Oletteko jo joutunut tilanteeseen että vanhempanne poistuvat maailmasta ja jättävät kaiken selvittämisen teille ja sisaruksillenne?
Minulla on isän huoneisto selvitettävänä, tuttuja rakkaita huonekaluja ja astioita, mutta minne ihmeeseen ne mahtuu kun koti on jo täynnä. onko järkevintä viedä kirpparille vai ehkä myydä itse? ei millään jaksaisi mutta asunto piutäisi saada myyntiin.
Minulla on isän huoneisto selvitettävänä, tuttuja rakkaita huonekaluja ja astioita, mutta minne ihmeeseen ne mahtuu kun koti on jo täynnä. onko järkevintä viedä kirpparille vai ehkä myydä itse? ei millään jaksaisi mutta asunto piutäisi saada myyntiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Harvemmin sitä ennen lopullista poistumista tulee myytyä lempiastiat ja -huonekalut, etteivät jäisi perikunnan riesaksi. Asia olisi varmaan eri jos kuolinpäivän tietäisi varmuudella jo hyvissä ajoin.
joo vanhempani kuoli puolenvuoden välein... onneksi oli kesämökki jonne sai tavarat aluksi ja sit pikkuhiljaa kaatopaikalle.
voi viedä aikaa jos itse myyt. tee päivän hyvä työ ja vie hyväntekeväisyyteen.
Myy se koko pesä kerralla. Niitä on sellaisia jotka ostavat ja myyvät sitten eteenpäin pikkuhiljaa. Et varmaan saa kovin paljon, mutta jotain sentään, ja vaiva säästyy. Lehdissä näkyy ilmoituksia silloin tällöin.
Äkkiä myyntiin.
Asiaan ei ole kenelläkään rutisemista, laki on näin. Kokemusta on itellä, ikävä kyllä.
=DW=
Olin niin onnekas, että toiset sisarukset hoitivat koko homman. No, lieventävänä asianhaarana se, että sisarusparven ainoana asuin kaukana kuolinpesästä. Ja kiitos niille muille, jotka homman hoitivat.
On kai siinä ihan riittävästi kaikkea muutakin hoidettavaa, kuin ne tavarat. Helpollahan niistä pääsee, kun antaa jonkun firman hoitaa asian. Onhan noita ilmoituksia: ostetaan kuolinpesiä, noudetaan kuolinpesiä.
Mutta sitten oli sama homma vaimon puolelta. Siinäkin tapauksessa muut hoiti ne ikävimmät asiat, mutta asunnon tyhjentäminen jäi suurimmaksi osaksi meille. Voi helekutti, johan oli homma. Ei ymmärrä joidenkin ihmisten ajatuksia. Muka ahneita, kuollutta äitiä kunnioittamattomia tavaran haalijoita oltiin. Mitä pahaa, jos haluaa jonkin keinutuolin, vanhan lipaston ja tauluja muistoksi edesmenneeltä sukupolvelta. Mielestäni loukkaavampaa olisi ollut laittaa kaikki tavarat roskiin, kuten ilmeisesti olisi pitänyt tehdä.
Tässä saa kyllä helposti riidan aikaseksi jos on herkkähipiäistä sukua. isälläni on kallis moottoroitu sänky esimerkiksi, eihän sitä nyt mihinkään kirpparille. kirjoja on myös paljon. Ei kai niillä paljon arvoa ole mutta pahalta tuntuisi poisheittäminenkin.
Pesänselvitys on aina tehtävä mun mielestä, joten kummastelen miksi kysyt että homma "on jätetty" jälkeenjääneille. Asian hoitaa henkilö joka on siihen määrätty /sovittu, jos ei sopua muuten löydy.
Mun mielestä kuitenkin pieni vaiva siihen nähden että vanhemmat kasvattavat lapsensa aikuiseksi, tai enhän tiedä mikä tilanne sulla on ollut.
Mutta yleensä näin, eikä tullut omassa vastaavassa tilanteessa mieleenkään että voi kun jättivät perintöä ja ai jai mihin sen nyt laittaisi. Murhe heidän poismenostaan oli päällimmäisenä, mutta ymmärrän toki että jokaisen tilanne on omanlaisensa.
Ainoina lapsina on ollut onneksi edes tuo helppoa.
Anoppini huusholli meni myyntiin, meklari kävi ostamassa, mitä halusi.
Loput talon kaatikselle, josta nuoripari otti kaiken, minkä halusi.
Vanhempani kodista paljon kelpasi ystäville.
Isäni kessunhajuiset kaurahiutaleetkin kelpasivat naapurilleen.
Kuin paljo muukin.