Olen vuosia kerännyt eri paikkoihin liitettyjä kummitustarinoita. Nyt olen alkanut vakuuttua - että turhaan.
Onko olemassa yhtään "kummitushavaintoa", joka olisi ollut todettavissa muuten kuin ihmisen pääkopan sisällä havaittavin aistein?
Havaintoa ei ole ilman havaitsijaa, ja ihminen on havaitsijana kehno.
Aivoissamme on ominaisuus, joka yrittää luoda järjestystä asioihin, joissa sitä ei ole, ja myös tehdä antropomorfisia tulkintoja asioista, joissa ei sellaista yhteyttä esiinny.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aavekipu
Onko olemassa yhtään "kummitushavaintoa", joka olisi ollut todettavissa muuten kuin ihmisen pääkopan sisällä havaittavin aistein?
Havaintoa ei ole ilman havaitsijaa, ja ihminen on havaitsijana kehno.
Aivoissamme on ominaisuus, joka yrittää luoda järjestystä asioihin, joissa sitä ei ole, ja myös tehdä antropomorfisia tulkintoja asioista, joissa ei sellaista yhteyttä esiinny.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aavekipu
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noh, voidaan sanoa että olet löytänyt totuuden, aaveita, kummituksia tai haamuja ei ole olemassakaan.
Eikä siten ihmisiäkään.
Minulla on sellainen kokemus, koirani todistamana.
Naapurimme koira osasi kiivetä autotallin katolle kaltevia puutikkaita pitkin, ajaa takaa häntäänsä ja nuolla muniaan.
Olisihan se ollut kiva jos tuo koira olisi osannut puhua, niin se olisi voinut hieman selittää miksi se aina teki niin.
Ja mitä sen mielestä niin mielenkiintoista oli siinä naapurin kissassa.
Ukkostakin se pelkäsi, kun Thor ajoi vaunuillaan pilvissä ja heitteli vasamiaan ajaessaan takaa jättiläisiä.
Niin siis asia on kyllä niin, että voi epäillä enemmän niitä aistejaan jos on ainut ilmiön todistaja.
Ja kyllä se eläimen reagtio on 'totuudellisempi' todiste, koska eläin ei ole ihmisen kaltainen ja ei mm. mene toisen ihmisten mukana joukkoharhaan tai psygoosiin.
Osittain olet mielestäni oikeassa.
Esm. koiralle näköaisti on vain yksi sen aisteista, eikä edes tärkein - koira luottaa enemmän hajuaistiinsa kuin näköönsä.
Niinpä meidän koiramme heilutti ystävällisesti häntää Joulupukille, joka oikeasti oli koiramme kanssa hyvin ystävystynyt enoni. Lasta saattaa Joulupukki-naamari hämätä, mutta koiraa ei.
Myös koiran kuulonaisti on ihmisen kuuloa laajempi. Meillä oli kamera, joka laukaisun jälkeen piti pitkää korkeaa vinkunaa. Koiramme kuuli sen ja käänsi päänsä kohti kameraa useita sekunteja ennen kuin sama korkea ääni madaltuessaan ulottui myös ihmiskorvan kuultavalle taajuudelle.
Toisaalta koira ei ole kykeneväinen selittämään itselleen kaikkea havaitsemaansa. Ukkonen ja uudenvuodenrakettien paukuttelu menee yli niiden ymmärrysmaailman.
Nimenomaan koiran aistien ylivertaisuus havaita ihmiseen nähden on tässä oleellista, ei se mikä on ilmiö.
Henkimaailmaa on vaikea tutkia. Nämä hekiolennot niin pahat mutta ennenkaikkea Jumalaa edustavat ovat suveneereja. Eivät ne suostu tutkittavaksi ihmisen edoilla. Ilmiöitä ei voida toistaa niin kuin joitkain fysikaalisia juttuja.
Jokainen ilmiö ja tapaus on ainutlaatuinen ja vain siinä hetkessä tapahtuva.
On tässä materiaalisessakin todellisuudessa asioita jotka ovat tapahtuneet vaikka niitä ei voi edes tukimalla saada todistetuksi. Jos niitä ei voida paikallistaa ja täsmentää niin siitä huolimatta ne ovat tapahtuneet ja eivät tule olemattomiksi vaikka näyttöä ei ole todistettavasi jäänyt.
Minä näin pari päivää sitten että kissani söi portailla oravaa. Vaikka miten asiaa tutkii, niin ei ole näyttöä onko ollut tuota oravaa olemassa.
Ei kaikkea olevaa voi tukia meidän mittareilla ja mutta se ei tee näitä asioita olemattomaksi.
"Vaikka miten asiaa tutkii, niin ei ole näyttöä onko ollut tuota oravaa olemassa. "
Höpö höpö. Kissasi voidaan avata ja löytää orava sieltä, tai odotella että orava poistuu luonnollista tietä hieman muuttuneessa muodossa. Oravan jälkiä voidaan seurata sen tekemään pesään, ja oravan jälkeläisiä tai vanhemmat voidaan ottaa kiinni ja tutkia DNA:sta että tämäkin orava on ollut olemassa ja sukulaisuussuhde on selvä.
Kummituksiin ja muuhun hölynpölyyn tämä ei toimi koska olematonta ei voi tutkia.
Turhauduin listaamaan "kummituspaikkoja", koska yhä selvemmäksi kävi, että "kummitukset" eivät esiintyneet näissä fyysisissä paikoissa vaan havaitsijansa pääkopan sisällä.
Tutkimus olisikin pitänyt keskittää paikan sijasta havainnoitsijaan. Siis selvittää, onko hän erityisen herkkäuskoista sorttia uskomaan yliluonnollisiin ilmiöihin.
Atte,
Kertoisitko tarkemmin, millaista tutkimusta olet kummituspaikoissa tehnyt?
Tunnetusti kummitukset karttavat kaikkea tutkimista.
Talossa, jossa vietin elämäni ensimmäiset neljä elinvuottani, oli paikka, jossa parikymmentä vuotta aiemmin sanottiin kummitelleen. Vanhempani eivät vielä silloin asuneet paikalla, mutta ovat sanoneet, ettei myöhemmin heidän aikanaan siellä tapahtunut mitään.
Nyttemmin talo on purettu ja tilalla toinen paljon isompi. Mitä maksaisi mennä paikalle fiilistelemään?
Seinissäkö ne kummitukset asuvat? Pureutuvatko ne puuhun paremmin kuin betoniin?
Kulkeutuivatko ne pois purkujätteen mukana vai porautuivatko ne syvälle peruskallioon?
Kiitos vastauksestasi.
Kun sanoit, että kummitukset karttavat kaikkea tutkimista, niin se pitää kyllä paikkansa. Uskon, että monikin kummitus painelee pihalle siksi aikaa, kun kummitusten metsästäjät ovat talossa. Olen kuullut yhden tositarinan tästä. Kyseessä oli julkinen tila, jonne pääsi maksua vastaan, ja kummitusten metsästäjät päättivät käydä laitteineen paikalla lupaa kysymättä. Kun he olivat häipyneet (ilmeisen pettyneinä) paikalta, kummitus järjesti sellaisen shown, ettei kummitusten metsästäjillä ole sinne enää asiaa.
Jos lapsuudenkodissasi oli ollut vainajahenki, se oli todennäköisesti mennyt rajan taakse jo kauan ennen syntymääsi. Useimmat kummitukset jäävät maan pintaan vain lyhyeksi aikaa, ja sitkeinkin kummittelu loppuu muutamassa vuosikymmenessä. Niissä paikoissa, joissa on kummitellut satoja vuosia, on yleensä ollut useampia kummituksia eri aikoina.
Mitä tulee purkujätteeseen, niin tiedetään tapauksia, joissa kummitus on siirtynyt paikasta toiseen esim. uudelleen käytettyjen hirsin mukana. Kummitukset eivät "imeydy" esineisiin, vaan kummitus seuraa sellaista esinettä, johon se on kiintynyt.
Kyllä henkiolennot eivät joka haaviin lennä. Ovat apljon älykkäämiä kuin fyysisesti rajoitetut ihmiset. Ei edes fysiikka laita rajoja.
Jos ensim. piritismiä alkaa pelamaan vain siitä syystä että onko henkimaailma totta niin piru on varmasti silloin tilanteesta lomalla.
"Mitä tulee purkujätteeseen, niin tiedetään tapauksia, joissa kummitus on siirtynyt paikasta toiseen esim. uudelleen käytettyjen hirsin mukana. Kummitukset eivät "imeydy" esineisiin, vaan kummitus seuraa sellaista esinettä, johon se on kiintynyt. "
En varmaan itse olisi niin kiintyntyt seinähirteen, että seuraisin kummituksena sen mukana.
Jos tuo mitä sanoit, pitäisi paikkansa, lähes kaikki kirpputoriesineet antiikkiliikkeiden tarjonnasta puhumattakaan, olisivat täynnänsä kummituksia.
AAARRRGGGHHH !!!