Kuinka yleistä, että tulee seuraavallakin kerralla? Esikoisesta kärsin ekat 2,5kk. Voimakas hysteerinen pelko, että kuolee, näin kauhukuvia että laitan uuniin, pudotan tms., paniikkia siitä että löydän vauvan elottomana ja kaksin vauvan kanssa olo ahdisti. Psykologin avulla selvisin siitä ja meni onneksi nopeasti ohi. Tosin pelko oli niin kamalaa, etten haluaisi kokea sitä enää. Kuitenkin tahtoisimme lisää lapsia tulevaisuudessa, mutta nyt jo pelottaa, jos sama on taas edessä. Nyt jälkeenpäin (vauva4kk) välillä oikein ihmettelen, että miten sekaisin mieli onkaan ollut ja kuinka paljon ne hormoonit ovat hyrränneet.. Miten muut olette selvinneet?
synnytyksen jälkeinen masennus
eitaassitä
7149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ekan lapsen kohdalla Baby Blues ja / tai masennus on kuulemma tosi yleistä. Itselläni oli esikoisen jälkeiset ekat 2kk aivan hirveitä, olin todella ahdistunut, kärsin unettomuudesta, olin itkuinen/hysteerinen jne. Olin aivan kuoleman väsynyt, liekö mitä ollut...pelkäsin tokan kohdalla hirveästi, että sama toistuu, mutta toisin kävi! Kysyin neuvolasta ja he sanoivat, että useimmiten jos äiti on varautunut etukäteen, että masennus/ahdistus saattaa tulla, niin useimmille se ei tule ja varsinkin tokan kohdalla se ei useimmille tule. Olin onneni kukkuloilla kun toinen lapsi syntyi (synnytys oli helppo, vauva helppo, imetys onnistui), enkä ollut tokan kohdalla yhtään ahdistunut, itkuinen, vaikka esikoinen oli vasta 1v6kk :-). Toki voit varautua pahimpaan, mutta ehkä sinullekin kävisi näin kuin minulle. Tosin alle 2v ikäeroa en suosittele rankkuuden takia :-). tsemppiä!
Mulla myös oli jälkikäteen tajuttuna hyvinkin voimakas pelko ja ahdistus esikoisen vauva-aikana, samanlaisia oireita kuin sinullakin. Nyt esikoinen on 4 vuotta ja toinen lapsi 10 kk, ja tämän toisen kanssa vauva-aika on ollut aivan ihanaa :) Toivottavasti masennus ei uusi sinullakaan nyt kun tiedät mitä odottaa!
Kiitos vastanneille. Lohduttavaa tietää, että ei välttämättä seuraavan kanssa sama ole edessä. Sovittiin psykologin kanssa, että alan sitten jo raskausaikana käydä. Nyt vielä jonkin aikaa nautitaan esikoisesta ja sitten kun hetki tuntuu oikealta, saa seuraava tulla. Siihen voi mennä vuosi tai viisi. :)
Raskausajan masennus ja D-vitamiini
D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.
Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.
S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.
Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.
Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).
"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.
http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-13173362/
"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf
Tää olikin mielenkiintoinen tieto, kiitos! :)
mielenkiintoinen juttu :) Ystäväni on mukana d-vitamiinitutkimuksessa ja niissä on todettu, että eri etnistä taustaa olevat naiset (heillä se o n tärkeää mahdollisen raskauden vuoksi) tarvitsevat Suomessa vielä enemmän d-vitamiinilisiä kuin kantaväestö. Heidän tumma iho ei kykene imemään riittävästi d-vitamiinia auringosta eli tarve saada lisiä on suurempi. Eli mitä tummempi iho ja mitä enemmän suojaa itseään auringolta, sen suurempi on d-vitamiinin tarve purkista.
Luulin, että osaisin ajatella jotenkin "järkevämmin" toisen lapsen kohdalla, mutta kyllä minulle tuli ihan samanlainen ahdistus kuin ensimmäisenkin lapsen kohdalla. Itkeskelin ihan muuten vaan, ja olo oli kurja ja ahdistunut. Se, mikä helpotti, oli tieto siitä, että asiat muuttuvat.