mitä mieltä olette? Äiti lähtee vauvan kans pitkän matkan päähän lomalle ja isä jää kotiin. Olisi siis reissu. Onko ollut omakohtaisia kokemuksia? Onko isälle tullut ikävä tossa ajassa?
5 päivää erossa?? Vauva 10kk
isä jää kotiin
492524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
no haloo...!!!
Meillä lähti iskä viikon työreissulle kun tyttö 9kk. Kamala ikävä oli molemmilla. Ja tytöstä se oli aika outoa ja hämmentävää; kun nukutaankin kaikki perhepedissä ja isä oli aiemmin ollut vain muutamia yksittäisiä öitä poissa. :) Mutta siitä selvittiin. Olivat puhelinyhteydessä lyhyesti joka ilta.
:) Varmaan oli hyvät jutut isällä ja 9kk vanhalla tytöllä puhelimitse;)
Pieni lapsi voi tukehtua kääntyvän vanhemman alle. Miksi perhepeti siis?
Ei vain voi, niin on jo tapahtunut. Tosin ne vanhemmat olivat jotain ihme hörhöjä, mutta kyllä se on mahdollista.
Itse en nuku vauvan kanssa, ihan siksi että olen yöaktiivinen ja en halua riskiä, että vauva tukehtuu. Tosin toisekseen meillä lapsi nukkunut aina omassa sängyssään...Ei olla seksintappajaa otettu ollenkaan väliimme.
kuollut pinnasänkyynkin.
Tämä on ihan väärä luulo. Perhepeti on vaarallinen ainoastaan, jos vanhemmat käyttävät päihteitä tai lääkkeitä ja nukkuvat silti vauvan vieressä. Läpi historian ovat vauvat nukkuneet aikuisten vieressä, kyllä ihmisrotu olisi aika paljon harvalukuisempi, jos ihmisellä ei sen verran olisi vaistoja, ettei liiskaa omaa jälkeläistään. Meillä nukutaan perhepedissä ja missään vaiheessa ei ole ollut tilanteita, joissa jompi kumpi vanhempi meinaisi vauvan päälle kääntyä. Se, että vauva nukkuu omassa sängyssään, on pelkkää länsimaista hapatusta ja varsin lyhyen aikaa käytössä ollut käytäntö.
Eiköhän isukki pärjää.
Eri asia olisi jos vauva olisi 5 päivää erossa äidistä, mikä olisi haitallista vauvalle (luulin, että keskustelu koski sitä).
Jos isä ja äiti ovat alusta asti olleet tasavertaisia vauvan hoitajia, niin aivan takuulla 10 kk iässä äidin muutaman päivän poissaolo ei ole sen haitallisempaa, kuin isänkään. Varsinkin, jos ei enää imetä. Siihen en ota kantaa, kuinka haitallista jomman kumman vanhemman poissaolo on, mutta en noin kevyesti lähtisi väittämään, että ei sillä niin väliä, jos isä on poissa, mutta äidin poissaolo aiheuttaa välittömät traumat.
Aika harvoin vanhemmat kuitenkaan ovat vauvan tasa-arvoisia hoitajia, ellei isä sitten ole kotona esim. työttömyyden tai muun syyn ansiosta. Itselläni on 10-kuinen vauva, enkä jättäisi häntä rakkaan isänsä hoiviin edes yhdeksi yöksi ellei olisi ihan pakko. Imetän tosin vielä, se tietysti vaikuttaa asiaan.
No, meilläpä mies tekee kotona töitä, joten pitää pieniä taukoja ja hoitaa vauvaa myös päivän aikana. Sitä paitsi, vaikka mies olisikin töissä, niin jos hän hoitaa vauvaa iltaiin ja viikonloppuisin, voi aivan hyvin jättää vajaan vuoden ikäisen isänsä kanssa. Sitä paitsi, minusta lapsi ei ole HOIDOSSA, jos on jomman kumman vanhempansa kanssa. Ei se lapsi siitä rikki mene, jos on isänsä kanssa joskus, mutta toki isän pitää olla osallistuva heti syntymästä lähtien.
Mikset jättäisi isän hoiviin? Ihme touhua tommonen, ettei voisi isälleen lasta jättää. En vain jollain tapaa ymmärrä. Kyllä meillä on molemmat vanhemmat osallistunu yhtä paljon lapsien hoitoon ja huoletta voisin jättää vaikka viikoksi lapset isälle. Mutta kukin tyylillään.
Otsikko oli väärä,
mutta luulen, että isukki on ihan onnellinen, kun pääsee bilettämään kavereiden kanssa. Äidin poissaolo pienen lapsen luota voisi olla vakavampi juttu.
No enpä ole älynnyt tätä näin päin ajatella :D Mies lähdössä viikoksi reissuun ja näkeehän tuota naamasta, että kovasti miettii jo nyt 3v ja 10kk tyttöjään ja miten ikävä heitä tulee ;D Mutta en osannut ajatella, että tytöt nyt siitä kärsisivät sen suuremmin, kun ovat kuitenkin toisen vanhemman hoidossa...
Välillä tekis mieli muuttaa Ruotsiin kun suomalaisten asenne vaikuttaa olrvan se, että äiti elää symbioosissa lapsensa kanssa täysikäisyyteen asti ja isä on roolissa sivustakatsoja / HOITAJA/ helpoista hetkistä nauttija. Ei oo tasa-arvoa **** nähtykään.
Ei täysi-ikäisyyteen, mutta pitkään vauva ja äiti tosiaan elää "symbioosissa".
Aluksi isä todellakin ON "sivuroolissa", ei samassa asemassa kuin esim. sukulaiset mutta tietyssä sivuroolissa kuitenkin, varsinkin jos äiti imettää.
Ellei satu olemaan niin (kuin harvoissa tapauksissa), että isä on koti-isä ja äiti uraäiti.
Eli äidin ja isän poissaololla ON eroa, turhaan kiivastutte faktoista.
Moni äiti ei voi elää vastasyntyneenkään kanssa missään symbioosissa, jos tai kun vauva on teholla, kyllä sinne ns. täysaikaisiakin joutuu ja ovat viikkoja.
aikuinen mies tuosta selviä.
on niin että isät palaavat töihin isyysloman jälkeen ja vaikka kuinka on iltaisin ja viikonloppuisin vauvan kanssa niin eihän se ole sama kuin että äiti on koko päivän vauvan kanssa.Mun mielestä nää on väkisin väännettyja juttuja ja täyttä puppua vauvan kannalta että molemmat olisivat tasa-arvoisia.Vauvan kantilta kun asiaa ajattelee niin sanoisin ettei näin ole koskaan.
Meillä oli ensimmäiset 7kk tasa-arvo kyllä ihan vauvan puolesta hyyyyvin kaukana :D Ei hyväksynyt isää hoitajaksi millään. Jos minun täytyi käydä jossain asioilla, neiti huusi vaikka 2h putkeen täyttä kurkkua. Suuri syy siinä, että neiti ei syönyt pulloa, joten tissit kun katosi niin hätä iski. Nyt neiti viihtyy erinomaisesti jo isänsä kanssa keskenäänkin, kun ikää on 10kk.
Kylläpä niitä isejä on työttömänäkin, valitettavasti näemmä.
meillä oli neiti vähän päälle 10kk ku oltiin kahdestaan ilman isiä leirillä :) Isillä oli kova ikävä neitokaista vaikka oli poikaporukan kanssa mökkeleimässä, mutta neitiä se ei kovin näyttäny harmittavan kun oli niin paljon uutta ja uusia ihmisiä jotka koko ajan huomio :)
Ja meillä oli vauva ensimmäisenä päivänä sairaalasta tulon jälkeen kaksin isänsä kanssa kun olin ostamassa imetysliivejä ja hyvin oli mennyt.
Minusta tasa-arvosta jauhaminen ei ole mitään p-puhetta, en ajattele niin että koska olen äiti minun tulee osata suurin osa asioista ja isän ei tarvitse.
Imetysaikana käytin rintapumppua. Ulkona olen ollut ystävien kanssa, lapsella isänsä kanssa kaikki hyvin.
Vai onko joillakin oikeasti sellaista että jos olette lähdössä esim. sukalaisille 100 km päähän, niin äiti hoitaa samaan aikaan vauvan ja itsensä ja isä ei tee muuta kuin pistää omat vaatteensä päälle ja juo aamukahvit rauhassa ?
Minä äiti en pärjää vauvan kanssa ilman vauvan isää, sanon sen ihan suoraan.
Tasa-arvo on elinehto.
HÖPÖ HÖPÖ. Täyttä paskapuhetta alusta loppuun. Kertokaapa te ylivertaiset äidit,että miten se vauva/lapsi tietää,että äiti on yhtään sen kummempi hoitaja kuin isäkään?? Minulla on sylivauva ikäinen lapsi. Alusta asti syötetty pullosta rintamaidolla,mitä pumpulla saa irti ja jatkettu korvikkeella rintamaidon loputtua kesken. Äiti voi käydä lenkillä,kaupassa,salilla,jne. siinä missä isäkin ja lapsi on aivan tyytyväinen,hoitipa häntä kumpi hyvänsä. Tämä sen vuoksi,ettei hän muusta tiedä,kun näin on ollut hänen maailmassaan "aina". Niin minä,kuin äitikin on hoitanut häntä alusta asti. Jatkakaa toki tämän "toisen totuuden" toitottamista ja ihmetelkää miksi miehenne ei viihdy kotona,eikä osallistu lapsen hoitoon. Eihän hän voi,kun lapsi ei pärjää hetkeäkään ilman äitiä,joka on tehnyt itsestään korvaamattoman,lähes ylijumalan asemassa olevan pirttihirmun.
Jatketaanpa sen verran aiheesta,että tuttavani sai lapsen varsin kypsällä iällä. Hänen vaimonsa oli ensisynnyttäjäksi varsin iäkäs. Kävikin niin,että vaimo kuoli synnytyksen jälkeen muutaman päivän kuluttua. No,tämä mies jäi pois töistä,kasvatti tytön,toki oman äitinsä avustuksella,joka oli tuolloin yli 70 vuotias. Tyttö täytti hetki sitten 7 vuotta,meni kouluun ja on muutenkin varsin reipas tyllerö. Mieskin on palannut jo töihin,toki vuorotyö vaatii vähän soveltamista.
Itse jäin isäni kanssa kahdestaan viisivuotiaana,kun äitini kuoli syöpään. Pian syntymäni jälkeen hän meni niin huonoon kuntoon sairauden vuoksi,että käytännössä huoltamiseni jäi,ainakin sairaalajaksojen aikana täysin isälleni. Nyt 37 vuotiaana voin todeta isäni onnistuneen varsin hyvin. On työt,asunnot,perheet,harrastukset,jne. aivan hyvällä tolalla. Joten olkaa ystävällisiä ja lopettakaa joutava itsekorostus ja menkää hyvällä omallatunnolla kahville,salille,lenkille,tai jonnekkin vaan ja jättäkää se herranterttu isälle,se tekee hyvää välillä ihan joka perheelle.
Näinhän se on. Tietenkin, jos toinen vanhempi, isä tai äiti, on jatkuvasti ja paljon poissa kotoa eikä vietä aikaa tai hoida lapsiaan, niin tokihan siitä läsnäolevasta tulee tärkeämpi vanhempi. Mutta minä en ole koskaan kokenut olevani lapsilleni mitenkään isää tärkeämpi, vaikka olenkin imettänyt heitä niin kauan, että suuri osa lukijoista ottaisi asiaksi arvostella liian pitkää imetystä, jos kertoisin.
Meillä isä on ollut heti sairaalasta kotiuduttuamme vauvan kanssa kotona silloin kun minä olen ollut jossain, lenkillä tai salilla tai kaupassa tai missä milloinkin. Äitiysloman jälkeen isä on jäänyt vanhempainvapaalle ja minä palannut töihin. Iltaisin ja aamuisin olen imettänyt, päivällä isä on syöttänyt pullosta lypsettyä maitoa. Itse olin myös töiden takia joskus öitäkin poissa, ensimmäisen kerran vauvan ollessa kolmikuinen. Ja onhan tuo isäkin ollut poissa kotoa omilla reissuilla öitä silloin tällöin. Kummankaan poissaolo tai läsnäolo ei ole ollut lapsista sen vaikeampaa kuin toisen. Miksi olisikaan? Omia vanhempia kuitenkin ollaan.
Juu, meillä on mies ollut pitkilläkin työmatkoilla heti isyysloman jälkeen, eli joutunut olemaan vauvasta erossa. Ja paitsi että tulee isille ikävä (ja äidille :) niin kyllähän se vauvan ja isän suhteeseen vaikuttaa. Pahimmillaan tietyssä iässä vauva vierasti omaa isäänsä kun tämä palasi matkalta. Sitäkin on ollut (lähellä vuoden ikää) että vauva selvästi etsi isää kotoa tai kävi eteisessä odottamassa että isä tulisi töistä.
Aikuinen kuitenkin selviää ikävästään, ja vauvalla ei suurta hätää ole kun saa kuitenkin olla äidin kanssa koko ajan.
meillä: Jos lähden ovesta ulos vauva eteisessä, rupee kitisee vaikka isä oisikin kotona ja jos menen vessaan, rupee kitisee. Sama isäl, jos menee vessaan enkä ole vauvan luona. Vauva 10kk
Niin isäkin rupee kitisemään? :D
SÄ et ole lukenut ALUSTA LOPPUUN tekstejä niin et OSAA ymmärtää
tämä aloittaja oli varmaan provo.. Mutta kommentoin kuitenkin että minusta vauva voi olla erossa ihan yhtähyvin äidistä tai isästä päiviä. Meillä on vauva jätetty välisät hoitoon ihan lähisukulaisille ja on siten tottunut jo pienestä siihen että hänellä ei ole hätää tai paniikkia vaikka välillä hoitajina olisi muut kuin äiti ja/tai isä.
Mielestäni on tervettä että lapsi tottuu tuttuihin lähipiirin ihmisiin ja pitää hoitoon välistä jäämistä asiana joka ei ole pelottava tai ahdistava.
Tästä kyllä ärähdätte, mutta kerrottakoon nyt että lapsemme on 1,5v ollut 2viikkoa hoidossa lähisukulaisella ja asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Kun hoitajat kuuluvat lapsen elämään ja ovat hänelle tuttuja ja turvallisia niin hän ei asiaa pelännyt, itkenut tms.
Mielestäni on siis ok että vauva on välistä erossa vanhemmistaa kunhan hoitajat ovat hänelle jo tuttuja ennestään ettei vierasta tai koe olevansa outojen ihmisten luona jne. Aina ei äiti välttämättä voi olla vauvan/lapsen kanssa yötä esim. jos joutuu sairaalahoitoon ja työmatkalle ulkomaille, joten hyvä totuttaa lapsi näihinkin.
Hurjaa katsoa miten joidenkin 4v eivät vielä koskaan ole olleet erossa yötä vanhemmistaan ja kuunnella sitten näiden vanhempien murheita kun lapsi itkulla ja pelolla jää ekaa kertaa jonnekin yökylään. Helpompaa lapsellekin, kun on jo aiemmin tottunut siihen että esim. mumman luona on ollyt yötä jo pienestä jolloin paikka tuntuu turvalliselta ja mukavalta eikä isompanakaan sitten tule ahdistusta jos sinne välistä yökylään menee.
Itse jätin lapsen yöhoitoon kun itse sitä halusi,taisi olla vasta viiden kun meni.Ja huomautetaan tähän vielä että välit isovanhempiin ovat silti erittäin lämpimät,nähdään todella usein heitä.Itse en jättäisi edes 5-vuotiasta kahdeksi viikoksi hoitoon saati 1,5 vuotiasta..
ei tietenkään ollut provo!! Mikäs on muuten mumma kun en oo koskaan edes kuullut :D Ja mikä on välisät???
Mumma, mummi, mummo, isoäiti, mamma. Ihan yleinen nimi mummolle tietyissä osissa Suomea. Ja varmaan osaat itsekin päätellä, että välisät on kirjoitusvirhe, tarkoitus on ollut kirjoittaa välistä.
Lisään vielä tummun ja muorin tuohon listaan
Höpöhöpö. Kyllä lapsi kaipaa vanhempiaan vaikkei itkisikään. Pitää pieni surun sisällään, ei valita kun on niin monta kertaa tullut jo jätetyksi. Ei tee hyvää lapsen psyykkeelle, lapsi-vanhempi luottamus- ja kiintymyssuhteelle ja veikkaan että teillä on aikamoisia ongelmia teini-ikäisenne kanssa.
Hurjaa lukea moisesta 1,5-vuotiaan hylkäämisestä.
Nykyisin pieniä leikkauksia lykätään siihen kun lapset ovat vähän isompia juuri sen takia ettei tarvitse olla erossa vanhemmistaan, kovin pienenä. Nykyisin myös vanhemmat saavat olla kokoajan sairaalassa mukana ja yöpyä siellä lapselle turvaa tuoden.
kyllä vauvat tottuu hoitajaan. Meillä on reissupaikassa sellanen missä jkaisella vauvalla oma hoitaja, mut vaan muutaman kerran, muuten äiti on vauvan kans. Ja ei ollut provo!!!!
Tuo on mulle uutta.?
Mur mur
Jos ei lähde - ei voi palata ! .. en muuten kommentoi...
No mikäli kerran jos olet lapsesi isän kanssa kyennyt lapsenkin tekemään, ei lienisi syytä tuollaista edes tuntemattomilta keskustelupalstalla kysyä. Outoa keskustelua. En ymmärrä.
Mitä
Tuskin. Viettää kotona laatuaikaa.
Kuka
Eihän tämä tietysti minulle kuulu, mutta lienee ihan lapsesta ja vanhemmista kiinni, miten erossa olo menee. Oman muksu oli alle kahden kuukauden, kun oltiin jo mummolassa useampi päivä ihan ilman iskää. Ei lapset siitä rikki mene, vaikka molemmat vanhemmat ei olis 24/7 siinä saapuvilla.
Tähän vielä lisättäköön, että lastenhoidon ammattitaitoinen henkilökunta on tätä kyseistä lasta vuosien saatossa äärimmäisen tasapainoiseksi ja reippaaksi lapseksi kehunut, vaikka on ollut erossa pitkiäkin aikoja toisesta vanhemmastaan eron myötä jo vuosia. Kiinteä verkosto ja turvalliset aikuiset on huomattavan tärkeitä lapselle, mutta se ei aina tarkoita sitä, että nämä aikuiset olisivat vain isä ja äiti.
Kyllä kyllä. Jos lasta ei hyysää koko ajan, se saattaa vähän isompana kiinnostua jostain asioista ja hankkia harrastuksen, kuten postimerkkeilyn tai perhosten keräilyn. Se on kehittävää.
Jo kivikaudella miehet kulkivat pitkillä metsästysretkillä, joten on evolutiivisesti vain oikein ja kohtuullista, että lapsi ei aina näe isäänsä.
Psykologeilla on tällainen sääntö, että lapsi kestää olla erossa vanhemmistaan yhtä monta vuorokautta, kuin hänellä on ikävuosia. Ilta-Lehden keskustelupalstalta luin. On sitten naiivi sääntö. Ekstrapoloidaan 19-vuotiaaseen mieheen, niin nähdään, että armeijan ginekset eivät ole mahdollisia tai ovat psykologisesti haitallisia! Toisaalta jos sitä ei ekstrapoloida, on vaikea nähdä, miten sääntö lakkaa pätemästä heti sillä hetkellä kun 18 vuotta kilahtaa ikää mittariin.
Älä sinä siellä isukkia surkuttele. Odotas kun (jos isukki ei saata) taksin takavalot häipyy näkyvistä, niin isukilla alkaa uusi poikamieselämä.
Onhan teillä tarinat, alaikäisiäkö te olette, vai muuten lapsen asteella?
Hitto, kun isän pitäisi olla imettämässäkin lasta, kohta varmaan keksitään
keino, miten isä voi raskaaksi tulla ja olla, kun naiset ei tiedä osaansa..
Alle 1-vuotiasta lasta ei suositella jätettäväksi viikoksi eroon siitä ihmisestä johon se on ensisijaisesti kiintynyt, kiinnittynyt. Nykyisin isät ja äidit hoitavat lapsiaan tasaveroisesti, joka mahdollistaa molempien vanhempien kiintymyssuhteen muodostumisen, joka on erinomainen asia isien ja lasten kannalta. Lapsella ei riitä muistia pitkien aikojen päähän, jonka vuoksi toistoja vuorovaikutussuhteeseen tarvitaan. Jopa eläin koira reagoi hoitajan, joka sitä hoitaa ensisijaisesti matkusteluun, ei syö jne voi jopa heittää henkensä, joten loogista lienee myös ihmislapsen psyykkinen reagointi. Traumat ihan varhaislapsuudessa voivat kantaa hyvinkin kauas. Pienen vauvan hyvä hoito varhaislapsuudessa on äärimmäisen tärkeää ja myös palkitsevaa tulevina vuosina.