Perhettämme kiusattiin esikouluvuotena.

Esikouluvuosi teki sen, että lapseni napattiin pienryhmään kaikenlaiseen suujumppaan ja aerobiccikerhoon. Kaikkea syynättiin ja teetettiin erilaisia kuullunymmärtämistehtäviä. Joku tehtävä oli mielestäni niin vaikea hahmottaa etten siihen itsekään aikuisena kuitenkin magnan ylioppilaanakaan oikein pystynyt sujuvasti. Näihin osaamattomuuksiin sitten takerruttiin ja lapseni pääsi silmätikuksi. Tämähän tietysti vaikutti kivasti kaverisuhteisiinkin, niin että nyt koulumaailmassakin tämä vaikuttaa lapsemme elämään. Olen jutellut muidenkin vanhempien kanssa ja kokemukset ovat aikamoisen raakoja..eräs ystäväni joutui kysymään ltolta, eikö lapsessaan olisi mitään hyvää, mitä voisi kertoa. Palapeliä kun oli raukka tuhertanut koko päivän...ehkä lapsi olikin halunnut olla rauhassa lton hössötyksiltä. Kyllä tämänkin lapsen oikein psykoloogi sitten totesi erittäin älykkääksi...silloin joutui lto kääntämään kelkkansa. Voisiko joku Raisa Cacciatore tai Jari Sinkkonen alkaa tutkia nyt tätä, kuinka lasten eriyttäminen päiväkodissa vaikuttaa lapseen ja hänen kouluelämäänsä? Lapset ovat mestareita huomaamaan, jos joku aikuinen ei pidä heistä...ei ole ihme, että tehtävät ei suju. Lopuksi on mainittava, että onneksi olen tarpeeksi vahva, että kestin tämän kiusauksen ja huomannut, etten olekaan ainoa, joka on saanut pk:lta osakseen asiatonta kohtelua. Nykyään lapsellani ja minulla menee oikein hyvin...eivät sittenkään pystyneet nujertamaan meitä:))))))))))))))!!!!!!!!!!!!!!!!!