Kirjavatolppa (aka Once upon A Time In Hyvinkää)

Aleksanteri Pieni kirjoitti:

Häviävän pieniä odotuksia tai yhtä numeroa liian suurenmoisia,
asioita jotka muistuvat pitkälle tulevaisuuteen

jos elää niin kauaksi, niin mielellään olisimme sovittaneet
sateenkaaren päähän painettua kultahattua edes kerran,

sellaista viatonta haavehdintaa mitä nyt liikkui nuoren
paljaassa päässä. Siellä ne odottavat vielä tänäänkin

maastoutujia aivan nurkilla: snakarin parrasvalot ja kuin
nuoret Odysseukset katosimme öisille retkille, jossain määrin

mistä turva-aidat olivat matalimmillaan menimme kai, emme
muista enää kohtia, perustimme siirtokuntia rappukäytäviin,

vastasimme tuleen tuijottamalla, manasimme väsymystä
kunnes se lopulta valtasi ruumiit kuitenkin ilman anarkian häivää.

Mukaan valitut jäsenet kiedoimme sikiöasentoon, lähekkäin
kuin vielä synnyttämättömät kaksoset, siinä aivan sykkyrällä

otimme unen lahjakäärön kuitenkin onnellisena tietäen.
Ja milloinko sitten viimeisen kerran tunsimme tarvetta?

Oliko se juuri ennen kuin tähtäin etsi jotain, mielitiettyä,
kenties unohtui hetkeksi ihailemaan somistusta joka oli laitettu

vain tätä iltaa varten, sitten paha sormi oivalsi koukistua
kutsuakseen hengen astumaan esiin ja juuri sillä hetkellä

livuimme selittämättömästi pois enää vailla syvyyttä josta
tai pintaa johon elävät tunteet nousevat hengitttämään†

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä