ovat lähtöisin puhtaasti suomenkielisistä kodeista ja muuttuneet nimeltään ja kieleltään ruotsinkielisiksi sen johdosta, että nuoren miehen suomalainen nimi muutettiin hänen tullessaan oppikouluun ruotsinkieliseksi ja kun opetus- ja sivistyskielenä silloin oli ruotsi, niin siitä tuli myös hänen perhekielensä.”

Kieliriitojen olemassaolo oli kuitenkin kiistämätön tosiasia, jota Snellmanin utopia yhtä kieltä puhuvasta sivistyskansasta ei ollutkaan yhdistänyt. Ruotsinkielisten suhtautuminen suomalaisuusliikkeeseen oli jäänyt kielteiseksi. Riitoja seuraavista haitoista mainitaan lopulta erilaiseen omien ryhmien suosimisiin liittyvät lieveilmiöt: ”Yleisesti tunnettu tosiasia on, että siellä, missä kieli- ja kansallisuusriita on huomattavana vireillä, se myös pyrkii vaikuttamaan virkojen ja toimien jakoon, kun niitä joudutaan helposti antamaan omille hengenheimolaisille ja siten sivuuttamaan todelliset pätevyysnäkökohdat. Sellainen herättää katkeruutta ja on valtion kokonaisuuden kannalta vahingollista ja hyljättävää.”

Kielirauhakomitean mietinnön johtopäätös on tietenkin se, että kieliriidat olisi saatava poistettua. Perusteena oli ennen muuta se, että päästäisiin kaikessa rauhassa keskittymään tähdellisempiin asioihin: ”Tätä tietä tulisi myös päästä siihen, että puolin ja toisin luovuttaisiin kielipoliittisesta taisteluasenteesta ja suunnattaisiin ajatus ja toiminta ensisijaisesti valtakunnallisiin kysymyksiin ja asian käsittelyyn valtakunnalliselta pohjalta eikä vain maakunnallisiin ja osaväestöä koskeviin asioihin.”

Vaikka päätelmissä hurskaasti myös todetaan, että ruotsinkielinen kymmenen prosentin väestönosa ei voi saavuttaa kaikkia haluamiaan asioita, niin etuja vaalimaan jäi edelleen Rkp, vuonna 1906 perustettu kielipuolue. Mietintö kuulutti tahtotilaa, jolla kielelliset kiistat lakaistaisiin julkisesta keskustelusta pois: ”Myös yksityiselle mieltä kieliasioissa kiihottavalle toiminnalle olisi saatava esteensä.”

Koska ruotsalaisuutta vaalimaan oli synnytetty poliittinen puolue, jolla oli olemassa hyvät siteet ja suhteet yhteiskuntapiireihin ja suomalaisuuden asiaa ajettiin vain vapaissa kansalaisjärjestöissä, alkoi tilanne muodostua sellaiseksi, että ruotsinkielen puolustaminen ja sen etujen ajaminen oli sivistynyttä politiikkaa ja suomenkielen etujen puolustaminen oli rauhaa rikkovaa rähinöintiä. Jos ja kun julkista keskustelua ja debattia ryhdyttiin ”siivoamaan”, niin suomenkielen puolustaminen jäi heikommalle.

Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa!

Lue lisää

"Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä."

Tämä on todella mielenkiintoinen tieto, kiitos!

heikki_tala kirjoitti:

Vähemmälle huomiolle jätettiin se, että useat ruotsinkieliset suvut olivat aikanaan urakehityksen edellyttäminä ruotsalaistuneet suomenkielisestä kansanosasta. Pikemminkin pyritään kääntäen korostamaan kielen ja sivistyksellisen tason yhtenevyyttä: ”Niinikään lukuisat ruotsinkieliseen aineksen nyt lukeutuvat perheet ovat lähtöisin puhtaasti suomenkielisistä kodeista ja muuttuneet nimeltään ja kieleltään ruotsinkielisiksi sen johdosta, että nuoren miehen suomalainen nimi muutettiin hänen tullessaan oppikouluun ruotsinkieliseksi ja kun opetus- ja sivistyskielenä silloin oli ruotsi, niin siitä tuli myös hänen perhekielensä.”

Kieliriitojen olemassaolo oli kuitenkin kiistämätön tosiasia, jota Snellmanin utopia yhtä kieltä puhuvasta sivistyskansasta ei ollutkaan yhdistänyt. Ruotsinkielisten suhtautuminen suomalaisuusliikkeeseen oli jäänyt kielteiseksi. Riitoja seuraavista haitoista mainitaan lopulta erilaiseen omien ryhmien suosimisiin liittyvät lieveilmiöt: ”Yleisesti tunnettu tosiasia on, että siellä, missä kieli- ja kansallisuusriita on huomattavana vireillä, se myös pyrkii vaikuttamaan virkojen ja toimien jakoon, kun niitä joudutaan helposti antamaan omille hengenheimolaisille ja siten sivuuttamaan todelliset pätevyysnäkökohdat. Sellainen herättää katkeruutta ja on valtion kokonaisuuden kannalta vahingollista ja hyljättävää.”

Kielirauhakomitean mietinnön johtopäätös on tietenkin se, että kieliriidat olisi saatava poistettua. Perusteena oli ennen muuta se, että päästäisiin kaikessa rauhassa keskittymään tähdellisempiin asioihin: ”Tätä tietä tulisi myös päästä siihen, että puolin ja toisin luovuttaisiin kielipoliittisesta taisteluasenteesta ja suunnattaisiin ajatus ja toiminta ensisijaisesti valtakunnallisiin kysymyksiin ja asian käsittelyyn valtakunnalliselta pohjalta eikä vain maakunnallisiin ja osaväestöä koskeviin asioihin.”

Vaikka päätelmissä hurskaasti myös todetaan, että ruotsinkielinen kymmenen prosentin väestönosa ei voi saavuttaa kaikkia haluamiaan asioita, niin etuja vaalimaan jäi edelleen Rkp, vuonna 1906 perustettu kielipuolue. Mietintö kuulutti tahtotilaa, jolla kielelliset kiistat lakaistaisiin julkisesta keskustelusta pois: ”Myös yksityiselle mieltä kieliasioissa kiihottavalle toiminnalle olisi saatava esteensä.”

Koska ruotsalaisuutta vaalimaan oli synnytetty poliittinen puolue, jolla oli olemassa hyvät siteet ja suhteet yhteiskuntapiireihin ja suomalaisuuden asiaa ajettiin vain vapaissa kansalaisjärjestöissä, alkoi tilanne muodostua sellaiseksi, että ruotsinkielen puolustaminen ja sen etujen ajaminen oli sivistynyttä politiikkaa ja suomenkielen etujen puolustaminen oli rauhaa rikkovaa rähinöintiä. Jos ja kun julkista keskustelua ja debattia ryhdyttiin ”siivoamaan”, niin suomenkielen puolustaminen jäi heikommalle.

Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa!

Lue lisää

"Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa! "

Kuuluuko jotenkin kielirauhakomitean sopimukset 2010-luvun yleistietoon?

Minä ainakin käytän tuota sanaa siinä neutraalissa sävyssä, jossa sitä käyttävät kaikki muutkin (tämän palstan ulkopuoliset).

Hei Haloo!

jfk1967 kirjoitti:

"Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa! "

Kuuluuko jotenkin kielirauhakomitean sopimukset 2010-luvun yleistietoon?

Minä ainakin käytän tuota sanaa siinä neutraalissa sävyssä, jossa sitä käyttävät kaikki muutkin (tämän palstan ulkopuoliset).

Hei Haloo!

Lue lisää

Onhan se tämän keskustelun kannalta oleellista, että viime vuosisadan puolivälissä sana "finländare" koettiin niinkin loukkaavana.

Toisaalta, kun etsitään tietyn sanan merkityksiä, on tietysti arvokasta kuulla, että moni kokee käyttävänsä sitä "neutraalisti" sen mahdollisesta historiasta huolimatta.

Sanalla voi kuitenkin olla merkityksiä, joista kaikki eivät tule tietoisiksi.

15 kirjoitti:

"Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä."

Tämä on todella mielenkiintoinen tieto, kiitos!

Lue lisää

"Tämä on todella mielenkiintoinen tieto, kiitos! "

Mutta ennen kuin julistat tuon kokomaalimalle niin mieti hiukan mistä "titolähteestä" tioto on peräisin. Talatietotoimiston tiedot ovat tilastollisesti aika fifty-sixty todenperäisyydessään.

"Kielirauhakomiteassa sovittiin, että suomenruotsalaiset luopuvat suomalaisia loukkaavasta "finländare" sanan käytöstä. Vaan kuinka on käynytkään? Niin, suomenruotsalainen pettää aina ja kaikessa!"

Päättikö kielirauhakomitea mitä sanaa sitten pitäsi käyttää kun puhutaan kaikista suomalaisista? Informoiko kielirauhakomitea myös muita maita tästä ettei vahingossa sakaslainen kutsusi suomalaisia finländicheriksi?

24 kirjoitti:

Onhan se tämän keskustelun kannalta oleellista, että viime vuosisadan puolivälissä sana "finländare" koettiin niinkin loukkaavana.

Toisaalta, kun etsitään tietyn sanan merkityksiä, on tietysti arvokasta kuulla, että moni kokee käyttävänsä sitä "neutraalisti" sen mahdollisesta historiasta huolimatta.

Sanalla voi kuitenkin olla merkityksiä, joista kaikki eivät tule tietoisiksi.

Lue lisää

"Onhan se tämän keskustelun kannalta oleellista, että viime vuosisadan puolivälissä sana "finländare" koettiin niinkin loukkaavana."

Minusta oleellisempaa olisi ymmärtää miksi tuo sana koetiin niin loukkaavana. Se on kuitenkin kieliopillisesti oikeaoppisin sana suomalaiselle sekä pohjoismaisissa kielilissä että ainakin sakasankielessä. Varmasti monella muullakin kielellä.

Suomenkieli on muuten siitä erikoinen että se on ainoa kieli jolla maamme nimi on Suomi. Kaikilla muilla kielillä nimi on Finland tai on johdettu siitä. Oliskohan vironkieli ainoa poikkeus.

Mutta suomenkieleiset maanimet poikkeavat muutenkin muista kielistä, kuten Venäjä, Ruotsi, Viro ja Saksa. Hienoa, mutta erikoista.

"11 kertaa Ohl sanoo sanan suomalainen/suomalaisuus. Miten hän sen kääntäisi? finländare vain finsk?"

Se olisi finländare ja hän tarkoittaisi sillä suomalaista. Miksi kysyt?

Ohlsin tekstipä onkin oiva esimerkki Karlssonille.

Laitan tähän (jos ylläpidon kantti sen vain kestää?) Ohlsin tekstistä Fred Karlssonille ja meille muillekin, lyhennetyn kyseistä aihetta valaisevan mallin, miltä sanan "suomalainen" muuttaminen suomenkielisessä tekstissä sanaksi "suomenmaalainen" näyttää:

Jos Ohls siis kirjoittaisikin näin(vaikka ei siis kirjoita):
---
Suomenmaalaisten(Finländarnas) Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja....
Ylessä on alkanut jokasyksyinen strategian päivitystyö. Strategiassa yleensä kerrotaan olemassaolon tarkoitus, arvot ja tavoitteet. Mihin Ylen olisi hyvä kiinnittää huomiota, kun suuntaviivoja seuraavan parin kuukauden aikana päivitetään?

Toimintaamme ohjaa uudistettu Yle-laki. Rahoitusmalli muuttuu ensi vuoden alusta niin, että jokainen suomenmaalainen(finländare), riippumatta laitteistaan tai suhteestaan Yleen, maksaa Yle-veron. Miten tämä muuttaa suhdettamme asiakkaisiin? Meidän on vastattava entistä paremmin kaikkien suomenmaalaisten(finländarnas) tarpeisiin. Uudessa tilanteessa suomenmaalaiset (finländarna) vaativat meiltä varmasti myös suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Meidän pitää varautua kertomaan entistä enemmän toiminnastamme.

Mediamaisemassa tapahtuu rajuja muutoksia. Teknologiamuutokset, uudet laitteet kuten älypuhelimet ja tabletit, mobiilisuus ja uudet toimijat muokkaavat perinteisen joukkoviestintäkentän uuteen uskoon. Iso joukko suomenmaalaisia(finländare) on edelleen perinteisen television tai radion suurkuluttajia. Samalla internetin mobiilikäyttö kasvaa voimakkaasti. Suurin osa kansasta kuluttaa mediaa, mutta yhä useampi haluaa itse valita, missä ja milloin se tapahtuu. Neljäsosa suomenmaalaisista(av finländare) ei juurikaan käytä Ylen palveluja.

Ylellä on vahva institutionaalinen maine. Samalla Yleltä odotetaan rohkeutta ja edelläkävijyyttä. Tehtäväämme voisi olla luonnollista liittää velvollisuus rakentaa siltoja vanhojen perinteiden ja uusien mahdollisuuksien välillä. Kuka muu tämän roolin voisi ottaa? Yle on sekä kansakunnan muisti että kulttuuria koossa pitävä liima. Toisaalta Yle on myös muuttuvan suomenmaalaisuuden(finländskhetens(ei toki pelkästään finskhetens!)) tulkitsija ja esille tuoja.

Arvot ohjaavat valintoja. Seuraavien viikkojen aikana käymme Ylessä vilkasta keskustelua yhtiömme perusarvoista kuten suomenmaalaisuus(finlänsdkhet), riippumattomuus tai luotettavuus. Miten arvot näkyvät arjessamme? Yrityksen arvoilla on kasvava merkitys. Äskettäin julkaistun Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan myös nuorille arvot ovat tärkeitä. Monet haluavat esimerkiksi töihin vain sellaisiin yrityksiin, joiden arvot ovat lähellä heidän omiaan.

Yhä edelleen Ylen suurin haaste on olla aidosti vuorovaikutuksessa suomenmaalaisten(finländarna) kanssa sekä suoraan että sisältöjen kautta. Vuorovaikutus tarkoittaa laajassa merkityksessä kohtaamisia. Koska strategia on valintoja, ensimmäinen valintamme voisi olla, että kaikessa toiminnassa olemme entistä enemmän ihmisten parissa.

Olemme oikealla tiellä. Mutta kuten eräs kollega totesi: edelläkävijyys vaatii jatkuvaa uudistumista. Maailman myllerrys ei jätä ketään rauhaan. Edelläkävijyys, avoimuus, suomenmaalaisille (finländarna)helposti lähestyttävä Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja. Strategia voi ainoastaan antaa sille suunnan ja tuen.

Teoilla lunastamme paikkamme suomenmaalaisten (finländarnas)elämässä."
---
Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen".

Käännöststo kirjoitti:

Ohlsin tekstipä onkin oiva esimerkki Karlssonille.

Laitan tähän (jos ylläpidon kantti sen vain kestää?) Ohlsin tekstistä Fred Karlssonille ja meille muillekin, lyhennetyn kyseistä aihetta valaisevan mallin, miltä sanan "suomalainen" muuttaminen suomenkielisessä tekstissä sanaksi "suomenmaalainen" näyttää:

Jos Ohls siis kirjoittaisikin näin(vaikka ei siis kirjoita):
---
Suomenmaalaisten(Finländarnas) Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja....
Ylessä on alkanut jokasyksyinen strategian päivitystyö. Strategiassa yleensä kerrotaan olemassaolon tarkoitus, arvot ja tavoitteet. Mihin Ylen olisi hyvä kiinnittää huomiota, kun suuntaviivoja seuraavan parin kuukauden aikana päivitetään?

Toimintaamme ohjaa uudistettu Yle-laki. Rahoitusmalli muuttuu ensi vuoden alusta niin, että jokainen suomenmaalainen(finländare), riippumatta laitteistaan tai suhteestaan Yleen, maksaa Yle-veron. Miten tämä muuttaa suhdettamme asiakkaisiin? Meidän on vastattava entistä paremmin kaikkien suomenmaalaisten(finländarnas) tarpeisiin. Uudessa tilanteessa suomenmaalaiset (finländarna) vaativat meiltä varmasti myös suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Meidän pitää varautua kertomaan entistä enemmän toiminnastamme.

Mediamaisemassa tapahtuu rajuja muutoksia. Teknologiamuutokset, uudet laitteet kuten älypuhelimet ja tabletit, mobiilisuus ja uudet toimijat muokkaavat perinteisen joukkoviestintäkentän uuteen uskoon. Iso joukko suomenmaalaisia(finländare) on edelleen perinteisen television tai radion suurkuluttajia. Samalla internetin mobiilikäyttö kasvaa voimakkaasti. Suurin osa kansasta kuluttaa mediaa, mutta yhä useampi haluaa itse valita, missä ja milloin se tapahtuu. Neljäsosa suomenmaalaisista(av finländare) ei juurikaan käytä Ylen palveluja.

Ylellä on vahva institutionaalinen maine. Samalla Yleltä odotetaan rohkeutta ja edelläkävijyyttä. Tehtäväämme voisi olla luonnollista liittää velvollisuus rakentaa siltoja vanhojen perinteiden ja uusien mahdollisuuksien välillä. Kuka muu tämän roolin voisi ottaa? Yle on sekä kansakunnan muisti että kulttuuria koossa pitävä liima. Toisaalta Yle on myös muuttuvan suomenmaalaisuuden(finländskhetens(ei toki pelkästään finskhetens!)) tulkitsija ja esille tuoja.

Arvot ohjaavat valintoja. Seuraavien viikkojen aikana käymme Ylessä vilkasta keskustelua yhtiömme perusarvoista kuten suomenmaalaisuus(finlänsdkhet), riippumattomuus tai luotettavuus. Miten arvot näkyvät arjessamme? Yrityksen arvoilla on kasvava merkitys. Äskettäin julkaistun Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan myös nuorille arvot ovat tärkeitä. Monet haluavat esimerkiksi töihin vain sellaisiin yrityksiin, joiden arvot ovat lähellä heidän omiaan.

Yhä edelleen Ylen suurin haaste on olla aidosti vuorovaikutuksessa suomenmaalaisten(finländarna) kanssa sekä suoraan että sisältöjen kautta. Vuorovaikutus tarkoittaa laajassa merkityksessä kohtaamisia. Koska strategia on valintoja, ensimmäinen valintamme voisi olla, että kaikessa toiminnassa olemme entistä enemmän ihmisten parissa.

Olemme oikealla tiellä. Mutta kuten eräs kollega totesi: edelläkävijyys vaatii jatkuvaa uudistumista. Maailman myllerrys ei jätä ketään rauhaan. Edelläkävijyys, avoimuus, suomenmaalaisille (finländarna)helposti lähestyttävä Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja. Strategia voi ainoastaan antaa sille suunnan ja tuen.

Teoilla lunastamme paikkamme suomenmaalaisten (finländarnas)elämässä."
---
Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen".

Lue lisää

Ohlsin tekstissä tai sen mahdollisessa käännöksessä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tietenkin hän tarkoittaa 'kaikkia suomalaisia kieleen katsomatta', siis käyttää sanaa "suomalainen" sen inklusiivisen päämerkityksen mukaisesti. (Varmaankaan Ohls ei tarkoita, että Yle palvelee vain suomenkielisiä suomalaisia.)

Jos joku kääntäisi Ohlsin tekstin ruotsiksi, käytettäisiin tietenkin sanoja "finländare" ja "finländsk".

Jos teksti olisi kikrjoitettu alun perin ruotsiksi, "finländare" olisi ongelmattomasti kääntynyt "suomalaiseksi". Ei tähän tarvita käytännössä olematonta "suomenmalainen"-sanaa sotkemaan.

- Alan ymmärtää, miksi tämä keskustelu tuntuu ajoittain vaikealta käsittää. Jotkut keskustelijat haluavat kieltää "suomalainen"-sanan inklusiivisen päämerkityksen olemassaolon ja katsovat sen tarkoittavan pelkästään suomenkielisiä. Mutta yksilö ei pysty muuttamaan kielen merkitysjärjestelmää. Tämä ei onnistunut edes Orwellin Newspeakissä...

fred.karlsson kirjoitti:

Ohlsin tekstissä tai sen mahdollisessa käännöksessä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tietenkin hän tarkoittaa 'kaikkia suomalaisia kieleen katsomatta', siis käyttää sanaa "suomalainen" sen inklusiivisen päämerkityksen mukaisesti. (Varmaankaan Ohls ei tarkoita, että Yle palvelee vain suomenkielisiä suomalaisia.)

Jos joku kääntäisi Ohlsin tekstin ruotsiksi, käytettäisiin tietenkin sanoja "finländare" ja "finländsk".

Jos teksti olisi kikrjoitettu alun perin ruotsiksi, "finländare" olisi ongelmattomasti kääntynyt "suomalaiseksi". Ei tähän tarvita käytännössä olematonta "suomenmalainen"-sanaa sotkemaan.

- Alan ymmärtää, miksi tämä keskustelu tuntuu ajoittain vaikealta käsittää. Jotkut keskustelijat haluavat kieltää "suomalainen"-sanan inklusiivisen päämerkityksen olemassaolon ja katsovat sen tarkoittavan pelkästään suomenkielisiä. Mutta yksilö ei pysty muuttamaan kielen merkitysjärjestelmää. Tämä ei onnistunut edes Orwellin Newspeakissä...

Lue lisää

"Jotkut keskustelijat haluavat kieltää "suomalainen"-sanan inklusiivisen päämerkityksen olemassaolon ja katsovat sen tarkoittavan pelkästään suomenkielisiä."

Kuinka ja ketkä?

Minusta täällä toivotaan, että suomalaiset sana sisältäisi niin suomenkieliset, ruotsinkieliset kuin vaikkapa venäjänkieliset suomalaiset - ja vieläpä, että ruotsiksi voitaisiin sanoa myös svenskspråkiga finnar tai ryskspråkiga finnar.

fred.karlsson kirjoitti:

Ohlsin tekstissä tai sen mahdollisessa käännöksessä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tietenkin hän tarkoittaa 'kaikkia suomalaisia kieleen katsomatta', siis käyttää sanaa "suomalainen" sen inklusiivisen päämerkityksen mukaisesti. (Varmaankaan Ohls ei tarkoita, että Yle palvelee vain suomenkielisiä suomalaisia.)

Jos joku kääntäisi Ohlsin tekstin ruotsiksi, käytettäisiin tietenkin sanoja "finländare" ja "finländsk".

Jos teksti olisi kikrjoitettu alun perin ruotsiksi, "finländare" olisi ongelmattomasti kääntynyt "suomalaiseksi". Ei tähän tarvita käytännössä olematonta "suomenmalainen"-sanaa sotkemaan.

- Alan ymmärtää, miksi tämä keskustelu tuntuu ajoittain vaikealta käsittää. Jotkut keskustelijat haluavat kieltää "suomalainen"-sanan inklusiivisen päämerkityksen olemassaolon ja katsovat sen tarkoittavan pelkästään suomenkielisiä. Mutta yksilö ei pysty muuttamaan kielen merkitysjärjestelmää. Tämä ei onnistunut edes Orwellin Newspeakissä...

Lue lisää

Jos kartta ja maasto eivät kohtaa, vika on harvoin maastossa.
Jos jokin sana koetaan joksikin, ei auta, että se kokemus kielletään yliopistosta tai puoluetoimistosta tai siteerataan painettuja sanakirjoja.
Sanat elävät omaa elämäänsä ja niihin myös tarkoituksella ladataan merkityksiä.

Suomalaisuus on sellainen sana, jonka merkitystä aivan ilmeisesti halutaan ruotsinkielisellä ja esim. Sdp:n taholla muokata. Ohlsin kirjoitus osoittaa tämän aktriivisen muokkaushankkeen jopa meidän suomenkielisten rahoittamassa Yle:ssä.
Kari Arolan Ylekolumni oli toinen esimerkki siellä (Supisuomalaisuutta ei hänen mukaansa ole, vaikka supisuomalaisten kukkarolla käy kuhina...)
Suomalaisuutta vastaan on käynnissä massiivinen operaatio.
Näyttää tapahtuneen odottamaton työtapaturma tässä hankkeessa, koska sana suomenmaalainen finländaren käännökseksi ei sovikaan Rkp:n haluamaan kuvaan.
Siksi Fred Karlsson on HBL:n paperilehdessä laitettu selventämään asiaa Rkp:n haluamalla tavalla.
Valpas fennojen joukko kuitenkin puuttui asiaan.

Käännöststo kirjoitti:

Ohlsin tekstipä onkin oiva esimerkki Karlssonille.

Laitan tähän (jos ylläpidon kantti sen vain kestää?) Ohlsin tekstistä Fred Karlssonille ja meille muillekin, lyhennetyn kyseistä aihetta valaisevan mallin, miltä sanan "suomalainen" muuttaminen suomenkielisessä tekstissä sanaksi "suomenmaalainen" näyttää:

Jos Ohls siis kirjoittaisikin näin(vaikka ei siis kirjoita):
---
Suomenmaalaisten(Finländarnas) Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja....
Ylessä on alkanut jokasyksyinen strategian päivitystyö. Strategiassa yleensä kerrotaan olemassaolon tarkoitus, arvot ja tavoitteet. Mihin Ylen olisi hyvä kiinnittää huomiota, kun suuntaviivoja seuraavan parin kuukauden aikana päivitetään?

Toimintaamme ohjaa uudistettu Yle-laki. Rahoitusmalli muuttuu ensi vuoden alusta niin, että jokainen suomenmaalainen(finländare), riippumatta laitteistaan tai suhteestaan Yleen, maksaa Yle-veron. Miten tämä muuttaa suhdettamme asiakkaisiin? Meidän on vastattava entistä paremmin kaikkien suomenmaalaisten(finländarnas) tarpeisiin. Uudessa tilanteessa suomenmaalaiset (finländarna) vaativat meiltä varmasti myös suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Meidän pitää varautua kertomaan entistä enemmän toiminnastamme.

Mediamaisemassa tapahtuu rajuja muutoksia. Teknologiamuutokset, uudet laitteet kuten älypuhelimet ja tabletit, mobiilisuus ja uudet toimijat muokkaavat perinteisen joukkoviestintäkentän uuteen uskoon. Iso joukko suomenmaalaisia(finländare) on edelleen perinteisen television tai radion suurkuluttajia. Samalla internetin mobiilikäyttö kasvaa voimakkaasti. Suurin osa kansasta kuluttaa mediaa, mutta yhä useampi haluaa itse valita, missä ja milloin se tapahtuu. Neljäsosa suomenmaalaisista(av finländare) ei juurikaan käytä Ylen palveluja.

Ylellä on vahva institutionaalinen maine. Samalla Yleltä odotetaan rohkeutta ja edelläkävijyyttä. Tehtäväämme voisi olla luonnollista liittää velvollisuus rakentaa siltoja vanhojen perinteiden ja uusien mahdollisuuksien välillä. Kuka muu tämän roolin voisi ottaa? Yle on sekä kansakunnan muisti että kulttuuria koossa pitävä liima. Toisaalta Yle on myös muuttuvan suomenmaalaisuuden(finländskhetens(ei toki pelkästään finskhetens!)) tulkitsija ja esille tuoja.

Arvot ohjaavat valintoja. Seuraavien viikkojen aikana käymme Ylessä vilkasta keskustelua yhtiömme perusarvoista kuten suomenmaalaisuus(finlänsdkhet), riippumattomuus tai luotettavuus. Miten arvot näkyvät arjessamme? Yrityksen arvoilla on kasvava merkitys. Äskettäin julkaistun Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan myös nuorille arvot ovat tärkeitä. Monet haluavat esimerkiksi töihin vain sellaisiin yrityksiin, joiden arvot ovat lähellä heidän omiaan.

Yhä edelleen Ylen suurin haaste on olla aidosti vuorovaikutuksessa suomenmaalaisten(finländarna) kanssa sekä suoraan että sisältöjen kautta. Vuorovaikutus tarkoittaa laajassa merkityksessä kohtaamisia. Koska strategia on valintoja, ensimmäinen valintamme voisi olla, että kaikessa toiminnassa olemme entistä enemmän ihmisten parissa.

Olemme oikealla tiellä. Mutta kuten eräs kollega totesi: edelläkävijyys vaatii jatkuvaa uudistumista. Maailman myllerrys ei jätä ketään rauhaan. Edelläkävijyys, avoimuus, suomenmaalaisille (finländarna)helposti lähestyttävä Yle vaatii meiltä päivittäisiä tekoja. Strategia voi ainoastaan antaa sille suunnan ja tuen.

Teoilla lunastamme paikkamme suomenmaalaisten (finländarnas)elämässä."
---
Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen".

Lue lisää

"Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen"."

Sana "finländare" käännetään aina vain ja ainoastaan sanalla "suomalainen"! Vain te netti fennot käännätte sen joksikin muuksi ja lataatte siihen sanaan arvoja joita siinä ei ole!!

Sana "suomalainen" käännetään sanoilla "finsk" tai "finländare".

Ankdam kirjoitti:

"Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen"."

Sana "finländare" käännetään aina vain ja ainoastaan sanalla "suomalainen"! Vain te netti fennot käännätte sen joksikin muuksi ja lataatte siihen sanaan arvoja joita siinä ei ole!!

Sana "suomalainen" käännetään sanoilla "finsk" tai "finländare".

Lue lisää

"Vain te netti fennot käännätte sen joksikin muuksi ja lataatte siihen sanaan arvoja joita siinä ei ole!!"

Vaikutat rehelliseltä sanoessasi näin, mutta toisaalta rehellinen oli myös se totinen finländari, joka suoraan ilmoitti, etteivät ruotsia osaamattomat vanhempani ja lapseni olleet finländereitä vaan pelkkiä finnareita.

Ainakin osa ruotsinkielisistä keskustelujeni perusteella kokee, että finländare sanaan sisältää suomalaisuuden kaksikielisen ideaalin.

Ankdam kirjoitti:

"Tässä esimerkissä näemme, miten latautunut sana "suomenmaalainen" on, verrattuna siihen, että sana "finländare" käännettäisiin neutraaliksi sanaksi "suomalainen"."

Sana "finländare" käännetään aina vain ja ainoastaan sanalla "suomalainen"! Vain te netti fennot käännätte sen joksikin muuksi ja lataatte siihen sanaan arvoja joita siinä ei ole!!

Sana "suomalainen" käännetään sanoilla "finsk" tai "finländare".

Lue lisää

Ankdam on oikeassa, ja saman minäkin olen yrittänyt tuoda esille. Sanaa "suomenmaalainen" ei käytetä missään muualla kuin näissä nettikeskusteluissa,
kuten osoitin tämän keskusteun alussa.

fred.karlsson kirjoitti:

Ankdam on oikeassa, ja saman minäkin olen yrittänyt tuoda esille. Sanaa "suomenmaalainen" ei käytetä missään muualla kuin näissä nettikeskusteluissa,
kuten osoitin tämän keskusteun alussa.

Lue lisää

"Sanaa "suomenmaalainen" ei käytetä missään muualla kuin näissä nettikeskusteluissa"

Mistä mahtaa johtua? Eihän tosin aikaisemmin mainittu pakkoruotsiakaan muualla kuin näissä nettikeskusteluissa, joten eiköhän siitä suomenmaalaisuudestakin puhuta tulevaisuudessa aivan kuuluvalla äänellä.

Taisi luiskahtaa vähän henkilökohtaisuuksiin, yritetään pysyä asiassa. - Ken on vähänkin perehtynyt tekemisiini joutuu toteamaan, että olen tehnyt työtä paljon enemmän SUOMEN KIELEN kuin ruotsin kielen puolesta.

Rkp, Ruotsin valtio ja niiden myötäpuolet haluavat, että suomenkieliset hyväksyisivät täysin sen ruotsalaisen kulttuuri-imperialismin hankkeen, että suomalaiseen identiteettiin kuuluisi kaksikielisyyys, -joko lapsuudesta saatu tai koulussa opittu. Tätä kuvaava sana on ruotsiksi finländsk, suomeksi(Rkp:n mukaan) suomalainen. Siksi sana suomenmaalainen on tälle hankkeelle vahingollinen ja Karlssonin ym. pitää mieluiten poistaa se kokonaan.
Hankkeen tarkoitus on poistaa, kieltää ja mitätöidä "supisuomalaisuus", suomenkielisten oma, suomenkielinen identiteetti ja estää suomenkielisiä saavuttamasta vapautta pakkoruotsista. Internetin keskusteluvapaus ja Perussuomalaisten nousu uhkaavat Rkp:n asemaa ja Ruotsin otetta Suomen kieliasioista ja Rkp toimii siksi yhä aktiivisemmin kielipolitiikassa.
Hankkeen toteuttajat ovat rekrytoineet suomenkielisiä johtohenkilöitä toteuttamaan tämän. Jo vuosituhannen alkuvuosina tästä päätetitin mm. Rkp:n Tallinnanristeilyllä. perusetttiin Svenska.nu, Magma ja panostetiiin erilaisiin projekteihin. Ja tietenkin koko ajan suomenkielisiä poliitikkoja ja ehdokkaita lahjotaan. Paavo Lipponen oli helppo kohde jo 90-luvulla. Ura ei lähtenut käyntiin ja hänet saattoi helposti ostaa Rkp:n palvelukseen. Lipponen hyväksyi diilin, pääsi pääministeriksi ja puhemieheksi. Wideroos kertoi naiivisi, että "Lipposen hallituksissa me (Rkp) saimme kaiken, mitä halusimme. Nyt Rkp:n lahjoo Kokoomusta, sen puoliskoa. Sdp on kokonaan sen hallussa, samoin muut puolueet, paitsi PS.
Presidentivaaleissa Merete Mazzarella ja Jacob Södermann houkuttelivat Lipposen kielipoliittiseen sotaan ja Lipponen hirttäytyi pakkoruotsiin. Mutta sai sitä ennen paljon.

Kiitokset Fred Karlssonille tuesta vapaammalle kielivalinnalle ja myös tästä keskusteluyhteydestä. Tässä keskustelussa tärkeintä on avaus. Onhan itse asiassa varsin todennäköistä, että toisistaan eroavien ryhmien suomalaisuuskäsite on erilainen, maassa ei voi olla vain yhtä kansallista identiteettiä. Kansalliset identiteetit ovat mielenkiintoisia ja muovautuvia.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa se, mitä joulukuussa 2010 Satakunnan kansassa kirjoitettiin:

--- Rkp:n johdon riesana on muun muassa Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson. Karlsson näkee pakkoruotsin huonontavan tarpeettomasti kieliryhmien välisiä suhteita. Hän arvelee, että suomenkieliset perheet kokevat loukkaavana sen, että heidän kykyihinsä päättää lapsilleen sopivasta kielestä ei luoteta.

Virallisen Suomen mielestä näyttää olevan parempi, että rkp päättää asiasta.

Karlssonin voi katsoa edustavan suomenruotsalaista liberalismia aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Yhteiskunta kehittyy, kun ihmisillä on vapaus valita.

Ruotsin kielen pakollinen asema betonoitiin taistolaisaikana 1960–70-lukujen vaihteessa. Muistutettakoon, että silloin totalitarismille oli Suomessa muutenkin enemmän kysyntää.

"...Olen jo pari vuotta sitten julkisesti liputtanut vapaampien käytäntöjen puolesta...."
Missä? Päivänmäärä?
Miksi et enää liputa?
Liputatko nyt Rkp:n kantaa?

Keskustelussa lienee kirkastunut kaikille osapuolille ainakin se fakta, että ruotsinkielisessä mediassa(joka on aina kielipolitiikan asialla), käytetään sanaa finländsk kattamaan kaikki ihmiset ja ilmiöt, jotka vain jotenkin Suomen alueeseen liittyvät. Tämä sanan käyttö on hyväksytty ja vakiintunut ruotsinkielisessä kielenkäytössä ja rkp-media on tyytyväisenä käyttänyt sitä jo pitkään. Ohessa jopa hyväksikäyttänyt, sanaa finsk ja sitä vaihdellen.
(Ruotsin ruotsinkielinen media taas käyttää sanoja finländsk, finsk viattomuuden tilassa rinnakkain, koska siellä on jonkinlainen vuoden 1809 trauman aiheuttama tyhjiö Suomen kieliasioiden suhteen. Finsk viittaa siis kaikkeen Suomea koskevaan)

Myös se selvää, että ruotsinkieliset, mm. Karlsson, haluavat, että finländsk aina käännettäisiin vain sanalla suomalainen. He eivät halua, että sana käännettäisiin sanaksi suomenmaalainen, koska he eivät halua sanan finländsk käännökseen samaa kielipoliittista latausta kuin siinä ruotsin kielessä väistämättä on, Rkp:n ja sen edeltäjäpuolueen (Ruotsalainen puolue) toiminnan seurauksena.

Lisäksi sana suomenmaalainen on jo (Outi Lepolan tutkimus) v. 2001 saanut Rkp:n kannalta "väärän" ja Rkp:lle "vahingollisen" merkityksen, koska Lepola näki sen soveltuvan kattamaan Suomeen tulleet maahanmuuttajat. Rkp:hän ei suurin surminkaan halua rinnastaa ruotsinkielisiä maahanmuuttajiin ja uussuomalaisiin, koska ruotsinkielisten vähemmistökieliasema halutaan säilyttää erityisasemassa, eikä rinnastaa sitä esim. somalinkielisiin, venäjänkielisiin ym.
Rkp haluaa, että suomalainen kattaa suomeksi suomen kielen ja ruotsin kielen, ns. kansalliskielet. Saamen kielen se jättää pois kansalliskieliasemasta, EU:n vähemmistökieliaseman varaan.

"Nettifennot" "joutuvat" todellakin käyttämään sanaa suomenmaalainen, koska sanat finländsk ja suomalainen eivät vastaa toisiaan. Rkp haluaa, että ne vastaavat ja Rkp hallitsee mediaa, joten ne on mediassa pantu vastaamaan toisiaan.

Rkp:n kiihkeys kieltää sanan suomenmaalainen vastaavuus finländskiin sekä sanan koko olemassaolokin on oire joidenkin rkp-etujen olevan vakavassa vaarassa ja niitä pitää nyt kiihkeästi puolustaa. Siksi Yle::ssäkin mediatila täytetään sanan suomalainen toistamisella ja sen merkityksen pähkäilyllä.(esim. Gunilla Ohls)
Ja siksi Fred Karlsson lähti sissiretkelleen tänne meidän "vihollisten puolelle", vaikka tähän asti (n. 10 vuotta)kaikki rkp-läiset kielikeskustelijat ovat noudattaneet johdon neuvoa "vaieta kuoliaaksi" kaikki suomeksi käydyt pakkoruotsikeskustelut". (Joku kokematon on joskus erehtynyt lähtemään soitellen sotaan, kuten Magman Olav S.Melin Heikki Talan kanssa TV:n kaksintaisteluun, mutta hänelle kävi huonosti, kuten youtubestä voi nähdä.)

Mitä on kansallinen identiteettipolitiikka?

kuka määrittää? kirjoitti:

Mitä on kansallinen identiteettipolitiikka?

Sääli, että vuoropuhelu näyttää päättyneen. Tästä sen olisi pitänyt vasta alkaa.

15 kirjoitti:

Sääli, että vuoropuhelu näyttää päättyneen. Tästä sen olisi pitänyt vasta alkaa.

Olen matkoilla, mutta palaan mutaman päivän kuluttua tähän tärkeään keskusteluun.

fred.karlsson kirjoitti:

Olen matkoilla, mutta palaan mutaman päivän kuluttua tähän tärkeään keskusteluun.

Rkp-läisenä et näe realiteetteja. Et ole vapaa tutkija, vaan asemasi on säädellyt tutkimustasi. Ja asemasi olet saanut Rkp:n tuella. Saamasi edut eivät ole henkilökohtainen asia, vaan juuri yksittäisten henkilöiden saama rahallinen ja muu etu ovat se seikka, joiden avulla Rkp pitää enemmistön poliitikot, virkamiehet, tutkijat ja taloustoimijat otteessaan. Toki itse olet ruotsinkielinen, ja siksi ajat kieliryhmäsi, omaa ja sukusi etua, mutta miksi olet päätynyt suomen kielen tutkijaksi, se haiskahtaa Rkp:n operaatiolta.

Sekä Helsingin yliopiston että Yle:n johdossa on ruotsinkielinen. Hallituksessa on aina Rkp. Opetushallituksessa on aina Rkp-myönteinen pääjohtaja.
Paavo Lipponen pääsi urallaan eteenpäin vasta kun alkoi Rkp:n kelkkaan.


Kielipolitiikassa on kaiken aikaa esillä useita tärkeitä kysymyksiä, joita tulee pitää esillä. Miksi et näe tehtäväksesi näiden epäkohtien korjaamista?:.

-Pahin epäkohta kielipolitiikassa on Rkp:n harjoittama suomenkielisten poliitikkojen lahjominen(ns. pakkoruotsiprostituutio)

-josta johtuu perustuslain kieliasioita koskevan kohdan tulkinta siten, että kouluissa on pakkoruotsi. Perustuslakihan ei säädä pakollista ruotsin opiskelua suomenkielisille. Pakkoruotsi tuli peruskouluun, kun Rkp kiristi Keskustapuoluetta.

-ruotsinkielisten kaksoisrooli; sekä kansalliskieliasema että Eu:n näkemä vähemmistöasema,. Rusinat kummastakin pullasta-politikka Rkp:ssä. Maksajaksi jää suomenkielinen enemmistö.

-kiintiöt koulutuksessa ruotisnkielisille, eritoten juridiikkaan, ekonomiaan, lääketieteeseen, taiteisiin. Eriarvoisuus. Ohi jonon, ohi parempien suomenkielisten pyrkijöiden. Leif Sevon siunasi.

-kaksoisstandardi eli enemmistöä(suomalaisia, finnar) saa sortaa ja solvata vähemmistöjä(finländare) ei. Vrt. Halla-ahon tapaus.

-keskeinen ongelma on vapauden puuttuminen; vaikka elämme länsimaisessa demokratiassa, jossa enemmistön pitäisi voida päättää edes omista asioistaan, pystyy pieni kielipuolue naapurimaan avustuksella estämään kielivapauden.

-Suomen valtio toimii enemmistökieliryhmän edun ja mielipiteen vastaisesti, koska sen kulloinenkin johtoryhmä vastaanottaa vaaleissa rahaa Rkp:n taholta. "Kaksikielisen Suomen puolesta" on nykyään nimeltään se rahaa ehdokkaille jakava toimija. Vaalirahakohun aikana Rkp järjesti asiansa, ettei vaikeuksia nyt tule. Sig Gustavson kertoi sen suoraan radio Vegassa jokin aikaa sitten. Hän sanoi myös, että muut saavat tukea, mutta Perussuomalaiset eivät. Perussuomalaisethan ainoana puolueena vastustaa ohjelmassaan pakkoruotsia.
Ehdokkailta sopii torilla ja vaalikoneissa kysyä, mitä kukin on sieltä saanut ja sitten kantaasa pakkoruotsiin.

fred.karlsson kirjoitti:

Olen matkoilla, mutta palaan mutaman päivän kuluttua tähän tärkeään keskusteluun.

Ok.

"...Outi Lepolan mukaan suomalaisuuden käsite on sidoksissa kansalliseen pohjaansa, ja maahanmuuttajat jäävät käsitteen ulkopuolelle. Lepola kysyy, onko sanaa joka kattaa kaikki Suomen asukkaat. Sellaiseksi hän esittää sanaa 'suomenmaalainen'.[1] Lähellä olevia sanoja ovat uussuomalainen ja siirtolainen[2]."

Tämä esitys on Rkp:lle kauhistus, koska se asettaa ruotsinkieliset samaan kategoriana maahanmuuttajien kanssa.
Siksi tämä hirveä haloo HBL:ssä, että finländsk on EHDOTTOMASTI! käännettävä sanalla suomalainen.

jatkoa.v kirjoitti:

"...Outi Lepolan mukaan suomalaisuuden käsite on sidoksissa kansalliseen pohjaansa, ja maahanmuuttajat jäävät käsitteen ulkopuolelle. Lepola kysyy, onko sanaa joka kattaa kaikki Suomen asukkaat. Sellaiseksi hän esittää sanaa 'suomenmaalainen'.[1] Lähellä olevia sanoja ovat uussuomalainen ja siirtolainen[2]."

Tämä esitys on Rkp:lle kauhistus, koska se asettaa ruotsinkieliset samaan kategoriana maahanmuuttajien kanssa.
Siksi tämä hirveä haloo HBL:ssä, että finländsk on EHDOTTOMASTI! käännettävä sanalla suomalainen.

Lue lisää

hs.fi, 7.1.2001:
"KIRJAT Kansanedustajien Suomi ei muutu
Ulkomaalaislakeja on helpompi muuttaa kuin asenteita
osastolla Kulttuuri HELSINGIN SANOMAT Outi Lepola: Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi.
Ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä valitteli taannoin Helsingin Sanomissa sitä, että suomalainen ulkomaalaistutkimus on "paikoin eriytynyt omaksi taiteekseen ja menettänyt kosketuksensa käytäntöön".
Myös Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi vieroo käytäntöä, jos käytäntönä pidetään vain katujen, lähiöiden ja koulujen ongelmien tutkimista. Lepola nimittäin koukkaa käytäntöön ikään kuin juhlasalin kautta: häntä kiinnostavat ulkomaalaispolitiikan ylimmän linjanvetäjän eli eduskunnan toimet.
Tutkimuksen paperinmakuisessa aineistossa on kansanedustajien puheita, ulkomaalaisten asemaa koskeneita lakiuudistuksia, asiakirjoja ja mietintöjä vuosilta 1988-99. Noina vuosina turvapaikanhakijoiden määrä alkoi kasvaa. Oman makunsa keitokseen antoi Neuvostoliiton romahtaminen ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin.
Ja kaiken huipuksi somalialaiset tulivat Suomeen Neuvostoliiton kautta.
Laajan aineistonsa avulla Lepola hakee vastausta hankalaan kysymyksen: millä ehdoilla maahanmuuttaja voi tulla suomalaiseksi?
Hän pohtii suomalaisuuden toteutumista oikeuksien saamisen kautta. Periaatteessa maahanmuuttaja saa täydet poliittiset oikeudet kansalaisuuden myötä. Tutkija kuitenkin kysyy pitkin matkaa, tekeekö kansalaisuuskaan lopulta ulkomaalaisesta suomalaista.
Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan lähtölaukauksena pidetään vuoden 1983 ulkomaalaislain säätämistä. Siitä alkaen lakeja on muutettu tiuhaan tahtiin.
Ulkomaalaisasiat herättävät eduskunnassa aina vilkkaan keskustelun, vaikka lakiesityksiin ei yleensä tehdä täysistuntopuheiden seurauksena suuria muutoksia. Suurin osa ulkomaalaislakien muutoksista johtui joko Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai liittymisestä EU:hun.
Lopulta eduskuntakäsittelyn tärkein tehtävä onkin ulkomaalaislakien sovittaminen kansallisiin kuvioihin, Lepola päättelee.
Myötämieliset edustajat todistelevat, että esitys on meikäläisen arvomaailman mukainen. Vastarannan kiisket taas pyrkivät osoittamaan lakiehdotuksen perinteisen suomalaisen elämänmenon vastaiseksi. Lakien eduskuntakäsittelyt ovat saaneet viljalti julkisuutta, ja siksi ne ovat olleet mainio tapa profiloitua äänestäjien edessä.
Suomalaisen yhtenäiskulttuurin voimaa kuvaa se, että edustajat ovat aina ymmärtäneet vastapuolenkin näkökohdat.
Aineistonsa perusteella Lepola toteaa, että eduskunnan suomalaisuuskeskustelun argumentit eivät ole paljoa hievahtaneet kymmenessä vuodessa. Aito suomalaisuus tuntuu edelleen sisältävän suomalaisen syntyperän, Suomen kansalaisuuden tai suomalaisen verenperinnön vaatimuksen. Edustajien mielissä kangastelee sellainen Suomi, joka oli täysissä voimissaan 1970-luvulla. Monikulttuurisuuden käsitteen pohdinta on tutkimuksen parasta antia. Loppuun asti vietynä monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, ettei yhteiskunnan millään ryhmällä ole muita vahvempaa asemaa. Valtakulttuuria ei ole, vaan erilaiset kulttuurimuodot ja elämäntavat elävät tasaveroisina.
Suomessa monikulttuurisuudesta tuli 1990-luvulla integraation ohella ulkomaalaispolitiikan tärkein iskusana. Vaikka meillä on ennestäänkin vähemmistöjä, Suomen ajatellaan muuttuneen monikulttuuriseksi vasta 1990-luvun uuden maahanmuuton seurauksena.
Kaupungeissa monikulttuurisuuden tunnusmerkit eli "näkyvät" maahanmuuttajat ovatkin jo jokapäiväinen ilmiö. Maahanmuuttajat pakkautuvat Suomessakin suuriin kaupunkeihin, koska kaupungeissa voi elää väljemmin kuin maaseudulla. Ja kaupungeissa on mahdollista saada töitäkin.
Kun ulkomaalaisbuumi meni, myös keskustelu suomalaisen yhteiskunnan suunnasta on vähentynyt.
Sen sijaan Saksassa on viime aikoina keskusteltu kiivaasti siitä, onko enää korrektia puhua saksalaisesta kulttuurista johtavana kulttuurina (Leitkultur) vai pitäisikö hyväksyä kaikkien kulttuurien tasavertainen rinnakkainelo. Vaikka Leitkultur-keskustelussa on kyse sisäpolitiikasta, se on historiallisista syistä herättänyt runsaasti huomiota myös Saksan ulkopuolella.
Lähes 400:n sivun pohdinnan jälkeen Outi Lepola on valmis vastaamaan kysymykseensä suomalaisuuden ehdoista. Hänen mukaansa suomalaisuus on edelleen niin tiukasti sidoksissa etniseen pohjaansa, että maahanmuuttajat jäävät väkisin suomalaisuuden ulkopuolelle. Sana suomalainen tarkoittaa käytännössä edelleen kantasuomalaisia, joskus jopa vain suomenkielisiä suomalaisia.
Lepola kysyykin, voisiko kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia ihmisiä kutsua yhdellä sanalla. Sellaiseksi hän heittää sanan "suomenmaalainen".
On kuitenkin melko varmaa, että siihenkin vähitellen tarttuisivat

Lepolan kirjasta kirjoitti:

hs.fi, 7.1.2001:
"KIRJAT Kansanedustajien Suomi ei muutu
Ulkomaalaislakeja on helpompi muuttaa kuin asenteita
osastolla Kulttuuri HELSINGIN SANOMAT Outi Lepola: Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi.
Ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä valitteli taannoin Helsingin Sanomissa sitä, että suomalainen ulkomaalaistutkimus on "paikoin eriytynyt omaksi taiteekseen ja menettänyt kosketuksensa käytäntöön".
Myös Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi vieroo käytäntöä, jos käytäntönä pidetään vain katujen, lähiöiden ja koulujen ongelmien tutkimista. Lepola nimittäin koukkaa käytäntöön ikään kuin juhlasalin kautta: häntä kiinnostavat ulkomaalaispolitiikan ylimmän linjanvetäjän eli eduskunnan toimet.
Tutkimuksen paperinmakuisessa aineistossa on kansanedustajien puheita, ulkomaalaisten asemaa koskeneita lakiuudistuksia, asiakirjoja ja mietintöjä vuosilta 1988-99. Noina vuosina turvapaikanhakijoiden määrä alkoi kasvaa. Oman makunsa keitokseen antoi Neuvostoliiton romahtaminen ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin.
Ja kaiken huipuksi somalialaiset tulivat Suomeen Neuvostoliiton kautta.
Laajan aineistonsa avulla Lepola hakee vastausta hankalaan kysymyksen: millä ehdoilla maahanmuuttaja voi tulla suomalaiseksi?
Hän pohtii suomalaisuuden toteutumista oikeuksien saamisen kautta. Periaatteessa maahanmuuttaja saa täydet poliittiset oikeudet kansalaisuuden myötä. Tutkija kuitenkin kysyy pitkin matkaa, tekeekö kansalaisuuskaan lopulta ulkomaalaisesta suomalaista.
Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan lähtölaukauksena pidetään vuoden 1983 ulkomaalaislain säätämistä. Siitä alkaen lakeja on muutettu tiuhaan tahtiin.
Ulkomaalaisasiat herättävät eduskunnassa aina vilkkaan keskustelun, vaikka lakiesityksiin ei yleensä tehdä täysistuntopuheiden seurauksena suuria muutoksia. Suurin osa ulkomaalaislakien muutoksista johtui joko Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai liittymisestä EU:hun.
Lopulta eduskuntakäsittelyn tärkein tehtävä onkin ulkomaalaislakien sovittaminen kansallisiin kuvioihin, Lepola päättelee.
Myötämieliset edustajat todistelevat, että esitys on meikäläisen arvomaailman mukainen. Vastarannan kiisket taas pyrkivät osoittamaan lakiehdotuksen perinteisen suomalaisen elämänmenon vastaiseksi. Lakien eduskuntakäsittelyt ovat saaneet viljalti julkisuutta, ja siksi ne ovat olleet mainio tapa profiloitua äänestäjien edessä.
Suomalaisen yhtenäiskulttuurin voimaa kuvaa se, että edustajat ovat aina ymmärtäneet vastapuolenkin näkökohdat.
Aineistonsa perusteella Lepola toteaa, että eduskunnan suomalaisuuskeskustelun argumentit eivät ole paljoa hievahtaneet kymmenessä vuodessa. Aito suomalaisuus tuntuu edelleen sisältävän suomalaisen syntyperän, Suomen kansalaisuuden tai suomalaisen verenperinnön vaatimuksen. Edustajien mielissä kangastelee sellainen Suomi, joka oli täysissä voimissaan 1970-luvulla. Monikulttuurisuuden käsitteen pohdinta on tutkimuksen parasta antia. Loppuun asti vietynä monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, ettei yhteiskunnan millään ryhmällä ole muita vahvempaa asemaa. Valtakulttuuria ei ole, vaan erilaiset kulttuurimuodot ja elämäntavat elävät tasaveroisina.
Suomessa monikulttuurisuudesta tuli 1990-luvulla integraation ohella ulkomaalaispolitiikan tärkein iskusana. Vaikka meillä on ennestäänkin vähemmistöjä, Suomen ajatellaan muuttuneen monikulttuuriseksi vasta 1990-luvun uuden maahanmuuton seurauksena.
Kaupungeissa monikulttuurisuuden tunnusmerkit eli "näkyvät" maahanmuuttajat ovatkin jo jokapäiväinen ilmiö. Maahanmuuttajat pakkautuvat Suomessakin suuriin kaupunkeihin, koska kaupungeissa voi elää väljemmin kuin maaseudulla. Ja kaupungeissa on mahdollista saada töitäkin.
Kun ulkomaalaisbuumi meni, myös keskustelu suomalaisen yhteiskunnan suunnasta on vähentynyt.
Sen sijaan Saksassa on viime aikoina keskusteltu kiivaasti siitä, onko enää korrektia puhua saksalaisesta kulttuurista johtavana kulttuurina (Leitkultur) vai pitäisikö hyväksyä kaikkien kulttuurien tasavertainen rinnakkainelo. Vaikka Leitkultur-keskustelussa on kyse sisäpolitiikasta, se on historiallisista syistä herättänyt runsaasti huomiota myös Saksan ulkopuolella.
Lähes 400:n sivun pohdinnan jälkeen Outi Lepola on valmis vastaamaan kysymykseensä suomalaisuuden ehdoista. Hänen mukaansa suomalaisuus on edelleen niin tiukasti sidoksissa etniseen pohjaansa, että maahanmuuttajat jäävät väkisin suomalaisuuden ulkopuolelle. Sana suomalainen tarkoittaa käytännössä edelleen kantasuomalaisia, joskus jopa vain suomenkielisiä suomalaisia.
Lepola kysyykin, voisiko kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia ihmisiä kutsua yhdellä sanalla. Sellaiseksi hän heittää sanan "suomenmaalainen".
On kuitenkin melko varmaa, että siihenkin vähitellen tarttuisivat

Lue lisää

"....
....
Lepola kysyykin, voisiko kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia ihmisiä kutsua yhdellä sanalla. Sellaiseksi hän heittää sanan "suomenmaalainen".
On kuitenkin melko varmaa, että siihenkin vähitellen tarttuisivat ne asenteet, joita yhteiskunnassa on. Ulkomaalaisasenteisiin jos mihin pätee se, että mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu.
Alussa mainitussa kirjoituksessaan ulkomaalaisvaltuutettu kantoi huolta myös siitä, että "asioita hoitavat eivät ehdi tai välitä lukea tutkimuksia". Jos kiireinen päättäjä ehtii lukea vai yhden ulkomaalaistutkimuksen, tässä se on. Lepolan tutkimusta ei voi ohittaa, kun Suomessa tulevina vuosina keskustellaan suomalaisuudesta ja ulkomaalaisten oikeuksista.
Seppo Paananen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja työskentelee Tilastokeskuksessa.
Edustajien mielissä kangastelee sellainen Suomi, joka oli täysissä voimissaan 1970-luvulla.""

Jaakonsaarta ei vielä v. 2001 oltu valistettu tarpeeksi Rkp:lle edullisesta sanankäytöstä. Lipponen jo tiesi, että ruotsiksi sana on Rkp:n mieleen, suomeksi ei. Jaakonsaari vaikeni tämän jälkeen tietenkin asiasta.

Rkp:lle oli todellakin kauhistus Lepolan ehdotus, koska sana suomenmaalainen siten rinnasti ruotsinkieliset maahanmuuttajiin, koska finländsk on vakiintunut rkp-mediassa ja sen merkitys halutaan säilyttää "arvokkaana" ilman maahanmuuttajien tuomaa lisää.
Fred Karlssonin kiihkeä tahto kääntää finländsk vain ja pelkästään sanaksi suomalainen kertoo myös tästä ei-toivotusta kielellisestä mm. Lepolan tekemästä, aivan loogisesta tulkinnasta, jota Rkp:n pitää nyt yrittää torjua sen kaikin keinoin.

Ns. kielirauha ja sen kofeiinilla, rahalla ja sisäpiirivihjeillä tehdyt sopimukset eivät tietenkään ketään velvoita. Rkp:kin on iät ajat käyttänyt finländare-sanaa, vaikka kuulemma "sovittiin" ettei sitä käytetä.

Kertokaahan tämä oma tulkintanne myös Karlssonille!

On turhauttavaa, kun sanalla on selvästi useita merkityksiä ja erityisesti tämä finnareita halveksuva merkitys, jota ei kuitenkaan virallisesti muka ole olemassa.

rkp-median keskustelussa lukee usein tällaisia väitteitä


----finne ei osaa kuin suomea, me muut osaamme vaikka mitä kieliä, koska olemme ruotsinkielisiä. Finnnarin kielenopiskelu ei koskaan edisty, koska hänellä on varmaan geenissä sellainen piirre, että hän ei voi oppia koskaan mitään vierasta kieltä, ellei opi ensin ruotsia, koska finnarille vain ruotsi on portti muihin kieliin.----

Näin kirjoittavat ovat sisäisäineet Rkp:n heille syöttämän Freudenthaliin perustuvan opin suomenkielisten huonoudesta. Åbo Akademi pitää tätä freudenthalismia elossa, Rkp:n rahoilla. ja myös meidän verorahoillamme. Ja lainarahalla.

"Finne on tankero joka ei osaa kuin suomea. Finländare osaa suomen lisäksi ruotsia ja sen takia varmasti muitakin kieliä norjaa, tanskaa, saksaa, ranskaa, englantia."

Lainaan SAOB:ia: "FINNE [Svenska Akademien. SAOB spalt: F602; tryckår: 1924] 1) - - äv.[ven] (numera företrädesvis [etupäässä] i Sv.[erige]) utan avs.[eende] på ras [rotuun katsomatta]: person från Finland, medborgare i Finland." http://g3.spraakdata.gu.se/saob/index.html

Olet finne sinäkin. Toivottavasti olet sisimmässäsi ruotsiksi Runebergin ja Topeliuksen tavoin ensisijaisesti "finne" tai tapauksessasi tarvittaessa "svensksinnad, svenskspråkig finne". Onko vaikea tunnistaa ja tunnustaa juurensa? Svekomaanit lanseerasivat kiusaksemme tämän "finne ja finländare" -sotkun, josta ei ota selvyyttä tullakseen.

Sanojen suomalainen ja finländare, -niiden epäsymmetrisessä käytössä siis-, nähdään koko se outo tilanne, mikä Suomessa kielitilanteessa vallitsee.

Yhtäällä kaikki ruotsinkieliset on Rkp:n toimesta jo kaikissa kouluasteissa ajettu sisään kielipoliittiseen tiedostamiseen; kukaan ruotsinkielinen ei voi välttyä kuulemasta ja lukemasta päivittäin ruotsin kielen asemaan liittyvistä asioista. Svenska Yle (radio Vega ja X3m jauhavat päivästä toiseen kielipolitiikkaa, samoin FST ja ruotsinkieliset päivälehdet. Rkp-media pitää niitä jatkuvasti esillä. Tarhasta alkaen vanhainkoteihin asti. Rkp:n hallitsemat rahastot säätelevät ruotsinkielisten elämää. Ruotsinkielisiä kehoitetaan lehtisillä ja Rkp:n tiedotuksella vaatimaan etujaan ja ruotsinkielistä palvelua. Heille sälytetään tehtävä, jo pienestä pitäen. He tietävät jo alakoulussa, että on kahdenlaisia ihmisiä: ruotsinkielisiä eli "me" ja sitten se "paha tai kenties ainakin pahalta näyttäytyvä, sairas, väkivaltainen, ugrilainen, meitä sortava suomenkielisten suuri joukko", joita vastaan pitää yrittää pitää puoliansa, ettei se jyrää meitä. "Stå för dig, annars någon annan gör det", vai miten se menikään. Koteihin jaetaan Folkhälsanilta ohjeita, miten kaikista kaksikielisistä kodeista pitää lapset laittaa rekisteriin ruotsinkielisiksi ja ruotsinkielisiin kouluihin. (Aiempina vuosikymmeninä ruotsinkielisille kerrottiin, että "tyhmintä mitä voit tehdä, on mennä naimisiin suomenkielisen kanssa. Koska monet kuitenkin nyt menevät, tuota lausetta enää kuule". Kouluissa suoritetaan se varsinainen kasvattaminen ruotsinkieliseksi, "Svenskfinlandin"(Ruotsalaissuomi-(valtion)) asukkaaksi. Ruotsinkielinen autonominen koululaitos keskittyy intensiivisesti oppilaidensa muokkaamiseen, että he aina muistaisivat kieliaspektin. Ruotsinkielisten joukossa on kymmeniä tuhansia, joiden koko elämä on kokopäiväisesti kiertynyt ruotsinkielisyyden vaalimisen ympärille. Ruotsinkielisyyden eteen pitää työskennellä joka päivä, joka tunti, kuten Christoffer Taxell taannoin totesi. (Ennenkuin hävisi julkisuudesta äskettäin.)
Itse Svenskfinland-käsite on kuvaava; sen avulla luodaan mielikuvaa, että on olemassa jokin erillinen valtio Suomen sisällä, niillä alueilla, joilla asuu ruotsin ja kaksikielisiä ja että se alue on nimeltään Svenskfinland. (Senkään suomennosta ei haluta esiin, koska sehän olisi: "Ruotsalaissuomi-valtio") Rkp:n mielestä koko rannikko Kotkasta Kokkolaan pitkälle sisämaahan, lisäksi erilliset "kielikeitaat"(suomenkielisyyden erämaan keskellä), eli "kielisaaret"(pelastavia saaria myrkyävän suomenkielisyyden meren keskellä), joissa asuu joitakin satoja ruotsinkielisiä., esim. Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä, Nurmijärjvellä...Muu alue, supisuomenkielisten alue, on sitä muuta, niiden finnarien aluetta - toistaiseksi. Toki jokaiselle Suomen paikkakunnalle on Rkp-varoilla määritelty jo valmiiksi etukäteen karttaan ruotsinkielinen nimi. Esim. Lahti on Lahtis, Seinäjoki Östermyra, liekö Joensuullakin omansa. Kadut myös. Vielä muutama vuosi sitten FST 5 ennusti säänkin erikseen Svenskfinlandiin; karttaan oli merkitty ne kunnat, joilla Rkp:llä oli valtaa harmaampina ja niille sitten ennustettiin erikseen säätä. Käytäntö poistettiin, kun asia nostettiin esiin Suomalaisuuden liiton toimesta. Nyt ennustetaan vain "kustvädret" eli rannikkosää, ilman ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien rajojen merkitsemistä.
Sana finländare on jokapäiväisessä käytössä ja siihen sisältyy käyttäviensä kielipoliittinen asenne suomenkielistä enemmistöä kohtaan. Erottelu tehdään joka kerta, yhä uudellen ja uudelleen.

Käännöststo kirjoitti:

Sanojen suomalainen ja finländare, -niiden epäsymmetrisessä käytössä siis-, nähdään koko se outo tilanne, mikä Suomessa kielitilanteessa vallitsee.

Yhtäällä kaikki ruotsinkieliset on Rkp:n toimesta jo kaikissa kouluasteissa ajettu sisään kielipoliittiseen tiedostamiseen; kukaan ruotsinkielinen ei voi välttyä kuulemasta ja lukemasta päivittäin ruotsin kielen asemaan liittyvistä asioista. Svenska Yle (radio Vega ja X3m jauhavat päivästä toiseen kielipolitiikkaa, samoin FST ja ruotsinkieliset päivälehdet. Rkp-media pitää niitä jatkuvasti esillä. Tarhasta alkaen vanhainkoteihin asti. Rkp:n hallitsemat rahastot säätelevät ruotsinkielisten elämää. Ruotsinkielisiä kehoitetaan lehtisillä ja Rkp:n tiedotuksella vaatimaan etujaan ja ruotsinkielistä palvelua. Heille sälytetään tehtävä, jo pienestä pitäen. He tietävät jo alakoulussa, että on kahdenlaisia ihmisiä: ruotsinkielisiä eli "me" ja sitten se "paha tai kenties ainakin pahalta näyttäytyvä, sairas, väkivaltainen, ugrilainen, meitä sortava suomenkielisten suuri joukko", joita vastaan pitää yrittää pitää puoliansa, ettei se jyrää meitä. "Stå för dig, annars någon annan gör det", vai miten se menikään. Koteihin jaetaan Folkhälsanilta ohjeita, miten kaikista kaksikielisistä kodeista pitää lapset laittaa rekisteriin ruotsinkielisiksi ja ruotsinkielisiin kouluihin. (Aiempina vuosikymmeninä ruotsinkielisille kerrottiin, että "tyhmintä mitä voit tehdä, on mennä naimisiin suomenkielisen kanssa. Koska monet kuitenkin nyt menevät, tuota lausetta enää kuule". Kouluissa suoritetaan se varsinainen kasvattaminen ruotsinkieliseksi, "Svenskfinlandin"(Ruotsalaissuomi-(valtion)) asukkaaksi. Ruotsinkielinen autonominen koululaitos keskittyy intensiivisesti oppilaidensa muokkaamiseen, että he aina muistaisivat kieliaspektin. Ruotsinkielisten joukossa on kymmeniä tuhansia, joiden koko elämä on kokopäiväisesti kiertynyt ruotsinkielisyyden vaalimisen ympärille. Ruotsinkielisyyden eteen pitää työskennellä joka päivä, joka tunti, kuten Christoffer Taxell taannoin totesi. (Ennenkuin hävisi julkisuudesta äskettäin.)
Itse Svenskfinland-käsite on kuvaava; sen avulla luodaan mielikuvaa, että on olemassa jokin erillinen valtio Suomen sisällä, niillä alueilla, joilla asuu ruotsin ja kaksikielisiä ja että se alue on nimeltään Svenskfinland. (Senkään suomennosta ei haluta esiin, koska sehän olisi: "Ruotsalaissuomi-valtio") Rkp:n mielestä koko rannikko Kotkasta Kokkolaan pitkälle sisämaahan, lisäksi erilliset "kielikeitaat"(suomenkielisyyden erämaan keskellä), eli "kielisaaret"(pelastavia saaria myrkyävän suomenkielisyyden meren keskellä), joissa asuu joitakin satoja ruotsinkielisiä., esim. Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä, Nurmijärjvellä...Muu alue, supisuomenkielisten alue, on sitä muuta, niiden finnarien aluetta - toistaiseksi. Toki jokaiselle Suomen paikkakunnalle on Rkp-varoilla määritelty jo valmiiksi etukäteen karttaan ruotsinkielinen nimi. Esim. Lahti on Lahtis, Seinäjoki Östermyra, liekö Joensuullakin omansa. Kadut myös. Vielä muutama vuosi sitten FST 5 ennusti säänkin erikseen Svenskfinlandiin; karttaan oli merkitty ne kunnat, joilla Rkp:llä oli valtaa harmaampina ja niille sitten ennustettiin erikseen säätä. Käytäntö poistettiin, kun asia nostettiin esiin Suomalaisuuden liiton toimesta. Nyt ennustetaan vain "kustvädret" eli rannikkosää, ilman ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien rajojen merkitsemistä.
Sana finländare on jokapäiväisessä käytössä ja siihen sisältyy käyttäviensä kielipoliittinen asenne suomenkielistä enemmistöä kohtaan. Erottelu tehdään joka kerta, yhä uudellen ja uudelleen.

Lue lisää

Toisaalla suomenkieliset tahollaan taas käyttävät Rkp:n haluamaa finländare sanan käännöstä, sanaa suomalainen, joka on neutraali, viaton, autuaan tietämättäminä ruotsinkielisten ryhmässä käynnissä olevasta kieliasioiden ylikorostuksesta. Suomenkieliset luulevat, että kaikki suomalaiset ovat samoja suomalaisia, mutta ruotsinkieliset ovat sellainen vähemmistö, joille tulee tahtoa vain hyvää, suojella kuin pikkuveljeä. He eivät juurikaan ajattele koko asiaa. Monet suomenkieliset eivät, varsinkaan ennen internetin valaisevia kielipoliittisia keskusteluja, tienneet yhtään mitään siitä kielihankkeesta, jota Rkp kaiken aikaa harjoittaa valtavilla resursseilla ja valtavalla koneistolla, myös Ruotsin valtio avulla. Monet suomenkieliset eivät ehkä ole aavistaneetkaan, että Suomessa on kaiken aikaa menossa kamppailu, jossa Rkp yrittää vahvistaa ruotsalaisuutta kaikilla elämänalueilla, kohteenaan suomenkieliset päättäjät ja tavalliset ihmiset sekä ylimpänä tavoitteena suomenkielisten identiteetin mitätöiminen. Rkp ei ole käynyt tähän asti tätä kampanjaansa useinkaan näkyvästi, vaan -samoin kuin se ei halua kääntää sanaa finländare siihen merkitykseen, joka sillä on ruotsin kielessä- , se ei olisi halunnutkaan, että suomenkieliset saisivat tietää, että käynnissä on kiihkeä kielisota. (Siksi Rkp ei halua että ruotsinkielisten artikkeleiden suomennoksia tulisi esiin)
Jos suomenkielinen ei elämänsä aikana joudu mihinkään tekemisiin ruotsinkielisten kanssa, hän saattaa omaksua käsityksensä ruotsinkielisistä Rkp:n harjoittamasta propagandasta, joka kuuluu, että "suomenruotsalaiset ovat ihan tavallisia, mutta vähemmistö, joilla ei ole mitään etuoikeuksia, vaan samat perusoikeudet, esim. saada palvelua omalla kielellään kuin suomenkielisilläkin. Siihen tosi tarvitana perustuslain tulkintaa ja pakkoruotsia, mutta täytyyhän Ruotsin kanssa samaa historiaa kunnioittaa ja ryssä tulee jos ette..."". Suomenkielinen ei tietenkään halua sortaa ketään. Rkp tekee täsmäiskuja suomenkielisiin kouluihin(nyt myös Svenska.nu), kertoen, että "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää kielipolitiikassa, mutta kai haluatte autta meitä ylläpitämään oman kielemme, ette kai halua sortaa meitä? Mutta kai ymmärrätte, että ryssä tulee, jos ette lue pakkoruotsia? Ja Strömsö on niin kiva ja..."
Suomenkielisten johtajat lahjotaan. Halonen, Ahtisaari, Lipponen ym.
Rkp:lle sopii hyvin suomenkielisten tietämättömyys, ryssäkortillä höystettynä. Paperimedian aikana tämä toimikin erinomaisesti, mutta internet muutti kaiken.
Nyt yhä usemapi tietää Rkp:n metkut ja hankkeet, sen kiristämät kiintiöt ja etuoikeudet ja sen maanisen ruotsalaisuuden vahvistamishankkeen Suomessa, mikä tarkoittaa automaattisesti suomenkielisyyden heikentämistä. Yle:n toiminta on esimerkki.
Yhä vieläkin on paljon suomenkielisiä joille ei ole valjennut, että kielipolitiikka on yhtä epäsymmetristä kuin nuo sanat suomalainen ja finländare. Yle käyttää sanaa suomalainen, luottaen edelleen siihen, että naiivi, tietämätön nuori ei tiedä mitään sanan finländare armottomasta sisällöstä .

Fred Karlssonilla olisi varmaan, kielitieteilijänä, termit ja käsitteet tälle epäsymmetrialle, jossa toisessa kielessä sanalla on aivan toisenlainen sisältö kuin toisessa. Ja siksi niitä yritetään kaikin voimin kielipoliittisista syistä pitää tasoissa vaakakupeissa.
Mutta Karlsson tyytyy näköjään vain huutelemaan: "Olette väärässää!", "Ei pidä paikkaansa!" ja huitoo Kotuksen sanakirjalla.

"Suomenruotsalaisten haastavana tehtävänä on nyt kuten ennenkin voida osoittaa arkipäivässä se hyöty joka suomenkielinen saa jos osaa edes vähän ruotsia. Vastaamme tähän haasteeseen avaamalla suumme niin monissa tilaisuuksissa kuin mahdollista -ruotsiksi ja tehdä se myös silloin kun suomalaiset ystävämme tarjoavat meille ruotsin kielen osaamistaan.

Karlssonin ja Rkp:n elämä pyörii kuin pieru nahkahousussa; kaikki on vaan ruotsin kielen edistämistä. "miten saa ne puhumaan...meidän täytyy joka kerta aloittaa ruotsilla...avattava suumme...rohkeasti...meidän täytyy vaatia... joka päivä...tämä haaste meillä on ja vastaamme siihen arkipäivässämme...


Oikeasti suurimmalle osalle suomenkielisiä ruotsilla ei ole mitään käyttöä eikä siitä mitään hyötyä, vaan haittaa.

Karlsson, 2005:

"Karlssonin mukaan svekomaanit tekivät kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.

"1. Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi.

2. Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin.

3. Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi.
Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun. Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta”: -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993)
Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun.
Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä.""



Kun Fred Karlsson seuraavan kerran menee Rkp:n juhliin puhumaan, voi hän lisätä listaan vielä 4. virheen:

4. Ostamalla korruptiolla avainpaikkoja Yleisradiosta ja muusta mediasta sekä eduskunnasta, virkaportaista ja talouselämästä, ovat suomenruotsalaiset Rkp:n johdolla ryhtyneet hankkeeseen mitätöidä suomalaisuus, hävittää suomenkielisten identiteetti ja määritellä Rkp:n haluamalla tavalla ne uudelleen, väittämällä, että ruotsin kielen osaaminen olisi olennaista ja keskeistä kaikessa suomalaisuudessa. Suomenkielinen suomalaisuus on Rkp:n pahin vihollinen, koska se on Rkp:n ydintavoitteen "vahva ruotsalaisuus Suomeen" tiellä. Lopullinen päämäärä Rkp:lle on tuhota suomenkielisten identiteetti kokonaan. Kulttuurinen kansanmurha on jo käynnissä. Tässä likaisessa käytännön tuhomistyössä Rkp käyttää toimijoina suomenkielistä poliittista johtoa sekä muita yhteiskunnan avainasemissa olevia suomenkielisiä.

Kun menee sanojen tarkoitukseen niin yksi lähtökohta pitää ehdottomasti olla että toisen kielen sanan ymmärtamiseksi lähdetään sen kielen rakenteesta eikä ihan toisesta kielestä lähde rakentamaan sanan tarkoitusta. Jopa oman kielen sukuisia kielejä ei aina voi käyttää selittämään sanan luonnetta koska vaikka sana on melkein sama ja samoista juurista joskus lähtenyt niin vuosine mittaan tarkoitus on muuttunut samansukuisissa kielissä.

Eli kun lähdet tulkaamaan "finländare" niin sinun on pakko lähteä ruotsinkielestä eikä suomenkielestä. Ja koska "finne" -sanan tarkoitus on yhä enemmän siirtynyt koskemaan pelkästään äidinkielenään suomea puhuvaa suomalaista, niin on tietenkin ruotsinkielellä on oltava sana johon sisältyy kaikki Suomessa asuvia kieliryhmiä.
Jo suomenkielessä olisi ollut tällainen sana niin "finländare" olisi tietenkin kytketty siihen sanaan. Nyt ruotsinkielestä katsottuna sanaan "suomalainen" kytketään kaksi eri sanaa eli "finne" =suomenkielinen sekä "finländare" =Suomen kansalainen kielestä riippumatta.
Minusta on suorastaan törkeä että toinen kieliryhmä haluaisi määritellä mitkä sanoja saisimme käyttää omassa kielessämme. Sellaiset ihmiset uskovat kyllä olevansa muitten yläpuolella ja elitistisempiä.
En minäkään mene määräämään millä tavalla suomenkielessä pitäsi asioita ilmaista.
Ruotsinkielen normit antaa Svenska Akademien, ja tietenkin niitä sovelletaan kaikkeen ruotsinkieleen olipa se sitten puhuttu Ruotsissa tai Suomessa.
Ja totta on että ruotsinkielestä (vielä) puuttuu sana joka kattaisi muissa kuin "..land" lopuisten maiden kaikkia kansalaisia. Mutta veikaan että sellaiseen on tarvetta ja sellanen sana löydetään vielä. Niin tulee suomenkieleen sen mukaan kun tänne tulle enemään maahnamuuttajia jotka eivät ole suomenkielisiä.

twervig kirjoitti:

Kun menee sanojen tarkoitukseen niin yksi lähtökohta pitää ehdottomasti olla että toisen kielen sanan ymmärtamiseksi lähdetään sen kielen rakenteesta eikä ihan toisesta kielestä lähde rakentamaan sanan tarkoitusta. Jopa oman kielen sukuisia kielejä ei aina voi käyttää selittämään sanan luonnetta koska vaikka sana on melkein sama ja samoista juurista joskus lähtenyt niin vuosine mittaan tarkoitus on muuttunut samansukuisissa kielissä.

Eli kun lähdet tulkaamaan "finländare" niin sinun on pakko lähteä ruotsinkielestä eikä suomenkielestä. Ja koska "finne" -sanan tarkoitus on yhä enemmän siirtynyt koskemaan pelkästään äidinkielenään suomea puhuvaa suomalaista, niin on tietenkin ruotsinkielellä on oltava sana johon sisältyy kaikki Suomessa asuvia kieliryhmiä.
Jo suomenkielessä olisi ollut tällainen sana niin "finländare" olisi tietenkin kytketty siihen sanaan. Nyt ruotsinkielestä katsottuna sanaan "suomalainen" kytketään kaksi eri sanaa eli "finne" =suomenkielinen sekä "finländare" =Suomen kansalainen kielestä riippumatta.
Minusta on suorastaan törkeä että toinen kieliryhmä haluaisi määritellä mitkä sanoja saisimme käyttää omassa kielessämme. Sellaiset ihmiset uskovat kyllä olevansa muitten yläpuolella ja elitistisempiä.
En minäkään mene määräämään millä tavalla suomenkielessä pitäsi asioita ilmaista.
Ruotsinkielen normit antaa Svenska Akademien, ja tietenkin niitä sovelletaan kaikkeen ruotsinkieleen olipa se sitten puhuttu Ruotsissa tai Suomessa.
Ja totta on että ruotsinkielestä (vielä) puuttuu sana joka kattaisi muissa kuin "..land" lopuisten maiden kaikkia kansalaisia. Mutta veikaan että sellaiseen on tarvetta ja sellanen sana löydetään vielä. Niin tulee suomenkieleen sen mukaan kun tänne tulle enemään maahnamuuttajia jotka eivät ole suomenkielisiä.

Lue lisää

"Minusta on suorastaan törkeä että toinen kieliryhmä haluaisi määritellä mitkä sanoja saisimme käyttää omassa kielessämme."

Kyse ei ole siitä, että pyrittäisiin määrittämään se, mitä sanaa joku toinen käyttää, vaan pyritään nostamaan esiin se, miksi on päädytty eri sanaan ja millaiseksi käytetyn sanan todellinen merkitys on muodostunut.

Finländare on sana, jonka sisältö poikkeaa sekä suomalaisesta että "Suomen kansalaisesta". Muissa kielissä vastaavia sanoja ei ole tarvittu siksi, etteivät Ranskan tai Espanjan vähemmistökieliä puhuvat ole ajatelleetkaan, etteivät he olisi ranskalaisia tai espanjalaisia. Ainoastaan Suomessa yksi vähemmistö kokee, että se tarvitsee uuden sanan kuvaamaan kansalaisuuta, sanaa, joka nostaa kaksikielisyyttä yhdistelmällä suomi-ruotsi.

pois pakkoruotsi

"Käyttäkää vain, mutta me käännämme sanan finländare suomenmaalaiseksi, äläkä yritä sitä kieltää."

Kaikin mokomin, mitä me teitä kieltämään, saattehan te käyttää sanoja ja kääntää kielellenne aivan vapaasti mutta älkää kuitenkaan syyttäkö meitä siitä että meidän ruotsinkielisillä sanoillamme muka olisi poliittista arvolatausta. Tehän niitä sanoja lataatte omilla negatiivisilla arvoillanne ja omilla värittyneillä mielikuvillanne, emme me.

Tiedoksi kuitenkin että minä tulen vastedeskin aina kääntämään sanan "finländare" sanalla "suomalainen" koska muuta korrektia ja oikeata käännöstä en sille sanalle tunne.

Inise vain, mutta ruotsin kielessä nyt vain sattuu olemaan sellaisia sanoja kuin holländare, irländare ja finländare...........

Olennaista on, miten suomenkieliset asian näkevät. Suomen kieli on meidän ja meillä on siihen ensioikeus.
Siihen, miten ruotsinkieliset meistä puhuvat, emme voi vaikuttaa.
Ruotsissa ei ihan oikeasti ymmärretä, että Suomessa olisi mitään muita kuin silkkoja finnejä. Kaikki ovat finnar, jotka tulevat Suomesta, puhuvat he sitten suomea tai suomenruotsia. Ruotsaalinen vaan ihmettelee, että "kas kun osaa noin hyvin ruotsia, missähän se on oppinut". Ja vaihtaa sitten englantiin, koska suomenruotsi kuulostaa niin hassulta.
Rkp-läiset ovat äärimmäisen turhautuneita tähän ja ovat yrittäneeet valistaa ruotsalaisia, ett'ä "me olemme kuule suomenRUOTSALAISIA, emme ole ruotsia koulussa oppineet, joten antakaa meille erityiskohtelu ruotsinsuomalaisille jaettavasta vähäisestä Ruotsin valtion rahasta".
Mutta Ruotsalaiset vaan eivät ymmärrä. Ruotsin eduskunta ei myöntänyt ruotsinsuomenruotsalaisille erityisasemaa vähemmistökielisten joukossa. Selityksenä oli, -aivan loogisesti-, että "Tehän puhutte jo ruotsia, ette tarvitse Ruotsissa mitään erityiskohtelua." Tämä raivostutti tietenkin Ida Asplundin ja hänen etuoikeuksiin Suomessa tottuneet myötäpuolensa, mutta he eivät voi mitään.
Jos spekuloidaan, niin monimutkaiseksi menee, kun esim. Kimmo Sasi menee Ruotsiin ja kertoo olevansa "finlandsvensk finne" eli suomenruotsalainen suomenkielinen". Jos hän muuttaisi Ruotsiin, olisi hän siellä "sverigefinsk finlandsvensk finne". Jos hän muuttaisi takaisin, kävisi hänelle, kuten Kirsi Virtaselle ja Maria Wetterstrandille, jotka luokitellaan sanalla blatte. Heitä tai heidän lapsiaan syrjittäisiin suomenruotsalaisessa koulussa, koska he puhuvat riikiruotsin korostuksella ja suomenruotsalaiset luokittelevat heidät siksi Ruotsiin siirtolaisiksi muuttaneiksi finnareiksi, jotka eivät ole "oikeita, alkuperäisiä suomenruotsalaisia".

"Luin joitakin aikoja sitten erään s.ruotsalainen nuoren kirjoittaman blogin. Hän kertoi olleensa kotiseutunsa hamburilaislukaalissa ja tekstinsä lopussa hän mainitsi, että siellä oli ollut myös _några finnar_.
Se toimii ruotsiksi, sillä ilmeisesti hän halusi kertoa että lukaalissa oli ollut joitakin suomenKIELISIÄ.
Jos sana _suomalainen_ tarkoittaisi sekä ruotsin- että suomenkielistä, niin miten ihmeellä pitäisi suomentaa kyseinen teksti?
Pitäisikö suomentaa, että paikalla oli myös _joitakin suomensuomalaisia? Naurettavaltahan se kuulostaisi."

Sinun juttusi tässä naurettavaltaa kuulostaa. Kun haluaa sanoa, että päikalla oli suomenkielisiä, niin sanoo sitten suomenkielisiä. Eihän sitä kuitenkaan tiedä olivatko Suomen suomenkielisiä, vaiko Ruotsin suomenkielisiä. Ruotsissahan on suomenkielisiä enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä.

"Me ruotsinkieliset emme nyt vaan ole suomalaisia. Olemme suomenruotsalaisia. Samalla olemme suomenmaalaisia. Näinhän sanomme omallakin kielellämme."

Todellakaan kaikkia ruotsinkielisiä ei voi Suomessa laskea suomalaisiksi, kuten sinä ja ankkamatami. Ruotsinkielisiä suomalaisiakin on olemassa, he haluaavat olla suomalaisia ja sehän sopii.

"Fred Karlsson vetoaa Kotuksen sanakirjaan ja haluaa kieltää sanan suomenmaalainen käytön. Fennomaanien mielestä se suomenmaalainen-sana taas sopii hyvin, koska se vastaa enemmän sanan finländare kielipoliittista ja maahanmuutopoliittista sisältöä. Kotuksen tulee päivittää sanat suomalainen ja suomenmaalainen sanakirjaansa vastaamaan niiden kielipoliittista painolastia."

Knut Cannelin, Ruotsalais-suomalainen sanakirja (1930): finländare, finländsk (molemmat) = suomenmaalainen.

Knut Cannelin, Suomalais-ruotsalainen sanakirja (1951): suomenmaalainen = finlädare, finländsk.

Kielitoimiston sanakirja (2007): suomenmaalainen = Suomen kansalaisista (kielestä riippumatta). Käyttönäytteenä esitetään tämä: "Ruotsinkieliset suomenmaalaiset eli suomenruotsalaiset."

Nykysuomen sanakirjassa on käyttönäyte sanan suomenmaalainen yhteydessä: "Ruotsinkielisemme käyttävät nykyään Suomen kansalaisista ja varsinkin itsestään [!] nimitystä finländare." Siinä sanat suomenmaalainen ja finländare on rinnastettu vastaamaan toisiaan.

Siis sanan finländare vastineena on jo iät ajat käytetty myös sanaa suomenmaalainen, aina siitä lähtien, kun ruotsikkomme eivät enää suostuneet olemaan omalla kielellään finnejä. Silti ruotsinmaalaiset, riikinruotsalaiset, "oikeat ruotsalaiset" voivat tänä päivänäkin käyttää ruotsikoistamme sanaa finne. SAOB vielä 1924 määritteli finne-sanan tarkoittavan kaikkia Suomen asukkaita kielestä riippumatta: "FINNE - - person från Finland, medborgare i Finland." http://g3.spraakdata.gu.se/saob/index.html

En tiedä, suostuisivatko riikinruotsalaiset omassa maassaan kaikkien asukkaidensa kanssa kielestä riippumatta olemaan "ruotsinmaalaisia". Ruotsissahan ei sallita väkeä luetteloida ja karsinoida kielen mukaan (?).

“Suomenmaalainen” Suomessa ja “svenskländare” Ruotsissa ovat kuumaa kamaa juuri nyt. Kas näin muun muassa (https://www.flashback.org/t1218995): Härför föreslår jag att vi nu börjar kalla samtliga medborgare i riket för svenskländare som samlande begrepp och begreppet svensk blir är ett begrepp reserverat för den etniska gruppen svenskar precis som etniska kurder kort och gott kallas kurder eller svenskländare beroende på situation och var de bor.

Nettisuom. (-fenno) kirjoitti:

"Fred Karlsson vetoaa Kotuksen sanakirjaan ja haluaa kieltää sanan suomenmaalainen käytön. Fennomaanien mielestä se suomenmaalainen-sana taas sopii hyvin, koska se vastaa enemmän sanan finländare kielipoliittista ja maahanmuutopoliittista sisältöä. Kotuksen tulee päivittää sanat suomalainen ja suomenmaalainen sanakirjaansa vastaamaan niiden kielipoliittista painolastia."

Knut Cannelin, Ruotsalais-suomalainen sanakirja (1930): finländare, finländsk (molemmat) = suomenmaalainen.

Knut Cannelin, Suomalais-ruotsalainen sanakirja (1951): suomenmaalainen = finlädare, finländsk.

Kielitoimiston sanakirja (2007): suomenmaalainen = Suomen kansalaisista (kielestä riippumatta). Käyttönäytteenä esitetään tämä: "Ruotsinkieliset suomenmaalaiset eli suomenruotsalaiset."

Nykysuomen sanakirjassa on käyttönäyte sanan suomenmaalainen yhteydessä: "Ruotsinkielisemme käyttävät nykyään Suomen kansalaisista ja varsinkin itsestään [!] nimitystä finländare." Siinä sanat suomenmaalainen ja finländare on rinnastettu vastaamaan toisiaan.

Siis sanan finländare vastineena on jo iät ajat käytetty myös sanaa suomenmaalainen, aina siitä lähtien, kun ruotsikkomme eivät enää suostuneet olemaan omalla kielellään finnejä. Silti ruotsinmaalaiset, riikinruotsalaiset, "oikeat ruotsalaiset" voivat tänä päivänäkin käyttää ruotsikoistamme sanaa finne. SAOB vielä 1924 määritteli finne-sanan tarkoittavan kaikkia Suomen asukkaita kielestä riippumatta: "FINNE - - person från Finland, medborgare i Finland." http://g3.spraakdata.gu.se/saob/index.html

En tiedä, suostuisivatko riikinruotsalaiset omassa maassaan kaikkien asukkaidensa kanssa kielestä riippumatta olemaan "ruotsinmaalaisia". Ruotsissahan ei sallita väkeä luetteloida ja karsinoida kielen mukaan (?).

“Suomenmaalainen” Suomessa ja “svenskländare” Ruotsissa ovat kuumaa kamaa juuri nyt. Kas näin muun muassa (https://www.flashback.org/t1218995): Härför föreslår jag att vi nu börjar kalla samtliga medborgare i riket för svenskländare som samlande begrepp och begreppet svensk blir är ett begrepp reserverat för den etniska gruppen svenskar precis som etniska kurder kort och gott kallas kurder eller svenskländare beroende på situation och var de bor.

Lue lisää

Hyvä kuvaus: "Nykysuomen sanakirjassa on käyttönäyte sanan suomenmaalainen yhteydessä: 'Ruotsinkielisemme käyttävät nykyään Suomen kansalaisista ja varsinkin itsestään [!] nimitystä finländare.' Siinä sanat suomenmaalainen ja finländare on rinnastettu vastaamaan toisiaan."

Nimenomaan, ruotsinkieliset käyttävät "varsinkin itsestään nimitystä finländare" ja samalla sanan merkitys on kääntynyt tarkoittamaan nimenomaan "pohjoismaalaisuutta painottavaa" suomalaista, siis sellaista joka samaistuu skandinaaveihin. Näin ruotsia osaamattomat suomenkieliset ja erityisesti itäsuomalaiset, joista käytetään myös hellittelynimeä 'ryssä vaan', eivät monen mielestä ole finländereitä lainkaan.

Kiitos Fred Karlsson!
Ymmärrän, että virallisella tasolla näin on.

Ymmärrän myös, että me täällä puhumme siitä kokemuksesta, joka välittyy keskusteluissa suomenruotsalaisten kanssa.

Koska ei-ruotsinkielisen ja ruotsinkielisen "suomalainen identiteetti" näyttää rakentuvan eri tavoin, myös suomalaisuutta tarkoittava sana (suomalainen suomeksi ja finländare suomenruotsissa) näyttää useimmilla kantavan erilaista suomalaisuutta.

Suomen kielellä suomalaisuus tarkoittaaa kuten kuvasit, sekä kansalaisuutta että suomenkielisyyttä - niinhän tekee myös ranskalaisuus, ruotsalaisuus jne.

Suomenruotsissa finländare ei tarkoita suomenkielisyyttä - itse asiassa se kantaakin mielikuvaa kansasta, jolla ei ole pääkielenä suomi vaan erääänlainen kahden kielen yhdistelmä (ystäväni on kutsunut tätä "kulttuuriäidinkieleksi", meillä on siis hänen näkemyksensä mukaan kahden kielen sulautuma äidinkielenä).

Tämän vuoksi minulle ja monelle muulle on heitetty, etteivät ruotsia osaamattomat läheisemme ole finländereitä vaan pelkkiä finnareita.

"Finländare" on sanana aivan toinen kuin "suomalainen", vaikka ne käännetään osin toisikseen. Suomen kielellä ei voi välittää sellaista suomalaista identiteettiä, jossa ruotsinkielisyys olisi oleellinen osa suomalaisuutta. Ruotsinkieliset kuitenkin kokevat, että ruotsinkielisyys on oleellinen osa finländeriyttä.

Täällä kirjoittavat (pahoittelen särmikkäitä viestejä, ne ovat saaneet särmänsä, koska aihe on painettu raivokkaasti pois julkisesta keskustelusta) ovat varmaan aika kauan käyneet näitä keskusteluja ja tulleet tutuksi erilaisten suomalaisten identiteettien kanssa. Suomenruotsalaisten oma ruotsinkielinen identiteetti ja sen historiasta nouseva finländare-suomalaisuus ovat keskusteluissa erilaisia kuin ei-ruotsinkielisten identiteetit.

Erilaiset identiteetit ovat luonnollisia, mikäli erilaisuus ymmärretään, tunnistetaan ja vältetään nostamasta yhtä identiteettiä koko kansalta edellytettäväksi identiteetiksi.

Niin kauan kuin finländare-sanan kantamia merkityksiä ei avata ja tunnisteta ruotsinkielisen identiteetin ja kaksikielisyyskäsityksen värittämäksi, niin kauan ruotsinkielisten mielestä suomenkieliset tarvitsevat lisää koulutusta ymmärtääkseen, mitä on
- suomalaisuuden historia (alkaa siis vasta vuodesta 1809)
- suomalainen identiteetti (sisältää skandinaavisuuden, jota kutsutaan pohjoismaisuudeksi)
- suomalainen sivistys (sisältää ruotsin kielen).
Koska noissa kaikissa on edessä finländare-sana, joka saa merkityksensä vasta "traagisen eron emämaasta" tapahduttua.

Katson, että tällä hetkellä finländare-puhe kantaa suomenruotsalaisten tai ruotsinkielisten suomalaisten omaa kulttuuria ja sen historiakäsitystä, sen käsitystä suomen ja ruotsin yhdistelmästä maan "kulttuuriäidinkielenä", sen käsitystä skandinaavisuudesta (mitä se sitten onkin) äitikulttuurinamme.

Tavoitteena ei ole poistaa sanaa finländare, vaan tehdä näkyväksi se perintö, jota sana kantaa ja näin päästä paremmin ymmärtämään, mikä on finländare-identiteetti ja miksi suomenruotsalaiset tai ruotsinkieliset suomalaiset pitävät niin tärkeänä tämän identiteetin rakentamista suomalaisissa ja miten he vieroksuvat muita suomalaisia identiteettejä. Tämä finländare-identiteetin nostaminen on mielestäni oleellinen osa pakollisen ruotsin takana olevaa työtä.

Ja lopuksi päästään puhumaan suomalaisesta identiteettipolitiikasta ja identiteettityöstä ja päästään suomalaisuuden mosaiikin äärelle. Tätä tietä siis etsitään tässäkin keskustelussa.

25 kirjoitti:

Kiitos Fred Karlsson!
Ymmärrän, että virallisella tasolla näin on.

Ymmärrän myös, että me täällä puhumme siitä kokemuksesta, joka välittyy keskusteluissa suomenruotsalaisten kanssa.

Koska ei-ruotsinkielisen ja ruotsinkielisen "suomalainen identiteetti" näyttää rakentuvan eri tavoin, myös suomalaisuutta tarkoittava sana (suomalainen suomeksi ja finländare suomenruotsissa) näyttää useimmilla kantavan erilaista suomalaisuutta.

Suomen kielellä suomalaisuus tarkoittaaa kuten kuvasit, sekä kansalaisuutta että suomenkielisyyttä - niinhän tekee myös ranskalaisuus, ruotsalaisuus jne.

Suomenruotsissa finländare ei tarkoita suomenkielisyyttä - itse asiassa se kantaakin mielikuvaa kansasta, jolla ei ole pääkielenä suomi vaan erääänlainen kahden kielen yhdistelmä (ystäväni on kutsunut tätä "kulttuuriäidinkieleksi", meillä on siis hänen näkemyksensä mukaan kahden kielen sulautuma äidinkielenä).

Tämän vuoksi minulle ja monelle muulle on heitetty, etteivät ruotsia osaamattomat läheisemme ole finländereitä vaan pelkkiä finnareita.

"Finländare" on sanana aivan toinen kuin "suomalainen", vaikka ne käännetään osin toisikseen. Suomen kielellä ei voi välittää sellaista suomalaista identiteettiä, jossa ruotsinkielisyys olisi oleellinen osa suomalaisuutta. Ruotsinkieliset kuitenkin kokevat, että ruotsinkielisyys on oleellinen osa finländeriyttä.

Täällä kirjoittavat (pahoittelen särmikkäitä viestejä, ne ovat saaneet särmänsä, koska aihe on painettu raivokkaasti pois julkisesta keskustelusta) ovat varmaan aika kauan käyneet näitä keskusteluja ja tulleet tutuksi erilaisten suomalaisten identiteettien kanssa. Suomenruotsalaisten oma ruotsinkielinen identiteetti ja sen historiasta nouseva finländare-suomalaisuus ovat keskusteluissa erilaisia kuin ei-ruotsinkielisten identiteetit.

Erilaiset identiteetit ovat luonnollisia, mikäli erilaisuus ymmärretään, tunnistetaan ja vältetään nostamasta yhtä identiteettiä koko kansalta edellytettäväksi identiteetiksi.

Niin kauan kuin finländare-sanan kantamia merkityksiä ei avata ja tunnisteta ruotsinkielisen identiteetin ja kaksikielisyyskäsityksen värittämäksi, niin kauan ruotsinkielisten mielestä suomenkieliset tarvitsevat lisää koulutusta ymmärtääkseen, mitä on
- suomalaisuuden historia (alkaa siis vasta vuodesta 1809)
- suomalainen identiteetti (sisältää skandinaavisuuden, jota kutsutaan pohjoismaisuudeksi)
- suomalainen sivistys (sisältää ruotsin kielen).
Koska noissa kaikissa on edessä finländare-sana, joka saa merkityksensä vasta "traagisen eron emämaasta" tapahduttua.

Katson, että tällä hetkellä finländare-puhe kantaa suomenruotsalaisten tai ruotsinkielisten suomalaisten omaa kulttuuria ja sen historiakäsitystä, sen käsitystä suomen ja ruotsin yhdistelmästä maan "kulttuuriäidinkielenä", sen käsitystä skandinaavisuudesta (mitä se sitten onkin) äitikulttuurinamme.

Tavoitteena ei ole poistaa sanaa finländare, vaan tehdä näkyväksi se perintö, jota sana kantaa ja näin päästä paremmin ymmärtämään, mikä on finländare-identiteetti ja miksi suomenruotsalaiset tai ruotsinkieliset suomalaiset pitävät niin tärkeänä tämän identiteetin rakentamista suomalaisissa ja miten he vieroksuvat muita suomalaisia identiteettejä. Tämä finländare-identiteetin nostaminen on mielestäni oleellinen osa pakollisen ruotsin takana olevaa työtä.

Ja lopuksi päästään puhumaan suomalaisesta identiteettipolitiikasta ja identiteettityöstä ja päästään suomalaisuuden mosaiikin äärelle. Tätä tietä siis etsitään tässäkin keskustelussa.

Lue lisää

Olen suurin piirtein samaa mieltä kaikesta kirjoittamastasi. Identiteettejä meillä on monenlaisia, ne muuttuvat ja risteytyvät yksilöilläkin. Ajatus yhdestä monoliittisestä identiteetistä ei ole realistinen eikä tavoiteltava. Muuten: tässä keskustelussa on ollut hiljainen premissi, että identiteetit kytkeytytisivät yksilökohtaisesti vain yhteen kieleen. Tietenkin meiltä löytyy jo suuri joukko ihmisiä, jotka ovat omaksuneet sekä suomen että ruotsin äidinkielenomaisesti kaksikielisissä perheissä. Moni heistä kokee syvimmän identieettinsä kaksikieliseksi.

- "Tämän vuoksi minulle ja monelle muulle on heitetty, etteivät ruotsia osaamattomat läheisemme ole finländereitä vaan pelkkiä finnareita." Tällaiset heitot tuntuvat minusta käsittämättömiltä. Jokaiselle ruotsinkieliselle suomalaiselle on itsestään selvyys, että suomenkielisetkin kuluvat sanan "finländare" piiriin.

fred.karlsson kirjoitti:

Olen suurin piirtein samaa mieltä kaikesta kirjoittamastasi. Identiteettejä meillä on monenlaisia, ne muuttuvat ja risteytyvät yksilöilläkin. Ajatus yhdestä monoliittisestä identiteetistä ei ole realistinen eikä tavoiteltava. Muuten: tässä keskustelussa on ollut hiljainen premissi, että identiteetit kytkeytytisivät yksilökohtaisesti vain yhteen kieleen. Tietenkin meiltä löytyy jo suuri joukko ihmisiä, jotka ovat omaksuneet sekä suomen että ruotsin äidinkielenomaisesti kaksikielisissä perheissä. Moni heistä kokee syvimmän identieettinsä kaksikieliseksi.

- "Tämän vuoksi minulle ja monelle muulle on heitetty, etteivät ruotsia osaamattomat läheisemme ole finländereitä vaan pelkkiä finnareita." Tällaiset heitot tuntuvat minusta käsittämättömiltä. Jokaiselle ruotsinkieliselle suomalaiselle on itsestään selvyys, että suomenkielisetkin kuluvat sanan "finländare" piiriin.

Lue lisää

Voi olla, että kielikeskustelu meillä on kauttaaltaan käsittämätöntä. Itselleni se on avannut aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen.

Ihmiset muotoilevat aika hurjia maailmankuvia selittääkseen nykyistä kielitilannetta. Kannattaa lukea HBL:n keskusteluja.

Eivätkä vain tavikset tee näin vaan nimenomaan merkittävät vaikuttajat. Esimerkiksi demareissa vaikuttava filosofian tohtori, yliopiston lehtori, dosentti ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi:

"Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus ruotsin kielen oppimiseen. Valinnaisuuden lisääminen kouluissa johtaa helposti heikompien oppilaiden tulosten heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen."

Finländarille pakollinen ruotsi on "oikeus", suomalaiselle mysteerio.

Kun valtiomiehet, nobelistit ja filosofit muotoilevat ajatuksensa tähän malliin, ei oikein tohdi olettaa, että he valehtelevat itselleen ja muille tarkoitushakuisesti. Heillä on "norden-identiteetti" ja siihen liittyy kokemus ruotsin kielestä ja skandinaavisuudesta osana "meitä".

Tätä maailmankuvaa kantaa finländare-puhe. Tämä on ongelma!

Professori Rostila on blogissaan kirjoittanut tähän ketjuun sopivan tekstin
http://ilmarirostila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89325-kansalliskielivaltion-varjossa-3-–-onko-suomea-puhuva-kansa-olemassa:

--- valtaapitävät tarvitsevat Suomessa erityistä kansalliskieli –oppia, joka koskee syntyperäisen suomalaisen kielellistä yleissivistystä “maamme rajojen sisäpuolella”. Tähän opin kehittelyyn erikoistunut [Åbo Akademin professori ja nyt uuden RKP:n oikeusministerin oikeusministeriöön kutsuma] Suksi esittää, että perustuslaista seuraa kansalaiselle erityinen kansalliskieliä koskevan sivistyksen velvoite. Tämä velvollisuus koskee kielten osaamista ja niiden aseman ymmärtämistä. (Lisäksi perustuslaista seuraisi kansalaiselle myös velvoite osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa.)

Jos siis on laiminlyönyt tämän "velvoitteen", on ymmärrettävää, että kansalliskieliopin ja finländare puheen piirissä ei voi omata aitoa suomalaisuutta.

Tämän vuoksi kielikeskusteluissa mielestäni puhumme toistemme ohi.

Se, että suomenkielisten ympäristö on nyt monikielistynyt ja perheissä on pajon kaksikielisiä lapsia muilla yhdistelmillä kuin suomi ruotsi, ei ole päässyt muuttamaan tilannetta. Edelleenkin "suomalaisuus" voi virallisen liturgian mukaan toteutua vain opiskelemalla kaksi kansalliskieltämme.

30 kirjoitti:

Voi olla, että kielikeskustelu meillä on kauttaaltaan käsittämätöntä. Itselleni se on avannut aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen.

Ihmiset muotoilevat aika hurjia maailmankuvia selittääkseen nykyistä kielitilannetta. Kannattaa lukea HBL:n keskusteluja.

Eivätkä vain tavikset tee näin vaan nimenomaan merkittävät vaikuttajat. Esimerkiksi demareissa vaikuttava filosofian tohtori, yliopiston lehtori, dosentti ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi:

"Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus ruotsin kielen oppimiseen. Valinnaisuuden lisääminen kouluissa johtaa helposti heikompien oppilaiden tulosten heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen."

Finländarille pakollinen ruotsi on "oikeus", suomalaiselle mysteerio.

Kun valtiomiehet, nobelistit ja filosofit muotoilevat ajatuksensa tähän malliin, ei oikein tohdi olettaa, että he valehtelevat itselleen ja muille tarkoitushakuisesti. Heillä on "norden-identiteetti" ja siihen liittyy kokemus ruotsin kielestä ja skandinaavisuudesta osana "meitä".

Tätä maailmankuvaa kantaa finländare-puhe. Tämä on ongelma!

Professori Rostila on blogissaan kirjoittanut tähän ketjuun sopivan tekstin
http://ilmarirostila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89325-kansalliskielivaltion-varjossa-3-–-onko-suomea-puhuva-kansa-olemassa:

--- valtaapitävät tarvitsevat Suomessa erityistä kansalliskieli –oppia, joka koskee syntyperäisen suomalaisen kielellistä yleissivistystä “maamme rajojen sisäpuolella”. Tähän opin kehittelyyn erikoistunut [Åbo Akademin professori ja nyt uuden RKP:n oikeusministerin oikeusministeriöön kutsuma] Suksi esittää, että perustuslaista seuraa kansalaiselle erityinen kansalliskieliä koskevan sivistyksen velvoite. Tämä velvollisuus koskee kielten osaamista ja niiden aseman ymmärtämistä. (Lisäksi perustuslaista seuraisi kansalaiselle myös velvoite osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa.)

Jos siis on laiminlyönyt tämän "velvoitteen", on ymmärrettävää, että kansalliskieliopin ja finländare puheen piirissä ei voi omata aitoa suomalaisuutta.

Tämän vuoksi kielikeskusteluissa mielestäni puhumme toistemme ohi.

Se, että suomenkielisten ympäristö on nyt monikielistynyt ja perheissä on pajon kaksikielisiä lapsia muilla yhdistelmillä kuin suomi ruotsi, ei ole päässyt muuttamaan tilannetta. Edelleenkin "suomalaisuus" voi virallisen liturgian mukaan toteutua vain opiskelemalla kaksi kansalliskieltämme.

Lue lisää

Muuten aivan samoin ruotsinkielisillä palstoilla ehdollistetaan käsite "nordbo". "Finnari" ei myöskään synny "nordboriksi" vaan hän tarvitsee siihen ruotsin.

Missä muualla maan pääväestö ei kuulu omaan kansaansa tai omaan maailmankolkkaansa ilman pitkää koulutusohjelmaa?

21 kirjoitti:

Muuten aivan samoin ruotsinkielisillä palstoilla ehdollistetaan käsite "nordbo". "Finnari" ei myöskään synny "nordboriksi" vaan hän tarvitsee siihen ruotsin.

Missä muualla maan pääväestö ei kuulu omaan kansaansa tai omaan maailmankolkkaansa ilman pitkää koulutusohjelmaa?

Lue lisää

Rohkenen olla eri mieltä. Ruotsi, Norja ja Tanska muodostavat Skandinavian, ne Suomi = Norden. Jokainen suomalainen on siis "nordbo", osasi sitten jotain skandinaavista kieltä tai ei.

fred.karlsson kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä. Ruotsi, Norja ja Tanska muodostavat Skandinavian, ne Suomi = Norden. Jokainen suomalainen on siis "nordbo", osasi sitten jotain skandinaavista kieltä tai ei.

Lue lisää

Tietysti teoriassa - vaan näissä keskusteluissa meille muistutetaan, ettei pelkällä suomella voi olla "nordbo".

fred.karlsson kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä. Ruotsi, Norja ja Tanska muodostavat Skandinavian, ne Suomi = Norden. Jokainen suomalainen on siis "nordbo", osasi sitten jotain skandinaavista kieltä tai ei.

Lue lisää

Hyvä Fred Karlsson.
Vaikutat ihan järkevältä suomenruotsalaiselta, jonka kanssa voi argumentoida.

Itse sanon seuraavaa:
Minä olen suomenkielinen suomalainen; minun identiteettini on 100 % suomenkielisen suomalaisen, eikä siihen kuulu mitenkään suomenruotsalaisuus.

Ruotsinmurre, mitä puhutte, on vieras kieli siinä missä muutkin.

Norden on vain maantieteellinen käsite; mitään muuta yhteistä siinä ei ole.

Ruotsalaismiehitys päättyi 1809, onneksi meille suomenkielisille. Vielä on tämä viimeinen jäänne, pakkoruotsi poistettava ja ruotsinkieli muutettava viralliseksi vähemmistökieleksi.

Kuvitteletteko todella, että te 5% marginaalikielen puhujat olette todellakin tulevaisuudessa samalla viivalla 90% kielienemmistön kanssa ?

Patriootti kirjoitti:

Hyvä Fred Karlsson.
Vaikutat ihan järkevältä suomenruotsalaiselta, jonka kanssa voi argumentoida.

Itse sanon seuraavaa:
Minä olen suomenkielinen suomalainen; minun identiteettini on 100 % suomenkielisen suomalaisen, eikä siihen kuulu mitenkään suomenruotsalaisuus.

Ruotsinmurre, mitä puhutte, on vieras kieli siinä missä muutkin.

Norden on vain maantieteellinen käsite; mitään muuta yhteistä siinä ei ole.

Ruotsalaismiehitys päättyi 1809, onneksi meille suomenkielisille. Vielä on tämä viimeinen jäänne, pakkoruotsi poistettava ja ruotsinkieli muutettava viralliseksi vähemmistökieleksi.

Kuvitteletteko todella, että te 5% marginaalikielen puhujat olette todellakin tulevaisuudessa samalla viivalla 90% kielienemmistön kanssa ?

Lue lisää

Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä. Suomi oli silloisen Ruotsin valtakunnan täysiarvoinen maakunta, kansanedustus toimi, suomalaisia ei kyyditetty, vangittu tai sorrettu, jne.

Suomen eduskunnan (suuri suomenkielinen) enemmistö päättää myös kieliasiat. Kyllä eduskunnan päätökset minulle kelpaavat.

fred.karlsson kirjoitti:

Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä. Suomi oli silloisen Ruotsin valtakunnan täysiarvoinen maakunta, kansanedustus toimi, suomalaisia ei kyyditetty, vangittu tai sorrettu, jne.

Suomen eduskunnan (suuri suomenkielinen) enemmistö päättää myös kieliasiat. Kyllä eduskunnan päätökset minulle kelpaavat.

Lue lisää

"Suomen eduskunnan (suuri suomenkielinen) enemmistö päättää myös kieliasiat. Kyllä eduskunnan päätökset minulle kelpaavat."

Todellisuudessahan näin ei ole. Kielipolitiikka on kokonaan RKP:n ja folktingetin lobbareiden hallussa. Tämä on se alue, jossa kansanvalta kaikkein vähiten toimii - Jos tämän haluaa kieltää, sulkee silmät todellisuudelta.

fred.karlsson kirjoitti:

Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä. Suomi oli silloisen Ruotsin valtakunnan täysiarvoinen maakunta, kansanedustus toimi, suomalaisia ei kyyditetty, vangittu tai sorrettu, jne.

Suomen eduskunnan (suuri suomenkielinen) enemmistö päättää myös kieliasiat. Kyllä eduskunnan päätökset minulle kelpaavat.

Lue lisää

"Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä."

Kielellinen ruotsalaismiehitys kyllä oli ja vallitsi, niin voidaan sanoa. Se jopa opportunistisesti hyväksyttiin, siihen alistuttiin ja mukauduttiin hyödyn vuoksi, kuten Porthan kirjoittaa ruotsiksi 1793 (Suomen kansalliskirjallisuus V, 192): "Kaikki, jotka kasvatetaan virkamiehiksi ja joita opetetaan julkisissa kouluissa, harjoitetaan ymmärtämään ja puhumaan ruotsia, eikä kukaan katso olevan syytä valittaa sen johdosta enempää kuin latinan kielen opettamisesta niille, jotka astuvat oppineeseen säätyyn."

Samaan hengenvetoon Porthan kirjoittaa osoittelevasti myös näin: "On aivan tuskastuttavaa vertailla ulkomaalaisia, jotka valtakuntaan siirtyessään saavat ahdisteluitta säilyttää kielensä, antaa lapsilleen omakielisen opetuksen, pitää sillä jumalanpalveluksensa jne., synnynnäisiin kansalaisiin, jotka eivät saa nauttia samoja oikeuksia."

Synnynnäiset suomenkieliset kansalaiset eivät saaneet nauttia omakielisestä opetuksesta eivätkä aina omakielisestä jumalanpalveluksestakaan. Sepä harmitti Porthania aiheuttaen tuskastumisen, vaikka opportunistisesti joutuikin hyväksymään virkamiesten kasvattamisen ruotsin kielen taitoisiksi kielellisen miehityksen alaisuudessa.

Nettisuom. (-fenno) kirjoitti:

"Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä."

Kielellinen ruotsalaismiehitys kyllä oli ja vallitsi, niin voidaan sanoa. Se jopa opportunistisesti hyväksyttiin, siihen alistuttiin ja mukauduttiin hyödyn vuoksi, kuten Porthan kirjoittaa ruotsiksi 1793 (Suomen kansalliskirjallisuus V, 192): "Kaikki, jotka kasvatetaan virkamiehiksi ja joita opetetaan julkisissa kouluissa, harjoitetaan ymmärtämään ja puhumaan ruotsia, eikä kukaan katso olevan syytä valittaa sen johdosta enempää kuin latinan kielen opettamisesta niille, jotka astuvat oppineeseen säätyyn."

Samaan hengenvetoon Porthan kirjoittaa osoittelevasti myös näin: "On aivan tuskastuttavaa vertailla ulkomaalaisia, jotka valtakuntaan siirtyessään saavat ahdisteluitta säilyttää kielensä, antaa lapsilleen omakielisen opetuksen, pitää sillä jumalanpalveluksensa jne., synnynnäisiin kansalaisiin, jotka eivät saa nauttia samoja oikeuksia."

Synnynnäiset suomenkieliset kansalaiset eivät saaneet nauttia omakielisestä opetuksesta eivätkä aina omakielisestä jumalanpalveluksestakaan. Sepä harmitti Porthania aiheuttaen tuskastumisen, vaikka opportunistisesti joutuikin hyväksymään virkamiesten kasvattamisen ruotsin kielen taitoisiksi kielellisen miehityksen alaisuudessa.

Lue lisää

Löytyisikö linkkiä tähän Porthanin tekstiin?

28 kirjoitti:

Löytyisikö linkkiä tähän Porthanin tekstiin?

Alkuperäisen digitoidun tekstin osoite on: http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=14&id=409016&pageFrame_currPage=2

Suomeksi se on teoksessa Suomen kansalliskirjallisuus V, sivu 192.

fred.karlsson kirjoitti:

Muuten ok mitä sanot, mutta eihän täällä sentään ollut ruotsalaismiehitystä. Suomi oli silloisen Ruotsin valtakunnan täysiarvoinen maakunta, kansanedustus toimi, suomalaisia ei kyyditetty, vangittu tai sorrettu, jne.

Suomen eduskunnan (suuri suomenkielinen) enemmistö päättää myös kieliasiat. Kyllä eduskunnan päätökset minulle kelpaavat.

Lue lisää

Suomi; öst-land, oli "maakunta" jota kupattiin armotta; kaikki terva mm vietiin Tukholman kautta.
Ruotsin hullut kuninkaat käyttivät kaiken saataviila olevat suomenkieliset talonpojat valloitussodissaan. On hyvä muistaa, miten sota päättyi 1809.

Suomenkielellä ei ollut MITÄÄN virallista asemaa tuolloin vaikka tuolloinkin Suomi oli yil 80 % suomenkielinen.

Suomenmaata jaettiin Ruotsin hullujen kuninkaiden vasallien alusmaiksi.

On naivia väittää, ettei kyse ollut Suomen miehittämisestä.

Minullekin kelpaa eduskunnan päätökset; kuten pakkoruotsin poisto YO:sta, jota rkp nyt vimmatusti pyrkii ajamaan takaisin, mutta ei onnistu.

Ruotsinkielen murteen säilymisestä vastaatte yksin te ns suomen ruotsalaiset.
Jos kielenne vaatii tekohengitystä, se ei ole elinkelpoinen.

"Elävä kaksikielisyys" on mauton vitsi, mutta tokihan fanaattisten rkp:sten, Freudenthalin hengessä, on siitä pidettävä kiinni.

Luin tuon folktingetin propagandalehtisen " ruotsinkielisenä Suomessa".
Propagandalehtinen täynnä vääristelyjä ja valheita, ei sumuta suomenkielistä.

Kyllä eduskunnan päätökset kelpaavat silloinkin, kun pakkoruotsista tehdään täysin vapaaehtoinen. Perustuslakiin se ei vaadi muutosta.

Nettisuom. (-fenno) kirjoitti:

Alkuperäisen digitoidun tekstin osoite on: http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=14&id=409016&pageFrame_currPage=2

Suomeksi se on teoksessa Suomen kansalliskirjallisuus V, sivu 192.

Lue lisää

kiitos!

Kolla debatten
http://hbl.fi/i-dag/2012-08-30/mikael-sjovall-det-kollektiva-minnet

Mistä olet päätellyt, ettei suomenkielisissä kouluissa käytäisi tiiviisti läpi maamme historiaa ennen vuotta 1809.

Kuutosella ja seiskalla tämä osuus käydään varsin perusteellisesti läpi. Tuttavaperheiden lapset voivat varmasti näyttää kirjojaan.

lue ja ihmettele kirjoitti:

Mistä olet päätellyt, ettei suomenkielisissä kouluissa käytäisi tiiviisti läpi maamme historiaa ennen vuotta 1809.

Kuutosella ja seiskalla tämä osuus käydään varsin perusteellisesti läpi. Tuttavaperheiden lapset voivat varmasti näyttää kirjojaan.

Lue lisää

Olen yrittänyt korjata tätä ruotsinkielisten hellimää väärinkäsitystä, ettei suomalaisissa kouluissa luettaisi Ruotsin ajan historiaa - turhaan. Olen kirjoittanut lukuisia kertoja jopa yläkoulun opetussisällöt näihin keskusteluihin - turhaan. Kaikki suomenkielisten koulujen oppilaat opiskelevat Ruotsin vallan aikaa tosi tarkkaan peruskoulussa.

Koko tarina siitä, ettei suomalaiskouluissa luettaisi Ruotsin vallan ajasta on myytti. Se on lähtenyt siitä, että lukion pakollisten kurssien joukossa ei Suomen varhaista historiaa enää erikseen ole - eikä tarvitse ollakaan.

Lukiossa on neljä pakollista kurssia:

HI1 Historian kehitys kivikaudesta nykypäivään ympäristö-, talous- ja sosiaalihistorian näkökulmasta. Painopiste on yleiseurooppalaisessa kehityksessä, jota täydennetään soveltuvissa kohdissa Suomen historian ilmiöillä.

HI2 "Eurooppalainen ihminen" eli maanosamme kulttuurihistoriaa käsittelevä kokonaisuus, jonka sisällöissä kulttuurin kehitys- sekä muutos- ja murroskaudet tulevat tarkastelun kohteiksi.

HI3 "Kansainväliset suhteet" on kansainvälisen politiikan analyysikurssi, joka tutustuttaa opiskelijat 1800- ja 1900-luvun kansainvälispoliittisiin tapahtumiin ja ilmiöihin.

HI4 "Suomen historian käännekohtia" keskittyy Suomen historian merkittävimpiin tapahtumiin ja ilmiöihin 1800- ja 1900-luvulla.

Toinen valtakunnallisista syventävistä kursseista on sitten humanistien rakastama

HI5 Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan

Lukion kurssimäärä on siksi suuri, ettei tämän kurssin pakollisuus ole mielestäni perusteltua - mutta mielettömän mielenkiintoinenhan se on.

Koulukohtaisena saattaa olla kurssi esim. Viron historiasta, niin ikään huippumielenkiintoista.

Ehkä seuraavassa opetussuunnitelmassa neljä pakollista kurssia valitaan toisin - mutta ei tämä nykyinen asetelma ole erityisen huono. Joka tapauksessa lukiossa on vain osa puolet ikäluokasta, oleellista on peruskoulun tarjoama kuva Suomen historiasta.

"ns sinikeltaisien lasien lävitse"
No ei toki, joskaan ei sinivalkoistenkaan - paremminkin värittämättömien. Niillä kun näkee kirkkaimmin.

" svenska talandä bättre folk " asennetta
Myönnetään, jonkin verran sitä on edelleen.

"ohituskaistat korkeakoulutukseen"
Ei oikeasti, kiintiöt ovat RUOTSIA TAITAVILLE, ei ruotsinkielisille.

"alueellisesti lokalisoitunut kielivähemmistö ?
Ihan hyvä kuvaus. Ehkä tuhatvuotinen läsnäolo lisäksi.

" OIKEUDEKSEEN vaatia sitä, että yli 90% palvelee teitä tuolla ruotsinkielen murteella!"
Jokainen voi vaatia mitä tahansa, vaikkapa suomenruotsalaisten uudelleen asuttamista kuuhun, mutta eduskunta päättää. En itse pidä palveluun vetoamista hyvänä argumenttina kielenopetuskeskustelussa.

"Ennemmin tai myöhemmin Suomesta tulee, kuten muutkin Pohjoismaat, virallisesti yksikielinen ja ruotsinkielestä tulee ns vähemmistökieli."
Minäkin luulen näin käyvän.

fred.karlsson kirjoitti:

"ns sinikeltaisien lasien lävitse"
No ei toki, joskaan ei sinivalkoistenkaan - paremminkin värittämättömien. Niillä kun näkee kirkkaimmin.

" svenska talandä bättre folk " asennetta
Myönnetään, jonkin verran sitä on edelleen.

"ohituskaistat korkeakoulutukseen"
Ei oikeasti, kiintiöt ovat RUOTSIA TAITAVILLE, ei ruotsinkielisille.

"alueellisesti lokalisoitunut kielivähemmistö ?
Ihan hyvä kuvaus. Ehkä tuhatvuotinen läsnäolo lisäksi.

" OIKEUDEKSEEN vaatia sitä, että yli 90% palvelee teitä tuolla ruotsinkielen murteella!"
Jokainen voi vaatia mitä tahansa, vaikkapa suomenruotsalaisten uudelleen asuttamista kuuhun, mutta eduskunta päättää. En itse pidä palveluun vetoamista hyvänä argumenttina kielenopetuskeskustelussa.

"Ennemmin tai myöhemmin Suomesta tulee, kuten muutkin Pohjoismaat, virallisesti yksikielinen ja ruotsinkielestä tulee ns vähemmistökieli."
Minäkin luulen näin käyvän.

Lue lisää

"En itse pidä palveluun vetoamista hyvänä argumenttina kielenopetuskeskustelussa."

Olet ollut mukana allekirjoittamalla avoimen kirjeen Hesarissa, jossa sanotaan esimerkiksi näin:

"Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa? Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Miksi painottaa kansakunnan yhteistä kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa eikä kunnioitusta erilaisten mutta valistuneiden perheiden ja näiden lasten vapaampaa kielivalintaa kohtaan?

18 kirjoitti:

"En itse pidä palveluun vetoamista hyvänä argumenttina kielenopetuskeskustelussa."

Olet ollut mukana allekirjoittamalla avoimen kirjeen Hesarissa, jossa sanotaan esimerkiksi näin:

"Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa? Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Miksi painottaa kansakunnan yhteistä kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa eikä kunnioitusta erilaisten mutta valistuneiden perheiden ja näiden lasten vapaampaa kielivalintaa kohtaan?

Lue lisää

"Miksi painottaa kansakunnan yhteistä kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa"

En suurennuslasillakaan löydä alkuperäistekstistä sanaa "yhteistä". Siinähän sanotaan: "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa."

Opetus: lue alkuperäisteksti tarkkaan, siteeraa oikein.

fred.karlsson kirjoitti:

"ns sinikeltaisien lasien lävitse"
No ei toki, joskaan ei sinivalkoistenkaan - paremminkin värittämättömien. Niillä kun näkee kirkkaimmin.

" svenska talandä bättre folk " asennetta
Myönnetään, jonkin verran sitä on edelleen.

"ohituskaistat korkeakoulutukseen"
Ei oikeasti, kiintiöt ovat RUOTSIA TAITAVILLE, ei ruotsinkielisille.

"alueellisesti lokalisoitunut kielivähemmistö ?
Ihan hyvä kuvaus. Ehkä tuhatvuotinen läsnäolo lisäksi.

" OIKEUDEKSEEN vaatia sitä, että yli 90% palvelee teitä tuolla ruotsinkielen murteella!"
Jokainen voi vaatia mitä tahansa, vaikkapa suomenruotsalaisten uudelleen asuttamista kuuhun, mutta eduskunta päättää. En itse pidä palveluun vetoamista hyvänä argumenttina kielenopetuskeskustelussa.

"Ennemmin tai myöhemmin Suomesta tulee, kuten muutkin Pohjoismaat, virallisesti yksikielinen ja ruotsinkielestä tulee ns vähemmistökieli."
Minäkin luulen näin käyvän.

Lue lisää

""ohituskaistat korkeakoulutukseen"
Ei oikeasti, kiintiöt ovat RUOTSIA TAITAVILLE, ei ruotsinkielisille.""

Käytännössä sama asia. Tähän ei sitten pidä suomenkieliselle suomalaiselle röyhkeästi vastata, että "mikset opetellut ruotsia". Omassa maassaan asuvalla suomalaisella ei pitäisi olla mitään velvoitetta hallita vähemmistön kieltä, että voisi opiskella. Opiskelu vaatii hyvää kielitaitoa ja monikaan suomalainen ei ruotsia erityisen hyvin osaa.

Tehdään yliopistoista venäjänkielisiä ja sanotaan etteivät ne ole venäläisille, vaan kaikenkieliset saavat hakea.

fred.karlsson kirjoitti:

"Miksi painottaa kansakunnan yhteistä kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa"

En suurennuslasillakaan löydä alkuperäistekstistä sanaa "yhteistä". Siinähän sanotaan: "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa."

Opetus: lue alkuperäisteksti tarkkaan, siteeraa oikein.

Lue lisää

Kysymys oli aito.

Sana "yhteinen" ei ollut oleellinen, eikä tulkintani ylipäätään. Oleellista on se, että viestinne jäi hämäräksi - mutta sen sanavalintojen perusteella identiteettipolitiikkaan vetoaminen oli kirjoittajien mielestä "hyvä argumentti kielenopetuskeskustelussa".

Mitä oikeastaan halusitte sanoa?

6 kirjoitti:

Kysymys oli aito.

Sana "yhteinen" ei ollut oleellinen, eikä tulkintani ylipäätään. Oleellista on se, että viestinne jäi hämäräksi - mutta sen sanavalintojen perusteella identiteettipolitiikkaan vetoaminen oli kirjoittajien mielestä "hyvä argumentti kielenopetuskeskustelussa".

Mitä oikeastaan halusitte sanoa?

Lue lisää

Vielä - tämä ei ole oikea palsta kirjoittaa omalla nimellä. Tästä teemasta voimme jatkaa joukolla anonyymejä nikkejä. Asia on tärkeä, nimet eivät. Nimet sitovat meitä kirjoittamaan oman roolimme mukaisesti. Nimellä kirjoitettuja viestejä voidaan siteerata vielä vuosien kuluttua, sellainen rajoittaa. Nyt olisi vapaamman vuoropuhelun aika.

galsten kirjoitti:

""ohituskaistat korkeakoulutukseen"
Ei oikeasti, kiintiöt ovat RUOTSIA TAITAVILLE, ei ruotsinkielisille.""

Käytännössä sama asia. Tähän ei sitten pidä suomenkieliselle suomalaiselle röyhkeästi vastata, että "mikset opetellut ruotsia". Omassa maassaan asuvalla suomalaisella ei pitäisi olla mitään velvoitetta hallita vähemmistön kieltä, että voisi opiskella. Opiskelu vaatii hyvää kielitaitoa ja monikaan suomalainen ei ruotsia erityisen hyvin osaa.

Tehdään yliopistoista venäjänkielisiä ja sanotaan etteivät ne ole venäläisille, vaan kaikenkieliset saavat hakea.

Lue lisää

Kiintiöitä on vain muutamilla aloilla, joita ei ole ruotsinkielisessä Åbo Akademissa. Näillä aloilla suomenkielinen voi tietenkin ensisijaisesti pyrkiä suomenkieliselle puolelle, mutta halutessaan ja ruotsia osatessaan myös ruotsia taitavien kiintiöön. Åbo Akademissa muuten opiskelee paljon suomenkielisiä, kymmeniä prosentteja.

fred.karlsson kirjoitti:

Kiintiöitä on vain muutamilla aloilla, joita ei ole ruotsinkielisessä Åbo Akademissa. Näillä aloilla suomenkielinen voi tietenkin ensisijaisesti pyrkiä suomenkieliselle puolelle, mutta halutessaan ja ruotsia osatessaan myös ruotsia taitavien kiintiöön. Åbo Akademissa muuten opiskelee paljon suomenkielisiä, kymmeniä prosentteja.

Lue lisää

Ruotsinkielinen Obs. 15.12.2011 käsitteli ruotsinkielisten opiskelijoiden "alisuoriutumista"

Keskustelun aloittajana toimii turkulainen geologian professori, joka opettaa sekä Åbo Akademissa että Turun yliopistossa, ruotsiksi ja suomeksi. Hänen kokemuksensa mukaan ero erikielisten opiskelijoiden välillä on suuri.

Suomenkieliset opiskelijat ovat määrätietoisia ja aloittavat opinnot ripeästi. Heidän tuloksensa asettuvat Gaussin käyrän mukaan: vähän heikkoja, paljon keskitasoisia, vähän huippuja.

Ruotsinkielisten puolella Gaussin käyrä on kääntynyt päälaelleen: paljon heikkoja, vähän keskitasoa ja taas paljon hyviä.

Ohjelmassa pohdittiin, mistä ero voisi johtua. Ruotsinkieliset opiskelijat eivät tunnistaneet eroa, mutta pitivät mahdollisena, että nimenomaan helppous päästä jatkoon ruotsinkielisellä puolella vähentää motivaatiota opiskella - paikka, jonka puolesta ei ole tehty paljon töitä, ei houkuta panostamaan. Opiskelijat myös puhuivat, että opiskelijaelämä ruotsiksi on erilaista kuin suomeksi, laajemmat joukot ovat aktiivisia ja tämä rokottaa opiskelua.

Professori itse puhuu alisuoriutumisesta. Hän ei halua puhua laiskuudesta vaan toivoo sosiologien tarttuvan aiheeseen. Hän tunnistaa itsekin olleensa tietoisesti alisuoriutuva opiskelija aluksi, panosti musiikkiin opiskelun sijaan.

Tämä teema ei suoraan kuulu vapaan kielivalinnan piiriin, mutta se on osa kielipolitiikan kokonaiskuviota. Kannattaa mietiiä, mitä helpompi jatkoonpääsy ruotsinkielisille ja heidän maineelleen tosiasiassa tekee.

Olisiko ratkaisu sitten se, että myös suomenkielisten ja maahanmuuttajien kynnystä suosituihin opintoihin madalletaan ja esimerkiksi englanninkielistä koulutusta yhteistyössä muiden maiden yliopistojen ja verkkoyliopistojen avulla lisätään.

Annetaan RKP:n itse sanoa mitä mieltä siellä ollaan identiteettiasioista, minä puolestani olen mm. tätä mieltä:

- supisuomalainen (eli "nettifennojen"?) identiteetti on olemassa, ilman pakollista (tai vapaaehtoista) ruotsia ja joidenkuiden mielestä myös ilman maahantulokkaita (tämä identiteetti on toki vuosisatojen varrella saanut vahvoja vaikutteita monesta suunnasta);
- on olemassa suomenkielisten suomalaisten identiteetti, johon suomenruotsalaisetkin kuuluvat ja jolla on usein pohjoismainen ulottuvuus;
- on olemassa ruotsinkielisten suomalaisten inklusiivinen suomalainen identiteetti, johon suomenkielisetkin kuuluvat;
- on olemassa ruotsinkielisten suomalaisten (suomen)ruotsalaisuutta painottava identiteetti, "hurrarna", ääritapauksena "itäruotsalaiset";
- on olemassa luontaisesti kaksikielisten suomalaisten identiteetti, jonka yleisin olomuoto perustuu kielipariin ruotsi-suomi;
- monille maahantulokkaille kehittyy niille ominainen hybridi-identiteetti, johon kuuluu osia suomalaisuudestakin, toisilla hyvinkin vahvasti;
- edellä sanotusta seuraa, ettei ole olemassa mitään yhtä monoloiittista "suomalaista identiteettiä";
- yksilöllä voi olla useita identiteettejä (multippeleita identiteettejä), esim. tilanteesta riippuen;
- yksilön identifioituminen voi kehittyä ja muuttua elämän varrella.

fred.karlsson kirjoitti:

Annetaan RKP:n itse sanoa mitä mieltä siellä ollaan identiteettiasioista, minä puolestani olen mm. tätä mieltä:

- supisuomalainen (eli "nettifennojen"?) identiteetti on olemassa, ilman pakollista (tai vapaaehtoista) ruotsia ja joidenkuiden mielestä myös ilman maahantulokkaita (tämä identiteetti on toki vuosisatojen varrella saanut vahvoja vaikutteita monesta suunnasta);
- on olemassa suomenkielisten suomalaisten identiteetti, johon suomenruotsalaisetkin kuuluvat ja jolla on usein pohjoismainen ulottuvuus;
- on olemassa ruotsinkielisten suomalaisten inklusiivinen suomalainen identiteetti, johon suomenkielisetkin kuuluvat;
- on olemassa ruotsinkielisten suomalaisten (suomen)ruotsalaisuutta painottava identiteetti, "hurrarna", ääritapauksena "itäruotsalaiset";
- on olemassa luontaisesti kaksikielisten suomalaisten identiteetti, jonka yleisin olomuoto perustuu kielipariin ruotsi-suomi;
- monille maahantulokkaille kehittyy niille ominainen hybridi-identiteetti, johon kuuluu osia suomalaisuudestakin, toisilla hyvinkin vahvasti;
- edellä sanotusta seuraa, ettei ole olemassa mitään yhtä monoloiittista "suomalaista identiteettiä";
- yksilöllä voi olla useita identiteettejä (multippeleita identiteettejä), esim. tilanteesta riippuen;
- yksilön identifioituminen voi kehittyä ja muuttua elämän varrella.

Lue lisää

Kiitos, tässä on hyvä perusta mosaiikille nimeltä suomalainen identiteetti.

Mutta miten identiteettimosaiikki ja kieltenopetuksen linjaukset nivoutuvat yhteen?

Olet ollut allekirjoittamassa avointa kirjettä, jossa mm. todetaan: "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Mitä tämä tarkoitti? Tukea vapaammalle kielivalinnalle kunkin identiteetin mukaan vai jotain muuta?

17 kirjoitti:

Kiitos, tässä on hyvä perusta mosaiikille nimeltä suomalainen identiteetti.

Mutta miten identiteettimosaiikki ja kieltenopetuksen linjaukset nivoutuvat yhteen?

Olet ollut allekirjoittamassa avointa kirjettä, jossa mm. todetaan: "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Mitä tämä tarkoitti? Tukea vapaammalle kielivalinnalle kunkin identiteetin mukaan vai jotain muuta?

Lue lisää

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

Vastaat nyt kielivalintaan yleensä. Minua kiinnostaa se, mitä se mystinen avoin kirje yritti viestittää - erityisesti tuo lainaamani kappale.

Pakkoruotsi lisää poikien syrjäytymisriskiä. Katsohan suuri osa kielivaikeuksista kasaantuu pojille. Kielivaikeudet haittaavat kielten opiskelua yleensä mutteivät useinkaan estä matemaattisloogisen puolen kehittymistä. Siksi poikien taitoprofiilissa keskimäärin kielet notkahtavat ja mafy nousee. Moni poika välttää lukiota siksi, että ruotsi on ylivoimaista jo yläkoulussa - vaikka mafy olisi kiitettävällä tasolla. Sama toistuu lukiossa. Lukiossa samalla ruotsinkurssilla istuvat lyhyttä matikkaa lukevat tytöt ja pitkää matikkaa ja fysikkaa lukevat pojat - on helppo arvata, ketkä joutuvat ruotsinkursseja uusimaan tai jättämään lukion kesken. Meillä siis pakkoruotsi toimii sekä hidastavana, rajoittavana että karsivana tekijänä. Eivät insinöörien tai monen muunkaan asiantuntijan työmarkkinat pyöri pakkoruotsin ympärillä.

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

"vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään"

Uskotko tähän?

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

Olipas raukkamaiset kommentit Karlssonilta.
Tiedät varsin hyvin, että pojat osaavat englantia, koska oppivat sen tietokoneiltaan. Kieliopetuksen tulevaisuus on nimenomaan internetissä koneilla, ei liitutauluopetuksessa.
Mutta pakkoruotsista pojat eivät ole innostuneet sen 40 vuoden aikana, jolloin pakko on ollut peruskoulussa, lukiossa... 40 vuotta, etkä ole , Karlsson siellä HY:ssä korvaasi lotkauttanut, et sormeasi nostanut kielivapauden eteen, nyt kehtaat tulla tänne tekopyhänä letkauttelemaan. Aikasi on mennyt mukavasti Rkp:n suojeluksessa.

Toinen raukkamaisuus on tuo aivan puhdasoppinen rkp-läinen "pelko", jota sormi poskella ja silmät ymmyrkäisinä muka pelkäät, että hei!suomenruotsalaisten asema paranee, mitä vähemmän suomenkieliset osaavat ruotsia, nyt kipin kapin ruotsia lukemaan....
Ei tulevaisuudessa ole niin, että kaikki suomen virat ovat ruotsinkielisten hallussa. Ruotsinkielisetkö kaikki tämän maan työt tekevät? Uusi Etelä-Afrikka häämöttää? Ei se niin mene, vaan mitä vähemmän koululaiset osaavat ruotsia, sitä enemmän lasketaan vaatimuksia eli rukataan Gaussin käyrää nätimmäksi, annetaan puolelle pojista armovitonen, kuin pakkovenäjän aikaan Kekkoselle. Ja mitä vähemmän aikuiset ihmiset osaavat ruotsia, sitä enemmän virkojen ja toimien vaatimuksia ruotsin suhteen alennetaan. Jo nyt ne ovat hyvin alhaalla, muutama kurssi työaikana on lepoa, mutta ei siinä kukaan oli. Oululaiset virkamiehethän tämän tietävät; vuosi ei riittänyt Rkp:lle, joka laittoi Jonkan sanomaan, että "koskaan eivät oululaiset virkamiehet opi niin hyvää ruotsia, että voisivat palvella kokkolalaisia kaksikielisiä."Vaan viroissa ne samat henkilöt siellä Oulussakiin edelleen ovat, ei niitä ole kukaan ruotsinkielisen mennyt valtaamaan. Kas, ruotsinkielisiä kun on liian vähän tekemään kaikki tämän maan työt.

Rkp pakottaa jokaisen pääminisiterin lähettämään ainakin kerran virastoihin kirjeen, jossa vaativat virkamiehiä puhumaan ruotsia ja palvelemaan sillä ruotisnkielisiä. Jokainen kirje menee mappi Ö:hön ellei vessapaperista ole pulaa.
Sama teatteri jatkuu vuodesta toiseen, hallituksesta toiseen.

Eikö sinulla, Karlssonn, pistä luonto vastaan sen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi, joka vallitsee, kun ruotsinkieliset saavat, kuten sanot, "sitä suuremman edun"?

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

"Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat."

Siksipä koulutuksen ja virkakoneiston pakkoruotsi on poistettava. Ruotsissa suuren enemmistön pakkosuomi olisi valtava etu pienelle suomenkieliselle vähemmistölle, mutta sietämätön rasite enemmistökielisille. RKP vartioi raivokkaasti tätä vähemmistölle koituvaa etus Suomessa. Vertailu paljastaa Suomen tilanteen kohtuuttomuuden.

Käännöststo kirjoitti:

Olipas raukkamaiset kommentit Karlssonilta.
Tiedät varsin hyvin, että pojat osaavat englantia, koska oppivat sen tietokoneiltaan. Kieliopetuksen tulevaisuus on nimenomaan internetissä koneilla, ei liitutauluopetuksessa.
Mutta pakkoruotsista pojat eivät ole innostuneet sen 40 vuoden aikana, jolloin pakko on ollut peruskoulussa, lukiossa... 40 vuotta, etkä ole , Karlsson siellä HY:ssä korvaasi lotkauttanut, et sormeasi nostanut kielivapauden eteen, nyt kehtaat tulla tänne tekopyhänä letkauttelemaan. Aikasi on mennyt mukavasti Rkp:n suojeluksessa.

Toinen raukkamaisuus on tuo aivan puhdasoppinen rkp-läinen "pelko", jota sormi poskella ja silmät ymmyrkäisinä muka pelkäät, että hei!suomenruotsalaisten asema paranee, mitä vähemmän suomenkieliset osaavat ruotsia, nyt kipin kapin ruotsia lukemaan....
Ei tulevaisuudessa ole niin, että kaikki suomen virat ovat ruotsinkielisten hallussa. Ruotsinkielisetkö kaikki tämän maan työt tekevät? Uusi Etelä-Afrikka häämöttää? Ei se niin mene, vaan mitä vähemmän koululaiset osaavat ruotsia, sitä enemmän lasketaan vaatimuksia eli rukataan Gaussin käyrää nätimmäksi, annetaan puolelle pojista armovitonen, kuin pakkovenäjän aikaan Kekkoselle. Ja mitä vähemmän aikuiset ihmiset osaavat ruotsia, sitä enemmän virkojen ja toimien vaatimuksia ruotsin suhteen alennetaan. Jo nyt ne ovat hyvin alhaalla, muutama kurssi työaikana on lepoa, mutta ei siinä kukaan oli. Oululaiset virkamiehethän tämän tietävät; vuosi ei riittänyt Rkp:lle, joka laittoi Jonkan sanomaan, että "koskaan eivät oululaiset virkamiehet opi niin hyvää ruotsia, että voisivat palvella kokkolalaisia kaksikielisiä."Vaan viroissa ne samat henkilöt siellä Oulussakiin edelleen ovat, ei niitä ole kukaan ruotsinkielisen mennyt valtaamaan. Kas, ruotsinkielisiä kun on liian vähän tekemään kaikki tämän maan työt.

Rkp pakottaa jokaisen pääminisiterin lähettämään ainakin kerran virastoihin kirjeen, jossa vaativat virkamiehiä puhumaan ruotsia ja palvelemaan sillä ruotisnkielisiä. Jokainen kirje menee mappi Ö:hön ellei vessapaperista ole pulaa.
Sama teatteri jatkuu vuodesta toiseen, hallituksesta toiseen.

Eikö sinulla, Karlssonn, pistä luonto vastaan sen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi, joka vallitsee, kun ruotsinkieliset saavat, kuten sanot, "sitä suuremman edun"?

Lue lisää

"pojat osaavat englantia, koska oppivat sen tietokoneiltaan"

Tämä on totta.

Kielellisesti tavalliset tai lahjakkaat oppivat englannin erittäin hyvin. Mutta englannin oppivat jopa ne, joilla on kielellisiä ongelmia.

Kielen oppimisen ongelmia on tietysti monenlaisia. Jos rankasti jaetaan ongelmat kahteen ryhmään, voidaan puhua sujuvasta ja sujumattomasta lukivaikeudesta (muitakin on). Nämä ovat työnimiä.

Sujuva kielivaikeus tarkoittaa, että ihminen lukee sujuvasti, mutta tekee virheitä kirjoittaessaan. Tällöin englannin kirjoittaminen muodostuu vaikeaksi. Sujuva lukivaikeus kuitenkin treenantuu hyvin ja kohenee harjoituksella. Siksi esimerkiksi vapaa-ajalla netissä notkuva nuori treenaa itselleen kohtuullisen kielitaidon lukivaikeudesta huolimatta. Aikaahan se vie, mutta jos kieli on tärkeä ja kuluu käytössä, asia on ok.

Sujumaton kielivaikeus taas tekee lukemisen hitaaksi ja vastenmieliseksi. Näin ongelman korjautuminen on hankalampaa. Sujumattoman lukivaikeuden omaava lukee sanat yleensä kokonaisina. Tällöin englanti ei ole ongelma, mutta ruotsi on (suomi myös, mutta sen käyttöaste on niin valtava, että oppiminen helpottuu). Sellainen uusi kieli kuten ruotsi, jossa sanat taipuvat, on erityisen ongelmallinen. Oppilas voi lukea sanat "börjar rita" sanoiksi "börja ritar" ja "får mat" sanoiksi "for mät". Näin kielen rakenne ei selkiydy eikä vuosien roikkuminen ruotsintunneilla paranna tilannetta.

Minusta yksi pakkoruotsin suurimmista ongelmista on se, että sen myötä on lakattu kuuntelemasta ja kunnioittamasta oppilaiden ongelmia kielenopiskelussa. Meille on omaksuttu sloganeita, joissa vakutetaan, että "kaikki oppivat kieliä", "ruotsi ei ole mistään poissa" - ja "ongelmat ruotsissa ovat vain asenneongelmia". Kielten opetuksen ongelmien tutkimus on jumissa.

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

"Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä."

Ei kai tämä tarkoita, että meillä pitäisi jatkossa olla joko pakkoruotsi tai pakkovenäjä.

Sellaista suomalaiset eivät toivo. Eikä se olisi järkevää, kun kouluilla on jo ranskan ja saksan opettajat valmiina.

Järkevä on Ahvenanmaan kielivalinta, jossa pakkosuomi vaihtui valintaan viiden kielen välillä, tarjottimella: saksa, ranska, espanja, venäjä ja suomi (meillä vain suomen sijalla olisi ruotsi).

Kielivalintaa voidaan vapauttaa nopeasti tarjoamalla joka koululla kolmea kieltä ja sen lisäksi mahdollisuus muiden kielten lukemiseen tietyillä kouluilla ja näiltä kouluilta muualle muuttaneille nettikurssilla jatkaminen (nettikurssit ovat arkea maaseutulukioissa ja ohjelmat, joilla opetusta pyöritetään ovat varsin kehittyneitä).

Mutta ehkä siis todella tarkoitit vapaampaa kielivalintaa etkä jatkettua pakkoa.

fred.karlsson kirjoitti:

Suurempi vapaus kelpaa kyllä minulle. - Ruotsi ja venäjä ovat molemmat tärkeitä. Suuremman vapauden riski on eritoten nuorten poikien haluttomus lukea kieliä ylipäätään. Nyt jo liian monet pojat jäävät sivuraiteelle tai jopa syrjäytyvät puutteellisten perustietojen takia.

Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat.

Lue lisää

Frewd Karlsson kirjoitti :"Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat."


Jos ruotsista tehtäisiin täysin vapaaehtoinen aine, tuo kirjoittamasi voisi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta ainakin minä pyrin tekemään ruotsista vaihtoehtoisen kielen. Jos koululainen valitsee venäjän, saksan tai ranskan ruotsin asemasta, niin enpä menisi sanomaan, että hänen tilanteensa heikentyisi nykyisestään. Se voisi parantua aivan ratkaisevastikin.

Olen keskustellut tästä pakkoruotsiasiasta useiden muiden kokoomuslaisten kanssa, ja joukossa on ollut suhteellisen runsaasti pakkoruotsin kannattajiakin.
Mielenkiintoista on se, ettei noista pakkoruotsin kannattajista yksikään ole käyttänyt tuota Sinun esittämääsi argumenttia eli siis sitä, että suomenkielisten ruotsin osaamattomuus antaisi rekrytointitilaisuudessa edun kaksikieliselle suomenruotsalaiselle. Suomenkieliset lähestyvät siis tätä kieliasiaa melko lailla toisesta näkökulmasta kuin ruotsinkieliset.

Vesa Kaitera kirjoitti:

Frewd Karlsson kirjoitti :"Yksi pointti on muuten se, että vapaaehtoinen ruotsi parantaa suomenruotsalaisten asemaa entisestään. Mitä useampi suomenkielinen ei osaa ruotsia, sitä suuremman edun kaksikieliset suomenruotsalaiset saavat."


Jos ruotsista tehtäisiin täysin vapaaehtoinen aine, tuo kirjoittamasi voisi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta ainakin minä pyrin tekemään ruotsista vaihtoehtoisen kielen. Jos koululainen valitsee venäjän, saksan tai ranskan ruotsin asemasta, niin enpä menisi sanomaan, että hänen tilanteensa heikentyisi nykyisestään. Se voisi parantua aivan ratkaisevastikin.

Olen keskustellut tästä pakkoruotsiasiasta useiden muiden kokoomuslaisten kanssa, ja joukossa on ollut suhteellisen runsaasti pakkoruotsin kannattajiakin.
Mielenkiintoista on se, ettei noista pakkoruotsin kannattajista yksikään ole käyttänyt tuota Sinun esittämääsi argumenttia eli siis sitä, että suomenkielisten ruotsin osaamattomuus antaisi rekrytointitilaisuudessa edun kaksikieliselle suomenruotsalaiselle. Suomenkieliset lähestyvät siis tätä kieliasiaa melko lailla toisesta näkökulmasta kuin ruotsinkieliset.

Lue lisää

Vesa Kaitera: "Jos ruotsista tehtäisiin täysin vapaaehtoinen aine, tuo kirjoittamasi voisi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta ainakin minä pyrin tekemään ruotsista vaihtoehtoisen kielen. Jos koululainen valitsee venäjän, saksan tai ranskan ruotsin asemasta, niin enpä menisi sanomaan, että hänen tilanteensa heikentyisi nykyisestään."

Ensinkin vähemmistöillä on aina yksi kieli enemmän kuin enemmistöllä. Siksi suomenkielinen enemmistö on ja olisi uudistuksen jälkeenkin kielissä yhden kielen tappiolla vanhoihin vähemmistöihin nähden, joilla yleensä on kaksikielisyys perustana.

Kun itse sain viisivuotiaana mennä englantilaiseen kouluun ja oppia uuden kielen varhain, se kieltämättä helpotti myöhempää opiskelua - ja nimenomaan englanninkylpyjä moni perhe toivoisikin. Tosin sillä pienellä varauksella, että lapsilla, joilla on kielellisen kehityksen hitautta, nämä kylvyt saattavat toimia tai sitten olla toimimatta. Ehkä muu varhaisen puuttumisen kanssa ne saadaan toimiviksi, mutta tällä hetkellä niin hyviä interventioita ei vielä ole, että kaikki kielelliset ongelmat selätettäisiin jo varhaisessa koulutuksessa ja ne eivät tekisi muuta opiskelua paljonkin raskaammaksi.

Esimerkiksi Ruotsissa toisen pakollisen kielen voi korvata peruskoulussa lisäruotsilla tai kotikielillä. Lukiossa voi aloittaa uudelleen jo kerran aloittamansa kielen tai jonkin toisen kielen - siis toinen kieli ei välttämättä seiso useamman vuoden opiskelun perustalla. Vapautuksiakin saa, jos nuoren kielen oppimisen ongelmat ovat sitä luokkaa. Ruotsi pystyy kuitenkin lempeämmän peruskoulunsa sekä ammista ja lukiota yhdistävän lukionsa pohjalta tuottamaan monikulttuurisessa maassa hyvin niin asiantuntijat kuin tieteentekijät ja taloudellista hyvinvointia kaikille. Meillä tämän katsottaisiin syrjäyttävän opiskelijoita - miksi.

Toiseksi suuri osa koulujärjestelmämme "syrjäytymisestä" syntyy siitä, että meillä kilpailu on kovaa ja se tapahtuu paperilla - seiskan keskiarvolla ei suomenkielisellä puolella pääse juuri mihinkään. Tavalliseen helsinkiläiseen lukioon lännessä tarvitaan vähintään kasipuolen keskiarvo. Meillä todella keskitytään karsimaan opiskelijoita sen sijaan, että kaikille tarjottaisiin jatkopaikkoja. Ruotsinkielisellä puolella kilpailua ei juurikaan ole, tilastoissa näkyy, että ruotsinkielisellä puolella oppilaat jäävät aniharvoin vaille koulutuspaikkaa ja lukiokin aukeaa paljon matalammilla keski-arvoilla. Vielä yliopistovaiheessa ruotsinkielisellä puolella voidaan keskittyä enemmän elämiseen kuin kilpailemiseen.

Kielet on nostettu lukiossa keskeisiksi nimenomaan pakkoruotsin avulla, joka jatkaa suoraan siitä, mihin peruskoulu lopetti. Ei ole edes mahdollista viitosen ruotsia lähteä vahvistamaan ryhmässä, joka lähtisi kertaamaan peruskouluruotsia. Maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa tarjotaan ns. tähtikursseja, joissa työmäärä on tuplasuuri - juuri silloin kun muutkin, itselle oikeasti tärkeät aineet vievät paljon aikaa ja työtä. On selvää, että meillä kielellisiä ongelmia tai maahanmuuttajataustaa omaavilla on erityisen vaikeaa lähteä lukiopolulle. Tätä vain ei suostuta näkemään tasa-arvo-ongelmana.

Mikäli ruotsi ei olisi meillä pakollinen läpi kouluputken ja erityisesti vielä virkaruotsina yliopistoissa (mikä tuotiin pelkällä RKP:n ministerin päätöksellä 1978), ruotsistakin voisi saada vapautuksen (nyt sitä ei saa ellei ole täysin mukautettu ja sillä tavoin myös ehdottomasti lukion ulottumattomissa). Pakkovirkaruotsi antaa ihmisille mukasyyn puhua siitä, etteivät opiskelijat olisi tasa-arvoisia, mikäli ruotsi olisi valinnainen tai vapaaehtoinen.

Jos ja kun ruotsi muuttuu valinnaiseksi, toisesta vieraasta kielestä on tultava (ja luontevasti tuleekin) joustavampi kuin nykyisestä pakkoruotsista nimenomaan niiden kannalta, joilla on jo jokin toinen kotikieli kuin su-ru tai joilla kielelliset ongelmat haittaavat oleellisesti kieltenopiskelua, mutta esimerkiksi matemaattiset aineet sujuvat.

Mikäli oppilas saisi pitkän matematiikan, laajan fysiikan ja kemian rinnalle vahvan englannin ja toimivan suomen sekä jonkinlaisen yleiskuvan maailmasta historian ja yhteiskuntatieteiden kautta - en näe hänen olevan mitenkään heikoilla tässä maailmassa. Tästä pitäisi lähteä. Ei paisuteta, kun ei ole pakko. Ruotsissakin menestytään hyvin pehmeämmin keinoin.

Niin, kaksikielisyydessähän ei ole mitään vikaa - ainoastaan tässä suru-vaihtoehdon ylivallassa. Tällä hetkellä maassa syntyy jo enemmän lapsia äidinkielenään vaihtoehto "muu" kuin vaihtoehto "ruotsi". Monikielistymisen pitäisi näkyä myös siinä, että kaksikielisyyttä tuettaisiin sen eri muodoissa, ei vain yhtä vaihtoehtoa.

7 kirjoitti:

Niin, kaksikielisyydessähän ei ole mitään vikaa - ainoastaan tässä suru-vaihtoehdon ylivallassa. Tällä hetkellä maassa syntyy jo enemmän lapsia äidinkielenään vaihtoehto "muu" kuin vaihtoehto "ruotsi". Monikielistymisen pitäisi näkyä myös siinä, että kaksikielisyyttä tuettaisiin sen eri muodoissa, ei vain yhtä vaihtoehtoa.

Lue lisää

Tyttäreni on kaksikielinen, vaikka ei ruotsia osaakaan. Ei hänen kaksikielisyytensä mitään erityistä tukea tarvitse, mutta pakkoruotsin voisi poistaa ettei siitä muodostuisi ylimääräistä taakkaa. Toki on mahdollista, että hän joskus lukee ruotsia tarpeeseen, mutta se onkin toinen juttu.

galsten kirjoitti:

Tyttäreni on kaksikielinen, vaikka ei ruotsia osaakaan. Ei hänen kaksikielisyytensä mitään erityistä tukea tarvitse, mutta pakkoruotsin voisi poistaa ettei siitä muodostuisi ylimääräistä taakkaa. Toki on mahdollista, että hän joskus lukee ruotsia tarpeeseen, mutta se onkin toinen juttu.

Lue lisää

Useimmille "tuki" on nimenomaan "riesan" minimointia. Toki on myös paljon niitä, joille tarvitaan omaa kotikielen opetusta.

Pois pakkoruotsi

Herää kysymyksiä:

-Missä netissä on luettavissa tuon komitean tuotos? Ketkä olivat jäseniä?
Milloinkaan en ole onnistunut saamaan googlaamalla yhtään mitään esiin.

-Miten rkp-läisillä sisäministerillä ja oikeusministerillä oli aikaa paneutua kielipoliittisiin asioihin, samaan aikaan kun muut suomalaiset olivat keskellä sotaa?

-Mikä merkitys koko komitealla ollenkaan on, koska se toimi ja istuskeli kokouksissaan aikana, jolloin koko Suomen olemassaolo oli vaakalaudalla.

-Koska sanaa "finländare" käytetään ruotsinkielisessä mediassa joka päivä, on Folktinget siis rikkonut v. 1941 tekemänsä sopimuksen, ja tämä mitätöi täysin Kielirauhakomitean päätökset. On siis selvää, että kenenkään ei enää kannata vedota missään eikä koskaan tuohon Kielirauhaan. Kun toinen osapuoli rikkoo sopimuksen, raukeaa asia.

Käännöststo kirjoitti:

Herää kysymyksiä:

-Missä netissä on luettavissa tuon komitean tuotos? Ketkä olivat jäseniä?
Milloinkaan en ole onnistunut saamaan googlaamalla yhtään mitään esiin.

-Miten rkp-läisillä sisäministerillä ja oikeusministerillä oli aikaa paneutua kielipoliittisiin asioihin, samaan aikaan kun muut suomalaiset olivat keskellä sotaa?

-Mikä merkitys koko komitealla ollenkaan on, koska se toimi ja istuskeli kokouksissaan aikana, jolloin koko Suomen olemassaolo oli vaakalaudalla.

-Koska sanaa "finländare" käytetään ruotsinkielisessä mediassa joka päivä, on Folktinget siis rikkonut v. 1941 tekemänsä sopimuksen, ja tämä mitätöi täysin Kielirauhakomitean päätökset. On siis selvää, että kenenkään ei enää kannata vedota missään eikä koskaan tuohon Kielirauhaan. Kun toinen osapuoli rikkoo sopimuksen, raukeaa asia.

Lue lisää

Mm tätä tapahtui v. 1944 lopussa.

-Syyskuussa– Liittoutuneet saapuivat Brysseliin.– Suomi lopetti sodankäynnin kello 7.00. Hallitus tiedotti suhteiden katkaisemisesta Saksaan. - Rauhanvaltuuskunta matkusti Moskovaan. -Aselepo. Jatkosota päättyi. − Mannerhein nimitti Urho Castrénin hallituksen. – Valvontakomission ensimmäiset 15 neuvostoliittolaista jäsentä saapuivat Helsinkiin ja Hotelli Torniin. 70 komission neuvostojäsentä lisää. – Isänmaallinen kansanliike lakkautettiin. − Operaatio Stella Polaris aloitettiin eversti Reino Hallamaan johdolla. -Vapautettiin poliittisista syistä vangitut suomalaiset, suurimmaksi osaksi äärivasemmistolaisia. – Suomalaisten ja saksalaisten ensimmäinen yhteenotto Pudasjärvellä. Lapin sota alkoi. – Viimeiset suomalaiset poistuivat NL:lle vuokratulta Porkkalan alueelta.
-Lokakuussa − Valvontakomissio alkoi luetteloida inkeriläisiä – Kenraalieversti Andrei Ždanov saapuu- – Churchill ja Stalin aloittivat 9-päiväisen konferenssin Moskovassa Euroopan tulevaisuudesta. – Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta perustettiin. − Valvontakomission brittiläiset jäsenet saapuivat Helsinkiin. − Suomi-NL-Seura perustettiin. – Saksalaiset vetäytyivät hävittämältään Rovaniemeltä. Valvontakomissio arvosteli Suomea hitaasta edistymisestä saksalaisten karkottamisessa.– Opetusministeriö kehotti poistamaan yleisön saatavilta sisällöltään NL:n vastaisiksi katsotut kirjat. Tehtävä hoidettiin vapaaehtoisesti ja vähin äänin.. − Valvontakomissio toimitti Castrénille luettelon suomalaisista, joiden se katsoi syyllistyneen sotarikoksiin (ns. Lista 1).
-Marraskuussa – Suomessa aloitettiin kenttäarmeijan kotiuttaminen.− Suomen Kansan Demokraattinen Liitto järjesti esittäytymistilaisuutensa Helsingin messuhallissa. – Eduskunta mahdollisti vankeudesta vapautettujen kommunistien asettumisen ehdokkaiksi. − Suomalaiset saivat haltuunsa Ivalon– Suojeluskunnat määrättiin lopetettaviksi. − Kulkulaitosministeri Eero Wuori ja sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm pyysivät eroa hallituksesta SDP:ssä puhjenneiden sisäisten kiistojen vuoksi, ja Urho Castrén esitti koko hallituksen eronpyynnön presidentti Mannerheimille. – Sosialistisen eduskuntaryhmän kansanedustajat eli niin sanotut "kuutoset" palasivat eduskuntaan, jolloin heidän varamiehikseen SDP:stä valitut kansanedustajat menettivät paikkansa. − Vapaa Sana -sanomalehti ilmestyi. Lehti ilmoittautui SKDL:n pää-äänenkannattajaksi.– NL vaati kaikkien Suomen armeijassa palvelleiden neuvostosotilaiden - lähinnä suomensukuisiin kansallisuuksiin kuuluneiden - palauttamista. − EroCastrénin hallitukselle , Paasikivi tilalle. – Saksalaiset sotilaat poistuivat pohjoisimmasta Suomesta Karigasniemellä Utsjoella.– NL palautti ensimmäisen erän suomalaisia sotavankeja, 1256 miestä. – Lotta Svärd -järjestö määrättiin lopettavaksi. – SDP:n puoluekokous alkoi.
-Joulukuussa − Puolustusministeri, kenraali Rudolf Walden sai sairauden vuoksi pyytämänsä eron hallituksesta, tilalle kenraali Väinö Valve.– Kenttäarmeijan kotiuttaminen saatiin Suomessa päätökseen. -Sotakorvaussopimus allekirjoitettiin, Suomen puolesta Paasikivi. – Valtion tiedoituslaitos lakkautettiin.

Rkp keskittyi vuoden 1944 syksyllä Stella Polaris-operaatioon, ja Kielirauhakomitean teksteihin.
Minun isäni oli samaan aikaan ajamassa saksalaisia pois Lapista.
On selvää, että tuo 12.12.1944 allekirjoitettu Kielirauhasopimus on täysin mitätön paperi.
Mm. Ahtisaari ilmeisesti vetosi tuohon paperiin jossain Rkp:n häneltä tilaamassa tekstissä. Varsinainen veneeseen rakennettu korttitalo....

Käännöststo kirjoitti:

Rkp keskittyi vuoden 1944 syksyllä Stella Polaris-operaatioon, ja Kielirauhakomitean teksteihin.
Minun isäni oli samaan aikaan ajamassa saksalaisia pois Lapista.
On selvää, että tuo 12.12.1944 allekirjoitettu Kielirauhasopimus on täysin mitätön paperi.
Mm. Ahtisaari ilmeisesti vetosi tuohon paperiin jossain Rkp:n häneltä tilaamassa tekstissä. Varsinainen veneeseen rakennettu korttitalo....

Lue lisää

Onko sinusta sana tärkeä. Omasta mielestäni teot ratkaisee. Svekkulien teot ei ole kauniit.

Kunpa vuoropuhelu aukeaisi muuallakin - ja siihen osallistuisivat myöt toimittajat, jotka nyt suoltavat liturgiaa. Olisi hyvä todella saada punnita heidän omat motiivinsa pakon myötäilylle.

kissa pöydälle nyt kirjoitti:

Kunpa vuoropuhelu aukeaisi muuallakin - ja siihen osallistuisivat myöt toimittajat, jotka nyt suoltavat liturgiaa. Olisi hyvä todella saada punnita heidän omat motiivinsa pakon myötäilylle.

Lue lisää

Miksi täältä poistetaan äärimmäisen asiallisia ketjuja?

Kuten tekstissä sanotaan (ja jätetään auki): on monta eri mahdolllisuutta. Itse olen pakollisen ruotsin osalta nykyistä suuremman valinnanvapauden kannattaja.

fred.karlsson kirjoitti:

Kuten tekstissä sanotaan (ja jätetään auki): on monta eri mahdolllisuutta. Itse olen pakollisen ruotsin osalta nykyistä suuremman valinnanvapauden kannattaja.

Kiitos, mutta kovin varovainen vastaus. Mitä se tarkoittaa? Venäjää tai ruotsia? Vai muuta? Pitääkö suomalaista identiteettiä "muovata" tai "tukea" tai "vahvistaa" nimenomaan ohjaamalla kielivalintoja? Kuka on se, joka tekee valinnat kielien suhteen?

Miksei esimerkiksi Ruotsi kävisi meille malliksi kieliopintojen kohdalla (kaikilla englanti ja mahdollisuus valita toiseksi kieleksi saksaa, ranskaa, espanjaa, kotikieliä tai lisää maan pääkieltä, joissakin kouluissa tarjolla myös kiinaa tai muuta eksoottista)? Miten ruotsalaista identiteettityötä tehdään kielivalintojen kautta?

24 kirjoitti:

Kiitos, mutta kovin varovainen vastaus. Mitä se tarkoittaa? Venäjää tai ruotsia? Vai muuta? Pitääkö suomalaista identiteettiä "muovata" tai "tukea" tai "vahvistaa" nimenomaan ohjaamalla kielivalintoja? Kuka on se, joka tekee valinnat kielien suhteen?

Miksei esimerkiksi Ruotsi kävisi meille malliksi kieliopintojen kohdalla (kaikilla englanti ja mahdollisuus valita toiseksi kieleksi saksaa, ranskaa, espanjaa, kotikieliä tai lisää maan pääkieltä, joissakin kouluissa tarjolla myös kiinaa tai muuta eksoottista)? Miten ruotsalaista identiteettityötä tehdään kielivalintojen kautta?

Lue lisää

Kuten olen aiemmin todennut, suomalaisia identiteettejä on monenlaisia, kaikki
haltijoilleen yhtä perusteltuja. Eri identiteetit puoltavat eri kielivalintoja.
Konkreettisten päätösten tekeminen kielivalinnoista on viime kädessä poliitikkojen
käsissä, jolloin eri vaihtoehtojen todellinen kannatus mitataan.

Aivan varmaan on runsaasti suomenkielisiä jotka haluavat opetella ruotsin kielen
kunnolla, yhtä lailla kuin sellaisiakin jotka eivät sitä halua. Tai venäjän (näitä
pitäisi olla paljon enemmän kuin nyt). Olen jo monta kertaa todennut, että kannatan nykyistä vapaampaa järjestelmää. Tarkan ehdotuksen tekeminen on isotöinen homma, joka vaatii poliittista selkänojaa ja rautaista kieltenopetuksen käytännön tuntemusta.

fred.karlsson kirjoitti:

Kuten olen aiemmin todennut, suomalaisia identiteettejä on monenlaisia, kaikki
haltijoilleen yhtä perusteltuja. Eri identiteetit puoltavat eri kielivalintoja.
Konkreettisten päätösten tekeminen kielivalinnoista on viime kädessä poliitikkojen
käsissä, jolloin eri vaihtoehtojen todellinen kannatus mitataan.

Aivan varmaan on runsaasti suomenkielisiä jotka haluavat opetella ruotsin kielen
kunnolla, yhtä lailla kuin sellaisiakin jotka eivät sitä halua. Tai venäjän (näitä
pitäisi olla paljon enemmän kuin nyt). Olen jo monta kertaa todennut, että kannatan nykyistä vapaampaa järjestelmää. Tarkan ehdotuksen tekeminen on isotöinen homma, joka vaatii poliittista selkänojaa ja rautaista kieltenopetuksen käytännön tuntemusta.

Lue lisää

"Tarkan ehdotuksen tekeminen on isotöinen homma, joka vaatii poliittista selkänojaa ja rautaista kieltenopetuksen käytännön tuntemusta."

Nykyinen pakko on voimassa vailla kunnon perusteluita ja pedagogiikan tuntemusta. Pakko jatkuu, koska "poliittinen selkänoja" on tosiasiassa vain RKP:n lobbausverkostolla.

Meillä on tehty äskettäin isotöinen tuntijako, jossa olisi aivan hyvin voitu luopua pakosta, mutta lobbausverkoston kuristusote piti. Se pitää myös opetushallituksen ja opetusministeriön virkamiehistössä kuten oikeusministeriössäkin. Tämä on loputonta teettelyä.

Olisin mielelläni kuullut muutaman avoimen sanan siitä, mitä tarkoititte nivoessanne lastemme kieltenopetuksen ja maan identiteettityön yhteen. Mutta ehkä minun on tyytyminen vain siihen, että muutos on liian isotöistä, liian vaativaa eikä asioista voi puhua kuin kätketysti, peitettyjä viittauksia viljellen.

Käytännön tuntemusta minulla ja monella muulla täällä toki olisi vaikka toisille jakaa...

Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittaa 23: "Pakko on RKP:n ja folktingetin politiikan kivijalkaa."

Sinä päivänä, kun koulutuksen pakkoruotsi heitetään historian romukoppaan latinan tavoin, sinä päivänä kielilait on myös kirjoitettava uusiksi. Ne on muotoiltava sellaisiksi, jotka ottavat huomioon 5-prosenttisen vähemmistökielen todellisen käyttötarpeen ja sen, että 5-miljoonaisen enemmistön jäsenellä pitää tien olla auki taivasta myöten suomen kielellä ilman, että ruotsin kieli tulee betoniporsaana vastaan. Kuvitelkaapa, että Ruotsissa kielienemmistön tielle asetettaisiin pienen mutta vuosisatojen ikäisen vähemmistön suomen kieli betoniporsaaksi. Se olisi kerrassaan sietämätöntä.

Kuinka kauan meidän pitää vielä tätä sitämätöntä sietää?

Ruotsinkieliset kieltäytyvät olemasta se toinen osapuoli pakkoruotsikritiikissä. He alleviivaavat, että toinen osapuoli on aina vain suomenkieliset päättäjät. Suomenkieliset päättäjät ovat kuitenkin joutuneet luovuttamaan (hämärissä olosuhteissa jo kauhan sitten) koko kielipolitiikan ruotsinkielisten (RKP:n ja folktingetin) rakentamalle verkostolle, joka kirjoittaa ne liturgiat, joita poliitikkopolot joutuvat syytämään vastaukseksi: "jokaisen suomalaisen yleissivistykseen kuuluu ruotsin taito"...

Näin mitään keskustelua ei synny. Nykyisen kielipoliittisen tilanteen ja pakkoruotsin ehdoton edellytys on se, ettei keskustelua saa päästää näitä nettipalstoja pidemmälle.

Nyt olisi normalisoitava keskustelu pakkoruotsista. Sen tulisi olla aivan yhtä luontevaa kuin olisi keskustelu pakkosaksasta. Niitä, jotka nostavat ongelmat esille, ei saisi leimata ruotsinsyöjiksi tai asenneongelmaisiksi.

Ja kyllä ruotsinkielisten pitäisi ottaa vastuu omien edustajiensa voimallisesta pakkoruotsin vaatimisesta ja hyväksyä se, että heidän on keskusteltava pakosta, heillä ei ole oikeutta sulkeutua loukkaantuneina omanmielisten seuraan ja väittää, että ei-ruotsinkieliset poliitikot ovat kuitenkin pakon viime kädessä hyväksyneet ja silloin koko vastuu on siellä. Niin ei ole. Vastuu pakkoruotsista on nimenomaan RKP-folktinget-linjalla verkostoineen ja kaikki tietävät tämän. On suostuttava näkemään vapaamman kielivalinnan tarve, on suostuttava muuttamaan omaa näkemystä muiden identiteetistä ja muiden parhaasta.

24 kirjoitti:

Nyt olisi normalisoitava keskustelu pakkoruotsista. Sen tulisi olla aivan yhtä luontevaa kuin olisi keskustelu pakkosaksasta. Niitä, jotka nostavat ongelmat esille, ei saisi leimata ruotsinsyöjiksi tai asenneongelmaisiksi.

Ja kyllä ruotsinkielisten pitäisi ottaa vastuu omien edustajiensa voimallisesta pakkoruotsin vaatimisesta ja hyväksyä se, että heidän on keskusteltava pakosta, heillä ei ole oikeutta sulkeutua loukkaantuneina omanmielisten seuraan ja väittää, että ei-ruotsinkieliset poliitikot ovat kuitenkin pakon viime kädessä hyväksyneet ja silloin koko vastuu on siellä. Niin ei ole. Vastuu pakkoruotsista on nimenomaan RKP-folktinget-linjalla verkostoineen ja kaikki tietävät tämän. On suostuttava näkemään vapaamman kielivalinnan tarve, on suostuttava muuttamaan omaa näkemystä muiden identiteetistä ja muiden parhaasta.

Lue lisää

Nyt olisi normalisoitava keskustelu pakkoruotsista. Sen tulisi olla aivan yhtä luontevaa kuin olisi keskustelu pakkosaksasta. Niitä, jotka nostavat ongelmat esille, ei saisi leimata ruotsinsyöjiksi tai asenneongelmaisiksi."

Hyvä pointti, olen samaa mieltä.

"heillä ei ole oikeutta sulkeutua loukkaantuneina omanmielisten seuraan"

Well, tarkoitettakoon nyt ketä tahansa, mutta minä olen kyllä keskustellut kummallakin kielifoorumilla, siinä määrin, että taidan olla ainoa suomalainen (suomenmaalainen?), joka on saanut sekä fennomaanin että svekomaanin kunnianimen. Kaikki puolueet ajavat asioitaan, RKP esimerkiksi kieliasiaansa. Mutta lopullinen päätösvalta tässä asiassa on suomenkielisten puolueiden poliitikoilla.

Veikkaanpa, että useampikin pääpuolueistamme haluaa viestittää jotakin pitämällä RKP:N mukana hallituksessa. Politiikkaa paremmin seuranneet voinevat valaista asiaa.

fred.karlsson kirjoitti:

Nyt olisi normalisoitava keskustelu pakkoruotsista. Sen tulisi olla aivan yhtä luontevaa kuin olisi keskustelu pakkosaksasta. Niitä, jotka nostavat ongelmat esille, ei saisi leimata ruotsinsyöjiksi tai asenneongelmaisiksi."

Hyvä pointti, olen samaa mieltä.

"heillä ei ole oikeutta sulkeutua loukkaantuneina omanmielisten seuraan"

Well, tarkoitettakoon nyt ketä tahansa, mutta minä olen kyllä keskustellut kummallakin kielifoorumilla, siinä määrin, että taidan olla ainoa suomalainen (suomenmaalainen?), joka on saanut sekä fennomaanin että svekomaanin kunnianimen. Kaikki puolueet ajavat asioitaan, RKP esimerkiksi kieliasiaansa. Mutta lopullinen päätösvalta tässä asiassa on suomenkielisten puolueiden poliitikoilla.

Veikkaanpa, että useampikin pääpuolueistamme haluaa viestittää jotakin pitämällä RKP:N mukana hallituksessa. Politiikkaa paremmin seuranneet voinevat valaista asiaa.

Lue lisää

"taidan olla ainoa suomalainen (suomenmaalainen?), joka on saanut sekä fennomaanin että svekomaanin kunnianimen"

Onnittelut, on meitä useampia. :) Ja samalla pahoittelut siitä, että kielenkäyttö puolin ja toisin on usein ala-arvoista. Mutta fennomaanipuolta risoo kyllä liki täydellinen keskustelemattomuus ja ohipuhuminen ruotsinkielisten puolelta.

"Veikkaanpa, että useampikin pääpuolueistamme haluaa viestittää jotakin pitämällä RKP:N mukana hallituksessa. Politiikkaa paremmin seuranneet voinevat valaista asiaa."

Tätä olisikin tärkeää valaista paremmin. Kokoomuksen palstalta löytyi seuraava puolueaktiivin näkemys:

"Kokoomuksen sisällä pakkoruotsin kannattajat ovat parin viime vuoden aikana tilapäisesti vahvistaneet asemiaan. Syynä on keskeisesti hallituspoliittinen tilanne, jonka vuoksi Kokoomuksen johto on katsonut välttämättömäksi sopia RKP:n kanssa yhteistoiminnasta. RKP tukee Kokoomusta useissa suurissa kysymyksissä ja vastavuoroisesti Kokoomus peesaa RKP:tä kielipolitiikassa. --- valtapoliittinen konstellaatio on ajanut Kokoomuksen johdon ja ministeriryhmän pakkoruotsin tukijaksi."

Onko maassa kroonisesti sellainen kansallinen hätätila, jossa kaikesta on käytävä kauppaa "valtapoliittisen konstellaation" vahvistamiseksi?

Niin miksi?

Yksi syy on ylilyönnit, joita tässäkin keskustelussa on ollut.

Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. Tehdäänpä ajatuskoe: 1000-luvulla Novgorod olisikin saanut ylivallan nyk. Suomenniemen maakuntiin - olisko siitä seurannut parempi tulevaisuus? (Nyk.) Suomi olisi ollut maaorjuudessa vielä 1900, ja olisi nyt suurin piirtein Uzbekistanistin tasolla. Suomen maakunnilla oli Ruotsin aikoihin sentään kansanedustus jne.

Keskustelu ja asioiden käsittely sujuvoittuisivat, jos todellisuudenvastaiset ylilyönnit ja kiihkoilu jätettäisiin syrjään.

Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan.

- Tämä ei tarkoita ikiaikaista sitoutumista Suomessa ruotsin kieeleen. Pakollinen suomenkielisten koulujen peruskouluruotsi hiertää, sen tiedän ja ymmärrän.

fred.karlsson kirjoitti:

Yksi syy on ylilyönnit, joita tässäkin keskustelussa on ollut.

Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. Tehdäänpä ajatuskoe: 1000-luvulla Novgorod olisikin saanut ylivallan nyk. Suomenniemen maakuntiin - olisko siitä seurannut parempi tulevaisuus? (Nyk.) Suomi olisi ollut maaorjuudessa vielä 1900, ja olisi nyt suurin piirtein Uzbekistanistin tasolla. Suomen maakunnilla oli Ruotsin aikoihin sentään kansanedustus jne.

Keskustelu ja asioiden käsittely sujuvoittuisivat, jos todellisuudenvastaiset ylilyönnit ja kiihkoilu jätettäisiin syrjään.

Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan.

- Tämä ei tarkoita ikiaikaista sitoutumista Suomessa ruotsin kieeleen. Pakollinen suomenkielisten koulujen peruskouluruotsi hiertää, sen tiedän ja ymmärrän.

Lue lisää

Lisään omaan edelliseen kommenttiini väärinkäsitysten välttämiseksi vielä tämän:

'"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta""

Me nykyiset ruotsinkieliset suomalaiset emme suurimmalta osaltamme miellä itseämme ruotsalaisiksi vaan suomalaisiksi - sanan syvimmässä merkityksessä.

Tämä on äärimmisen tärkeä pointti.

fred.karlsson kirjoitti:

Yksi syy on ylilyönnit, joita tässäkin keskustelussa on ollut.

Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. Tehdäänpä ajatuskoe: 1000-luvulla Novgorod olisikin saanut ylivallan nyk. Suomenniemen maakuntiin - olisko siitä seurannut parempi tulevaisuus? (Nyk.) Suomi olisi ollut maaorjuudessa vielä 1900, ja olisi nyt suurin piirtein Uzbekistanistin tasolla. Suomen maakunnilla oli Ruotsin aikoihin sentään kansanedustus jne.

Keskustelu ja asioiden käsittely sujuvoittuisivat, jos todellisuudenvastaiset ylilyönnit ja kiihkoilu jätettäisiin syrjään.

Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan.

- Tämä ei tarkoita ikiaikaista sitoutumista Suomessa ruotsin kieeleen. Pakollinen suomenkielisten koulujen peruskouluruotsi hiertää, sen tiedän ja ymmärrän.

Lue lisää

"Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan."

Siis lempeämpi miehitys? Miehityksestä ristiretkineen nimen omaan oli kysymys. Ruotsin valtakunta ajoi alas suomen kieltä ja vain autonomia Venäjän yhteydessä pelasti kielemme. Asiaa ei muuksi muuta myöhempi venäläistämispolitiikka. Ei pidä toisten hirmuteoilla yrittää silittää jonkun rötöksiä. Länsi-Eurooppaan tarvittiin suorempia yhteyksiä ja Agricola opiskelikin Saksassa.

Täällä hiertää hieman muukin kuin pelkkä peruskouluruotsi.

fred.karlsson kirjoitti:

Lisään omaan edelliseen kommenttiini väärinkäsitysten välttämiseksi vielä tämän:

'"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta""

Me nykyiset ruotsinkieliset suomalaiset emme suurimmalta osaltamme miellä itseämme ruotsalaisiksi vaan suomalaisiksi - sanan syvimmässä merkityksessä.

Tämä on äärimmisen tärkeä pointti.

Lue lisää

"'"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta""

Me nykyiset ruotsinkieliset suomalaiset emme suurimmalta osaltamme miellä itseämme ruotsalaisiksi vaan suomalaisiksi - sanan syvimmässä merkityksessä."

Kielenvaihtajia tuskin ruotsalaisiksi voi nimittää, ei vaikka niin haluaisivatkin.

fred.karlsson kirjoitti:

Yksi syy on ylilyönnit, joita tässäkin keskustelussa on ollut.

Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. Tehdäänpä ajatuskoe: 1000-luvulla Novgorod olisikin saanut ylivallan nyk. Suomenniemen maakuntiin - olisko siitä seurannut parempi tulevaisuus? (Nyk.) Suomi olisi ollut maaorjuudessa vielä 1900, ja olisi nyt suurin piirtein Uzbekistanistin tasolla. Suomen maakunnilla oli Ruotsin aikoihin sentään kansanedustus jne.

Keskustelu ja asioiden käsittely sujuvoittuisivat, jos todellisuudenvastaiset ylilyönnit ja kiihkoilu jätettäisiin syrjään.

Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan.

- Tämä ei tarkoita ikiaikaista sitoutumista Suomessa ruotsin kieeleen. Pakollinen suomenkielisten koulujen peruskouluruotsi hiertää, sen tiedän ja ymmärrän.

Lue lisää

"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. --- Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. "

Kyllä itämerensuomalaisten ja saamelaisten heimojen asuttama maa valloitettiin 1200-luvulla ja valloittajina oli vasta muodostumassa olevan Ruotsin keskeiset heimot. Tietysti tuo oli sen ajan reaalipolitiikkaa ja voi ajatella, että joka tapauksessa tänne olisi tullut joku, kuten Eestiin tulivat ensin tanskalais- ja sitten saksalaisvalloittajat. Eivät heimot olleet keskenäänkään sopuisia, kuten eivät oleet heimot Skandinaviassa tai Venäjälläkään. Novgorod tuskin olisi ollut ihanampi isäntä, mutta suomalaisuuden historiasta tippuu tietoa myös Novgorodin kautta. Sieltä löytyi mm. ensimmäiset tuohelle kyrillisin kirjaimin kirjoitetut itämerensuomen murteen sanat.

Ruotsia ei siis kutsuttu tänne haluttuna vieraana turvaamaan silloisten suomalaisten elämää, mutta valloitukselle tuskin oli hyviä vaihtoehtoja. Tunnemme varmaan kaikki kunnioitusta vaikeita aikoja eläneitä esivanhempiamme kohtaan.

Ruotsinkielisiä oli enimmillään 1700-luvun lopulla n. 18%. Tällöin oli jo tietoinen ruotsalaistaminen menossa. On siis perusteltua pitää ruotsinkielisiä pienenä vähemmistönä, joka kukoisti ja sai uusia jäseniä emämaan ruotsinkielisyyden ansiosta, ei siksi että Suomi olisi ollut ikiaikaisesti kaksikielinen yhdistelmällä suomi-ruotsi.

Joukko suomenruotsalaisia keskusteli alkuvuodesta 2011 siitä, miksi suomalaiset eivät tahdo opiskella ruotsia:
http://www.sls.fi/media/video/vn_1_varfor_vill_de_finsksprakiga_inte.swf
Videon keskivaiheilla ääneen tulee professori Meinander, joka yllätyksekseni alkaakin puhua siitä, miten suomen olisi käynyt, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia. "Suomen olisi käynyt kuin iirin", sanoo Meinander ja perustelee näkemystään näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli, vain 22% silloisen valtakunnan asukkaista puhui sitä
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

Mielestäni on varsin hyvin tunnustettua, että suomalaiset saattoivat käyttää "kansalaisuuttaan" Ruotsin suurvallassa täysin vain, mikäli osasivat hyvää ruotsia.

Ruotsin suurvallan kautta tuli varmaankin paljon ajankohtaan nähden hyviä asioita. Mutta emme kai voi lähteä siitä, että kansakunnan tulee suitsuttaa valloitettuna ja vieraalla kielellä hallittuna olemisen aikakautta, kuin kyse olisi ollut suuresta onnesta. Itsenäisyys ei ollut tuolloin vaihtoehto, sen ymmärrämme, ja paljon huonommin olisi voinut käydä, senkin ymmärrämme - mutta ilman suomalaista rahvasta kenties koko Skandinaviassa puhuttaisiin nyt venäjää.

Suomalaisuudehn juurissa on toki historia Ruotsin suurvallan osana, Novgorodin läheisyys ja venäläisvaikutus idässä ja Venäjän ajan autonomia, Toisen maailmansodan vaiheet, nopea liittyminen eurooppalaisuuteen. Nyt haasteena on liittyminen osaksi maailmankylää ja menossa oleva maahanmuutto, joka nostaa esim. pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaisten nuorten määrän yli 25%:n kymmenessä vuodessa. Emme ehtineet käydä läpi historian haavoja, kun jo pitää rakentaa tulevaisuutta, suomalaista tulevaisuutta monin sävyin.

galsten kirjoitti:

"Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. Miksi kuulumme nyt Länsi-Eurooppaan? Koska Ruotsi eikä Novgorod sai aikaa sitten ylivallan."

Siis lempeämpi miehitys? Miehityksestä ristiretkineen nimen omaan oli kysymys. Ruotsin valtakunta ajoi alas suomen kieltä ja vain autonomia Venäjän yhteydessä pelasti kielemme. Asiaa ei muuksi muuta myöhempi venäläistämispolitiikka. Ei pidä toisten hirmuteoilla yrittää silittää jonkun rötöksiä. Länsi-Eurooppaan tarvittiin suorempia yhteyksiä ja Agricola opiskelikin Saksassa.

Täällä hiertää hieman muukin kuin pelkkä peruskouluruotsi.

Lue lisää

Huom. Iso osa meistä on nimenomaan pakkoruotsin vuoksi täällä. Tämä historiakeskustelu juontuu siitä, että pakon kannattajat ovat ainoaksi perustelukseen nostaneet tarkemmin avaamattoman paketin nimeltä "historialliset ja kulttuuriset syyt", tämä lukee mm. opetusministeriön papereissa.

Ruotsinkieliset pakon puoltajat puhuvat koko ajan siitä, miten kaikki hyvä tuli Suomeen ruotsin kielellä - ja siksi ruotsi kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Tämä on sellaista nationalistista höpöä, etten jaksa enää ruveta sitä käymään läpi. Jossei nähdä suomalaisuutta muuta kuin ruotsalaisten pitkän ja vaikean villien koulutustyön hiukan vaillinaisena lopputuloksena, niin antaa olla. En jaksa. En mene enää HBL:n palstoille. (Jopa kansallismieliset ruotsin kansalaiset suhtautuvat suomenkielisiin kunnioittavammin kuin meidän oma ruotsinkielistynyt kansanosamme. Epäilen, että ruotsinkielisten koulujen opetussuunnitelmissa on jotain pahasti vinksallaan.)

15 kirjoitti:

"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. --- Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. "

Kyllä itämerensuomalaisten ja saamelaisten heimojen asuttama maa valloitettiin 1200-luvulla ja valloittajina oli vasta muodostumassa olevan Ruotsin keskeiset heimot. Tietysti tuo oli sen ajan reaalipolitiikkaa ja voi ajatella, että joka tapauksessa tänne olisi tullut joku, kuten Eestiin tulivat ensin tanskalais- ja sitten saksalaisvalloittajat. Eivät heimot olleet keskenäänkään sopuisia, kuten eivät oleet heimot Skandinaviassa tai Venäjälläkään. Novgorod tuskin olisi ollut ihanampi isäntä, mutta suomalaisuuden historiasta tippuu tietoa myös Novgorodin kautta. Sieltä löytyi mm. ensimmäiset tuohelle kyrillisin kirjaimin kirjoitetut itämerensuomen murteen sanat.

Ruotsia ei siis kutsuttu tänne haluttuna vieraana turvaamaan silloisten suomalaisten elämää, mutta valloitukselle tuskin oli hyviä vaihtoehtoja. Tunnemme varmaan kaikki kunnioitusta vaikeita aikoja eläneitä esivanhempiamme kohtaan.

Ruotsinkielisiä oli enimmillään 1700-luvun lopulla n. 18%. Tällöin oli jo tietoinen ruotsalaistaminen menossa. On siis perusteltua pitää ruotsinkielisiä pienenä vähemmistönä, joka kukoisti ja sai uusia jäseniä emämaan ruotsinkielisyyden ansiosta, ei siksi että Suomi olisi ollut ikiaikaisesti kaksikielinen yhdistelmällä suomi-ruotsi.

Joukko suomenruotsalaisia keskusteli alkuvuodesta 2011 siitä, miksi suomalaiset eivät tahdo opiskella ruotsia:
http://www.sls.fi/media/video/vn_1_varfor_vill_de_finsksprakiga_inte.swf
Videon keskivaiheilla ääneen tulee professori Meinander, joka yllätyksekseni alkaakin puhua siitä, miten suomen olisi käynyt, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia. "Suomen olisi käynyt kuin iirin", sanoo Meinander ja perustelee näkemystään näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli, vain 22% silloisen valtakunnan asukkaista puhui sitä
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

Mielestäni on varsin hyvin tunnustettua, että suomalaiset saattoivat käyttää "kansalaisuuttaan" Ruotsin suurvallassa täysin vain, mikäli osasivat hyvää ruotsia.

Ruotsin suurvallan kautta tuli varmaankin paljon ajankohtaan nähden hyviä asioita. Mutta emme kai voi lähteä siitä, että kansakunnan tulee suitsuttaa valloitettuna ja vieraalla kielellä hallittuna olemisen aikakautta, kuin kyse olisi ollut suuresta onnesta. Itsenäisyys ei ollut tuolloin vaihtoehto, sen ymmärrämme, ja paljon huonommin olisi voinut käydä, senkin ymmärrämme - mutta ilman suomalaista rahvasta kenties koko Skandinaviassa puhuttaisiin nyt venäjää.

Suomalaisuudehn juurissa on toki historia Ruotsin suurvallan osana, Novgorodin läheisyys ja venäläisvaikutus idässä ja Venäjän ajan autonomia, Toisen maailmansodan vaiheet, nopea liittyminen eurooppalaisuuteen. Nyt haasteena on liittyminen osaksi maailmankylää ja menossa oleva maahanmuutto, joka nostaa esim. pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaisten nuorten määrän yli 25%:n kymmenessä vuodessa. Emme ehtineet käydä läpi historian haavoja, kun jo pitää rakentaa tulevaisuutta, suomalaista tulevaisuutta monin sävyin.

Lue lisää

Veit sanat suustani...

15 kirjoitti:

"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta, ei voi mitenkän väittää että olisi ollut kyse miehityksestä. --- Minusta nettifennotkin voisivat tunnustaa, että (nyk.) Suomen maakunnat olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joka ei sortanut kansalaisiaan maaorjuudella ym. "

Kyllä itämerensuomalaisten ja saamelaisten heimojen asuttama maa valloitettiin 1200-luvulla ja valloittajina oli vasta muodostumassa olevan Ruotsin keskeiset heimot. Tietysti tuo oli sen ajan reaalipolitiikkaa ja voi ajatella, että joka tapauksessa tänne olisi tullut joku, kuten Eestiin tulivat ensin tanskalais- ja sitten saksalaisvalloittajat. Eivät heimot olleet keskenäänkään sopuisia, kuten eivät oleet heimot Skandinaviassa tai Venäjälläkään. Novgorod tuskin olisi ollut ihanampi isäntä, mutta suomalaisuuden historiasta tippuu tietoa myös Novgorodin kautta. Sieltä löytyi mm. ensimmäiset tuohelle kyrillisin kirjaimin kirjoitetut itämerensuomen murteen sanat.

Ruotsia ei siis kutsuttu tänne haluttuna vieraana turvaamaan silloisten suomalaisten elämää, mutta valloitukselle tuskin oli hyviä vaihtoehtoja. Tunnemme varmaan kaikki kunnioitusta vaikeita aikoja eläneitä esivanhempiamme kohtaan.

Ruotsinkielisiä oli enimmillään 1700-luvun lopulla n. 18%. Tällöin oli jo tietoinen ruotsalaistaminen menossa. On siis perusteltua pitää ruotsinkielisiä pienenä vähemmistönä, joka kukoisti ja sai uusia jäseniä emämaan ruotsinkielisyyden ansiosta, ei siksi että Suomi olisi ollut ikiaikaisesti kaksikielinen yhdistelmällä suomi-ruotsi.

Joukko suomenruotsalaisia keskusteli alkuvuodesta 2011 siitä, miksi suomalaiset eivät tahdo opiskella ruotsia:
http://www.sls.fi/media/video/vn_1_varfor_vill_de_finsksprakiga_inte.swf
Videon keskivaiheilla ääneen tulee professori Meinander, joka yllätyksekseni alkaakin puhua siitä, miten suomen olisi käynyt, mikäli olisimme jääneet osaksi Ruotsia. "Suomen olisi käynyt kuin iirin", sanoo Meinander ja perustelee näkemystään näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli, vain 22% silloisen valtakunnan asukkaista puhui sitä
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen

Mielestäni on varsin hyvin tunnustettua, että suomalaiset saattoivat käyttää "kansalaisuuttaan" Ruotsin suurvallassa täysin vain, mikäli osasivat hyvää ruotsia.

Ruotsin suurvallan kautta tuli varmaankin paljon ajankohtaan nähden hyviä asioita. Mutta emme kai voi lähteä siitä, että kansakunnan tulee suitsuttaa valloitettuna ja vieraalla kielellä hallittuna olemisen aikakautta, kuin kyse olisi ollut suuresta onnesta. Itsenäisyys ei ollut tuolloin vaihtoehto, sen ymmärrämme, ja paljon huonommin olisi voinut käydä, senkin ymmärrämme - mutta ilman suomalaista rahvasta kenties koko Skandinaviassa puhuttaisiin nyt venäjää.

Suomalaisuudehn juurissa on toki historia Ruotsin suurvallan osana, Novgorodin läheisyys ja venäläisvaikutus idässä ja Venäjän ajan autonomia, Toisen maailmansodan vaiheet, nopea liittyminen eurooppalaisuuteen. Nyt haasteena on liittyminen osaksi maailmankylää ja menossa oleva maahanmuutto, joka nostaa esim. pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaisten nuorten määrän yli 25%:n kymmenessä vuodessa. Emme ehtineet käydä läpi historian haavoja, kun jo pitää rakentaa tulevaisuutta, suomalaista tulevaisuutta monin sävyin.

Lue lisää

Hyvä analyysi, allekirjoitan melkein kaiken. - Meinanderin skenaario on yksi mahdollinen, mutta silti epätodennäköinen. Varhainen fennofilia oli jo hyvällä alulla 1700-luvun lopulla, kyllä se olisi vahvistunut 1800-luvulla myös jos Ruotsin alaisuus olisi jatkunut.

Täytyy muistaa, että suomen kielen aseman parantamista ajoivat 1800-luvulla täysin ruotsinkieliset henkiöt, joista monet eivät osanneet suomea alkuunkaan. Mikseivät Snellman, Forsman ym. olisi tehneet samaa Ruotsin kansalaisina kuin tekivät Suuriruhtinaskunnassa?

Suomen valtakunnallinen kielenvaihdos (siis suomi pääkieleeksi ruotsin tilalle) on muuten maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen siinä suhteessa, että sitä ajoivat silloisen korkeamman prestiisin kielen eli ruotsin puhujat. (Ajatuskokeena: Suomen kielikehitystä vastaisi tilanne, että englanninkieliset olisivatkin ajaneet iirin asemaa 200 v sitten ja iiri olisi nyt irlantilaisten pääkieli.)

Tämä ei tietenkään ole argumentti nykyisen pakollisen ruotsin puolesta, mutta silti hyvä muistaa, jos haluaa hahmottaa ruotsin kielen Suomessa historialliseksi sortomöröksi.

fred.karlsson kirjoitti:

Hyvä analyysi, allekirjoitan melkein kaiken. - Meinanderin skenaario on yksi mahdollinen, mutta silti epätodennäköinen. Varhainen fennofilia oli jo hyvällä alulla 1700-luvun lopulla, kyllä se olisi vahvistunut 1800-luvulla myös jos Ruotsin alaisuus olisi jatkunut.

Täytyy muistaa, että suomen kielen aseman parantamista ajoivat 1800-luvulla täysin ruotsinkieliset henkiöt, joista monet eivät osanneet suomea alkuunkaan. Mikseivät Snellman, Forsman ym. olisi tehneet samaa Ruotsin kansalaisina kuin tekivät Suuriruhtinaskunnassa?

Suomen valtakunnallinen kielenvaihdos (siis suomi pääkieleeksi ruotsin tilalle) on muuten maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen siinä suhteessa, että sitä ajoivat silloisen korkeamman prestiisin kielen eli ruotsin puhujat. (Ajatuskokeena: Suomen kielikehitystä vastaisi tilanne, että englanninkieliset olisivatkin ajaneet iirin asemaa 200 v sitten ja iiri olisi nyt irlantilaisten pääkieli.)

Tämä ei tietenkään ole argumentti nykyisen pakollisen ruotsin puolesta, mutta silti hyvä muistaa, jos haluaa hahmottaa ruotsin kielen Suomessa historialliseksi sortomöröksi.

Lue lisää

"Meinanderin skenaario on yksi mahdollinen, mutta silti epätodennäköinen"

En pidä itse sitä epätodennäköisenä, mutta Sinulla on varmasti paremmat mahdollisuudet keskustella tästä teemasta hänen itsensä kanssa. Olettehan kirjoittaneet yhdessä sen avoimen kirjeenkin, jonka identiteettipuheen ja kieltenopetuksen salakielistä yhdistämistä en ymmärtänyt enkä pyynnöistäni huolimatta selvennystä Sinultakaan saanut. ;)

24 kirjoitti:

Huom. Iso osa meistä on nimenomaan pakkoruotsin vuoksi täällä. Tämä historiakeskustelu juontuu siitä, että pakon kannattajat ovat ainoaksi perustelukseen nostaneet tarkemmin avaamattoman paketin nimeltä "historialliset ja kulttuuriset syyt", tämä lukee mm. opetusministeriön papereissa.

Ruotsinkieliset pakon puoltajat puhuvat koko ajan siitä, miten kaikki hyvä tuli Suomeen ruotsin kielellä - ja siksi ruotsi kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Tämä on sellaista nationalistista höpöä, etten jaksa enää ruveta sitä käymään läpi. Jossei nähdä suomalaisuutta muuta kuin ruotsalaisten pitkän ja vaikean villien koulutustyön hiukan vaillinaisena lopputuloksena, niin antaa olla. En jaksa. En mene enää HBL:n palstoille. (Jopa kansallismieliset ruotsin kansalaiset suhtautuvat suomenkielisiin kunnioittavammin kuin meidän oma ruotsinkielistynyt kansanosamme. Epäilen, että ruotsinkielisten koulujen opetussuunnitelmissa on jotain pahasti vinksallaan.)

Lue lisää

"Tämä historiakeskustelu juontuu siitä, että pakon kannattajat ovat ainoaksi perustelukseen nostaneet tarkemmin avaamattoman paketin nimeltä "historialliset ja kulttuuriset syyt", tämä lukee mm. opetusministeriön papereissa."
Juuri näin. Eli historialliset syyt voivat olla perustelu sille että ruotsinkieliset opiskelevat äidinkieltään, ja ehkä myös perustelu heidän omalle kulttuurilleen ja identiteetilleen sekä niiden säilyttämiselle.

Mutta historiaan perustuvien argumenttien painoarvo on lähes nolla, jos näillä yritetään perustella sitä, että suomenkielisten tulisi opiskella pakkoruotsi eri koulutusasteilla, virkamiesruotsi, suomenkielisten virkamiesten ja sekä julkista tehtävää suorittavien olisi osattava ruotsia ja palveltava ruotsiksi.

Meille suomenkielisille ruotsinkieliset eivät ole ainakaan sitä osaa historiasta, jota haluttaisiin ylläpitää ja sitoutua, vieläpä niin että koko suomenkielinen yhteiskunta lain velvoittamana pakotetaan opiskelemaan ja joissain tehtävissä jopa käyttämään vierasta kieltä nimeltä ruotsi.

"Jossei nähdä suomalaisuutta muuta kuin ruotsalaisten pitkän ja vaikean villien koulutustyön hiukan vaillinaisena lopputuloksena, niin antaa olla."
Tuontyyppistä surujen näkemystä voidaan pitää lähes kulttuurirasismina, jota vastaan tulee aina jaksaa kamppailla, sekä oikaista väärät tiedot ja vääristelyt oikeiksi. Mutta tietenkin ymmärrän että osalla surujen kanssa on sen kaltaisia näkemyksiä, että jo keskustelu on varsin raskasta, kun puhutaan niin eri asioista näkökulmista.

fred.karlsson kirjoitti:

Hyvä analyysi, allekirjoitan melkein kaiken. - Meinanderin skenaario on yksi mahdollinen, mutta silti epätodennäköinen. Varhainen fennofilia oli jo hyvällä alulla 1700-luvun lopulla, kyllä se olisi vahvistunut 1800-luvulla myös jos Ruotsin alaisuus olisi jatkunut.

Täytyy muistaa, että suomen kielen aseman parantamista ajoivat 1800-luvulla täysin ruotsinkieliset henkiöt, joista monet eivät osanneet suomea alkuunkaan. Mikseivät Snellman, Forsman ym. olisi tehneet samaa Ruotsin kansalaisina kuin tekivät Suuriruhtinaskunnassa?

Suomen valtakunnallinen kielenvaihdos (siis suomi pääkieleeksi ruotsin tilalle) on muuten maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen siinä suhteessa, että sitä ajoivat silloisen korkeamman prestiisin kielen eli ruotsin puhujat. (Ajatuskokeena: Suomen kielikehitystä vastaisi tilanne, että englanninkieliset olisivatkin ajaneet iirin asemaa 200 v sitten ja iiri olisi nyt irlantilaisten pääkieli.)

Tämä ei tietenkään ole argumentti nykyisen pakollisen ruotsin puolesta, mutta silti hyvä muistaa, jos haluaa hahmottaa ruotsin kielen Suomessa historialliseksi sortomöröksi.

Lue lisää

"Tämä ei tietenkään ole argumentti nykyisen pakollisen ruotsin puolesta, mutta silti hyvä muistaa, jos haluaa hahmottaa ruotsin kielen Suomessa historialliseksi sortomöröksi."

Koen, että tätä historiakeskustelua lietsovat nimenomaan pakon kannattajat. Heille historia toimii pakon perusteena. Siksi keskustelu, jonka tulisi perustua pedagogiikalle, tulevaisuuden tarpeille ja erilaisten yksilöiden ja taitoprofiilien kunnioittamiselle (kuten muissa maissa, vaikkapa Ruotsissa), niin se keskustelu meillä tyssää keskusteluksi historiasta!

Tämä keskustelun harhautuminen ei tee oikeutta meille, joilla on kiire saada lapsillemme toimiva ja järkevä kieltenopetus osana järkevää koulutuksen kokonaisuutta!

fred.karlsson kirjoitti:

Lisään omaan edelliseen kommenttiini väärinkäsitysten välttämiseksi vielä tämän:

'"Ruotsalaisia on ollut täällä 1000 vuotta""

Me nykyiset ruotsinkieliset suomalaiset emme suurimmalta osaltamme miellä itseämme ruotsalaisiksi vaan suomalaisiksi - sanan syvimmässä merkityksessä.

Tämä on äärimmisen tärkeä pointti.

Lue lisää

Fred Karlsson tarttui sitten lopulta oikein kunnolla ryssäkorttiin.

"tehdäänpä ajatuskoe..Suomi olisi ollut maaorjuudessä..."

Että olkaat ikuisesti olla kiitollisia, että teillä on "vain" pakkoruotsi.
Kyllä täytyy todeta, Fred Karlsson, että miksi vieläkin kiellät olevasi rkp-läinen? ja miten voit olla olevinasi objektiivinen tutkija?
Eiköä sinua edes yhtään hävetä kirjoituksesi?

No, rkp-läinen ei keskustelussa pysty näkemään realiteetteja, eikä nykytilannetta, joten hän jämähtää vanhoihin kuoppiin ja ainoaksi keinoksi jää sitten keskustelun sekoittaminen, esittämällä vaihtoehtoisten universumien olosuhteita kielipolitiikan kannalta.


Ja sitten on tämä "viisaus":
"...Veikkaanpa että usempikin pääpuolueistamme haluaa viestittää jotakin pitämällä Rkp:n mukana hallituksessa."

Minäpä valaisen mitä ne viestittävät. Sitä, että ne puolueet ottavat vastaan Rkp:n rahasäiliöistään niille tarjoamat vaalituet, joka vaaleissa, sitä lupausta vastaan, että pakkoruotsi pysyy.
Kysymys on kielipoliittisesta prostituutiosta, jossa vanhat puolueet ovat kiitollisuudenvelassa Rkp:n rahastoille. "Kaksikielisen suomen puolesta"-säätiöön ne on nyt kanavoitu, paniikkiliikkeenä vaalirahaskandaalien jälkeen. Sieltä tulee paitsi Carl Haglundin tukkaliimat kuin mojovat potit Kokoomukselle, Keskustalle, Vihreille, Vasureille ja varsinkin Sdp:lle. Kristiilisetkään eivät ole kieltäytyneet.
Vain Perussuomalaiset eivät ole ottaneet rkp:n huorarahaa.

Vanhoille puolueille rkp-rahan ottaminen on helppoa ja siitä on tullut maan tapa.
Illman Rkp-rahaa ei vaalibudjetti pitäisi. Siksi he ajattelevat, että olisi sääli menettää niin helppo raha. Sehän vaatii vain suomenkielisten kielipoliittisen edun ja mielipiteen kieltämisen...
Siksi kansanedustajat vanhoissa puolueissa ovat hyvin kärkkäitä tulkitsemaan, että perustuslaki , joo, kyllä, edellyttää pakkoruotsia. Mitäs sitä hyvää urakkaa pilaamaan...

Kirjoitan nyt pitkästi - tämän voi mieluusti ohittaa, koska tämä teksti ei liity muuhun kuin siihen, millainen tunne historiasta ja fennomanian ajasta on tämän päivän fennomaanille, siis minulle, jäänyt.

Luin Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaania, taas kerran.

Ihanaa vanhahtavaa kieltä (kirjoitettu n. 1930) ja elävä yhteys historiallisiin aikoihin suomalaisaatelisen Aleksander Järnefeltin ja hänen Venäjältä haetun baltian-saksalais-ranskalais-venäläisen aatelispuolisonsa Elisabetin kautta, josta tuli varsinainen "fennoäiti".

Vuodesta 1809 ja Venäjän valtaan siirtymisestä Arvid kirjoittaa ruotsinkielisen sivistyneistön näkökulmasta näin: "Syvälle oli vihollisen miekka tähän maahan uponnut. Maa oli kuin kahtia hajonnut. Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä. Mutta haavan toinen puoli oli entisen yhteyden elävä tunto, jota ei mikään asepakko voi miehen rinnasta repiä. Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan. Muudan omapäinen lehtori, nuorten maisterien ympäröimänä, oli jo kuitenkin alkanut soitella omaa pilliänsä..."

Myöhemminkin Arvid viittaa siihen, että suomalainen yläluokka oli ruotsinkielistynyt mutta alkujaan suomenkielistä. Oliko kyse alkujaan suomenkielisistä sotapäälliköistä, talollisista, jotka sitten avioliittojen ja koulujen, sotilaspalvelusten kautta etääntyivät suomen kielestä ja liittyivät joko ruotsinkieliseen tai monikieliseen yläluokkaan?

Isänsä aikakauden suomenkielisestä rahvaasta Arvid piirtää muutaman kuvan väärinkohdelluista torppareista, joilta maat vietiin ruotsinkielisin asiakirjoin ja ilman selityksiä. Perusteltu herraviha eli suomalaisessa ja rahvaan lyömisessä aseena käytettiin ruotsin kieltä, tai siis sen osaamattomuutta ja avuttomuutta vieraskielisen hallinnon edessä - toki olisi rikas pitänyt puolensa ilman tätäkin keinoa.

Mikä oli papiston merkitys suomen kielen säilyttämisessä? Arvid laittaa Aleksanderin ruotsinkielisen ja äidin puolelta Ruotsista tullutta kreivillistä sukua olevan äitinsä puhumaan kauniisti suomen kielestä, jota pappiloiden lapset oppivat ja jota kuulemma myös "rakastettiin" pappilanväen joukossa.

Isä Järnefelt oli opiskellut nuorena Pietarissa ja tutustunut siellä merkittävää uraa Venäjällä tekevään Kreivi Heideniin, alkujaan hollantilainen mutta syntynyt Suomenlinnassa. Jo tuolloin 1850-luvulla olisi isä Järnefeltillä ollut mahdollisuus siirtyä etenemään Venäjällä ystävänsä suojeluksessa, mutta hän valitsi Suomen kehittämisen kotimaasta käsin.

Vanhemmat fennomaanit (Isä Järnefelt, Koskinen ja Meurman) olivat varovaisia hallitukseen menon suhteen, mutta nuoret fennomaanit alkoivat sitä vaatia. Fennomaaneilla ei kuitenkaan ollut valtaa siellä, missä hallituksesta päätettiin eli tsaarin läheisten joukossa. Kun sitten syttyi Turkin sota 1870-luvun lopulla, Isä Järnefelt lähti sotaan vastaamaan kartoituksesta sota-alueella. Sotaa johti hänen vanha ystävänsä kreivi Heiden.

31 kirjoitti:

Kirjoitan nyt pitkästi - tämän voi mieluusti ohittaa, koska tämä teksti ei liity muuhun kuin siihen, millainen tunne historiasta ja fennomanian ajasta on tämän päivän fennomaanille, siis minulle, jäänyt.

Luin Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaania, taas kerran.

Ihanaa vanhahtavaa kieltä (kirjoitettu n. 1930) ja elävä yhteys historiallisiin aikoihin suomalaisaatelisen Aleksander Järnefeltin ja hänen Venäjältä haetun baltian-saksalais-ranskalais-venäläisen aatelispuolisonsa Elisabetin kautta, josta tuli varsinainen "fennoäiti".

Vuodesta 1809 ja Venäjän valtaan siirtymisestä Arvid kirjoittaa ruotsinkielisen sivistyneistön näkökulmasta näin: "Syvälle oli vihollisen miekka tähän maahan uponnut. Maa oli kuin kahtia hajonnut. Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä. Mutta haavan toinen puoli oli entisen yhteyden elävä tunto, jota ei mikään asepakko voi miehen rinnasta repiä. Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan. Muudan omapäinen lehtori, nuorten maisterien ympäröimänä, oli jo kuitenkin alkanut soitella omaa pilliänsä..."

Myöhemminkin Arvid viittaa siihen, että suomalainen yläluokka oli ruotsinkielistynyt mutta alkujaan suomenkielistä. Oliko kyse alkujaan suomenkielisistä sotapäälliköistä, talollisista, jotka sitten avioliittojen ja koulujen, sotilaspalvelusten kautta etääntyivät suomen kielestä ja liittyivät joko ruotsinkieliseen tai monikieliseen yläluokkaan?

Isänsä aikakauden suomenkielisestä rahvaasta Arvid piirtää muutaman kuvan väärinkohdelluista torppareista, joilta maat vietiin ruotsinkielisin asiakirjoin ja ilman selityksiä. Perusteltu herraviha eli suomalaisessa ja rahvaan lyömisessä aseena käytettiin ruotsin kieltä, tai siis sen osaamattomuutta ja avuttomuutta vieraskielisen hallinnon edessä - toki olisi rikas pitänyt puolensa ilman tätäkin keinoa.

Mikä oli papiston merkitys suomen kielen säilyttämisessä? Arvid laittaa Aleksanderin ruotsinkielisen ja äidin puolelta Ruotsista tullutta kreivillistä sukua olevan äitinsä puhumaan kauniisti suomen kielestä, jota pappiloiden lapset oppivat ja jota kuulemma myös "rakastettiin" pappilanväen joukossa.

Isä Järnefelt oli opiskellut nuorena Pietarissa ja tutustunut siellä merkittävää uraa Venäjällä tekevään Kreivi Heideniin, alkujaan hollantilainen mutta syntynyt Suomenlinnassa. Jo tuolloin 1850-luvulla olisi isä Järnefeltillä ollut mahdollisuus siirtyä etenemään Venäjällä ystävänsä suojeluksessa, mutta hän valitsi Suomen kehittämisen kotimaasta käsin.

Vanhemmat fennomaanit (Isä Järnefelt, Koskinen ja Meurman) olivat varovaisia hallitukseen menon suhteen, mutta nuoret fennomaanit alkoivat sitä vaatia. Fennomaaneilla ei kuitenkaan ollut valtaa siellä, missä hallituksesta päätettiin eli tsaarin läheisten joukossa. Kun sitten syttyi Turkin sota 1870-luvun lopulla, Isä Järnefelt lähti sotaan vastaamaan kartoituksesta sota-alueella. Sotaa johti hänen vanha ystävänsä kreivi Heiden.

Lue lisää

jatkoa edelliseen.

Vanha ystävyys uudistui - ja sodan jälkeen Suomen kenraalikuvernööriksi tuli Heiden. Hän oli kenraalikuvernöörinä 1881 - 1897, aina Bobrikovin tuloon asti. Fennomaanien asema muuttui oleellisesti, heitä ryhdyttiin nimeämään virkoihin ja kenraalikuvernööri omaksui Isä Järnefeltin fennomaanisen ystäväpiirin. Järnefelt aatelisena oli tottunut seurustelemaan tällä tasolla, mutta muut fennomaanit olivat kirjan mukaan maalaispappien ja opettajien tasolla seuraelämässä, eikä alku ollut helppoa. Yrjö Koskinenkin oli pelännyt ensimmäisiä juhlallisia tapaamisia kenraalikuvernöörin kanssa ja paennut linnan syrjäisimpiin huoneisiin, jottei olisi törmännyt vaikeisiin tilanteisiin.

Wikipediassa Heidenin hallintoaikaa kuvataan näin: "Heiden piti kielipolitiikkaa venäläistämisen tärkeimpänä välineenä. Ruotsin kieli sitoi Suomea henkisesti länteen, joten sen käyttöä oli pyrittävä vähentämään. Tähän tavoitteeseen hän pyrki tukemalla suomen kielen käyttöä valtionhallinnossa, yliopistossa ja armeijassa. Hän ei pitänyt suomen kieltä samanlaisena uhkana kuin ruotsin kieltä, sillä hänen näkemyksensä mukaan suomi oli kehittymätön kieli, ja jäisi joka tapauksessa vähitellen suuren kulttuurikieli venäjän jalkoihin. Fennomaanit eivät tienneet näistä Heidenin näkemyksistä, joten he ottivat kiitollisina vastaan kenraalikuvernööriltä tulevan arvokkaan tuen asialleen."

Kansallisbiografia kertoo taas: "Heiden kunnioitti Suomen lakeja ja erillisasemaa, koska keisari edellytti tätä. Hänen toimikautensa oli Suomelle pääosin hyvää aikaa. Siihen toi särön vuosien 1888 - 1891 kriisikausi, kun Venäjällä virinneet yhtenäistämispyrkimykset ja Suomessa voimistuneet maan erillisaseman vahvistamistavoitteet törmäsivät toisiinsa. Heiden oli tämän kriisikauden sovittelija, mutta konsensuksen palattua hänen tähtensä laski, ja toimikautensa päättyessä Heiden oli - syystä - katkeroitunut suomalaisten onnistuttua liiankin hyvin omien kantojensa toteuttamisessa."

Ikään kuin yli vuosisataa myöhemmin ei vieläkään tiedettäisi, olivatko fennomaanit hyväuskoisia hölmöjä vai ovelia pelureita, kenties molempia tai jotain ihan muuta.

Minusta on sangen mielenkiintoista, että isä Järnefelt, jolle tärkein elämäntehtävä oli se ensimmäisen aallon fennomania, siis sellainen suomenkielisen ylimysluokan luomiseen tähtäävä fennomania, oli elämänikäinen ystävä tämän Heidenin kanssa ja lähti jopa sotaan ehkä aavistellen, että näin hänen olisi mahdollista saada Suomeen suomen kielelle myönteinen kenraalikuvernööri entisten ruotsinmielisten sijaan.

Voi olla, että luin kirjaa tavalla, joka ei tee oikeutta todellisille tapahtumille, mutta mielenkiintoisia näkymiä tämä 1930 kirjoitettu teksti loihtii esiin - ja jotenkin kyse on asioista, joista en ole muista lähteistä saanut tällaista kuvaa.

Kun Isä Järnefelt kuoli, poistui ensimmäisenä suurista fennomaaneista 1896. Hyvä, ettei jäänyt näkemään, mitä sitten tapahtui, sanoivat perheenjäsenet jälkeenpäin.

Vanhojen fennomaanien tuntemaa maailmaa ei enää ollut. Yrjö Koskinen menetti suosionsa vastustamalla passiivista vastarintaa asevelvollisuuslakia vastaan peläten ehkä, että kielirajan yli yhdistävä hanke saisi taas ruotsinmieliset valtaan. Fennomaanien rivit olivat hajalla ja vanhat aatetoverit tuskin tervehtivät toisiaan. Venäjän kielen nostaminen ruotsin kielen tilalle hallinnon kieleksi oli alkanut. Kansallisuusaatteen sijaan nousivat kosmopoliittiset aatteet ja sosialismi. Mitään tällaista eivät vanhat fennomaanit olleet voineet kuvitellakaan, näin arveli poika Arvid.

Kun lukee hyvää kirjaa, samaistuu sen henkilöihin. Isä Järnefeltin elämä oli merkittävä, vaikka sitten pitkäksi aikaa unohdettu. - Mahtoiko hän olla missään vaiheessa onnellinen vai oliko sellainen ajatuskin vieras sen aikakauden miehille, joita ohjasi kunnia ja velvollisuus?

No, joka tapauksessa tätä kirjaa lukiessa ei jäänyt tunnetta, että tämän päivän ruotsinkieliset ansaitsisivat jotenkin erityistä goodwilliä noiden aikojen vuoksi. Tuskin nämä vanhat fennomaanitkaan sellaista pilven reunalta katsellessaan vaatisivat. Tosin toivenevat kaikkea hyvää meille kaikille tätä maata rakentaville, kielestä ja taustasta riippumatta. Katsotaan eteenpäin mekin.

25 kirjoitti:

jatkoa edelliseen.

Vanha ystävyys uudistui - ja sodan jälkeen Suomen kenraalikuvernööriksi tuli Heiden. Hän oli kenraalikuvernöörinä 1881 - 1897, aina Bobrikovin tuloon asti. Fennomaanien asema muuttui oleellisesti, heitä ryhdyttiin nimeämään virkoihin ja kenraalikuvernööri omaksui Isä Järnefeltin fennomaanisen ystäväpiirin. Järnefelt aatelisena oli tottunut seurustelemaan tällä tasolla, mutta muut fennomaanit olivat kirjan mukaan maalaispappien ja opettajien tasolla seuraelämässä, eikä alku ollut helppoa. Yrjö Koskinenkin oli pelännyt ensimmäisiä juhlallisia tapaamisia kenraalikuvernöörin kanssa ja paennut linnan syrjäisimpiin huoneisiin, jottei olisi törmännyt vaikeisiin tilanteisiin.

Wikipediassa Heidenin hallintoaikaa kuvataan näin: "Heiden piti kielipolitiikkaa venäläistämisen tärkeimpänä välineenä. Ruotsin kieli sitoi Suomea henkisesti länteen, joten sen käyttöä oli pyrittävä vähentämään. Tähän tavoitteeseen hän pyrki tukemalla suomen kielen käyttöä valtionhallinnossa, yliopistossa ja armeijassa. Hän ei pitänyt suomen kieltä samanlaisena uhkana kuin ruotsin kieltä, sillä hänen näkemyksensä mukaan suomi oli kehittymätön kieli, ja jäisi joka tapauksessa vähitellen suuren kulttuurikieli venäjän jalkoihin. Fennomaanit eivät tienneet näistä Heidenin näkemyksistä, joten he ottivat kiitollisina vastaan kenraalikuvernööriltä tulevan arvokkaan tuen asialleen."

Kansallisbiografia kertoo taas: "Heiden kunnioitti Suomen lakeja ja erillisasemaa, koska keisari edellytti tätä. Hänen toimikautensa oli Suomelle pääosin hyvää aikaa. Siihen toi särön vuosien 1888 - 1891 kriisikausi, kun Venäjällä virinneet yhtenäistämispyrkimykset ja Suomessa voimistuneet maan erillisaseman vahvistamistavoitteet törmäsivät toisiinsa. Heiden oli tämän kriisikauden sovittelija, mutta konsensuksen palattua hänen tähtensä laski, ja toimikautensa päättyessä Heiden oli - syystä - katkeroitunut suomalaisten onnistuttua liiankin hyvin omien kantojensa toteuttamisessa."

Ikään kuin yli vuosisataa myöhemmin ei vieläkään tiedettäisi, olivatko fennomaanit hyväuskoisia hölmöjä vai ovelia pelureita, kenties molempia tai jotain ihan muuta.

Minusta on sangen mielenkiintoista, että isä Järnefelt, jolle tärkein elämäntehtävä oli se ensimmäisen aallon fennomania, siis sellainen suomenkielisen ylimysluokan luomiseen tähtäävä fennomania, oli elämänikäinen ystävä tämän Heidenin kanssa ja lähti jopa sotaan ehkä aavistellen, että näin hänen olisi mahdollista saada Suomeen suomen kielelle myönteinen kenraalikuvernööri entisten ruotsinmielisten sijaan.

Voi olla, että luin kirjaa tavalla, joka ei tee oikeutta todellisille tapahtumille, mutta mielenkiintoisia näkymiä tämä 1930 kirjoitettu teksti loihtii esiin - ja jotenkin kyse on asioista, joista en ole muista lähteistä saanut tällaista kuvaa.

Kun Isä Järnefelt kuoli, poistui ensimmäisenä suurista fennomaaneista 1896. Hyvä, ettei jäänyt näkemään, mitä sitten tapahtui, sanoivat perheenjäsenet jälkeenpäin.

Vanhojen fennomaanien tuntemaa maailmaa ei enää ollut. Yrjö Koskinen menetti suosionsa vastustamalla passiivista vastarintaa asevelvollisuuslakia vastaan peläten ehkä, että kielirajan yli yhdistävä hanke saisi taas ruotsinmieliset valtaan. Fennomaanien rivit olivat hajalla ja vanhat aatetoverit tuskin tervehtivät toisiaan. Venäjän kielen nostaminen ruotsin kielen tilalle hallinnon kieleksi oli alkanut. Kansallisuusaatteen sijaan nousivat kosmopoliittiset aatteet ja sosialismi. Mitään tällaista eivät vanhat fennomaanit olleet voineet kuvitellakaan, näin arveli poika Arvid.

Kun lukee hyvää kirjaa, samaistuu sen henkilöihin. Isä Järnefeltin elämä oli merkittävä, vaikka sitten pitkäksi aikaa unohdettu. - Mahtoiko hän olla missään vaiheessa onnellinen vai oliko sellainen ajatuskin vieras sen aikakauden miehille, joita ohjasi kunnia ja velvollisuus?

No, joka tapauksessa tätä kirjaa lukiessa ei jäänyt tunnetta, että tämän päivän ruotsinkieliset ansaitsisivat jotenkin erityistä goodwilliä noiden aikojen vuoksi. Tuskin nämä vanhat fennomaanitkaan sellaista pilven reunalta katsellessaan vaatisivat. Tosin toivenevat kaikkea hyvää meille kaikille tätä maata rakentaville, kielestä ja taustasta riippumatta. Katsotaan eteenpäin mekin.

Lue lisää

Pitkähkö juttu, mutta ei tätä ohiteta, vaan laitetaan talteen.

No kappas vain, noinhan se on. Miksi ihmeessä ei käytetty ilmausta "finländsk hatinlägg"?

Eli HBL osoitti taas tänään, että sanat finsk ja finländsk sisältävät likaisen, kielipoliittisen latauksen. Kun taas sana suomalainen ei ole kielipoliittisesti latautunut.
Rkp-media käyttää sanoja finsk ja finländsk kielipoliittisen tarpeensa mukaan, kun taas sanaa suomalainen ei sellaiseen likaiseen kielipoliittiseen puuhaan voi käyttää, sanan puhtauden ja yksiselitteisyyden vuoksi.

Rkp ja sen myötäpuolet haluavat mielellään säilyttää tämän tilanteen, eivätkä halua, että ruotsinkielisen sanan merkitykset tulisivat suomenkielisten tietoisuuteen. Sanakirjoissa tai muualla. Siksi he innokkaasti kieltävät sanan suomenmaalainen olemassaolonkin, käännöksenä finländsk-sanalle.

Komissaarin tekstissä oli sana suomalainen englanniksi Finnish.
HBL:n jutun kirjoittaja olisi toki voinut kääntää sen sanaksi finländsk, mutta sitä hän ei tehnyt, vaan käytti sanaa finsk.


Joko Fred Karlsson, myönnät tappiosi tässä väittelyssä?

Käännöststo kirjoitti:

Eli HBL osoitti taas tänään, että sanat finsk ja finländsk sisältävät likaisen, kielipoliittisen latauksen. Kun taas sana suomalainen ei ole kielipoliittisesti latautunut.
Rkp-media käyttää sanoja finsk ja finländsk kielipoliittisen tarpeensa mukaan, kun taas sanaa suomalainen ei sellaiseen likaiseen kielipoliittiseen puuhaan voi käyttää, sanan puhtauden ja yksiselitteisyyden vuoksi.

Rkp ja sen myötäpuolet haluavat mielellään säilyttää tämän tilanteen, eivätkä halua, että ruotsinkielisen sanan merkitykset tulisivat suomenkielisten tietoisuuteen. Sanakirjoissa tai muualla. Siksi he innokkaasti kieltävät sanan suomenmaalainen olemassaolonkin, käännöksenä finländsk-sanalle.

Komissaarin tekstissä oli sana suomalainen englanniksi Finnish.
HBL:n jutun kirjoittaja olisi toki voinut kääntää sen sanaksi finländsk, mutta sitä hän ei tehnyt, vaan käytti sanaa finsk.


Joko Fred Karlsson, myönnät tappiosi tässä väittelyssä?

Lue lisää

Hmm, en ole mieltänyt tätä keskustelua taisteluksi.

Sanasta "suomenmaalainen" vielä viimeinen kommentti. Toiveajattelua saa harrastaa, mutta tosiseikka on, että sana esiintyy tasan kerran Suomen kielen
tekstipankissa (117 000 000 sanaa), jonka tekstit ovat kirjoittaneet äidinkieleltään suomenkieliset henkilöt.

Monet mielipiteet ovat olleet syvällisiä ja mielenkiintoisia. Lopetan nyt tältä erää osaltani tämän keskustelun.

fred.karlsson kirjoitti:

Hmm, en ole mieltänyt tätä keskustelua taisteluksi.

Sanasta "suomenmaalainen" vielä viimeinen kommentti. Toiveajattelua saa harrastaa, mutta tosiseikka on, että sana esiintyy tasan kerran Suomen kielen
tekstipankissa (117 000 000 sanaa), jonka tekstit ovat kirjoittaneet äidinkieleltään suomenkieliset henkilöt.

Monet mielipiteet ovat olleet syvällisiä ja mielenkiintoisia. Lopetan nyt tältä erää osaltani tämän keskustelun.

Lue lisää

Kiitos Fred Karlssonille tästä keskustelusta. En ole aiemmin löytänyt yhtäkään kielipolitiikkaan aktiivisesti vaikuttavaa ruotsinkielistä henkilöä missään keskustelussa. Linja on ollut vaieta keskustelu kuoliaaksi.

Toivon, että olet pannut merkille, miten paljon tietoa, kokemuksia ja hyviä argumentteja täällä "nettifennojen" maailmassa on. Toivon, että myös ymmärrät, miten käsittämättömältä tuntuu, ettei meidän näkökulmamme ja kokemuksemme pääse näitä anonyymipalstoja pitemmälle ja että virallisessa keskustelussa pyöritellään vain liturgiaa.

Ilmeisesti olet itse saanut kovaa kritiikkiä niin fennojen kuin svekojen taholta esittäessäsi sangen sovinnollisia näkemyksiä. Tunnet "omasi" ja heidän huolensa. Minäkin tunnen "omani" ja heidän huolensa. Sinun "omasi" puhuvat suomenmaalaisuudesta ja omasta oikeudestaan elää ruotsiksi maassa, joka on perustettu Ruotsiksi ja ollut alusta asti ruotsinkielinen. Minun "omani" puhuvat lastensa oikeudesta käydä koulua, jossa kieliopinnot ja muut opinnot on painotettavissa yksilön parhaasta lähtien eikä jonkun toisen määrittelemästä identiteettipolitiikasta ja siihen liittyvästä kielipolitiikasta lähtien.

fred.karlsson kirjoitti:

Hmm, en ole mieltänyt tätä keskustelua taisteluksi.

Sanasta "suomenmaalainen" vielä viimeinen kommentti. Toiveajattelua saa harrastaa, mutta tosiseikka on, että sana esiintyy tasan kerran Suomen kielen
tekstipankissa (117 000 000 sanaa), jonka tekstit ovat kirjoittaneet äidinkieleltään suomenkieliset henkilöt.

Monet mielipiteet ovat olleet syvällisiä ja mielenkiintoisia. Lopetan nyt tältä erää osaltani tämän keskustelun.

Lue lisää

"Hmm, en ole mieltänyt tätä keskustelua taisteluksi."

Samalla tavalla kun haluat vaimentaa ja kieltää sanan finländare ja sen käännöksen kielipoliittisuuden, esität ikäänkuin mitään kielitaistelua ei olisikaan.
Tiedät aivan hyvin, että on, ja Rkp ja sen media käy sitä taistelua joka päivä, joka tunti. (Näin sanoi radio Vegassa itse Christoffer Taxell pari vuotta sitten.) Valtavilla resursseilla, Ja me tiedämme, että sinä tiedät.
Rkp:lle olisi toki edullista, että kukaan suomenkielinen ei ollenkaan aavistaisi sanan finländare merkityksiä, eikä tietäisi siitä kielipoliittisesta taistelusta, joka on menossa. Rkp haluaa, että kielisotaa käydään vain ruotsiksi. Suomeksi ei sitä saisi käydä, eikä edes nähdä, että sellainen sota on käynnissä. Rkp haluaa, että ruotsiksi taistellaan mediassa pakkoruotsin puolesta, mutta suomeksi ollaan ihan hiljaa vaan, -ei edes tiedosteta tietyn sanan eri merkityksen käännettäessä. Kun fennot huomaavat eron, tullaan esiin voimakkaasti kieltämään se.
Myös suomalaisen identiteetin kieltäminen on Rkp-leirissä ollut pontevaa. Samaan aikaan siellä pohditaan ankarasti omaa identiteettiä.
Suomenkielisen kielipoliittisen keskustelun vaientamiseen Rkp käyttääkin vuosittain suuret summat rahaa. Paperimedian aikana vaientaminen oli helppoa, ei enää internetin aikana.
Suomenkielisten tulisi Rkp:n toiveen mukaan omaksua "oikea, myönteinen asenne itseensä ja lapsiinsa kohdistuvaan pakkoon" eli "hyväksyä heille pakotettu kaksoiskielisyys".
Svenska.nu:n keulafiguuri Paavo Lipponen oli kenties viime vuosien suurin satsaus yritykseen muuttaa suomenkielisten asenne. Hän sanoi mm.:"Puhdas suomalaisuus on kauheaa." Ja: "Mitään suomalaista identiteettiä ei ole olemassakaan, jos eivät opi ruotsia." Tiedämme miten siinä sodassa kävi; Lipponen hirttäytyi pakkoruotsiin ja on nyt Ahvenanmaan palkollinen.
Svenska.nu:n varapuheenjohtaja Tuomas Enbuske on varmaan varovaisempi nähtyään, miten Lipposelle kävi.

Realiteettien tunnustaminen olisi sinullekin viisauden alku, vaikka oletkin ilmeisesti saanut Rkp:n avulla kaiken.


Et kuitenkaan rehellistä mielenrauhaa. Sisimmässäsi kalvaa epäilys, koska Rkp taistelee likaisin asein likaisen asian puolesta
Svenska dagen-päivän puheessasi toit esiin ne epäilykset. 3 kohtaa...

Vielä muutama seikka.
Rahalla Rkp voi ostaa paljon. Monet suomenkieliset ovat ostettavissa.
Suomen kielisotaa on käyty 200 vuotta ja Rkp on voitolla rahansa vuoksi, koska poliittinen eliitti on Rkp:n ostama.
Mutta kaikki me tiedämme, että vapaus länsimaisena perusarvona vaatii sieltä rahakasan alta: "Suomenkielisille kielivapaus!" Sitä ääntä ei Rkp:n raha voi koskaan täysin vaientaa.
Perussuomalaiset ovat Rkp:lle hirmuinen uhka, koska ensi kerran on puolue, joka ei ole ostettavissa.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta sanasta finne-finländare olen kyllä eri mieltä. Ensin, Svenska Akademiens ordlista toimii monella tavalla ruotsinkielen normina kirjassa on selvät erot sanoissa. Se että kadun mies/naien Ruotsissa usein ei käytännössä tunne tätä eroa johtuu taas puutteellisesta historiantiedosta kuten kirjoitit. Eli he eivät ymmärrä että todella puhumme ruotsia äidinkielenämme, vaan joudumme koko ajan selittämään- eivätkä vieläkään voi ymmärtää. He voivat ongelmatta käyttää "finska Korsnäs" joka ruotsiksi tarkoitta "suomenkielinen Korsnäs" vaikka kunta on ollut maailman ruotsinkielisin kunta.
Monet suomenruotsalaiset tuntevat kyllä itsensä ulkopuolisikis jos heistä Ruotsissa sanotaa "finne" mutta sen sijaan ovat mielellään "finländare". Muista erään suomenruotsalaisen opettajan kertomus sen jälkeen kun hän oli asunut jo 40 vuotta Ruotsissa. Hän oli ollut tilaisuudessa Ruotsissa missä oli ollut sekä suomen- että ruotsinkielisiä maahantulijoita. Puhuja oli aloittanut sanomalla "bästa finnar - eller jag borde naturligtvis säga finländare" Siihen suomenkielinen vetäjä oli sanonut: " Nej, vi är nog alla finnar- så det går bra att säga det." Tuntemani opettaja kertoi että hän heti oli reagoinut ajattelemalla että on se kumma että en edes Ruotsissa saa pitää omaa äidinkieltäni vaan täälläkin suomenkieliset kieltävät olemassaoloani. -- samaa olen kuullut kaikilta serkuiltani, luokkatovereiltani ja tuttaviltani jotka ovat Suomesta muuttaneet. Kaikki ovat kokeneet sen samalla tavalla. He ovat kyllä ylpeitä juuristaan Suomessa mutta samalla kokevat kun heistä sanotaan "finne" että he eivät saisi olla koska eivät ole "finne" sen oikeassa tarkoituksessa eli suomenkielisiä. He kokevat että taas kerran heiltä riistetään maa ja tausta.

twervig kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta sanasta finne-finländare olen kyllä eri mieltä. Ensin, Svenska Akademiens ordlista toimii monella tavalla ruotsinkielen normina kirjassa on selvät erot sanoissa. Se että kadun mies/naien Ruotsissa usein ei käytännössä tunne tätä eroa johtuu taas puutteellisesta historiantiedosta kuten kirjoitit. Eli he eivät ymmärrä että todella puhumme ruotsia äidinkielenämme, vaan joudumme koko ajan selittämään- eivätkä vieläkään voi ymmärtää. He voivat ongelmatta käyttää "finska Korsnäs" joka ruotsiksi tarkoitta "suomenkielinen Korsnäs" vaikka kunta on ollut maailman ruotsinkielisin kunta.
Monet suomenruotsalaiset tuntevat kyllä itsensä ulkopuolisikis jos heistä Ruotsissa sanotaa "finne" mutta sen sijaan ovat mielellään "finländare". Muista erään suomenruotsalaisen opettajan kertomus sen jälkeen kun hän oli asunut jo 40 vuotta Ruotsissa. Hän oli ollut tilaisuudessa Ruotsissa missä oli ollut sekä suomen- että ruotsinkielisiä maahantulijoita. Puhuja oli aloittanut sanomalla "bästa finnar - eller jag borde naturligtvis säga finländare" Siihen suomenkielinen vetäjä oli sanonut: " Nej, vi är nog alla finnar- så det går bra att säga det." Tuntemani opettaja kertoi että hän heti oli reagoinut ajattelemalla että on se kumma että en edes Ruotsissa saa pitää omaa äidinkieltäni vaan täälläkin suomenkieliset kieltävät olemassaoloani. -- samaa olen kuullut kaikilta serkuiltani, luokkatovereiltani ja tuttaviltani jotka ovat Suomesta muuttaneet. Kaikki ovat kokeneet sen samalla tavalla. He ovat kyllä ylpeitä juuristaan Suomessa mutta samalla kokevat kun heistä sanotaan "finne" että he eivät saisi olla koska eivät ole "finne" sen oikeassa tarkoituksessa eli suomenkielisiä. He kokevat että taas kerran heiltä riistetään maa ja tausta.

Lue lisää

Teillä suomenruotsalaisilla on oma sanastonne ja omat historiantulkintanne. Sellaisia voi vapaasti tehdä, mutta törmäykset realiteettien kanssa ovat väistämättömiä.

Eivät muidenkaan maiden kielivähemmistöt nimeä uudelleen koko maan väestöä vain siksi, etteivät halua olla saman nimikkeen alla kuin muu väestö ja siten näyttäytyä kielivähemmistönä. Eivät Ruotsin vähemmistöt kehittele sverigeländare-sanastoa, jossa svenskarit olisivat vain yksi osajoukko sverigeländareista. Mutta näin te teette täällä.

Tietenkään Ruotsi ei vallannut Suomea, koska kumpaakaan valtakuntaa ei ollut olemassa. Vuonna 1000 molemmat alueet olivat useiden heimojen alueita. Heimot kävivät kauppaa mutta myös taistelivat keskenään kielestä riippumatta. Oli kuitenkin toisiaan ymmärtävät varhaisruotsinkieliset ja toisiaan ymmärtävät varhaissuomenkieliset, suomenkieliset ymmärsivät myös eestiläisheimoja. Valtiollistumiskehityksessä ensimmäisiä askelmiaan ottava tuleva Ruotsi siis valloitti heimohallintoon pitäytyneen tulevan Suomen. Valloitus on sitä, että tullaan aseiden kanssa kutsumatta, käytetään aseita ja jäädään olemaan. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Eurassa kerrottiin, miten 1200-luvulla Isoniitulla on käyty niin kovat taistelut valloittajia vastaan, että vertakin oli miehen nilkkaan asti. Veren määrää lienee liioiteltu, mutta taistelu on varmasti käyty. Tämä ei ole mikään rauhanomainen liittoutuminen.

Voi teitä ruotsinkieliset, täällä tai muualla. Te olette unohtaneet, että maassa on ikiaikainen kielienemmistö, jota ilman ei voi luoda sanastoa eikä tulkita historiaa. Ottakaahan nyt sovinnollisempi asenne ja lähtekää aitoon vuoropuheluun.

Kiitos aitiopaikkalainen asiallisesta kirjoituksestasi.

Omana kommenttinani keskusteluun sanoisin että se miksi meitä Ruotsin puolella kutsutaan ei ainakaan minulle ole kovin tärkeätä. Ruotsissa saatan itsekin todeta olevani finne - johtuen etäisyydestä ja koska nyanssit eivät aina ole niin tärkeitä. Ja kuka minä olen ruotsalaisille ruotsia opettamaan (ref SAO) ;).

Yksityiskohdathan muuttuvat tärkeiksi vasta mitä lähempänä kohdetta ollaan. Toki se tietämättömyys mikä Ruotsissa vallitsee siitä että meitä todella täällä Suomen puolella on lähes 300 000 ruotsia äidinkielenämme puhuvaa jaksaa hämmästyttää, ja myönnettäköön myös vähän ärsyttääkin.

Se että olen jossain kauempana kuten USA:ssa tai Englannissa "finn" on minusta täysin luonnollista eikä siitä tarvitse saivarrella mutta sitä nyansoidumpaa tietoa luulisi löytyvän nimen omaan Ruotsista. Vaan harvoinpa löytyy...

Suomessa tarvitsemme kuitenkin sanoja ilmaisemaan meitä kaikkia ja kutakin erikseen ja silloin tarvitsemme sanat finländare, finne ja finlandssvensk. Miten muutenkaan voisimme tarvittaessa ilmaista itseämme täsmällisesti?

Netti fennojen horinat sanan "finländare" negatiivisesta ja erottelevasta latauksesta ovat täysin päättömiä, kuten useat muutkin heidän jutuistaan.

Sana "finländare" on selkeää (pakko)matematiikkaa, vai pitäisikö sanoa joukko-oppia?

94 finnar 5 finlandssvenskar 1 ryss = 100 finländare
MOT

Ankdam kirjoitti:

Kiitos aitiopaikkalainen asiallisesta kirjoituksestasi.

Omana kommenttinani keskusteluun sanoisin että se miksi meitä Ruotsin puolella kutsutaan ei ainakaan minulle ole kovin tärkeätä. Ruotsissa saatan itsekin todeta olevani finne - johtuen etäisyydestä ja koska nyanssit eivät aina ole niin tärkeitä. Ja kuka minä olen ruotsalaisille ruotsia opettamaan (ref SAO) ;).

Yksityiskohdathan muuttuvat tärkeiksi vasta mitä lähempänä kohdetta ollaan. Toki se tietämättömyys mikä Ruotsissa vallitsee siitä että meitä todella täällä Suomen puolella on lähes 300 000 ruotsia äidinkielenämme puhuvaa jaksaa hämmästyttää, ja myönnettäköön myös vähän ärsyttääkin.

Se että olen jossain kauempana kuten USA:ssa tai Englannissa "finn" on minusta täysin luonnollista eikä siitä tarvitse saivarrella mutta sitä nyansoidumpaa tietoa luulisi löytyvän nimen omaan Ruotsista. Vaan harvoinpa löytyy...

Suomessa tarvitsemme kuitenkin sanoja ilmaisemaan meitä kaikkia ja kutakin erikseen ja silloin tarvitsemme sanat finländare, finne ja finlandssvensk. Miten muutenkaan voisimme tarvittaessa ilmaista itseämme täsmällisesti?

Netti fennojen horinat sanan "finländare" negatiivisesta ja erottelevasta latauksesta ovat täysin päättömiä, kuten useat muutkin heidän jutuistaan.

Sana "finländare" on selkeää (pakko)matematiikkaa, vai pitäisikö sanoa joukko-oppia?

94 finnar 5 finlandssvenskar 1 ryss = 100 finländare
MOT

Lue lisää

Täsmällisiä ilmaisuja:

suomalainen
suomenkielinen
ruotsinkielinen
saamenkielinen
uussuomalainen
maahanmuuttaja

löytyy muistakin kielistä

Ankdam kirjoitti:

Kiitos aitiopaikkalainen asiallisesta kirjoituksestasi.

Omana kommenttinani keskusteluun sanoisin että se miksi meitä Ruotsin puolella kutsutaan ei ainakaan minulle ole kovin tärkeätä. Ruotsissa saatan itsekin todeta olevani finne - johtuen etäisyydestä ja koska nyanssit eivät aina ole niin tärkeitä. Ja kuka minä olen ruotsalaisille ruotsia opettamaan (ref SAO) ;).

Yksityiskohdathan muuttuvat tärkeiksi vasta mitä lähempänä kohdetta ollaan. Toki se tietämättömyys mikä Ruotsissa vallitsee siitä että meitä todella täällä Suomen puolella on lähes 300 000 ruotsia äidinkielenämme puhuvaa jaksaa hämmästyttää, ja myönnettäköön myös vähän ärsyttääkin.

Se että olen jossain kauempana kuten USA:ssa tai Englannissa "finn" on minusta täysin luonnollista eikä siitä tarvitse saivarrella mutta sitä nyansoidumpaa tietoa luulisi löytyvän nimen omaan Ruotsista. Vaan harvoinpa löytyy...

Suomessa tarvitsemme kuitenkin sanoja ilmaisemaan meitä kaikkia ja kutakin erikseen ja silloin tarvitsemme sanat finländare, finne ja finlandssvensk. Miten muutenkaan voisimme tarvittaessa ilmaista itseämme täsmällisesti?

Netti fennojen horinat sanan "finländare" negatiivisesta ja erottelevasta latauksesta ovat täysin päättömiä, kuten useat muutkin heidän jutuistaan.

Sana "finländare" on selkeää (pakko)matematiikkaa, vai pitäisikö sanoa joukko-oppia?

94 finnar 5 finlandssvenskar 1 ryss = 100 finländare
MOT

Lue lisää

Minusta asia on joukkoopillisestikin helppo. 100 finnar varav 5 är finlandssvenskar och en är ryss. Prototyypillisiä suomalaisia ei tarvihe erottaa erinimityksellä. 100 tjecker varav 5 är tyskar. 100 italienare varav 5 är tyskar. 100 norrmän varav 2 är samer och 3 kväner.

"7. Tämän keskustelun luettuani ei paljon tee mieli omaksua enemmän suomalaista identiteettiä."

Aivan totta, sinusta ei suomalaista saa, vaikka kuinka paljon yrittäisit omaksua suomalaista identiteettiä.

Varför just hon?