Minulla olisi pari kysymystä liittyen tähän mieleskiintoiseen harrastukseen.
1. Minkä ikäisille harrastus on SUUNNILLEEN suunnattu?
2. Kehittyykö siinä kunto, lihakset, notkeus, koordinaatiokyky yms. ?
3. Onko se kovin pelottavaa? :D
Kiitos jos autatte, sillä tämä laji jotenkin kiehtoo minua mutta tarvitsen lisää informaatiota.
1. Minkä ikäisille harrastus on SUUNNILLEEN suunnattu?
2. Kehittyykö siinä kunto, lihakset, notkeus, koordinaatiokyky yms. ?
3. Onko se kovin pelottavaa? :D
Kiitos jos autatte, sillä tämä laji jotenkin kiehtoo minua mutta tarvitsen lisää informaatiota.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.ilmailuliitto.fi/fi/lajit/laskuvarjourheilu
Kiitos. Mutta en ihan saanu selville, kasvaako kunto. Joku joka harrastaa, voiko kertoa?
1.
15 vuotta on alakäraja. Harrastajien ikähaarukka on tosi laaja nuorimpien ollessa juuri sen 15 ja vanhimman jonka tiedän hypänneen ikävuodet 60-68.
Käytännössä kuitenkin suurin osa on luultavasti ehkä 20 ja 45 ikävuoden välillä.
Siis nuoria ja keski-ikäisiä "aikuisia" suurin osa.
Mutta itse hyppääminen sinällään ei ole varsinaisesti iästä kiinni eli pikemminkin ihan alaikäiset juniorit monesti eivät vaan tunne oloaan ihan niin kotoisaksi aikuisten seurassa ja samaten sitten jo hyvin varttuneet ikämiehet. Vaikka sosiaalisena ryhmänä hyppyporukka on kyllä hyvin vastaanottavainen. Omasta itsestä paljon kiinni miten haluaa porukkaan sovittautua ja ikä ei ole siinä yhteisössä mikään kovinkaan merkittävä tekijä kun lähdetään reppua selkään sovittamaan tai puuhastellaan muuten porukalla.
2.
No lihakset ei ihan älyttömästi, eikä notkeus varsinaisesti. Laji ei vaadi mitään kovin rautaista kuntoa tai lihaksistoa, vaikka on niistä hyötyä.
Koordinaatiokyky, asentotaju, kehonhallinta yms. kyllä kehittyvät hiljalleen joskin lajille ominaisella tavalla, eli ensisijaisesti sellaisia suoritteita varten, joita joudut vapaassa pudotuksessa tekemään.
"Laskuvarjourheilu" on ehkä terminä osin hieman harhaanjohtava. Toki samoja elementtejä löytyy kuin monesta urheilulajista ja lajin huiput kyllä reenaavat myös lihaskuntoa ja muita fyysisen kunnon osia, mutta tavalliselle harrastushyppääjälle se urheiluosuus (lajityypillisten psykomotoristen taitojen kehittymisen lisäksi) tulee lähinnä siitä kun laskeutuu vähän kauemmaksi ja joutuu kävelemään pakkaushalliin varjo sylissä.
3.
Aluksi varmasti jännittää. Epätervettä se olisi jos ei jännittäisi. Pitempään kun hyppäät niin jännitys itse hyppäämistä kohtaan muuttuu pikemminkin nautinnoksi ja se asia mitä alkaa jännittämään on onnistuuko siinä mitä lähtee yrittämään (esimerkiksi oman paikan lentäminen isommassa vapaapudotuskuvassa tai liukuhypyllä ryhmän mukana pysyminen). Toki toiset jännittävät tämmöistä suorittamista enemmän ja toiset vähemmän, ja toiset ovat tavoitehakuisempia kuin toiset.
Hyppääminen on mahtava laji, jossa riittää uutta opeteltavaa, kokeiltavaa ja kehityttävää satojenkin hyppyjen jälkeen. Porukka on myös huippua ja hyppyporukka tekeekin hyppäämisen ulkopuolella paljon asioita samalla porukalla.
http://ilmailuliitto.fi/fi/lajit/laskuvarjourheilu/suomalaiset_laskuvarjokerhot
Katso tuolta lähin kerhosi, soita lisätietoja, poikkea tutustumassa ja lähde kurssille.
Tuhannet kiitokset tästä infosta! Auttoi kovasti! Olen vielä innokkaampi nyt koittamaan tätä lajia.
Hieno harrastus joskaan ei aivan edullinen. Kerhosta riippuen hinnat reilu 20 - 30 euroa per hyppylento. Kauniina päivänä voi hyppyjä tulla 10 kpl....
11-25 euroa on aika tyypillinen hintahaitari Suomen kerhoissa korkeudesta riippuen. Vähän riippuu konekalustosta ja minkälaisia hinnoiteltuja korkeuksia sillä mennään.
Eikä niitä hyppyjä kukaan pakota hyppäämään yhtään enempää kuin mitä niihin rahaa haluaa laittaa. Joku hyppää päivässä sen kymmenenkin, joku toinen kolme. Ja varsinkin alussa oppilaana jo pari hyppyä on hyvä päivä.
Se kallis pieti odottaa siellä oppilasuran loppupuolella kun omiin varusteisiin pitää investoida, mutta mikäpä harrastus ei rahaa veisi ja löytyy niitä huomattavasti kalliimpiakin. Eipä taida muutamalla tonnilla vielä saada vaikkapa kummoistakaan moottoripyörää, mutta jo ihan kelvon laskuvarjon.
Itse olen "kutsumusammatissa" ja palkka on sen mukainen. Silti hyppään 120-160 hyppyä vuodessa.
Joo kyllä rahaa voi pöllömpääkin harrastukseen käyttää. Ja laskuvarjoilussa se "hyvä" puoli että syksystä kevääseen yleensä taukoa eli silloin voi keräillä kesän hyppyrahoja.
Kameroita näkyy hyppääjillä olevan paljon mukana, kelpaa kavereille näytellä hienoa harrastusta.
Jeo, on sillä kameralla sekin funktio, että se on oikeastaan ainoa tapa tuoda hypyltä maahan asti jotain mitä jakaa muiden kanssa. Pelkkiä juttuja kun ei kukaan kauaa jaksa kuunnella.
Mutta käytetään sitä myös hyppäämisen kehittämiseen. Kouluttajat käyttävät apuvälineenä oppilaiden suoritusten arviointiin ja tiettyjä lajeja reenaavat hyppääjät oman tekniikan parantamiseen. Kilpailusuorituksissa tuomarointi tapahtuu videon avulla.