pakottaminen

Kyllä pitäisi riittää, että maistaa kaikkia ruokia. Syöminen on lopulta niin herkkä asia, että sen yhteydessä ei saisi käyttää mitään pakottamista. Voihan ottaa leipää ja leikkeitä niillä aterioilla, jolloin ei pääruoka maistu.

Yritä kuitenkin käyttää pöydän antimet hyväksesi, syö sellaista, mitä voit ja niin paljon kuin voit. On kuitenkin kurja olla nälissään. Eikö vain?

Monet voivat olla jäätelön osalta eri mieltä, mutta minä kyllä antaisin jäätelön siitä huolimatta, vaikka pääruokaa ei pystynyt syömäänkään. Onhan siinä sokeria, mutta jälkiruokajäätelöt ovat niin pieniä, että eivät ne ruokahalua vie seuraavalta aterialta.

Vastaan sillä perusteella, mikä minulla on sellaisen lapsen vanhempana, jolla on ollut aina hyvin suppea ruokavalio. Eivät ole siihen asiaan pystyneet auttamaan psykiatrit, eivät terapeutit, eivätkä ketkään, vaikka apua joskus haettiinkin.

Kuitenkin lapsi on terve, aina kasvanut ja kehittynyt normaalisti, veriarvot ovat hyvät.

Tilanne on vähän hankala, jos et ihan oikeasti pysty syömään kaikkia ruokia. Mutta kokeile noita vinkkejä. Turha näistä asioista on perhekodin aikuisten kanssa kovasti kiistellä, yleensä aikuiset pitävät tuollaista vain turhana oikutteluna.

Mulla auttoi kun oksensin pakkomaistaakaikkea ruuan lautaselle, pöydälle, lattialle, jne ihan vain yökötysrefleksinä. Ei ollu pakko syödä sitä enää koskaan uudestaan.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että ihmiset eivät yleensä ymmärrä sitä, miten voimakasta vastenmielisyys joillain lapsilla voi olla jotain tiettyjä ruokia kohtaan.

Minä ymmärrän sen ehkä paremmin, koska minun lapseni vastenmielisyys ruokaa kohtaan alkoi siitä kun häntä oli pakkosyötetty kolmen ihmisen voimin päiväkodissa. Siis yksi väänsi lapsen suuta auki, toinen piti käsiä kiinni selän takana ja kolmas lappoi ruokaa lapsen suuhun sitä mukaa, kun tämä itkemiseltä ja oksentamiselta pystyi nielemään.

Sen jälkeen lapsi ei ole pystynyt syömään yhtään ns. lautasmallin mukaista lämminruoka-annosta, vaikka siihen asti syömisen opettelu oli kehittynyt normaalisti. Nyt tarhan pakkosyöttöjaksosta on aikaa jo toistakymmentä vuotta.

Siis ensin lapsi joutui kärsimään tuosta rikoksesta päiväkodissa ja kun hänelle yritettiin hakea apua myöhemmin psykiatrian puolelta, hänet määrättiin PIKAlähetteellä psykiatriseen hoitoon, mutta koska sairaalapaikkoja ei ollut, lähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle.

Tuntuu kuin Suomessa ei täysin tajuttaisi vieläkään, miten herkkä alue kaikki ruokaan liittyvä ihmisille ja varsinkin lapsille on. Ruokailuun ei saisi liittyä MITÄÄN pakottamista, ei kerta kaikkiaan mitään.