Voi ehkä kuulostaa turhalta/tyhmältä pelolta/valitukselta mutta asia vaivaa minua aikas paljonki.
Elikkä, tänä kesänä oli minulle oikein 'gay kesä'. Kävin ekaa kertaa katsomassa prideä ja tuli ensimmäinen seksikokemuskin miehen kanssa, sitten kerroin yhdelle kaverille olevani homo. Siinä vaiheessa tunsinkin olevani täyspäiväinen homo; halusin poikaystävän ja jos oikein tuuri käy, muuttaisin yhteen sen kanssa yms. ja nuo kaikki ajatukset tuntuivat ihanilta ja halusin noita todella paljon. Mutta, nyt pari viikkoa sitten ja sen jälkeen asiat kääntyivät; en ole enää paljoa ajatellu noita asioita ja olen kyseenalaistanutkin homouttani, että olisinko sittenkin bi? sillä olen alkanut katselemaan myös naisia, oikeastaan enemmän heitä kuin miehiä, ja fantasioinutkin heistä mutta myös miehistä. Kävin tuon samaisen kaverin kanssa äskettäin ensimmäistä kertaa homobaareissa, DTM:ssä yms. eikä tullut samanlaista fiilistä kuin prideä katsoessa että olisi aivan kuin 'kotona'.
Eli, en tiedä mitä olen mutta, sen verran tiedän etten todellakaan haluaisi alkaa olemaan jonkun naisen kanssa ikinä! ja oikeastaan pelottaakin aivan tajuttomasti ajatus, etten olisikaan homo?
Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia ja mitä niistä pitäisi ajatella? olen koko elämäni ajan kamppaillut seksuaalisesta suuntautumisestani ja aina kun olen päässyt johonkin lopputulokseen ja ollut varma että 'nyt olen tätä', niin ei aikaakaan kun joudun TAAS kyseenalaistamaan koko asiaa. Ärsyttävää!
Kertokaa mielipiteitänne.
Elikkä, tänä kesänä oli minulle oikein 'gay kesä'. Kävin ekaa kertaa katsomassa prideä ja tuli ensimmäinen seksikokemuskin miehen kanssa, sitten kerroin yhdelle kaverille olevani homo. Siinä vaiheessa tunsinkin olevani täyspäiväinen homo; halusin poikaystävän ja jos oikein tuuri käy, muuttaisin yhteen sen kanssa yms. ja nuo kaikki ajatukset tuntuivat ihanilta ja halusin noita todella paljon. Mutta, nyt pari viikkoa sitten ja sen jälkeen asiat kääntyivät; en ole enää paljoa ajatellu noita asioita ja olen kyseenalaistanutkin homouttani, että olisinko sittenkin bi? sillä olen alkanut katselemaan myös naisia, oikeastaan enemmän heitä kuin miehiä, ja fantasioinutkin heistä mutta myös miehistä. Kävin tuon samaisen kaverin kanssa äskettäin ensimmäistä kertaa homobaareissa, DTM:ssä yms. eikä tullut samanlaista fiilistä kuin prideä katsoessa että olisi aivan kuin 'kotona'.
Eli, en tiedä mitä olen mutta, sen verran tiedän etten todellakaan haluaisi alkaa olemaan jonkun naisen kanssa ikinä! ja oikeastaan pelottaakin aivan tajuttomasti ajatus, etten olisikaan homo?
Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia ja mitä niistä pitäisi ajatella? olen koko elämäni ajan kamppaillut seksuaalisesta suuntautumisestani ja aina kun olen päässyt johonkin lopputulokseen ja ollut varma että 'nyt olen tätä', niin ei aikaakaan kun joudun TAAS kyseenalaistamaan koko asiaa. Ärsyttävää!
Kertokaa mielipiteitänne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei biseksuaalisuus ole kauhistus. Tärkeintä on olla sinut itsesi kanssa. Kuuntele itseäsi. Oikeastaan sinun pitää olla lempeä itsellesi. Ei sinun kannata pelätä, ettet olisi homo. Kohtaa maailma sellaisena kuin se on, ilman raja-aitoja.
Kun sanot, ettet halua alkaa mitään naisen kanssa ikinä, minusta tuntuu, että tuossa lauseessa on tunnelataus. Miksi tuo nostaa tunteita?
Tekstissäsi kiinnittää kuitenkin huomiota se, että painotat identiteettiä. Kotoisuuden kokemiselle keskeistä on identiteetti. Meitä homoja on yhtä monenkirjavasti erilaisia persoonia kuin heteroakin. Eivät kaikki käy DTMssä. Esimeriksi minä en käy, vaikka minulla ei ole mitään sitä paikkaa vastaan.
Minusta askeljärjestys on: Sinä tunnistat ensin seksuaalisen suuntautumisen ja vasta sitten etsit samanmielistä väkeä. Jos teet asiat toisin päin, herää ajatuksia, "etten minä voi olla samanlainen, koska paitani väri ei ole sama ja äänestän eri puoluetta". Tunnista suuntautumisesi ja hae samanmielisiä.
Lopuksi toki muistat, että mukavia heteroitakin on olemassa.
Annat hyvin niukasti viitteitä seksuaalisuuteen, joten on aika vaikea istua saappaisiisi ja miettiä, mitkä asiat luovat värinää sisimpääsi. Kun fantasioit, mistä fantasioit? Unimaailmassa kaikki on mahdollista.
Usuttaisin sinua tutkimaan maailmaa ympärilläsi. Tuumailun sijaan tutustu tyttöihin ja poikiin. Se on paras tapa löytää omat rajasi.