Aloitan viidettä vuotta yliopistossa, mutta pääaineen vaihtamisen takia olen nyt vasta tekemässä kandia. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä teen valmistuttuani. Opettajan työ ei kiinnosta, eikä muutkaan ammatit, joihin oppiaineestani suuntaudutaan, tunnu oikein omilta. Pitäisikö siis miettiä jatko-opintoja, koska ala on kuitenkin kiinnostava?
Olen pohtinut omaa soveltuvuuttani jatko-opintoihin. Yliopisto-opintojen alussa en olisi voinut kuvitellakaan tutkimuksen tekemistä. Itse asiassa jatko-opinnot käväisivät ensimmäisen kerran mielessä vasta vuosi sitten, kun vaihdoin pääainetta. Pääaineeni arvosanat ovat yleensä nelosen luokkaa, muutama kolmonen ja vitonen seassa. Välillä opinnot ottavat rankasti päähän ja pahimpina hetkinä on tullut mietittyä jopa koko touhun lopettamista. Olenko siis aivan vääränlainen ihminen jatko-opintoihin? Olisiko minun pitänyt tuntea suurta intohimoa tutkimusta kohtaan jo opintojen alusta saakka? Sopiiko tutkijaksi vain ne, jotka jaksavat suorittaa opintonsa hymy huulessa ja joilla ei ole koskaan pulaa motivaatiosta? Pitäisikö aina saada vain parhaimpia arvosanoja? Okei, kärjistin hieman, mutta ehkä ymmärsitte, mitä tarkoitan.
Millainen ihminen soveltuu jatko-opintoihin?
10
619
Vastaukset
- Unohda asia
Sinun asenteesi omaavaa henkilöä ei hyväksytä jatko-opintoihin. Yliopistosi tuntee sinut liian hyvin. Tohtorintutkinto, joka on jatko-opintojen ensiijainen tavoite, käsittää 60 op "normaaleja" lisäopintoja sekä 180 op:n laajuisen väitöskirjan. Koko 240 op:n tavoiteaikataulu on neljä (4) vuotta. Sinun lienee aivan turhaa edes haaveilla jatko-opinnoista, jos et selviydy maisteriksikaan alle viidessä vuodessa, siis sinähän et ole vielä edes kandi! Unohda koko ajatus aivan heti alkuunsa.
- iiiiinaaaa:D
En ole samaa mieltä.
Itselläni maisterin tutkinnon suorittaminen kesti 8 vuotta. Arvosanat eivät todellakaan olleet mitään erinomaisia, koska moni muu asia kiinnosti enemmän opintojen aikana. Ne olivat varsin keskinkertaisia. Gradun arvosana oli kiitettävä, mutta siinä paloi aikaa yli keskimääräisen suoritusajan.
Sain jatko-opintopaikan, sillä onnistuin vakuuttamaan ohjaajan tulenpalavasta motivaatiostani tohtorinopintoja kohtaan. Sinänsä se oli hankalaa, kun sitä ei selvästikään ollut perusopintojen aikana. Toisaalta liekki jatko-opintoja kohtaan syttyikin vasta perusopintojen viime metreillä, gradua vääntäessä.
Aiottu aihealue sopi laitoksen ja ohjaajan kiinnostusalueeseen erittäin hyvin ja sain paikan. Aihe oli tosiaankin se mikä eniten ratkaisi; lisäksi sain taustatukea ohjelmaan aiemmin valituilta kavereiltani. Sain ikäänkuin toisen mahdollisuuden. Käytin sen hyväkseni ja hyvitin moninverroin kaiken sen laiskuuden mitä olin aiemmin harjoittanut.
En olisi perusopiskelijana ikinä uskonut, että minusta tulee jonain päivänä tohtori ja professori. Niin vain lopulta kävi. - Ei sitä aina tiedä
iiiiinaaaa:D kirjoitti:
En ole samaa mieltä.
Itselläni maisterin tutkinnon suorittaminen kesti 8 vuotta. Arvosanat eivät todellakaan olleet mitään erinomaisia, koska moni muu asia kiinnosti enemmän opintojen aikana. Ne olivat varsin keskinkertaisia. Gradun arvosana oli kiitettävä, mutta siinä paloi aikaa yli keskimääräisen suoritusajan.
Sain jatko-opintopaikan, sillä onnistuin vakuuttamaan ohjaajan tulenpalavasta motivaatiostani tohtorinopintoja kohtaan. Sinänsä se oli hankalaa, kun sitä ei selvästikään ollut perusopintojen aikana. Toisaalta liekki jatko-opintoja kohtaan syttyikin vasta perusopintojen viime metreillä, gradua vääntäessä.
Aiottu aihealue sopi laitoksen ja ohjaajan kiinnostusalueeseen erittäin hyvin ja sain paikan. Aihe oli tosiaankin se mikä eniten ratkaisi; lisäksi sain taustatukea ohjelmaan aiemmin valituilta kavereiltani. Sain ikäänkuin toisen mahdollisuuden. Käytin sen hyväkseni ja hyvitin moninverroin kaiken sen laiskuuden mitä olin aiemmin harjoittanut.
En olisi perusopiskelijana ikinä uskonut, että minusta tulee jonain päivänä tohtori ja professori. Niin vain lopulta kävi.Itse tein perustutkintoa viisi ja puoli vuotta, enkä ollut ahkera opiskelija. Myöhemmin tosin ymmärsin, että olin menestynyt erittäin hyvin panostukseeni verrattuna. Mitä pitemmällä olin opinnoissani, sitä paremmin opinnot menivät. Tieteelliseen jatkotutkintoon taas kului kolme vuotta, mutta siihen sitten opiskelinkin aivan oikeasti – ainakin silloin tällöin.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että jatka opiskeluja, jos opiskelu miellyttää ja tuntuu mukavalta.
Edelliselle kirjoittajalle toteaisin, etten minäkään. - tohtoriksi?
En sanonut missään vaiheessa, että montako opintopistettä suoritan lukuvuodessa. Pääaineen vaihtamisen takia jouduin aloittamaan opinnot ikään kuin alusta, mutta opintopisteitä minulla on jo reilusti yli kandiin vaadittavan määrän. Tutkielman teko vain on vielä kesken. Jos en olisi vaihtanut pääainetta, olisin mitä luultavimmin jo tekemässä gradua. Eli turhaan murehdit aikatauluistani!
- tohtoriksi?
tohtoriksi? kirjoitti:
En sanonut missään vaiheessa, että montako opintopistettä suoritan lukuvuodessa. Pääaineen vaihtamisen takia jouduin aloittamaan opinnot ikään kuin alusta, mutta opintopisteitä minulla on jo reilusti yli kandiin vaadittavan määrän. Tutkielman teko vain on vielä kesken. Jos en olisi vaihtanut pääainetta, olisin mitä luultavimmin jo tekemässä gradua. Eli turhaan murehdit aikatauluistani!
Edellinen viestini siis tarkoitettu "Unohda asialle".
- riinas_
Aika laajaa aihetta sivuat: millainen ihminen soveltuu jatko-opintoihin? Ei tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta, koska meitä jatko-opiskelijoitakin on niin montaa sorttia. Mutta aina ei tarvitse olla helppoa, vaan sisulla selviää niistä huonoistakin päivistä. Sen verran, mitä tässä itse on nähnyt viiden vuoden aikana, niin päättötyötä tehdessä se potentiaali paljastuu. Ulkoalukemalla voi opinnoistaan saada vaikka kuinka hyvän keskiarvon, mutta ei se oikeastaan kerro välttämättä yhtään mitään. Ihmisellä voi olla opiskelumenetelmät hallussa tai hän on vaihtoehtoisesti voinut lukea älyttömän hyvät tärpit tentteihin. Niin karua kuin se onkin.
Mutta jospa listataan jotain, mitkä omasta mielestäni edesauttavat hommassa:
- tykkäät ja olet kiinnostunut aiheestasi
- haluat viestiä omista tekemisistäsi
- olet kykenevä loogiseen ajatteluun
- olet oma-aloitteinen
- olet joustava
Jos lähdet tekemään jatko-opintoja/väitöskirjaa "vain työnä", saattaa edessä olla vaikeitakin aikoja. Ajoittain vaaditaan voimakasta omistautumista omalle tutkimukselle ja silloin "hanskat tippuu kun kello lyö neljä"-asenne ei auta eteenpäin. Mutta nämä ovat toki vain omia mielipiteitäni.- Teekkarirenttu
Juuri näin. Jatko-opiskelu sopii niille, jotka ovat intohimoisesti kiinnostuneet omasta alastaan. Tutkimustyössä saattaa tulla vastaan pitkiäkin jaksoja, jolloin työ ei etene ollenkaan. Arkeen kuuluu myös kurssien suorittamista ja usein perusopiskelijoiden ohjaamista tai tenttien tarkastamista, joten päivät voivat siis venyä.
Ennen jatko-opiskelun aloittamista kannattaa selvittää etukäteen esim. seuraavia asioita:
- Onko tutkimusryhmän professori innostava ja saako häneltä ohjausta?
- Rahoituskysymykset: apuraha vai esim. assistentin paikka? Kuinka pitkäksi aikaa rahoitusta löytyy?
- Työllistyminen: mitä tohtoriopintojen jälkeen? Onko tavoitteena akateeminen ura vai koulutuksen soveltaminen yritysmaailmassa?
- aikooaikoakai
Ehkäpä ihanteellinen jatko-opiskelija ei todellakaan ole putkinäköinen ja -aivoinen fakki-idiootti, joka on syntynyt tohtoriksitohtoriksi-ajatus päässään.
Ehkä kaikista paras tutkijamateriaali tulee juuri niistä yksilöistä, jotka ovat harkinneet muutakin sisältöä elämäänsä. Ja kehityksen näkyminen opiskeluvauhdin kasvamisena on ihan plussaa.
Ja tietenkin ihmistyyppi riippuu aika paljon siitä, miltä alalta aikoo väikkärinsä tehdä.- TkT tähtäimessä
Tässä ketjussa on käyty läpi harvinaisen paljon asiaa - ottaen huomioon, että kyseessä on Suomi24.
On huomionarvoista, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa tohtoreista tulee työllistymään yksityissektorille. Tämä trendi on nähtävissä jo nykyään, sillä monet liike-elämän ykkösvaikuttajat ovat tohtoreita, esim. Sammon KTT Björn Wahlroos, Koneen TkT Matti Alahuhta sekä Kemiaran Dr. rer. nat. Wolfgang Büchele. Yksityisen puolen hommissa tarvitaan huomattavasti aiempaa enemmän kommunikointi- ja viestintätaitoja. - riinas_
TkT tähtäimessä kirjoitti:
Tässä ketjussa on käyty läpi harvinaisen paljon asiaa - ottaen huomioon, että kyseessä on Suomi24.
On huomionarvoista, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa tohtoreista tulee työllistymään yksityissektorille. Tämä trendi on nähtävissä jo nykyään, sillä monet liike-elämän ykkösvaikuttajat ovat tohtoreita, esim. Sammon KTT Björn Wahlroos, Koneen TkT Matti Alahuhta sekä Kemiaran Dr. rer. nat. Wolfgang Büchele. Yksityisen puolen hommissa tarvitaan huomattavasti aiempaa enemmän kommunikointi- ja viestintätaitoja.Olen kanssasi samaa mieltä, että tulevaisuudessa tohtoritkin tulevat enenevässä määrin työllistymään yksityiselle sektorille. Tämä osittain johtunee siitä, että asenne tutkintoa kohtaan on muuttumassa eikä tohtorin tutkintoa suorittanutta pidetä välttämättä pelkkää teoriaa osaavana sosiaalisesti kömpelönä "nörttinä".
Riippuen siitä, mitä tekee, kyllä akateemisessakin maailmassa nuo mainitsemasi kommunikointi- ja viestintätaidot ovat enenevässä määrin tärkeitä. Jos urallaan haluaa edetä, se useimmiten edellyttää esimiestyötä/johtamista jollain tasolla ja tuossa kohtaa erityisesti sosiaaliset taidot pistetään puntariin. Ajoittain henkilöllä voi todellista asiantuntijuutta olla vaikka useamman ihmisen edestä, mutta jos esimiestaidot ontuvat, voi edessä olla ongelmia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3217635Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1771856
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161392- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91261Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j571186Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901029