Mul on sitä vaan niin kova ikävä...:(

Moj. Oon 13 v tyttö. Mulla oli paras, ihanin, rakkain poikaystävä Joonas. Itken. Jotkut vois ajatella, että täydellinen poikkis on sellanen joka vaan kehuu ulkonäköö, hyvää persettä, ja ostaa kalliita lahjoja. no, tekihä Joonas mulle näinkin, mut pelkät sen ihanat sanatki vaa sai mut onneni kukkuloil. Se lähetti aina mulle iltayöllä; hyvää yötä kulta, nähää huomenna♥ Oikeesti Joonas oli mulle just se oikea. Me oltiin aika samanlaissii. Molemmat asutaan maaseudulla. me nähtiin melkeen joka päivä. Välillä me vaan voitiin istuu jossain ihanssa rauhallisessa paikassa ja olla vaan yhessä. Joonas oli IHAN OIKEASTI täydellinen, ellei täydellisin. Mut sit vaan tuli sekin hetki et alko koulut ja nii päi pois, ja tuli kiirettä ja stressii aika paljon. Meil oli lisäks kaks uutta koiranpentuu tullu taloon, joten niittenkin kanssa meni aikaa. Mulla ei ollu enää niin paljoo aikaa, eikä Joonaksellakaan kun ylä-asteella ollaan niin kokeita ja läksyjä on paljon ja päivät on pitkät. Sit vaan yks kerta Joonas sano, et meijän oisp arasta erota, kun ei oo aikaa jne. No aattelin et jos se oikeesti on sitä mieltä (olin mäkin sitä aatellu...), ni suostuin. Me siis erottiin, mut ollaan yhä kavereita ja niin, mut ei me enää nii paljoo jutella ja nii, faces tai meses vaan joskus. Tulin NIIIIN surulliseks, tuntu et mun sydämmest ois haukattu vähinhtään puolet poies. Hei oikeeasti mul on sitä ihan hirvee ikävä. Kyl kai se must viel tykkää, mut sen luokal on tosi hyvännälösii tyttöi, mihin se on ite sanonu olevas kuses, ni ei mul varmaa oo enää mahiksii, oon vaan EXÄ...Kokemuksii, tarinoi, commentds??:)♥:(