Elikkäs kyse on nyt tällaisesta tapauksesta, kun isä on hävinnyt kuvioista raskauden alussa ja ei ole yhteyttä pitänyt yli 9kk.
Ja olen itse uudessa suhteessa ja jatkanut elämääni ilman tätä oikeaa isää.(koska ei ole pitänyt mitään yhteyttä) Nykyinen mieheni oli synnytyksessä mukana ja ollut tukena koko loppuraskauden ajan. Koska jouduin loppuajan lapsen takia juoksemaan sairaalassa ajattelemaan kaikki uusiksi lapsen mahdollisen sydänvian takia ja lääkkeiden. Mieheni haluaa kasvattaa lapsen, vaikka ei olekkaan hänen oikea isä.
No asiat kuitenkin meni niin, että lapsen oikea isä sitten sai kuulla lapsen syntymästä ja on nyt ns: pahoillaan kun ei ole minua tai lasta halunnut... Onko minulla mtn oikeuksia sanoa tälle ihmiselle, etten halua olla tekemisissä? ym: lapseen liittyvää, kun lapsi on jo kiintynyt nykyiseen mieheeni ja pitää hän isänään. Tiedän kyllä nämä laki jutut, että hänellä on oikeudet sun muut... mut mikä oikeuttaa ihmisen hylkäämään toisen antaa tämän ostaa/hoitaa lapsen tarvikkeet ym. ja kun likanen työ on tehty niin voi sitten vaatia isyyttään?!!?
Ja olen itse uudessa suhteessa ja jatkanut elämääni ilman tätä oikeaa isää.(koska ei ole pitänyt mitään yhteyttä) Nykyinen mieheni oli synnytyksessä mukana ja ollut tukena koko loppuraskauden ajan. Koska jouduin loppuajan lapsen takia juoksemaan sairaalassa ajattelemaan kaikki uusiksi lapsen mahdollisen sydänvian takia ja lääkkeiden. Mieheni haluaa kasvattaa lapsen, vaikka ei olekkaan hänen oikea isä.
No asiat kuitenkin meni niin, että lapsen oikea isä sitten sai kuulla lapsen syntymästä ja on nyt ns: pahoillaan kun ei ole minua tai lasta halunnut... Onko minulla mtn oikeuksia sanoa tälle ihmiselle, etten halua olla tekemisissä? ym: lapseen liittyvää, kun lapsi on jo kiintynyt nykyiseen mieheeni ja pitää hän isänään. Tiedän kyllä nämä laki jutut, että hänellä on oikeudet sun muut... mut mikä oikeuttaa ihmisen hylkäämään toisen antaa tämän ostaa/hoitaa lapsen tarvikkeet ym. ja kun likanen työ on tehty niin voi sitten vaatia isyyttään?!!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isyyden tämä lapsen biologinen isä voi vaatia vahvistettavaksi oikeuden kautta,mutta sitä ennen hänellä ei ole mitään oikeuksia. Jos lapsen isä tunnustetaan isäksi on hän sitten velvollinen maksamaan elatusmaksujakin.
Isä on se joka on paikalla ja ottaa vastuun lapsesta,vaikkei olisikaan biologisesti isä :)
Vastaan edelliselle ; Olet siinä oikeassa,että ennen isyyden vahvistamista biologisella isällä ei ole oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Tapahtuu se sitten molemminpuolisella sopimuksella tai oikeuden päätöksellä.
Mutta unohdat yhden tärkeän seikan...
Lapsella on oikeus omaan biologiseen isäänsä.
Ja lapsen oikeus menee äidin oikeuden edelle.
Vaikka vanhempien välit kuinka tulehtuneet, lapsella silti oikeus tavata biologista
isäänsä.
Kirjoittajan viestistä ei käy selville, onko isyys todistettu.
1. Jos on, niin hän isä, mutta ei maksuvelvollinen ennen yhteistä sopimusta tai oikeuden päätöstä.
2. Jos ei, hän voi hakea oikeuden päätöstä isyyden vahvistamisesta ja maksuvelvollisuudet siirtyvät kohtaan 1.
Ja vastaus viimeisen kappaleen kysymykseesi ; mikä oikeuttaa...
Ei kukaan kiellä nykyistä miesystävääsi ostamasta kaikkea, mutta ei myöskään nykyisen lainsäädännön puiteissa mikään velvoita oikeaa isää tekemään niin.
Siis ilman sopimusta tai oikeuden päätöstä.
Mutta kuten sanottua, tässäkään ei kyse äidin tai isän oikeuksista, vaan lapsen.
Vaikka iltalehdessä revitetään mitä, niin suomessa kymmeniä tuhansia lapsia,
aivan normaaleja, mutta kärsivät eronneiden vanhempien riitojen välikappaleina.
Hmmm... jos sinusta tuntuu ettet halua vastuutonta vätystä lapsen elämään lainkaan ja mielestäsi lapselle olisi parempi isä siitä ihmisestä joka hänestä on välittänyt jo raskausaikana, miksette tekisi niin että hän kävisi isyyden tunnustuksessa tunnustamassa lapsen omakseen vaikkei sitä olekaan.
Kun isyyden tunnustus on tehty niin lapsen biologinen isä pyyhkiintyy pois.
Tosin tuosta uudesta ja vastuuntuntoisesta "isästä" tulee sitten olla täysin 100% varma että on kunnollinen vaikka ero tulisi.
Kahden lapsen yh-äitinä, ja erittäin kovia kokoneena lasteni isän aiheuttaman, voin sanoa että joskus on tilanne sellainen että se vastuunottava olisi lapselle parasta vaikkei samaa verta olekaan.
"isä"-lapsi-symbioosisuhde puhuu paljon puolestaan.