Joku vuosi sitten alkoi tehdä mieli digikameraa. Ensimmäinen minkä ostin oli halpa ja huono pokkari. Seuraavaksi vähän parempi pokkari. Seuraavaksi pitempizoominen pokkari. Seuraavaksi vielä pitempizoominen pokkari.
Sitten järkkäri ja muutama objektiivi.
Olen oikein tyytyväinen kuvanlaatuun, mutta KUN EI OLE MITÄÄN KUVATTAVAA!!!!!
Sitten järkkäri ja muutama objektiivi.
Olen oikein tyytyväinen kuvanlaatuun, mutta KUN EI OLE MITÄÄN KUVATTAVAA!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Maailma on täynnä kuvattavaa. Ihmisiä, elukoita, luontoa ja kärpäsiä. Mielikuvitusta peliin nyt hei vähän.
Ihmisiä ja isompia elukoita ei ole, luonto täällä on rumaa, kärpäset on jo kuvattu.
" Olen oikein tyytyväinen kuvanlaatuun, mutta KUN EI OLE MITÄÄN KUVATTAVAA!!!!!"
Kyllä sadesäällä kun menee paikallisen lukion tms oppilaitoksen urheilukentän tuntumaan vähäksi aikaa kytikseen niinkyllä niitä märkiä t-paitoja ja pomppivia tissejä on ettei meinaa pystyä päättämään minne sitä zoomais.
Salakuvausta en voi hyväksyä.
Tylsä vihje: kuvaa mahdollisimman tavallisia ja arkipäiväisiä asioita, maisemia ja ihmisiä. Muutaman vuoden kuluttua ihmiset ovatkin jo hieman vanhentuneet ja vuosikymmenien myötä maisemakin muuttuu. Kuvat ovat joskus tulevaisuudessa arvokkaita dokumentteja tästä ajasta.
Eipä ole niitä kuvattavia ihmisiä. En nimittäin tunne ketään. Siis yhtään ketään.
Tuttu tunne, jonkilasta kuvamasennusta. Maailma on niin täynnä hienoja kuvia, ja kuvaaminen on niin helppoa nykyisillä välineillä. Valokuvaus on jäljentämistä, ei sellaista omistautumista kuin maalaaminen, johon ihminen panee persoonallisuuteensa ja alitajuntansa mukaan.
Mutta jos sittenkin: Löytäisi oman kulman maailmaan, tallentaisi jotain arvokasta, löytäisi tavallisuudesta kuvaaminen arvoista, luojan ihme tai evoluution ihme, mihin sitten uskookin.
Kyllä se pysähtyminen, voi olla merkki myös uuden löytämisestä ja etsimisestä, jonkin sellaisen löytämisestä jota ei saa kaupasta, siis ei uusia kameroita tai objektiiveja, parempaa tekniikkaa. Nykyvälineillä yksilöllisempään kuvaamiseen on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan.
Hyvä, että jotkut aikanaan ottivat kaikki nämäkin kuvat:
http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/kuvakokoelmat
Jos kuvaustapasi on sellanen, että kuvaat usean metrin etäisyydeltä (normaalilla tai laajiksella) kohdetta - kääntäen kameran sinnepäin ja painat nappia, ei kuvista tule mielenkiintoisia. Varsinkin jos ei tiedä mitä teet. Unohdetaan tässä katuvalokuvaus, joka kuuluu minusta ehkä kaikkein mielenkiintoisimpiin.
Ota irti kalustostasi kaikki mitä siitä saa. Tutustu sen kaikkiin ominaisuuksiin. Kuvaa jokaisella obiskallasi niin läheltä kuin sillä voi. Riippuen polttovälistä, laajakantilla ja croppikennolla voit kuvata terävyysalueella alle metristä äärettömään. Täyskennolla f/22 (32) ja manuaalifokus 1 m, saat terävyysalueen 0,3 m - ääretön. Sopii luontokuviin. Tarvitset jalustan. Vie kamera maahan ja täytä kuva-alan etuaosa millä tahansa (jalka, yksi kukka tai kukkameri, penkki, mitä nyt löytyy). Lopputulos näyttää mielenkiintoisemmalta ja innostavammalta.
Ihanat tytöt, kyllä, myös pojat. Kaikki yli 18 v. Mutta ei salaa, vaan pyydä malliksi. Se vaatii rohkeutta ja oman kaluston tuntemusta, mutta kyllä aikuiset tai oman ikäiset "tytöt" suostuvat. Kuvaa 70 mm - 135 mm polttovälillä tiukkoja portretteja ja tarkenna silmiin tai lähempään silmään. Hiljaa hyvää tulee. Omien vanhempien ja sisarusten kuvaamisella pääsee hyvin alkuun.
Jos sulla on macro tai lähikuvausobiska, kuvaa keittiössä. K-kaupan punaisen kukikkaan kassin heijastus kiiltävistä metalliesineistä, haarukoista raastinraudasta jne. Kuvaa se värien peilautuva kirjo siitä metallista, ei kassia. Voit käyttää mitä tahansa värikästä, vaikka pyyhettä, taustana. Se jää epäteräväksi, mutta antaa hienot värit. Huomaat pian ,että tarvitset lisää valoa. Se on kokonaan toinen juttu. Salama tai virittämällä ulos nämä jutut, saat tarvittavan valon.
Kuvattavaa on vaikka kuinka paljon.
Tiedän aivan tarpeeksi kuvauksen tekniikasta. Macro on, mutta mutteri- tai tikkuaskikuvaus ei todellakaan kiinnosta.
Ja niitä kuvattavia ihmisiä ei todellakaan siis ole.
Pidä tauko! Ole kuvaamatta mitään! Lepuuta silmiäsi ja kameraasi muutama päivä tai viikko. Älä edes katsele kuvia. Tee jotain muuta. Elä elämää. Lataa akkuja. Sieltä niitä kuvauksen kohteita alkaa sitten putkahdella. Väsyneenä luovuus on nollassa.
Jos kärpäset jo olet kuvannut, tuskin vielä näitä näin läheltä.
http://www.flickr.com/photos/opoterser/7923719100/in/photostream