Insatiable

Hyvää huomenta

Juu, jonkunlaista särmää oltava, jotta voisi sulaa levitteenä pehmeälle ;)

Mulla on takana monen viikonlopun (ja jo osittain kesälomankin) rankka remppasessio ja nyt päätin, että vähäks aikaa riittää ja olen vastapainoksi laiska, ty*** ja saamaton...

On alkanu toi työteliäisyys vimma syömään jo ihmisen perusviettiä...laulu/soitto, naiset ja viina ;)

Palattava perustalle eli back to the basics, nyt kun illat pimenee ja tuikulla saa loihdittua hempeää tunnelmaa helposti...

Hyvää päivänjatkoa miinalle!

Savuna saavun kirjoitti:

Hyvää huomenta

Juu, jonkunlaista särmää oltava, jotta voisi sulaa levitteenä pehmeälle ;)

Mulla on takana monen viikonlopun (ja jo osittain kesälomankin) rankka remppasessio ja nyt päätin, että vähäks aikaa riittää ja olen vastapainoksi laiska, ty*** ja saamaton...

On alkanu toi työteliäisyys vimma syömään jo ihmisen perusviettiä...laulu/soitto, naiset ja viina ;)

Palattava perustalle eli back to the basics, nyt kun illat pimenee ja tuikulla saa loihdittua hempeää tunnelmaa helposti...

Hyvää päivänjatkoa miinalle!

Kahvikuppikippistä aamuun :)

Vai sellaista oot puuhaillut. Rempat on kyllä mukaviakin, kun vaan pääsee alkuun. Ja loppuun. Kuinka se viimeinen lista voikin olla niin vaikea saada paikalleen :)) Mutta noin kokonaisuudessaan nautintoaine suorastaan, nähdä kättensä jälkeä.

Eli, watch out Ladies, you're about to get Savustettu... ;D Tiedän mitä se mulle tekee kun tuuli puhaltaa tuolta suunnalta, hyytelöä, baby, hyytelöä... ilmapallona ilmassa leijumista. Onneksi mulla on oma pikku projekti nyt tulollansa, ehkä pysyy tassut maassa edes tällä kertaa :)) Olen katellut omakotitaloa sillä silmällä, ja päättänyt että saan sen. Pidä peukkuja..

Tuikuista lauantaita sulle :)

UPDATE_10046689 kirjoitti:

Kahvikuppikippistä aamuun :)

Vai sellaista oot puuhaillut. Rempat on kyllä mukaviakin, kun vaan pääsee alkuun. Ja loppuun. Kuinka se viimeinen lista voikin olla niin vaikea saada paikalleen :)) Mutta noin kokonaisuudessaan nautintoaine suorastaan, nähdä kättensä jälkeä.

Eli, watch out Ladies, you're about to get Savustettu... ;D Tiedän mitä se mulle tekee kun tuuli puhaltaa tuolta suunnalta, hyytelöä, baby, hyytelöä... ilmapallona ilmassa leijumista. Onneksi mulla on oma pikku projekti nyt tulollansa, ehkä pysyy tassut maassa edes tällä kertaa :)) Olen katellut omakotitaloa sillä silmällä, ja päättänyt että saan sen. Pidä peukkuja..

Tuikuista lauantaita sulle :)

juu, peukkuja sulle, toivottavasti ymmärrät mihin atmokseen joudut sen unelmatalosi kanssa, kun ihastusjakso on mennyt ja siitä tuleekin vaativa ja passattava ;)

tuikkulle on monta hyötykäyttöä ;)

Hyvää Iltaa, noista noista loiskutteluista ja märistä sukista juolahti yhtymä eli mielen ilmaus Zakariaan sanoihin......

Sanotaan, että syksy on synkkä ja kolkko ja kai välistä
niin onkin, ja alakuloinen on se aina, koska,
elää kaikkien niiden ilojen muistoista, jotka ovat
olleet ja menneet, Sen hymyily on niin kalpea
kuin kätkeytyisi suru sen taa, ja kun se on kauneimmillaan,
on se kuin kuoleva kaunotar, joka vielä kerran katsahtaa
ympärilleen taivaallisilla silmillään, silloin kuin ne ijäksi
ummistaa.

Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaset
pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla
kasvavien ikuisesti vihreäin kuusien rinnalla, kun iltaaurinko
niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan
ja sanomattoman hieno valaistus levenee yli hiljaisten vesien
ja kuihtuneiden rantojen. Se on luonnon ylevää nöyrtymistä,
se on sen kärsivällinen, rauhaisa, säteilevä silmäys kuolon
valtakuntaan, sillä se tietää olevansa kuolemassaankin
katoamaton, se tietää, että uudet keväät hiljalleen versovat
menneisyyden tuhkasta.

Sellainen ihana, kirkastunut syysilta,
on aina kuin muistutus elämästä tuolla puolen haudan:
kuolevainen, miksi valitat, että majasi lahoo ja että elämän
kukkaset niin nopeasti kuihtuvat? Katso minua; minä olen
kärsivällinen ja lempeä, ja minä kuolen rauhan hymyily huulillani,
sillä toivo ei kuole kanssani, se elää ikuisesti, minäkin
olen elävä ja henkeni ikanimmat kukkaset elävät kanssani
eivätkä koskaan kuihdu!

http://www.youtube.com/watch?v=WxAZU7PK8OA

Kiitos Kahvinystävä ja jos noista pitää valita; rohkea rokan syö, pikkukengillä ja märillä sukilla ;)

Savuna saavun kirjoitti:

Hyvää Iltaa, noista noista loiskutteluista ja märistä sukista juolahti yhtymä eli mielen ilmaus Zakariaan sanoihin......

Sanotaan, että syksy on synkkä ja kolkko ja kai välistä
niin onkin, ja alakuloinen on se aina, koska,
elää kaikkien niiden ilojen muistoista, jotka ovat
olleet ja menneet, Sen hymyily on niin kalpea
kuin kätkeytyisi suru sen taa, ja kun se on kauneimmillaan,
on se kuin kuoleva kaunotar, joka vielä kerran katsahtaa
ympärilleen taivaallisilla silmillään, silloin kuin ne ijäksi
ummistaa.

Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaset
pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla
kasvavien ikuisesti vihreäin kuusien rinnalla, kun iltaaurinko
niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan
ja sanomattoman hieno valaistus levenee yli hiljaisten vesien
ja kuihtuneiden rantojen. Se on luonnon ylevää nöyrtymistä,
se on sen kärsivällinen, rauhaisa, säteilevä silmäys kuolon
valtakuntaan, sillä se tietää olevansa kuolemassaankin
katoamaton, se tietää, että uudet keväät hiljalleen versovat
menneisyyden tuhkasta.

Sellainen ihana, kirkastunut syysilta,
on aina kuin muistutus elämästä tuolla puolen haudan:
kuolevainen, miksi valitat, että majasi lahoo ja että elämän
kukkaset niin nopeasti kuihtuvat? Katso minua; minä olen
kärsivällinen ja lempeä, ja minä kuolen rauhan hymyily huulillani,
sillä toivo ei kuole kanssani, se elää ikuisesti, minäkin
olen elävä ja henkeni ikanimmat kukkaset elävät kanssani
eivätkä koskaan kuihdu!

http://www.youtube.com/watch?v=WxAZU7PK8OA

Kiitos Kahvinystävä ja jos noista pitää valita; rohkea rokan syö, pikkukengillä ja märillä sukilla ;)

Zakariaallakin oli sana hallussaan ja Smokiekin välittää kauniita ajatuksia, ihan jees kumpikin.

Kuolema on kierrätystä parhaimmillaan. Jos yksilöstä on jäänyt painettuja ajatuksia jaettavaksi, hyvä niin, ellei, luita lukuunottamatta yhdisteet päätyvät joko lannoitteeksi maahan tai atomeiksi taivaalle. Ja kuolematon sielu tietenkin löytää ja näyttää paikkansa sitten kun aika on, jos sellainen on olemassa. Suhteellisen siistiä kaikkineen.

Pikkukengillä ja sukilla, kivaa joskus vaikka kastuukin ja niin on lätäkössä kumppareillakin. Tilanteen mukaan ehkä, tai sitten ei.

http://www.youtube.com/watch?v=TI7lS8vBRDI&feature=relmfu

Kahvin ystävä kirjoitti:

Zakariaallakin oli sana hallussaan ja Smokiekin välittää kauniita ajatuksia, ihan jees kumpikin.

Kuolema on kierrätystä parhaimmillaan. Jos yksilöstä on jäänyt painettuja ajatuksia jaettavaksi, hyvä niin, ellei, luita lukuunottamatta yhdisteet päätyvät joko lannoitteeksi maahan tai atomeiksi taivaalle. Ja kuolematon sielu tietenkin löytää ja näyttää paikkansa sitten kun aika on, jos sellainen on olemassa. Suhteellisen siistiä kaikkineen.

Pikkukengillä ja sukilla, kivaa joskus vaikka kastuukin ja niin on lätäkössä kumppareillakin. Tilanteen mukaan ehkä, tai sitten ei.

http://www.youtube.com/watch?v=TI7lS8vBRDI&feature=relmfu

Mä muistan aina, kun lapset pienempänä saatuaan kurahousut ja kummarit jalkaan tykkäsivät mennä lätäkköön roiskimaan...ja itseasiassa aina, kun silmä vältti riippumatta asusteesta...sama efekti ;)

Syksy ja paljon ajatuksia luopumisesta, taakse jääneestä ajasta. Osin pimeyden ja viileyden esiin kaivamaa haikeutta elämän muutoksen tuomaan värikkyyteen, johon tuntuu liittyvän enemmän sinisiä sävyjä kuin punaista ja vihreää. Loman loppuminen, lämmön siirtyminen toisille leveysasteille tuo mukanaan lisävaatekertoja, jotka tuntuvat vievän ihmiset samalla kauemmaksi läheisyydestä ja koskettavuudesta, jota aurinkoinen hymy avittaa nousullaan.

Mulle on kovasti mielikuvia ja ajatuksia herättänyt seuraava...ehkä se sopii ajankohtaan tai ei sovi...laitan sen kuitenkin...

http://www.youtube.com/watch?v=Q6BzNEZxbiw

Savuna saavun kirjoitti:

Mä muistan aina, kun lapset pienempänä saatuaan kurahousut ja kummarit jalkaan tykkäsivät mennä lätäkköön roiskimaan...ja itseasiassa aina, kun silmä vältti riippumatta asusteesta...sama efekti ;)

Syksy ja paljon ajatuksia luopumisesta, taakse jääneestä ajasta. Osin pimeyden ja viileyden esiin kaivamaa haikeutta elämän muutoksen tuomaan värikkyyteen, johon tuntuu liittyvän enemmän sinisiä sävyjä kuin punaista ja vihreää. Loman loppuminen, lämmön siirtyminen toisille leveysasteille tuo mukanaan lisävaatekertoja, jotka tuntuvat vievän ihmiset samalla kauemmaksi läheisyydestä ja koskettavuudesta, jota aurinkoinen hymy avittaa nousullaan.

Mulle on kovasti mielikuvia ja ajatuksia herättänyt seuraava...ehkä se sopii ajankohtaan tai ei sovi...laitan sen kuitenkin...

http://www.youtube.com/watch?v=Q6BzNEZxbiw

Kyseinen kokoonpano oli päässyt unohtumaan valkeampaa kalpean sävyä lukuunottamatta. Täytynee tarkastella uusin silmin ja korvin.

http://www.youtube.com/watch?v=liUr1tcKJsE&feature=BFa&list=AL94UKMTqg-9CMD1agyX6CT2tyFRF7Rqg8