http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2012/08/26/77
Päivähoidon ja peruskoulun nykytilanne tulee tuskin suurimmalle osalle vanhemmista mitenkään yllätyksenä; suuret ryhmäkoot, tasoryhmien puute, kurinpidon ongelmat, henkilöstön kuormittuminen ja muualle hakeutuminen ovat jo pitkään päällä olleita ongelmia, joihin ei ole kehitetty toimivia lääkkeitä. Tämä yhdistyneenä monien lasten ja nuorten kohdalla ohentuneeseen vanhemmuuteen ja kasvatukseen osallistuvan lähiyhteisön puuttumiseen rakentaa sellaista jo osin näinä päivinä käsiin räjähtänyttä aikapommia, jonka olemassaolon kasvatuksen ja sosiologian asiantuntijat näkevät ja siitä varoittavat.
Alttius päihde- ja mielenterveysongelmiin saattaa olla osin periytyvää, ja ainakin ne näyttävät helposti siirtyvän sukupolvelta toiselle jonkinlaisena sosiaalisena perimänä, kuten rikostaustaisuus, erot, yksinhuoltajuus, heikko vanhemmuus ja erilaiset riippuvuussairaudetkin. Tämä selittänee eri kulttuureihin (tai alakulttuureihin) kuuluvien ihmisten selkeästi eritasoisia ÄO-tuloksia paljon paremmin kuin geneettiset tai rodulliset ominaisuudet. Voisikin ehkä puhua pikemminkin hyvinvointia ja suoriutumista paremmin tai huonommin tukevista kulttuureista ja sosiaalisista toimintaympäristöistä, eikä niinkään periytyvistä ominaisuuksista vaikka, kuten sanottu, niilläkin näyttäisi olevan oma osansa. Erilaiset oppimishäiriöt ja esim. ADHD ovat rikostaustaisilla henkilöillä monta kertaa yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin, johtuupa tämä sitten diagnosoinnin kehittymisestä tai näiden ongelmien lisääntymisestä väestössä.
Selvää on joka tapauksessa myös se, että yhä vaativammiksi tulevat työmarkkinat elinikäisen oppimisen vaatimuksineen aiheuttavat rakenteellista työttömyyttä ja sitä kautta lisäävät syrjäytymisalttiutta heille, joille jo peruskoulu tuotti vaikeuksia ja joilta arjen hallinta on kateissa. Kunniallisia, pysyviä työpaikkoja joihin he ennen olisivat sijoittuneet ei enää ole olemassa. Tälle todellisten työmarkkinoiden ja eläkekelpoisuuden väliin putoavalle työikäiselle joukolle on tarpeen mitä pikimmin rakentaa keskitetysti johdetut ja tosiasiat tunnustavat "välityömarkkinat" halpahintaisen tukityö- ja kuntouttava työtoiminta -temppuilun sijaan, kuten olen aiemmissa kirjoituksissani esittänyt.
Edellä esitetystä johtuen yhteiskunnallisesti suotuisasti vaikuttavien rikosseuraamusten tulee olla paitsi rikollisuutta ennaltaehkäiseviä pelotteita ja yhteiskuntaa suojelevaa vaarallisten yksilöiden eristämistä, myös kuntouttavaa vankeinhoitoa. Päihteettömät osastot, erilaiset kurssit ja toiminnat, opiskelu ja työskentely, erilaiset valvontarangaistukset kivitalojen rinnalla ja hyvin toimiva jälkihuolto ovat hyvää kriminaalipolitiikkaa. Sellaista, johon haluavat oppimismielessä tutustua lukuisat vierailijaryhmät niistä maista, joiden nykyistä kriminaalipolitiikkaa puolestaan erilaisten Internetissä toimivien keskustelufoorumien "asiantuntijat" ihailevat ja haikailevat Suomeenkin viisaudella ja varmuudella, jollaisen vain täydellinen tietämättömyys voi suoda.
"Hyvää kriminaalipolitiikkaa on huono-osaisistaan huolehtiva yhteiskuntapolitiikka".
Päivähoidon ja peruskoulun nykytilanne tulee tuskin suurimmalle osalle vanhemmista mitenkään yllätyksenä; suuret ryhmäkoot, tasoryhmien puute, kurinpidon ongelmat, henkilöstön kuormittuminen ja muualle hakeutuminen ovat jo pitkään päällä olleita ongelmia, joihin ei ole kehitetty toimivia lääkkeitä. Tämä yhdistyneenä monien lasten ja nuorten kohdalla ohentuneeseen vanhemmuuteen ja kasvatukseen osallistuvan lähiyhteisön puuttumiseen rakentaa sellaista jo osin näinä päivinä käsiin räjähtänyttä aikapommia, jonka olemassaolon kasvatuksen ja sosiologian asiantuntijat näkevät ja siitä varoittavat.
Alttius päihde- ja mielenterveysongelmiin saattaa olla osin periytyvää, ja ainakin ne näyttävät helposti siirtyvän sukupolvelta toiselle jonkinlaisena sosiaalisena perimänä, kuten rikostaustaisuus, erot, yksinhuoltajuus, heikko vanhemmuus ja erilaiset riippuvuussairaudetkin. Tämä selittänee eri kulttuureihin (tai alakulttuureihin) kuuluvien ihmisten selkeästi eritasoisia ÄO-tuloksia paljon paremmin kuin geneettiset tai rodulliset ominaisuudet. Voisikin ehkä puhua pikemminkin hyvinvointia ja suoriutumista paremmin tai huonommin tukevista kulttuureista ja sosiaalisista toimintaympäristöistä, eikä niinkään periytyvistä ominaisuuksista vaikka, kuten sanottu, niilläkin näyttäisi olevan oma osansa. Erilaiset oppimishäiriöt ja esim. ADHD ovat rikostaustaisilla henkilöillä monta kertaa yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin, johtuupa tämä sitten diagnosoinnin kehittymisestä tai näiden ongelmien lisääntymisestä väestössä.
Selvää on joka tapauksessa myös se, että yhä vaativammiksi tulevat työmarkkinat elinikäisen oppimisen vaatimuksineen aiheuttavat rakenteellista työttömyyttä ja sitä kautta lisäävät syrjäytymisalttiutta heille, joille jo peruskoulu tuotti vaikeuksia ja joilta arjen hallinta on kateissa. Kunniallisia, pysyviä työpaikkoja joihin he ennen olisivat sijoittuneet ei enää ole olemassa. Tälle todellisten työmarkkinoiden ja eläkekelpoisuuden väliin putoavalle työikäiselle joukolle on tarpeen mitä pikimmin rakentaa keskitetysti johdetut ja tosiasiat tunnustavat "välityömarkkinat" halpahintaisen tukityö- ja kuntouttava työtoiminta -temppuilun sijaan, kuten olen aiemmissa kirjoituksissani esittänyt.
Edellä esitetystä johtuen yhteiskunnallisesti suotuisasti vaikuttavien rikosseuraamusten tulee olla paitsi rikollisuutta ennaltaehkäiseviä pelotteita ja yhteiskuntaa suojelevaa vaarallisten yksilöiden eristämistä, myös kuntouttavaa vankeinhoitoa. Päihteettömät osastot, erilaiset kurssit ja toiminnat, opiskelu ja työskentely, erilaiset valvontarangaistukset kivitalojen rinnalla ja hyvin toimiva jälkihuolto ovat hyvää kriminaalipolitiikkaa. Sellaista, johon haluavat oppimismielessä tutustua lukuisat vierailijaryhmät niistä maista, joiden nykyistä kriminaalipolitiikkaa puolestaan erilaisten Internetissä toimivien keskustelufoorumien "asiantuntijat" ihailevat ja haikailevat Suomeenkin viisaudella ja varmuudella, jollaisen vain täydellinen tietämättömyys voi suoda.
"Hyvää kriminaalipolitiikkaa on huono-osaisistaan huolehtiva yhteiskuntapolitiikka".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.