...murheella mässäily, mielikuvitellut kauheudet, sääli ja sydämen kouristukset, mitä te niistä saatte?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 234
Vanhimmat
Mnaah
Elämä on ihmisen persenitä aikaa.
=DW=
Jos vastavuoroisesti joku teistä vakiotrolleista kertoisi mitä saa siitä että esittää jotakin aspergeria. Aidot sellaiset eivät tuollaisia päivittele vaan ovat tunneköyhiä.
Yöhuuhkaja@
Mitä tiedät aspergerin oireyhtymästä? Asperger-opireyhtymää sairastavia on montaa eri sorttia. Siellä on ääripäitä mm. huippuäkykkäitä ja täysin omassa maailmassa eläviä yksilöitä. Sosiaalisia ja avuliaita, mutta myös kengännauhojen sitomisessa autettavia neroja.
Tunneköyhyyttä esiintyy eriasteisena. Asperger voi vilpittömästi kyseenalaistaa murheessa rypemisen. Murheessa rypeminen on tavallaan jonkin asteen tunnesairaus. Tunteet hallitsevat järkeä. Järkevästi ajattelevat tyrmätään tunteettomuuteen vedoten.
Sotket termejä
Esim. meitsi on fleimi, jotkut hunkit ja miinadiivat on trolleja.
Ja fleimi olet muuten itekkin, aina aukomassa päätä, ties mistä asiasta tunnista itsesi.:D
KVG
=DW=
Voisitko selventää mitä ja keitä tarkoitat tuolla vakiotrolli sanalla?
Pieleen.
Mulla on jonkinlainen aspergerin syndrooma. Ei kovin vahva, mutta olemassa. Muita aspergereitä muuten Juice Leskinen, Charles Darwin, Isaac Newton, Syd Barret....
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
=DW=
Pieleen menee sinulla jos kuvittelet, että vain Juice ja muutama julkkis ovat aspergereistä. Kirjoitin heitä on montaa eri sorttia. Monta neroa, omissa maailmoissaan.
Sen myönnän että olet alan ekspertti keskusteluryhmien häirikköasiassa... nimistö on miulla varmasti vielä hakusessa, nikkilistasta olemme sen sijaan samaa mieltä, paitsi etten tee koskaan avauksia, vain kommentoin kun avaajat sitä kerran toivovat...
katos.
Sä olet vain trolli ja fleimaaja. ei tuolla jumalaksi ja kaikkitietäväksi asettumisella saa mitään muuta aikaan enää nettiaikana.
Mä voin olla aspergeri, mutta sä olet perseeeestä :DDD
=DW=
Paljon useammin tapaa aspergereita jotka eivät ole mitään huippulahjakkaita vaan täysiä typeryksiä joita tuo tunneköyhyys vielä kärjistää.
Et vastannut kysymykseeni, mitä nautintoa esittämisestä saat?
Mnaah.
Tsekkaa alan perustermistö, vanhaa, mutta alan perustietoa,:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/nyysit/
Tsoon vähän silleen, jos asian kanssa ei ole ollut tarpeeksi tekemisisä, ei ope oikein tajunnut asiasta mitään- Tää suolen portaali meni hanuriksi jotain kymmenen vuotta sitten, kun keski-ikäiset aivoidiootit peri kakaroiltaan vanhat nettikoneet. Jo alkoi tulemaan tuubaa. Aikanaan tätä sanottiin älymystöportaaliksi, nykyisin nunttiportaaliksi. Mieti sitä.
=DW=
Sivusta.
Mä nyt olen joutunut perehtymään asiaan vähän, omista syistäni.
Monilla aspergereillä muitakim juttuja. peruslekuri ei niitä eroita toisistaan, sotkevat samaan myllyyn ja lopputuloksena hullunpaperit. iteasiassa aspenger on tavallaan luonteenpiirre. Se esiintyy usein huippuälykkäillä ihmisilä, ei vajaaälyisillä. Katos, jos jollain IQ on sata kolmekymmentä ja jollain sitten keskiarvon takia 70, siinä on iso ero. 60 pojoa. Su älykkyysosamäärä siis.
Ketään vajaaälyistä en tiedä aspergilaiseksi diagnitisoidun ikinä.
Typerää alkaa trollailemaan nettipalstalla sairauksista. Hitto. mistäs oot muuten aivosyöpäsi saanut?
Niin kauan kun olen täällä ollut, kai kohta 10 vuotta, tämä ei ole ollut muussa kuin junttiportaalin maineessa, ja syystä.
Tosin monet noista ns fiksummista portaaleistakin joilla olen ollut jo tätä ennen, ovat joko lopettaneet kokonaan tai köyhtyneet suunnilleen samalle tasolle kuin tämä.
Pahimmanlaatuista trollaamista on liittää älykkyys johonkin diagnoosiin.
Jos sattuu olemaan hyvä numeropää, se on hieman samaa kuin että osaa pelata futista tai että on, sanokaamme, absoluuttinen sävelkorva. Taito kuin taito, mutta ei sillä vielä älyköksi pääse.
Ja tulit siihen turhaan sotkemaan, olisin kuulut mieluummin avaajan vastauksen.
Murheella en mässäile normaali prosessointi riittää, kauheuksii on ilman kuvitteluakin,syrän ei kouristele mut säälii tunnen ja siit tulee huono fiilis ellen pysty auttamaan.
En ihan tajunnut aloituksen pointtia? voisitko täsmentää?
@korpikirjailija:
"sydämen kouristukset"
Aloituksesi osoittaa mielestäni ylemmyyden tuntoa, kun samaan aikaan löytyy aloitus: Sydäntä kouristi ku luin 8 v työn kohtalosta,...
Voisi hyvällä syyllä kysyä myös, että mitä te saatte tämäntyyppisestä omahyväisestä toisten pilkkaamisesta.
Etkö itse sääli ketään koskaan? Jos joskus olet säälinyt, niin mitä siitä sait ja pitääkö saada jotain?
Pidän huoli omistani, kannustan ja tuen läheisiäni, muut elävät silleen kun parhaaksi näkevät.
Eikös se sääli ole......jne.
@maduixa:
Iloisesti hattu nousisi täälläkin, jos olisi hattu.
Hauskalta tuntui lukea samat ajatukset eri sanoin ja eri näppikseltä :)
Niin minäkin pidän, tai pidän nykyään vähäisemmässä määrin, koska minun kokoaikaista huolenpitoani ei enää tarvita, mutta tarvittaessa olen paikalla..., ja kaikesta edellä luettelemastani huolimatta s u r e n tämän kyseisen lapsen osaa - , ja muittenkin samanlaisessa tilanteessa olevien lapsien osaa..ei myötätuntoni ole määrämittaista..
Ja niinkuin tuolla on monella suulla sanottu, - minäkin toivon että asian julkisuudessa pitäminen saisi ihmiset, ne läheiset..mummit ukit ja muutkin sukulaiset, havahtumaan pahoinvoivan lapsen nähdessään..JA että kaikissa sosiaaliluokissa tapahtuu lasten pahoinpitelyjä, ei se ole vain syrjätyneitten perheitten asiaa.
Eihän siinä mitään, sinä suret, ilmeisesti sinulla ei ole omia suruja kun niitä maailmalta etsit.
Miksihän yleisesti järjestetään sururyhmiä ja kriisiapua kun tapahtuu jotain järkyttävää, - eikö täällä keskustelu vastaavanlaista kriisiapua, jossa voi käsitellä ahdistavaksi kokemiaan tapahtumia, niinkuin esim. tämä 8 -vuotiaan lapsen kiduttaminen nähdäkseni monelle meistä äideistä, isistä ja isovanhemmista herättää.
En minä ainakaan jää kylmäksi lapsiin kohdistuneista rikoksista luettuani.
Osuit ytimeen
Tosiaankin, ihmisen lisääntyminen tulee tuhoamaan maapallon. Tämän vuoden ruoka on syöty jo, mistä loput?
Mun mielestä jokainen kuollut lapsi maapallolla, jatkaa maapallon elinikää.
Mitäs siihen tosiasiaan meinaat provota?
=DW=
Leikitkö linkolaa..
Ja sä sitten olet vain yksinkertaisesti tyhmä?
Millä' hiton lestaatiolaisuudella muutat sen tosiasian erilaiseksi, että ruoka ja vesi on loppumassa maapallolta?
=DW=
Miksi Sinä kinaat minulta tuota asiaa?
Ja minuun nähen ole vaikka kuin onnessasi jokaisesta kuolleesta lapsesta, mutta älä tule miulle opettamaan uskontoasi...ja tyhmittelemään..
P.s. toivotaan(ko?) että lapsenlapsesi selviävät elossa maailman myrskyissä...
Otahan lisää, että nukahat.
kiinastahan sitä saa halvalla.
ja hahah, tai muuta sinne syömään
Ei voi ottaa.
Katoas, suomi ei ole enää omavarainen ohran tai kaurankaan osalta. Pottuja vielä piisaa. mutta joku koloradokuorijainen kyllä lopettaa senkin homman.
Elikkäs, ainoa, mitä täällä voi ottaa on punainen kärpässieni, eikä sitäkään ole nähty enää vuosiin missään.
=DW=
uusavuton, syö madonlakkeja http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=madonlakki&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CCIQFjAA&url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Madonlakit&ei=ej1CUISODOiC4gTCrYAg&usg=AFQjCNGUFHQEQUIJQ1q9yZGIg3StcQJVAw
Vai niin, ja pian on talvi.
Minulleko?, no meillä kyllä syödään riisiä, ei kriisiä, eikä griisiäkään.
-Pirrelle*-
Kyllä minä ainakin olen
siirtynyt syömään griisiä.
eikun tuolle DWDlle
Sie nyt provoat tuota ihmisvihaa. Mutta ei ihminen mahda mitään elämälle täällä eikä tälle maapallolle sitäkään vertaa, ihminen ei mahda mitään edes itselleen ja hyvä niin.
Elämä täällä päättyy kun aurinko palaa loppuun, jo sitä ennen se on jo ehtinyt nielaista nämä sisimmät kiviplaneetat itseensä koska se laajenee tuohon Maan ja Marsin ratojen välimaille ulottuvaksi harvaksi kaasupalloksi. Ihmistä ei ole ollut sitä ihmettelemässä enää ainakaan viiteen miljardiin vuoteen...
:) ai, mistä sitä saa?
Griisi on varmaan jotain gurmeempaa riisiä, niin sen täytyy olla :)
Mitä ihmeen surulla mässäilyä. Minua kosketti aivan suunnattomasti tuo 8-vuotiaan tytön surma, kuten lapsiin kohdistuvat rikokset. Samoin eläinrikokset saavat suorastaan raivon tunteen.
Missä on sen ihmisen inhimillisyys, joka välittää vain läheisistään, kuinka joku voi olla noin itsekäs paskiainen. Sinua korppis ei kiinnosta kuin pieni piiri, hirveää elämää. Itseäni koskettaa, lapset, eläimet, vanhukset, sairaat.
Sinuna minä pitäisin turpani visusti kiinni varsinkin murheella ja mielikuvitelluilla kauheuksilla mässäilystä, Korpikirjailija.
Vaikka nykyään kieltämättä kirjoitteletkin enemmän mökkielämän ihanuudesta tms..
Oletko yleensäkään pätevä arvioimaan, milloin kenelläkin menee mässäilyn puolelle?
No, minulla ei ole turpaa, ihan soma pieni leuka, voisi olla dominoivampi, onneksi pojillani on enempi isänsä leuka ; )
Minulla on hyvä elämä mökillä ja täällä korvessa.
Enhän minä mitään arvioi.
En osaa vastata tuohon, koska en mielestäni tee tuota. Olen aina tuntenut enemmän kuin ilmaissut - luettakoon se vaikka puutteeksi minulle.
En ole myöskään koskaan osannut mennä mukaan mihinkään kollektiiviseen tunnekuohuun. Minun roolikseni näyttää jääneen toppuuttelu, erilaisen näkökulman esittäminen, yhteisen tasapainon hakeminen sitä kautta.
Se on minulle täysin vaistomaista toimintaa, enkä kyllä "saa" siitä mitään. Tai saan: miinuksia näyttää ainakin täällä ropisevan..))
Kyseessä saattaa myös olla varhain opittu selviytymisstrategia, jota myös työelämä ja rooli siellä ovat vahvistaneet.
Kukin meistä työstää kokemansa omalla tavallaan. Minulle on luontaista viileä analysointi ja vähäinen "julkinen" tunneilmaisu.
Moiks dementer@
Kylläpäs täällä onkin tunteet nousseet pintaan sillä aikaa kun leppuutin omia hermojani Petzen saunan lauteilla. Oli aika henkisesti loppu, oli raskas päivä omassa elämässäni, joten otti päähän tuo tuntemattomien ihmisten ongelmissa rypeminen, eikö ihmisillä ole omia ongelmia vai halutaanko ne ongelmat pyyhkiä maton alle kiihdyttämällä mieli murhamysteeriöihin. Ei tullut mieleenkään rypeä ryhmässä kun meillä meillä jokaisella kun omia ongelmia ihan lähietäisyydellä.
Tykkään sinun kommenteistasi niissä asuu realismi.
Toiset tuntevat empatiaa ja sympatiaa, toisille riittää kun itsella menee hyvin. Siis tuntemukset ovat osa luonteenpiirrettä, si sitä väkisin puristeta tai sillä mässäillä. Kyse on siitä että sitä joko tuntee tai ei tunne. Miksi tämä asia sinua ahdistaa?
Kukin terapoi itseään tavallaan. Jotakin auttaa puhe, täällä tai jossain muualla.
Itse en osaa tänne näita tunteitani kirjata, muttei se tarkoita, etteivät samat tunteet velloisi minun mielessäni, kuin useimpien muidenkin.
En näe mitään ihmeteltävää ihmisten tunteenpurkauksissa.
Keskustelun määrä on suhteessa tapahtumaan.
Ihminen tunnustelee omaa
sisäistä julmuuttaan.
Mielenkiintoinen näkökulma. Olen lukenut viestisi jo monta kertaa. Nyt kysyn koska viestisi kiinnostaa.
tunnustelee sisäistä julmuuttaan eli kuinka pitkälle jaksaa mennä sisälle tapahtuneen kidutuksen yksityskohtiin? Missä on se raja, jonka jälkeen sisu pettää ja on lopetettava.
Karmeeta täytyy todeta jos näin on.
pulpahtaa ihmisten mieliin.
sodan jälkeen syntyneet on varmasti kokenu kuoleman pelkoa ja väkivaltaa elämässään,
tämä hirvittävä lapsen kohtalo aiheuttaa menneitten aikojen kaujen palautumisen mieleen, siksi saa ihmiset itkemään tuskasta lapsen puolesta
--- allekirjoittanukin itki ---
Ei suru selity henkilöhistorialla, ei ainakaan minun kohdallani, - tunnen vain surua ja vihaa puolustuskyvyttömän lapsen pahoinpitelystä, ilman sarvia ja hampaita.
Haluan tietää mitä ns. kokemasi suru ja viha tässä tapauksessa vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen elämääsi? Auttaako se mielesi tasapainoon vai heiluttaako se mielesi epätasapainoon? Tekeekö suru sinut autuaaksi, ethän voi tapahtuneelle mitään, vai voitko?
Olipa siullakin vastaamaton kysymys tuolla ylhäällä...
Mitä autuaaksi tekevää kukaan murheestaan hakee?
Suru ja itku vievät mielestä törkyä, ne puhdistavat. Inhimillistävät.
Mikä muu kuin tönkkösuolattu silakka, ei tunne mitään?
Lapsuuden kauhu@
Entä jos ei ole koskaan kokenut sodan jälkeistä kauhua vaan on elänyt hyvää elämää, silloinhan ei ole kauhukuvia mielessä, jotka palautuu mieleen, vai?,
Sillä aikaa kun olin pois koneelta on satanut infoa voitko osoittaa kohdan niin vastaan.
Ilmeisesti kuin aamuinen rapulakakki puhditaa elimistön vai käsitinkö väärin?
Tapojasi en tiedä.
Olenko sanonut voivani?, eikö tapahtuneesta voi puhua ja keskustella täällä niinkuin tehtiin esim. tiedotusvälineissäkin, muissakin kuin juorulehdissä, esim. ylen uutisissa oli aihe moneen otteeseen esillä, ei me olla täällä ainoita joita tapaus kuohuttaa... sinulle tapaus tuntuu olevan arkipäiväinen, yhdentekevä pikkujuttu..josta ei kannata edes puhua.
Ohjeesi puhdistaa keho pahuudesta, puhdistautumistapojasiko , :))
Enpä sisäistä, mitä kirjaa nyt luet? :))
Onko silakka sinun puhtautesi ydin?
Lue nyt oikeita rivejä!!
Niin Pirre asiasta voidaan keskustella, mutta kysyin minkälaisen vaikutuksen se sinuun teki, vastaat ympäripuyöreetä, niinhän se aina menee en saa oikeita vastauksia vaan mielikuvituksen tuomia tunnekuohuja.
Mikä, lapsen kiduttaminenko..enkös minä ole jo kertonut tuntemuksiani moneen kertaan...ja jos kysyt mitä ja miten tämän asian käsittely täällä minuun vaikutti, on keskustelu toiminut ainakin vertaistukena, olen huomannut etten ole yksin "mielikuvituksellisen tunnekuohun vallassa...
P.s. onko sinulle tämä kys. lapsen julma murhaaminen mielikuvituksen tuote?
En ole lukenut tapauksesta enkä lue, pitäydyn asian ulkopuolella enkä tuhlaa tunteitani tuuleen.
Tunteet ei tuhlaannu tuntemalla, enkä ole priorisoinut tunteitani, tunnen - olen siis elossa.
Aloitapa aivan alusta niin huomaat kyllä, ohita nuo DW:n avautumiset...
Onko näin jotta ympäröivän yhteiskunnan, heikompiosaisten, kuten lasten ja vanhusten kurjuuteen ei kannata tuhlata tunteitaan ja ajatuksiaan"kun niille "ei voi mitään". Se että laittaa päänsä pensaaseen osoittaa suurta itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Ei minulle ainakaan riitä että MINULLa ITSELLÄNI on asiat hyvin. Tämähän liittyy myös siihen, miten kansalaisena haluat vaikuttaa yhteiskunnassa. kaikkia tämä ei tosiaankaan kiinnosta, mutta silloin kannattaa pysyä siellä omassa nukkekodissa ja omassa omahyväisyydessä ja antaa muiden hoitaa hommat ;)
Nursing problem. Ei se liity siihen että jos näistä ei halua liikaa vatvoa, niin on tunnekylmä. Se voi olla jopa päinvastoin.
Vielä n. 10 vuotta sitten otin vastaan kaiken paska-infon mikä medialta ryöpsähti, luin kaikki tapaukset, ja tunsin valtavaa pahaa oloa. Suojaamattomina hetkinä uhrin kokemukset iski kuin nyrkki palleaan. Mulla on erittäin helppoa samaistua henkisesti näihin jos vaan päästän suojat alas. Mitä se hyödyttää mua? Ei mitenkään, se lamauttaa. Se saa maailman näyttämään pahalta, raadolliselta ja julmalta. Onhan se sitäKIN, mutta paljon muutakin.
Jos asioihin pystyy vaikuttamaan, niin se on todella hyvä että näitä tapauksia miettii. Tai jos voi olla toiselle tukena, niin tottakai pitää kuunnella. Mutta yleinen voivottele ei tee kumpaakaan.
Lyhyesti, kun mulla ja läheisillä on asiat hyvin, en välitä muista. Paskamaista itsekkyttä, jota löytyy tästä ketjusta. Vain oma perhe, YÄK!
"mässäily, mielikuvitellut kauheudet, sääli ja sydämen kouristukset, mitä te niistä saatte?"
Tämä oli aloituksen sanoma. Tämän lapsen kohdalla esimerkiksi EI ollut kyse mielikuvituksesta johtuvista kauheuksista vaan se kauhu oli totta ja omassa kodissa.
Olen erittäin onnellinen että tunnen sääliä, empatiaa ja sympatiaa, jopa sydämen kouristusta kun näen raakuutta, julmuutta, väkivaltaa ja kiusaamista. Se ei kuitenkaan tarkoita että hakisin jokaisen kauhutarinan. Saan voimaa niistä toimia, ottaa kantaa ja muodostaa omia mielipiteitäni ja käsityksiäni. Kyllä, maailma on julma mutta pään pensaaseen laittaminen ei auta näitä heikkoja. mutta tietenkin jos om psyyke on niin heikko ettei se kestä tiedostaa näitä kohtaloita, viisasta silloin pysyä niiden ulkopuolella.
Salander@
Kirjoitit hyvin, olen jokseenkin samanlaisella mielellä varustettu. En halua surra maailman pahuutta. Yhteinen voivottelu ei auta, ei todellakaan. Itsensä empaattiseksi ylistäminen sillä, että itkee pahojen ihmisten tekoja ei vakuuta minua.
Toimin kun poikani olivat koulussa täti tomerana vanhempainneuvoston puheenjohtajana. Teimme tehotiimissä työtä koulun henkilökunnan kanssa mm. koulukiusaanmisen poistamiseen, oppilaiden hyvinvoinnin eteen.
Myöhemmin toimin vapaaehtoisena rikosuhripäivystäjänä ja vedin kokki- ja taidekerhoa syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille.
Olen osani tehnyt, vaikka panostani kaivataankin. En jaksa olla enää kainalosauv muille kuin läheisilleni. Energiani menee kotitarpeisiin.
Miksi rypisin säälissä ja kaivaisin yksityiskohtia pahuudesta, miksi itkisin ja tuntisin pahaa oloa, miksi roikkuisin joukon hännillä vakuuttamassa kuinka olen hyvä ihminen kun tunnen tuskaa? Ei sellainen ole mun juttuni enää ja kuten sinäkin totesit joskus aijemmin sitä tuli elettyä enenpi tunteilla ja surtua enempi. Silloin kun omat lapset olivat pieniä. En jaksa kantaa maailman huolia sydämessäni enää.
En pysty auttamaan, en pysty pahuutta maailmasta poistamaan. Joku otti Jumalankin nimen esiin. Joopati joo. Sieltähän se apu viimeisimpänä tulee.
Kyllä Jumala auttaa, mutta sinähän et sellaista apua kaipaa. Minua on autettu monet kerrat, rukouksen avulla.
Kerro yksi tapaus miten Jumala sinua auttoi?
Selvisin pahasta kolarista, Jumalan ja enkelten avulla.
no miten ne hyvät ihmiset jotka kuolee ja vammautuu kolareissa, ne lapset joita pahoinpidellään ja seksuaalisesti hyväksi käytetään, entä ne jotka nälkää näkevät ja sairauksien kourissa kituvat, Jumala ja enkelitkö siitäkin vastuussa?
Miksi Jumala ja enkelit haluavat niin paljon pahaa, miksi, kerro?
Et uskaltanut vastata siihen kysymykseen, mutta tässä havainnollistat suojaavasi tunteitasi kieltäytymällä lukemasta tai näkemästä niitä järkyttävää.
Oikean aspergerin ei tarvitse suojella tunteitaan koska hänellä ei niitä juuri ole.
Mitä iloa on esittää tunteetonta? Paitsi se, että siten haluaa loukata muiden tunteita?
Kuten biologiasta ja paleontologiasta tiedät, sielukin kasvaa samalla tavalla. Kova kuori pitää sen simpukan tai kuoriaisen tapaan pienenä, kova ydin mahdollistaa luuston tapaan sen kasvun jättiläiseksi.
Tunnen henkilökohtaisesti kaksi aspergerin autistia. Kuin yö ja päivä he poikkeavat toisistaan.
Toinen on keksi-ikäinen hyvin älykäs mies. Hänellä on sosiaalisia rajotteita, asuu yksin ja pyörittää yhden miehen firmaansa jossa työn jälki hipoo täydellisyyttä. Hän on hyväksynyt minut ihmisiin, joita hän halaa sponttaanisti.
Toinen on kaksikymppinen nuori mies. Hän on ikäisekseen kehityksessä jälkeen jäänyt, mutta hyvin rakastettava pusi pusi poika, joka huolehtii erityiskoulussa pienemmistään.
Jos luet kommenttejani sieltä selviää miksi olen sulkenut simpukankuoreni tai sanottaisiinko, koska olen horroskooppimerkiltäni (tunneihminen) rapu kömmin näin vanhemmuuten perä edellä ja sakset suojana eteenpäin ; )
Minä selvisin kahden pienen pojan kanssa lento-onnettomuudesta koska kapteeni teki virheen laskeutumisvaiheessa.
Onnea oli onnettomuudessa paljon, monta pientä yksityiskohtaa miksi kone ei syöksynyt edessä oleviin valopylväisiin, miksi kerosiini ei syttynyt palamaan kun vasen siipi rysähti maahan.
Oli ensimmäinen pakkasyö, etuakseli katkesi koneen töksähdettyä liian kovalla voimalla kiitotiehen. Kone teki 180 C käännöksen vauhdissa, tulosuuntaan, lumihileinen nurmikko esti kerosiinin syttymisen ja toisekseen koneen siivissä olevat kerosiinitankit olivat jo tyhjiä.
Jumalaa ei kukaan ehtinyt rukoilla.
Eihän se ole tunteiden tuhlausta jos tuntee myötätuntoa, tai hämmästyy jonkun ihmisen raakuutta.
Kyllä tällaiselle tekijälle pitää tehdä selväksi ettei kukaan hänen tekoaan hyväksy!
Oikein mietin tässä että millainen vastaanotto näillä ihmisillä on kuyn vankilaan menevät.
Kumpi pääseen ensin hengestään eroon? Touko vai Sirpa
Vartijoiltakaan ei varmasti myötätuntoa tipu
No jos horoskooppimerkkiä katsellaan olen samaa itsekin. Ja tiedän olevani tunneihminen. Ja on minuakin loukattu, mutta väitän kasvaneeni siitä paremmin yli enkä halua enää loukata muita. Siussa on helppo tunnistaa piirteitä jotka olen joskus itsessäni nähnyt.
Olet vanhempi mutta tässä asiassa pelkään pahoin olevani se viisaampi.
Tokihan tunnen, mutta en elä rikoksessa ja sen yksityiskohdissa.
Eli kirjoituksesi oli hyvä esimerkki, sinäkin kehität omaa tarinaasi mielikuvitustulevaisuutta rikollisille. Oikein mietit sitä vastaanottoa minkä rikoksen tekijät saavat vankilassa.
Siis aauttaako koston hautominen?.
Tuskin nuo kiitostakaan tarviaa, vai mitä?
Kosto ei ole koskaan hyvä asia. Ja teko osoittaa mielestäni ettei siinä ole täysissä järjissä oltu, vaikka se on ollut toistuvaa ym ym...
Kuka teistä, täysijärkisistä, edes ajattelisi koskaan tehdä kenellekään mitään tuollaista? Miksi? Täysijärkisellä ei ole sille kerrassaan mitään motiivia.
Minä tiedät, lapsensurmaajat ja pedofiilit ovat vakiloissa lainsuojattomia eli pohjasakkaa. En ihmettele, jos sattuu "onnettomuus". Vangeilla on myös perheitä ja omia lapsia, luotan vankien ottavan heidät silmätikukseen.
Mistä löysit kiittelyjä? Minä en ainakaan ole teolle kiitoksen sanaa kirjoittanut.
ei vakila vaan vankila
Ilmeisesti suvussa oli useampiakin ei täysjärkisiä.., mutta historiassa riittää esimerkkejä näistä hullujen beesaajista - menijöistä..kansakuntiakin.
..jatkan..ja väkivallan teot selitetään jollain näennäisellä oikeutuksella.
Ehditkö kiittää? :)
Jumalaako, vai hyvää tuuria?
Eikun, hyvästä tuurista.
Konsti kohauttaa. Suut avoinna, kuin linnun poikaset. Hyllymetrejä.
Nyt oon kyllä samaa mieltä sun kanssas, jos puhutaan yleisistä murheista ja tragedioista. Tottakai omista pitää puhua silloin tällöin, ja siinä saatan langeta itsesäälin pauloihin. Mikä on tosi typerää, koska se on masennuksen kokoneelle pahin mahdollinen kuoppa :/ Itsesääli on muutenkin ainoita tunteita jotka ei minun mielestä vie eteenpäin, päin vastoin.
Siis maailmanluokan tragedioihin. Kyllähän niitä noteerata voi, ja jos keksii jonkun konstin millä maailmaa pystyy parantamaan, niin siitä vaan ruotimaan. Mutta pelkkä päivittely ei paranna kenenkään tilannetta! Se on vähän kuin kyltti "on mulla omatunto, tajuan miten hirveetä toi on" ja jos ei päivittele, ei mukamas ole omatuntoa ja olet hirveän pinnallinen ja itsekäs ihminen.
Valitsen tietoisesti etten edes mieti kaikkia kauheuksia, osittain varmaankin siksi että se horjuuttaisi mun kuvaa ihmisestä. Pää pensaassa on hyvä olla ;)) Mutta miksi en suojelisi omaa päätä, koska se on ihan käypä pää kuitenkin! En voi vaihtaakaan.
Niin Salander*
Ei maailam muutu vaikka itksisimme ja murehtisimme ilman, että emme tekisi sen puolesta jotain.
Nukkekotielämäni elää somaa elämää ja tekee minut onnelliseksi kukaan ei tee pahaa kenellekään nukkekotimaailassani, voi kun kaikki ihmiset oppisivat tekemään itselleen nukkekodin jossa elää rakkaus. Yötä kaikille ja elämä on....
Ensinnäkin, me, siis minä, en ole tottunut vuodattamaan kaikkia tunnekuohujani jossain höpöpalstalla.
Toisekseen, mitä saan ihmisten hätätuntemuksista? En yhtään mitään.
Ne vievät vähitellen viimeisenkin uskoni ihmisyyteen.
Miksi niin paljon pahaa, miksi tuntuu, että hyvyys lakastuu?
Ihmisellä on tunteet. Ne on tarkoitettu koettaviksi, tunnettaviksi.
Minä en saa yhtään mitään kenenkään kärsimyksistä. Yritän tajuta.
En arvostele muitten sydämen syvyyttä.
Jess, nyt unimaan ; )
Aamusella taas...samat kehumiset ja itkuvirret :(( omia ovat valinnat vapaa-ajan käytössä.
❤ = Laaja sydän, ilman sydämenlaajentumaa. :)) Nakran itselleni.
Moninikki mennee nyt maate sydämillä tai ilman, siis kai tajuat pösiö
Jospa leikkaisit varpaankyntesi?
hirvittävästä kohtalosta. " Jumala meitä auttakoon "
Omassa elämässä koetut menneisyyden pelot ja kauhu hetket jotka on unohtunu sielujen syvyyksiin, nyt yllättäin palautuu monen lapsuudessa kärsineen mieliin,
uutinen koskettaa syvältä, niin syvältä, vaikka on seniori ijässä, itkua ei voinu lopettaa lapsen puolseta koettuja kauhunhetkiä,
tuska ja kauhu oli käsinkosketeltavissa,
oletan, koko suomi suree lapsen kohtaloa, niin kylmää ihmistä ei voi olla olemassakaan jota tämä lapsen kohtalo ei koskettaisi.
"oletan, koko suomi suree lapsen kohtaloa, niin kylmää ihmistä ei voi olla olemassakaan jota tämä lapsen kohtalo ei koskettaisi."
Vaikuttaa siltä, että kylmiä ihmisiä löytyy, täältäkin.
Kaikilla ei riitä voimia enää kollektiiviseen koko suomen suruun kun omissa asioissa on suremista enemmän kuin jaksaa surra, ihmisen voimavarat on rajalliset. Itse en sure enää mitään joka ei minua henkilökohtaisesti kosketa, surureppuni on täysi.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitettu, olen samaa mieltä. Minunkin surureppuni vauhat on ulkopuolisilta murheilta suljettu.
Onneksi kaltaisia ei ole paljon. Luojan kiitos!
Lopeta jo, hyvä ihminen!
Turhaa jankuttamista ja itseylistystä koko sun "keskustelusi".
Olen kanssasi samaa mieltä.
Turhaa jankuttamista ja itseylistystä koko ketju puolin ja toisin ; )).
Oli kylläkin tarkoitettu ihan sulle!
Tulkintasi on täysin väärä. Hän on yliherkkä ihminen ja pelkää hajoavansa jos uskaltaisi kohdata tunteensa. Näin on ilmeisesti aiemmin tapahtunut.
Tokihan tuon ymmärsin ; )
Olen jo kuusvitonen ja kohdannut monta katastrofia käynyt läpi vaikeita tunnetiloja, en kaipaa niitä sänkykaverikseni valvottamaan ja suremaan. Jos olisin hajonnut kokemuksieni mukana en täällä kirjoittelisi, luja on uskoni ihmisten hyvyyteen pahuuden ohitan..
Olen huomannut, että et ole täysin kolhuistasi parantunut. On jäänyt jäljelle tuo halu kostaa, vaikka sitten loukkaamalla sivullisia heidän tunteistaan. Se estää kasvua ihmisenä.
Miksi koet kirjoitukseni loukkaavana? Jos suojelen itseäni pahuuden kosketukselta sekö loukkaa muita kirjoittajia?
En puhunut itsestäni, olet saanut täällä kymmeniä vastauksia jotka sanovat suoraan että olet loukannut heitä.
Miksi nauttisit siitä jos olet omista loukkauksistasi parantunut?
Sivusta...
etkö tosiaan huomaa, luehan aloituksesi ajatuksen kanssa uudelleen, - minusta et ollut ed. kommentissasi rehellinen..
Enhän voi sille mitään jos kirjoitukseni loukkaa. Pakkohan ei ole ottaa osaa kuten en itsekään ota osaa surussa rypeviin ketjuihin.
Kukaan ei ole kirjoittanut suoraan, että loukkaan juuri häntä jolle vastaan. Vai onko?
Minä keskustelen.
Nyt lähden keittiöön pihvien paistoon sillä kuopus tulee vieraakseni ; ))
Moiks!
Kieltämälläkö "suojelet" itseäsi?
Kuin pupu työntämällä päänsä puskaan?
No tämä avaushan oli tietoisen provokatiivinen. Siksi kysyinkin heti vastakysymyksen, mihin nyt olen tässä hiljalleen vastauksenkin lypsänyt. Eihän se vastaus yllättänyt, mutta halusinkin vain että ajattelet joskus itse tuota asiaa etkä torju sitä samalla tavalla ajatuksistasi kuin kaikkea muutakin hankalaa.
Olin aloituksellani vilpitön, mutta samalla tiesin sen iskeytyvän itkuvirsien laulajiin kuin sormi sian pers.......
Inhoan lapsilla mässäilyä.
Ilmeisesti kansakuntamme on sairastunu ,
onkohan sisäsiittoisuus siihen syynä,
että ihmisHirviöitä syntyy yhteiskuntaamme yhä enemmä ja enemmän ?
Ylen Aamu-tv:ssä haastateltu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sälyttää vastuuta lasten kaltoinkohtelun huomaamisesta ja siihen puuttumisesta kaikille.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, ettei Helsingissä paljastunut 8-vuotiaan surma ole yksittäinen tapaus. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Sinkkonen sanoo, että hän tietää useita vastaavia tapauksia vuosien varrelta.
- Ei ole pitkäkään aika, kun lapsi pelastettiin viittä vailla. Siinä oli selvä hengenlähdön uhka. Nyt hän voi onneksi hyvin.
Lapsilla ei ollut välillä riittävästi ruokaa. He sekottivat vessapaperia haaleaan veteen ja söivät sitä. Sitten lapset kertoivat asiasta viranomaisille ja omaisilleen. Nyt lasten asiat ovat hyvin.
- Jari Sinkkonen
Sinkkonen sanoo, että kaikkien silmien pitäisi avautua tajuamaan, että lasten kaltoinkohtelu on todellisuutta Suomessa. Sinkkonen kertoo järkyttävänsä tapauksesta.
- 5- ja 7-vuotiailla lapsilla ei ollut välillä riittävästi ruokaa. He sekottivat vessapaperia haaleaan veteen ja söivät sitä. Sitten lapset kertoivat asiasta viranomaisille ja omille omaisilleen ja nyt lasten asiat ovat hyvin, sanoo Sinkkonen.
Sinkkonen sälyttää vastuuta kaikille. Hän toivoo, että puuttumattomuuden ja havaitsemattomuuden kulttuuriin tulisi muutos.
www.yle.fi
Niin kauan, kun asioista puhutaan ja kiinnitetään kauheuksiin ja epäkohtiin huomiota, on yhteiskunnassa tarve saada muutosta aikaan. Kaikki vähäosaiset ja heikommat tarvitsevat apua. Eipä esim lapset tähänkään asti ole itse osanneet hakea apua - sehän on nähty monessa surullisessa tapauksessa.
Kuka niistä mitäkin saa.
Yksi tyyppi on varmaan ihmisiä, jotka tuntevat itsensä' paremmaksi kun naapurilla menee huonosti.
Toinen tyyppi saa puhdasta vahingoniloa-aito tunne.
Jollekin se on tiristelyä sormien välistä ja jonkinlainen seksuaalisuus yhdistyy kun luemme raiskausuutisia jne.
Jollekin väkivalta on vain osa elämää, sitä annetaan ja saadaan.
On kai niitä muitakin syitä, nuo tulivat nopeimmin mieleen.
Jotain tuollaista siihen tosiaan liittyy, tirkistelyn halua, tässä keisissä paremmuuden tunnetta kasvattajana, uteliaisuutta, seksuaalisuuden herättelyä jne jne.
Näissä tapauksissaa jotka kansaa kuohuttavat, huomaa selvimmin uteliaisuuden.
Aina on joku joka haluaa välttämättä saada selville tekijän nimen ja asuinpaikan.
Nopeasti olivat nytkin ihmisten tiedossa.
Utelias siis minäkin, myönnän
Kukaan vain ei arvannut että teko voisi olla noin raaka.
Keskustelin kuopuksen kanssa aloituksestani ja hänkin sanoi uteliaisuuden olevan suurin syy mässäilyhysterialle.
En ole lukenut yhtään artikkelia tapauksesta, enkä aijo lukeakaan.
Etkö seuraa edes valtakunnan virallisia uutislähetyksiä koskaan, niissä/kin tätä tapausta käsiteltiin.
Eilen katsoin kymmenen uutiset en muuta koko iltana.
En ole niin tiedonjanoinen, että seuraisin joidenkin päästään viella olevien touhuja, joilla media rahastaa köyhää kansaa.
Esikoinen tekee työkseen uutisia. Kun hän oli lomalla hän työsti iltapuhteina wikipediaa ei seurannut lainkaan uutisia.
Nyt nokka telkkariin ; )
Uskon monekin yrittävän nostaa omanarvontunnettaan. Enhän minä, enhän minä IKINÄ tekisi moista! Minä paheksun syvästi ja näin ollen olen parempi kuin he jotka eivät äänekkäästi paheksu. Myös omat pikkurikkeet muuttuvat melkein hyviksi teoiksi kun niitä rinnastaa sairaaseen julmuuteen, hei minähän olenkin hyvä ihminen vaikka olenkin tehnyt pikkupahoja!
Pahoillaan tapahtuneista voi olla ihan hiljaakin, äänen voimakkuus ei kerro tunteiden määrästä.
Tuli mieleeni tapaus vuosien takaa. Eräs häiriintynyt "sukulainen" mieshenkilö uhkasi perhettäni esikoistani kidnappauksella.
Olin täynnä vihaa, ilmoitin tälle sairaalle, tappavani hänet jos lapselleni tapahtuu pahaa.
Ihmisessä elää peto, joka herää jos tilaisuus niin vaatii.
Luetkohan sä vähän liikaa rikosromaaneja?
Mihin nyt unohtui sun mainitsemasi suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus?
Viimeisin kirja jonka luin oli Arto Paasilinnan Neitoset karkuteillä. Nyt aijon ostaa Hollannin matkalleni Sofin uusimman iltalukemiseksi.
En lue rikosromaaneja se sinulle olisi pitänyt jo selvitä jos olet ketjua lukenut, mutta se siitä.
Tarkkana nyt sitten sen Sofin kirjan kanssa, ettei vain mene mässäilyksi.
Minä omaan etiäiskykyjä. Osasin odottaa tällaistä kommenttia. Olihan Sofin puhdistuksin osittain raakaa tekstiä, mutta ne rajut kohtaukset liittyivät hyvin nivottuun kokonaisuuteen.
Olen realisti.
Luin Hollannissa Pakistaialaisten pikkutyttöjen elämäntarinoita, en alkanut mässäilemään surulla koska tyttöihin kohdistuva väkivata ovat tuiki yleisiä pallollamme.
En voi auttaa.
"raatohengitykseni"
Sota ei aina tarkoita rautaisia aseita.
Eikä Suomenkielen oppitunti ole pahasta, sinullekaan.
Eikä veitsen aina ole tarkoitus kohdistua sydämeen.
Useasti yhteiskuntaa rakennetaan muutenkin, kuin sotimalla.
Ympärileikataankin, tarvittaessa.
Suomi taitaa taas olla etulinjoilla.
Varo ulkomaalaisia miehiä.
Niistä ei koskaan tiedä.
H.
Enpä ole miestä vaihtamassa, entinen pysyy rinnallani.
Mukava, että löysit tikarillesi iskun paikan, suomenkieleni kirjallisen esityksen vajavaisuuden ; )
Ei tuntunut sisuksissani, huvitti.
Sinullako etiäisiä, no minä olen noita useammassa sukupolvessa, olen lapista. Tuota Sofin ulkonäköä en ymmärrä, laittaisi itsensä fiksumman näköiseksi, kuka haluaa esiintyä tuollaisella tukalla?
Olen ikäni omannut maagisia kykyjä.
Sofi on upea nainen.
Onhan toki lapissakin omituisia neljäntuulenhattuja ja käppyräkärkisiä heinäkenkiä.
Kato nyt tätäkin linkkiä ja huokaise.
http://galleria.menaiset.fi/linnanjuhlat2009_kampaus/814/sofi_oksanen
Ihan kuin olisi raanu päässä, mutta kovin on komea nainen, kyllä.
Voi kuule, minulla ei ole mitään etiäiskykyjä, mutta hyvin usein tiedän ennalta sinun tulevat kommenttisi.
Joskus harvoin tosin onnistut hätkähdyttämään.
Juu, olet sinä melkoinen realisti... mm. tuo "krapulakakki" vertauksesi oli suorastaan verratonta proosaa... meni minulla tuonne hätkähdysosastolle.
Miten minusta kuitenkin tuntuu, että sinä plus apunikit olette jotenkin puolustus- ja seliselikannalla, ihan syyttä suotta?
Väärän henkilöllisyyden turvin esiintyvä psykopaatti? mm. leikkeli lapsen kumisaappaita ja vaatteita, syyttäen tästä lasta. Ilmeisesti tarkoituksena oli leimata lapsi niin häiriintyneeksi, ettei häneen uskottaisi. Kuinka tällainen saattoi upota lastensuojelun ammattilaisiin?
Miksi sinusta on niin kovin vastenmielistä keskustella asiasta?
Ja sitten kuitenkin keskustelet, tekemällä aloituksen ja syyttämällä muita mässäilystä?
Sellaista yhteisöä ei varmasti maailmassa olekaan, jota tällainen ei koskettaisi, ja jossa tällaisesta vaiettaisiin.
Hei sorry olen missanuut kirjoituksesi, miten tässä näin pääsi käymään no tekevälle sattuu ; )
Sinun "tuprakommenttisi" oli myös hätkähdyttävä sellainen johon oli pakko tarttua ; )
Minä plus "apunikit" olemme puolustuskannalta, kirjoitit nooh...miten sen nyt ottaa....samanhenkiset eivät tölvi vaan kirjoittivat asiallisia kommentteja kun taas surussa rypijät eivät osaa keskustella järkevästi koska tunteet ovat pinnalla he tykkäävät loukata ja menevät henkilöllisyyksiin.
Se, että sinäkin olet kaivanut palasen vaatteiden repimisjuttuja kertoo, että kovasti sinuakin kiinnostaa psykopaattien tekemiset, uteliaisuuttako vain halua jeesustella ja olla ihminen isolla iillä.
Syttäminen "mitä te niistä saatte" mietippä jos et tunne mässäileväsi rikoksilla et kuulu noihin Te ihmisiin, jotka provokatiivinen Te-sana sai kiihdyksiin.
Kaikkia normaaleja ihmisiä rikokset koskettaa, mutta se ns. massahysteria etenkin lapsen kohtaloilla mässäily mielestäni menee liian pitkälle ja nimenomaan lehditön myötävaikuttavana. Siksi en osta skandaalilehtiä, en lue niitä joskus vilkaisen kauppareissulla lööppejä ja siunastelen itsekseni kaikkea ne kirjoittavatkin.
Muistan joskus kahdeksankytluvulla työnjohtokoulutuksessa meille annettiin tehtävä (olen kertonut tämän jo aijemmin) matkustajalaiva oli uppoamassa ja meidän tehtäväksi jäi pelastaa laivasta muutama mielestämme tärkeä henkilö. Testin tarkoitus oli kartoittaa valitsemmeko ihmisiä esim. palvlukseen järjellä vai tunteella.
Laivassa oli mm. raskaana oleva nainen pienen lapsen kanssa.
Pelastimme, heitä joita kukin parhaaksi näki heitä. Mikan oli tiedemiehiä, lääkäreitä jne. ihmisiä, joilla hallussaan tietoa ja taitoa.
Jälkeenpäin opettajamme perusteltua tehtävän, päädyimme jättämään raskaana olevan naisen lapsineen uppoavaan laivaan.
Abloodit, mutta sanopa, mennäksemme itse aiheeseen, eli lapsen murhaan, olisiko ns. virallinen taho ottanut mitään kantaa lapsensuojeluissa tehtyihin virheisiin, ellei asiasta olisi tullut näin julkinen, ei varmasti - on minun mielipiteeni, kaikki olisivat olleet niin jääviä niin jääviä että..
Niin kuten tiedät en tiedä murhattiinko lapsi vai mitä tapahtui enkä tiedä jäävyydesta mitään.
Virheitä pitää julkituoda ja käsitellä mutta aloituksen aihe on aivan muu se kyseenalaistaa yksityiskohdissa märehtimisen. Kuvitelkaa... hirveäää...kauheaa... syöntä kourii... itkin koko päivän....jne...on aivan muuta.
En ivaisi, kukaan ei tiedä koska kolahtaa omaan ohtaan, ja silloin tarvitsemme myötätuntoisten ihmisten apua.
Kokemusta on kolahduksista ihan riittämiin, en halua ulkopuolisten suruja sydämen kouristeluksi asti kasata.
Ikävä, että tulkitset kirjoitteluni ivailuksi.
Aloitukseni käsittelee kuten monesti olen jo maininnut ja jonka aina ohitat "surun yksityiskohdissa rypemistä".
Pitääkö pelätä omaa varjoaankin, jokaista sanaa, pitääkö olla hissukseen ja myötäillä sen pelossa, että ei pahuus rysähtäisi omaan otsaan.
Ai hän lukee Me Naisia mutta Ei Mässäile katsomalla kuvia linnan juhlijoista:)
Kuvia saa netistä, oletko oppinut linkityksen ; )))
Kuvahaku on hyvin kätevä ja nopea.
Minä tykkään kauniista kuvista ja oikein suu maireena mässytän.
Mietitäänpä millaisia ihmisiä haluaisitte ympärillenne tai vaikkapa asioitanne hoitamaan? MINÄMINÄ MINÄ -ihmisen vai sellaisen jolla on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan niin iloissa kuin suruissa.Minä ainakin arvostan ihmisessä lämpöä ja sydämellisyyttä, olen siis tunneihminen. Tunteet on rikkaus ja kyky tuntea myötätuntoa on eräs mielenterveyden kriteeri. Jos luen mediasta ihmisille tapahtuneista kauheuksista, kyllä sydäntä kouraisee vaikka en sitä koko päivää itkisikään. Maailma on julma, pään pensaaseen laittaminen tältä totuudelta ei sitä miksikään muuta.
Kauniit rikkaat ja rohkeat miellyttää muttei vanhat, sairaat, lapset , kiusatut ja muutoin vain rääkätyt . Poissa silmistä poissa mielestä.
Olen tunneihminen, rakastan kuutamoa ja kynttilän valoa, tunnelmallisia juttutuokioita hyvien ystävien kanssa. Tykkään istua laiturilla ilta-auringossa ja ihailla lokkien kaunista kiitoa järven pinnan tuntumassa. Rakastan kauniisti katettua pöytää ja hyvää ruokaa. Haleja ja suukkosia.
Minulla on samanhenkisiä ystäviä. hyvin rakkaita ja meillä on hyvä olla yhdessä. Emme pyhitä iltojamme maailman murheille vaan parannamme omaa läheistä maailmaamme, omia murheitamme toisillemme puramme ja autamme toisiamme jos tarve vaatii.
Minun ystäväni hoitavat asiansa itse ja minä omani itse. Olen hyvin oma-aloitteinen ainakin toistaiseksi en vielä tarvitse auttavia käsiä, mutta kun sen aika tulee se jää nähtäväksi kuinka sopeudun kohtalooni.
Kun toimin vapaaehtoistyössä auttajana kukaan ei ole tullut sanomaa minulle, että olet itsekäs ihminen, päinvastoin olen saanut kehuja autettavien myötäelämisestä.
Minulla ei ole nursing probleemaa. Tiedän erään henkilön, jolla oli. Hän on ammattitaitoinen sairaanhoitaja, mutta inhosi työn ulkopuolella hoitaa läheisiään. Hän jätti lapsensa ja aviopuolisonsa. Mutta kohtalo kopaisi ohtaan (Pirren kuvausta lainaten). Nyt hän hoitaa työnsä ohella aivoinfaktin saanutta avopuolisoaan.
Elämä on eikä se miksikään muutu ; )
Sinuako?
Korpikirjailijalle
Miksi kirjoitit tämän aloituksen?
Sinuna pitäisin SUUKKISI kiinni edelleen, mutta ethän sinä pysty, etkä taida edes ymmärtää (tai et halua olla ymmärtävinäsi) mihin sillä viittasin.
Anteeksi että tulin aiemmin sinulle kirjoittaessani käyttäneeksi pahaa turpa sanaa, en arvannut sen (juuri) sinua järkyttävän, sanontahan se vain on.
Vaatteiden leikkelyä ei tarvinnut erityisemmin KAIVAA, se suorastaan pisti silmään. Tuon tapaiset lavastukset eivät nimittäin ole lainkaan harvinaista käytöstä niiltä vanhemmilta, jotka yrittävät vierittää lapsen päälle syyn lapsessa näkyvistä fyysisen pahoinpitelyn merkeistä. Lapsi on muka vahingoittanut itse itseäänkin. Suorastaan kouluesimerkki, jonka kuitenkin ammattilaiset nyt vaikuttavat sivuuttaneen merkityksettömänä, sitä siis ihmettelen ja siksi nostin esille.
Sinä reagoit tavallasi ja muut tavallaan. Ei minulla ole halua tai tarvetta arvostella tai analysoida muiden tunteita tai tapaa jolla he niitä ilmaisevat.
Sitä mieltä olen, ettei tästä asiasta (puutteet lastensuojelussa) saa vaieta ja että Eerikan kuolemaan johtaneet syyt on selvitettävä perusteellisesti ja läpinäkyvästi.
Mikä on nursing-probleema? Hoitajissakin on moneen junaan, ihmisiä hekin vain ovat niin kuin putkimieht, hitsarit ja keittäjätkin. Ei ammatti tee kenestäkään yli-ihmistä.
Mikä oli motiivisi lähteä auttamistyöhön.?, Kirjoitustesi perusteella et vaikuta lainkaan henkilöltä, joka lähtisi vapaaehtoisesti auttamsityöhön "mässäilemään"-
Nyt tiedän nimenkin Eerika.
Se kakkijuttu oli sinun järkytyksesi ja turpa minun, joten olemme tasoissa ; )
Miksi aloitin?
Siksi kun luin tuota toista "syöntä kourivaa ketjua" ja se alkoi minua kuvainnollisesti etomaan.
Ketjussa kaivettiin yksitystietoja, jopa ikäänkuin kilpailtiin informaatioiden etsimisessä, julkaistiin rikollisten sukulaistan miniä. Ei kai koko suku ole läpimätä.
Uteliaisuus ja vihamieliset tunteet pinnassa naputeltiin syösten yksityiskohtaisia tietoja tapahtuneesta ja itkettiin verenpaine ylälukemille.
En saa keisistä sydämenjytkeitä vaan pyöriskelen empatian ja sympatian välimaastossa.
Syiden tutkiminen kuuluu poliisille ja loppuraportti tulee aikanaan, rangaistukset tulevat olemaan kovat ja asia unohtuu.
Auttamistyössä ei pelkällä empatialla pärjää. Työssä vaaditaan järkeä ja jämäkkyyttä. Auttaja ei saa olla tunteilla höpäjähtäjä sillä autettavat alkaisivat hyvin pian käyttämään auttajaa hyväkseen. On osattava erottaa toisistaan auttamistyö ja oma elämä. Olen saanut koulutuksen tehtäväänja tiedän kuinka erilaisissa tilanteissa toimitaan.
Lopetin kun sairastuin rintasyöpään syksyllä 2009, mutta ehkä suurin syy, että en pysytnyt täyspainoiseen auttamistyöhön tervehtymiseni jälkeen oli se, että asun osan vuodesta ulkomaila. Sama syy myös siihen, että jouduin lopettamaan erilaiset kansalaisopistokurssit, joista pidin kovasti. Taidepiiri, entisöinti yms.
Ei pärjää pelkällä empatialla, mutta se on välttämättömyys, kuinka kaltaisesi on ikinä eksynyt auttamaan ketään? Huh, onneksi olet jättänyt sen taaksesi, ja hyvä niin.
Ei siinä päätöstä tarvinnut tehdä ei enää vain sopinut elämäni aikatauluun. Eläkkeellä olo on luppoisaa voi harrastaa ilman viikkoaikataulua ja matkustella. Ei ole kotieläimiä, joille pitäsisi etsiä hoitopaikka ja kukatkin kastelee kuopus kun hyppäämme finnairin siivelle. Ilman empatiankykyä ei pysty auttamaan, näin se vain on.
Olet oikeassa, ei pelkällä empatialla, mutta kyllä sitä pitää myös löytyä jotta voi ihmisen inhimillisesti kohdata, eikä ylhäältäpäin.Empatia ei sulje pois järkeä ja jämäkkyyttä, mutta se onkin taito miten yhdistää ammatillinen järki ja jämäkkkyys säilyttäen kuitenkin inhimillisyyden ja myötäelämisen kyvyn. Ammatillista ei ole surra pohjamutia myöten jokaisen autettavan murheita, siinä palaisi äkkiä loppuun.
Pelkkä koulutus ei tee hyvää auttajaa, ollaksesi ns "hyvä auttaja" sinulta pitää myös löytyä inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta, muuten auttamisesi saattaa jäädä puolitiehen. Toki voit saada itsellesi hyvän mielen kun koet auttaneesi mutta kokeeko autettavasi niin teidän kohtaamisestanne?
Lopetetaan tämä jankutus ovat jo mummot huolissaan, että ihan yksin jankutan.
Ikään en ole tykännyt yksin puhella ja onneksi olen aina saanut vastakaikua.
Mistä sinä tiedät mitä kykyjä omaan ja osaan, et mistään jauhat yhtä samaa kuin muutkin ns. empaattiset, sisäisesti kauniit, nöyrät, inhimilliset, onnelliset, eläinrakkaat jne.
Tässä lisää itkun aihetta.
Minä en itke, sydämeni on rajallinen ja kyyneleeni eivät riittäisi kaikille pienille tytöille suojaksi.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288496593732.html
En puhunut kannanotossani sinusta tuntemattomasta vaan auttajan ominaisuuksista yleensä, Katsos ku kaikki kirjoituksesi eivä analysoi sinua. Sen kyllä otin kantaa että kirjoitustesi perusteella et vaikuta kovin lähimmäisenrakkaalta auttajalta, mutta voihan olla että tulkitsen kirjoituksiasi väärin, sekin mahdollisuus on aina olemassa.
Turhaan minulle kiukkuat jos sinun koetaan täällä jauhavan, tämä palsta lienee keskustelua varten ja minusta on lapsellista sinunkin puoleltasi alkaa tuollasita henlilökohtaista heittelemään. Ettei vaan kuitenkin kolahtanut ja sattunut vaikka muuta annat ymmärtää. Onhan parem pi pitää teflon -pinta ulospäin vaikka kuinka satuttaisi vai?
Mikä impulsoi sinua kirjoittamaan auttajan luonteenpiirteistä. Ohjasiko mielipidettäsi tunneperäinen kirjoitetun tekstin tulkinta.
Ymmärrät varmaan, että vapaaehtoityönhön ei lähde kukaan joka ei haluaisi auttaa lisäksi opintojen edetessä opiskelijoita tarkkaillaan ja tehdään johtopäätöksiä siitä onko opiskelijalla edellytyksiä toimia auttajana.
Kun toimin ammattiopettajana, koulutin nuoria ja aikuisia ravintola-alalle. Tein koko koulutuksen ajan havaintoja opiskelijoiden soveltuvuudesta ravintolatyöhön. Työharjoittelujakson jälkeen kahdenkeskeisten keskustelujemme jälkeen teimme yhteenvedon molempien kokemuksista ja havainnoista oliko työpaikka juuri tälle henkilölle sopiva vai olisiko eri tyylinen ravintola ehkä parenpi vaihtoehto jatkaa.
Eli kokemusta on kertynyt tekemään erilaisia johtopäätöksiä.
Eilen oli tehty aloitus tästä aloituksestani, että jankkaan itsekseni. On näköjään poitettu.
Mm täällä kirjoitettujen aiheeseen liittyvien kirjoitusten sisältö, myös sinun sai avaamaan sanaisen arkkuni. Perustin kirjoitukseni osittain mutu-tuntumaan, mutta myös kirjoitusten sisältöön. Tosin mutu-tuntumanikin pohjautuu omaan elämänkokemukseeni , sitäkin on jo karttunut. Tosin en sillä pääse täällä leuhottamaan millään muotoa. Huomaatko itse että se että itse kehut itseäsi ja asetat itsesi muiden kirjoittajien yläpuolelle saa ihmiset ärsyyntymään. Auttamistyössäkään et voi auttaa ylhäältä alaspäin ja myös sillä on merktystä miten autettavat toivovat itseään autettavan.Siis sinä et varmaankaan voi olla aina ja kaisessa oikeassa ja muut väärässä.
Kyllä vaan auttamistyössä näkee sellaisikain jotka eivät ole sydämestään mukana autttamistyössä vaan siellä näkee myös narsistisia persoonallisuuksia ja tämä ei sitten ole pelkästään minun keksintöani vaan ihan perustuu arvovaltaisempienn henkilöiden kommentteihin.
Se että olet ollut tarkkailijana ei tee sinusta sen kummempaa ihmistä eikä vakuuta sinun pätevyydestäsi millään lailla. Saatoit olla hyvä mutta voi olla toisinkin. Virheellinen johtopäätöksen teko voi viedä ihan hakoteille. Mutta toisaalta kuka kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Nuasjärvi kiiltää kauniissa auringonvalossa. Haravoin lehtiä, odotan vieraita taidan laittaa saunan tulille. Kaikkea hyvää sinulle, nursing problem.
I have no problems at the moment ; ))
Kiitos samoin kaikkea hyvää sinulle. Nuasjärvi on komia järvi.
Hyvähän se vaan on jos ei ole ongelmia juuri tällä hetkellä. Sitähän se elämä on, ylä- ja ala mäkeä, vuoret ja tasangot vaihtelee itse kunkin elämässä. Meillä kaikilla.
"Nursing problem",
luin kirjoittamasi pari kertaa!
Pidin hyvin perustellusta ajatuksistasi ja ja kauniista tavastasi kirjoittaa :)
Kiitos " :) ".
Ehkä saatoin vähän innostua. Mielenkiintoinen aihe saa joskus sanat pulppuamaan :).
Täällä palstallakin ilmoitellaan kundikaverin tai kissan kuolemasta ja etsitään uutta kaveria tai kotikissaa.
Onko se sitä surulla mässäilyä?
No tuskin, silitystä siinä kaivataan, lohtua kun ei taida olla livessä lohduttajia.
Ja voihan joku ajatella että täällä on niitä joita kiinnostaa kundikaverin tai kissan pesti... itse vähän epäilen kyllä ettei monta...
Ei myötätunnon halu tai anti ole kämppäkavereista kiinni.
Empatiaa voi tuntea tuntematontakin kohtaan, ainakin eläinrakas.
Uskon, että täälläkin on monta. Ihmistä.
Yohuuhkaja@
Väitit minun loukanneen montaa kirjoittajaa. Otin muutamia otteita minulle heitetyistä herjoista.
Vakiorolli
oot perseestä
Korppista kiinnostaa vain pieni piiri, hirveää elämää.
Sinuna pitäisin turpani kiinni...
Paskamaista itsekyyttä, vain oma perhe YÄK.
Kylmä, kiitetään luojaa, että kaltaisiani ei ole paljon.
Yliherkkä, hajoava ihminen, ei osaa kohdata omia tunteitaan...
kostonhaluinen ei täysin parantunut....
nauttii loukkaamisesta....
Ei silti ei loukkaa, ei tunnu missään.
Heh, ja nyt sitten väität ettet juuri tuota hakenut... marttyyrikortteja kai kolmen pakan verran hihassa itsekullakin tässä, ei kiirettä käyttämään...
Malja marttyyreille, ah tuota tekopyhyyttä.
Jep tohtori, yohuuhkaja ja assistentti, marttyyri lähtee nyt katsomaan Neiti Marplea ja Rakkauskirjeiden salaisuutta. Tiedossa Agathan taitavasti kirjoitettu murhamysteerio ja hienosti nivottuja kieroja käänteitä ; )
... heh, ehkä jopa hienommin nivottuja kuin tässä avauksessa...
;-))
En kaivannut silityksiä kun Neito Kattisen uupumisesta kirjoitin. Tää palstalla on myös muitakin eläinrakkaita... joiden lämmin lohdutus auttoi, kokemuksiensa kertomisilla. Kiitos heille ♥
Suhtaudun säälien ihmisiin jotka vähättelevät pitkäaikaisen lemmikin poismenosuruun välinpitämättömästi. Sureeko tälläinen ihminen edes lähimmäisen kuolemaa?
Kaikenlainen tunteiren näyttäminen ja toisen sääliminen on julistettu heikkoureksi palstalla.
Kun juttuja lueskelee niin huomaa ajattelevansa että miten erilaisia me ihmiset ollaa,kuitenkin me kaikki muorostetaan tää yhteiskunta.
Ei ihme että joskus kipinöi kovastikkin.
Noo, henkilökohtaisesti muistan kyllä jokikisen lemmikkini elämän ja kuoleman, kuten myös sukulaisten ja hyvien ystävien.
tämä on kuitenkin niin epämääräinen yhteisö täynnä ihmeellisesti reagoivaa väkeä etten täältä kaipaa minkään sortin tukea, saattaa tulla enemmän tölväisyjä noilta heikoimmilta.
Lemmikin kuolema on kova isku.
Ihmiset jotka eivät pidä eläimistä, eivät yleensä osaa tuntea empatiaa.
Eihän täällä saa kertoa vaikeuksistaan eikä menetyksistään mitään, tulee tyly kommentti kuinka typerä ja huomionkipeä on.
On pari henkilöä joiden asiat ovat ylitse muiden. Olen oppinut kiertämään kaukaa tuollaiset elämäni aikana.
Minä surin ja ikävöin edelleen valtavasti. Näen sen kodissani ´mukamas´ vieläkin.
Tapani on olla suora ja muiden mielipiteet ne ngat menköön sinne mihin ei aurinko paista! Kerron mitä kerron... jatkossakin, ellei pidä luulisi kykenevän ohittamaan.
Kuin myös..;))
Ei tietenkään tunnu, jos tunteita ei ole vaan kylmää.
Arvaa tuntuko kipeeltä kun iskin pottuvarpaani kiveen ja kynsi halkesi ; (
Murheella mässäily on minulle sitä että se valtaa niin mielen ettei siitä löydä ulos ja näin sitä ulkopuolinen voi sanoa mässäilyksi. Läheisen menetys esim. on sellainen että minä annan ihmisen surra just niin paljon kuin tuntuu sillä muuta ei sillä hetkellä ihmisen tajuntaan mahdu. Ajan oloon vasta voi päästä irti tai ainakin tulisi päästä. Mielikuvia on paljon peloista esim. oman lapsen kohdalla, kuten harald hirmuisessa oli kerran kun helga miettii kotona tytärtään joka ei vielä kotona että voi jos se on sen pojan kanssa.. ja voi jos... jne...
Sääliähän sanotaan sairaudeksi mutta minä tunnen sääliä ja kaipaankin sitä joskus, vai olisiko myötätunto parempi sana. Sydäntä kouristaa aina yhäkin kun elämä koettelee kylmin huulin.
En tiedä mitä saan, opin tietenkin tajuamaan täysin mitä juuri tuon asian menetys aiheuttaa ja miltä se tuntuu, niinhän ne eri kauheuksiakin kokeneet monet sanoo että parhaiten asiat tajuaa ne samaa kokeneet.
Usein tuntuu siltä että luovun aina jostain sellaisesta jonka olisin halunnut vielä lähelleni ja ilokseni.Enenmpää ei nyt jaksa pureutua, mutta hyvää jatkoa tänne palstalle myös, senverran olen kurkkinut että' tuo HTZA on myös yhä tallella, vain eri nimimerkillä kuin ennen.
En saa mitään.
kkaa suomessa
kuinka monta pieneläkeellä olijaa on 60 joukossa, kuinka tulette toimeen alle tonnin eläkkeellä,
mä en tule toimeen, elämä on kitttuuttamista,
kamalalta tuntuu ku EUhun löytyy mijaardeja mutta oman maan köyhille ei, jotka on tehny palkallista työtä keskimäärin neljäkymmentä vuotta,
suomessa käsrsitään, lapsia tapetaan ja nyt jätetään vanhukset heitteille, omanonnensa nojaan,
on meitä päättäjillä heitetty, ei olisi ikinnä uskonu että me Kekkosen jälkeen joudumme kärsimään h e l v e t i n tuskia köhyydessä, kun samaan aikaan miljaardit valuu eeläeurooppaan,
Johan ne lehtien tilaukset loppuisi kokonaan jos ei olisi niitäkin ihmisiä jotka myötäelävät uutisien mukaan, niin iloisten kuin raakojen ja sisintä koskettavien mukaan.
Olethan itsekin keksinyt tänne aiheen johon otetaan kantaa useammalta kantilta puolesta ja vastaan.
Nuo lapsiin liittyvät kauheudet muistuttavat meitä siitä, että pitää olla aistit avoinna ja toimia, jos tilanne niin vaatii. Lähiympäristön pitää kiinnittää huomiota. Kauan sitten naapurinani oli yksinhuoltajaäiti, joka oli uupunut. Silloin minulla ei ollut omia lapsia ja tuo kuusivuotias vietti paljon aikaa kanssamme. Mieheni oli tavallaan isän korvike. Lasteni kavereilla ei ollut kaikilla niin sopuisaa kotia kuin meillä. Varsinkin yksi tyttö yöpyi usein meillä ja on myöhemmin todennut, että halusi itselleen samanlaisen perhetunnelman kuin meillä oli. Olen iloinen, kun tämä tavoite on toteutunut.
Olin yksihuoltaja lähes koko poikieni lapsuuden ajan. Meidän koti oli avoin pienille pojille joilla oli vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Yleensä näissä kodeissa oli kaksi erisuuntaan vetävää vanhempaa ja lapsi kahden tulen välissä.
He viihtyivät kodissamme, jossa ohjeistin vain minä ja ohjeistus oli yksisuuntainen kasvatusmenetelmä ei repivä.
Minulla on ollut monta ottopoikaa ; )
Asiaa kirjoitat. pitää olla aistit avoinna ja toimia jos tilanne niin vaatii.
Tuossa on sitä yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.
Sinä korppis siis pilkkaat muiden surua, muutoin ei viestejäsi voi ymmärtää. Naurat heille, jotka surevat, varsinainen "lähimmäinen".
Minä sille poistetulle viestille osoitin tämän syöntä kouraisevan viestini ja tunnekuohuni, en missään nimessä lähimmäisiään tai lemmikkejään menettäneille, ei pois se minusta.
Autoin tänään suihkulähteeseen pudonneen sammakonkin ylös vedestä muuten se olisi voinut hukkua. Katsellessani uutisia pala nousi kurkkuun ja kakisutti Syyrian pakolaisista kertova uutisointi.
En ole ihan laupias samarialaisen vaan autan minä ihmisiäkin jaloilleen ja lähimmäinen olen ainakin lapsilleni.
Vieläkös sun tunnetilittämö on auki, korppis ? En ole oikein ehtinyt mukaan, kun on ollut muuta askarta.
Mielenkiintoinen ketju. Esitit kysymyksen, johon tuskin kukaan vastasi. Sinua alettiin taas analysoida ja ojentaa. No, olenhan itsekin sitä tehnyt, joten eipä passaa muita arvostella
Kyllä minäkin tuossa aloituksessa näin hiukan provoa, mutta kokeneena keskustelijana tiedät, että vilkkaaseen keskusteluun tarvitaan sytyke.
Se minua jaksaa jatkuvasti hämmästyttää, miksi ihmiset vaativat toisilta samanlaista tunnekäyttäytymistä kuin heillä itsellään on. Jos joku toimii toisin ja uskaltaa sen sanoa, se koetaan yläpuolelle asettumisena, muita loukkaavana, kuten nyt tuo aloituksesi. Sinä et mielestäni opettanut muita, ihmettelit vain. Jos asetuit yläpuolelle, onko muiden tehtävä pudottaa sinut maanpinnalle ?
Näköjään on. No, tarina jatkuu ja näitä tarinoita riittää, ikävä kyllä.
Sitä et näköjään sinäkään saanut perille, että tarinoiden yksityiskohdat syntyvät suurelta osin meidän omassa päässämme.
Se nyt täytyy vielä sanoa, etten missään nimessä väheksy kenenkään tapaa käsitellä tätä tai mitään muutakaan isoa asiaa. Voimakas tunnereaktio on ymmärtääkseni tuon käsittelyprosessin alku useimmille meistä, mutta jos jonkun reaktio poikkeaa omastamme sen ei pitäisi meitä haitata, pikemminkin saada katsomaan omien tunteittemme laatua. Ehkä näin tapahtuukin, tai sitten ei.
Itse erotan yksityisen ja kollektiivisen surun. Yksityisessä ihminen on haavoittuvampi, kollektiiviseen liittyy paljon muitakin tunteita, joita ketjussakin analysoitiin mm ....allihuupan vastauksessa.
En silti pidä kollektiivistä surua turhana. Siinähän on takana joukkovoimaa ja parhaassa tapauksessa se voi muuttaa lakeja tai ainakin käytäntöjä. Siihen, että kontrollin lisäämisellä saavutettaisiin esim. tällaisten tragedioiden vähenemistä, en usko. Yrittää kai silti pitää, kukin luontonsa ja voimiensa mukaan.
Piti rupeamani tekemään lehtiartikkelia, mutta uteliaisuus vei voiton ja aloin lukemaan ketjuihini tulleita viestejä.
Ketjussa kävin mielenkiintoisia "jankutuksia" mm. joku oli ottanut tehtäväksi opettaa minua ja valaista ajatusmaailmaani yleistyksen nimissä. Kuitenkin viestit olivat suoraa luonteeni analysointia sopimattomaksi ihmiseksi ymmärtämään auttamisen syvintä tarkoitusta.
Aloitukseen minua ärsytti palstan toisen aloituksen surun tuntemukset fyysisenä elinten kipuna ja fyysisen ja psyykkisen kivun nostattamana joukkohysteriana. Joukkohysteriahan on johtanut historian kulussa useisiin lynkkauksiin, valtaan ottaa oikeus omin käsin. Toppuuttelija koetaan siirtyneen vihollisen puolelle. Toppuuttelija ei lynkkaajien mielestä osaa surra eikä kantaa kollektiivista vastuuta tapahtumista ympärillään.
Tarinoiden yksityiskohdat syntyvät rikoksista lukeneiden mielikuvituksissa. Esim. Tässäkin Erikan tapauksessa aineisto on salaista, mutta tirkistelynhalu vie voiton ja pienistä vihjeistä tehdään mielikuvitusversio, joka saa karvat nousemaan pintaan.
Olen hyvin mielikuvitusrikas, mutta en halua ruokkia mielenrauhaani karmivilla yksityiskohdilla. Sellaiseen pahuudessa rypemiseen olen liian pehmyt luonne.
Sinä olet ihminen, jolla on kykyä katsoa asioita monelta kantilta sinunlaisien ajattelijoiden kanssa on hienoa kommunikoida. Olet osunut monesti oikeaan kun olet oikaissut minua ; ) Kiitos siitä niistä olisi kiva jutustella yksityisesti.
Yläkerran remonttimies kävi juuri laittamassa kylpyhuoneen kattoon jotain töhnää ja varoitti piikkauksen jatkuvan kohtapuolin joten lienee parasta, että lopetan ja siirryn suoja-alueelle mökin rauhaan, no otan läppärin mukaan sillä syystyöt ovat jo niin pitkällä, että istuskelen ja ihastelen Nuaksen aaltoja, aurinkokin paistaa komiasti siniseltä taivaalta ; )
Korppis,
Minullakin on käväissyt mielessä, että meidän keskustelut näyttävät usein menevän aika henkilökohtaisiksi, eikä niitä ehkä kannata tällä palstalla käydä.
Minähän en ole rekisteröitynyt ja siitä syystä en pääse galleriaasi.
Rekisteröinti on minulta jäänyt - ihan siitäkin syystä, että on joskus tehnyt mieli heivata koko homma, siis kirjoittelu täällä - ihan jo ajanpuutteenkin vuoksi.
Kai tästä kuitenkin jonkinlainen yhteisö on minullekin muodostunut ja siinä on sitten pysynyt mukana, vaikkei sitä vastakaikua niin kovasti ole saanutkaan.
Kai se on meidän kaikkien osa, ei vain minun.
Sinähän olet minua kokeneempi tietokoneen käyttäjä. Keksi nyt jokin konsti, millä rekisteröimätön voi lähettää sinulle yksityisiä viestejä...)) Ei sitten niin kovasti ärsytetä muita ja saadaan vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä meidän "toppuuttelijoitten" kesken..))
Korjauksena vain tuohon (kys. lapsen murhaan liittyen) vihjaamaasi mielikuvitukseen, - koko aineisto näytettiin TV:eestä tulleissa uutisissa, siis valtakunnan virallisissa uutisissa, - oli siinä käytetty tosiaan mielikuvitusta, lapsen tukehduttamiseen, mutta tuskin katsoit..mitäpä tuosta enää...sitten.
Tunnen että aliarvioit meitä jotka kauhistumme tapauksesta, mutta puhun vain omasta puolestani, ja vastausta kysymykseesi ei ole...se on tunne, kipu sydämessä lapsen puolesta jolle ei annettu mahdollisuutta elää tätä elämää, näin miun kohalla..ilman mässäilyä, vain sanoiksi puettuna.
"demeter"
Sopiva määrä tsättäilyä on juuri ja juuri hyväksyttävissä, viisi kappaletta alkaa olla liikaa.
Kysymyksiin vastailun hyväksyn myöskin, aikasti pitkäänkin, kunhan vastaukset eivät sisällä uutta jaarittelua.
Yksinpuhelua, ketjua jatkaakseen, varsinkin itsestään, en hyväksy ollenkaan.
H.
Demeter@
Minuun saat yhteyden sähköpostilla.... [email protected]
Korpikirjailijan sähköposti... [email protected] on tukossa, enkä viitsi sitä siivota se on täynnä mainoksia.
Facebookissa olen ja ja jos sinulla on facebooksivut voin antaa sähköpostin välityksellä rivatin sähköpostiosoitteen, jolla pääset pyytämään kamukseni siellä ;)
Helpoin tie jos et halua sähköpostiyhteyttä olisi, että rekisteröisit nikkisi.
Tunne jatka tuntemista. Ihmettelen asiasta noussutta kohua sillä luin, että lapsi on murhattu jo toukokuussa.
Mielestäni yohuuhkaja pystyi lähestymään sisintäni parhaiten hän ei maininnut minun aliarvioivan ketään vaan ymmärsi, että en ryve surussa tiedostaen, että olen sisimmiltäni hyvin herkka ihminen.
Aikanaan hänkin reakoi voimakkaasti ja niin tein minäkin. Enää en jaksa vouhkata. Lähimmät ihmiset ovat minulle tärkeimpiä ja heidän hyvinvointinsa.
Ihmettelen miinusmäärää jonka sain kommenttiini:
"Pidän huoli omistani, kannustan ja tuen läheisiäni, muut elävät silleen kun parhaaksi näkevät." Eikös se sääli ole......jne. .
Onko niin, että joillekin oma koti ei olekaan kullan kallis ja omat lapset kannustamisen arvoisia tai huolenpitoa ja tukea tarvitsevia?
Eli olen herkkä ihminen. Kuten horroskooppini sanoo Rapu on luonut itselleen kovan kuoren, jonka alla on herkkä ja erittäin tunteellinen ydin.
Kiitos neuvoista korppis. Valitsen jonkin noista vaihtoehdoista...
"Onko niin, että joillekin oma koti ei olekaan kullan kallis ja omat lapset kannustamisen arvoisia tai huolenpitoa ja tukea tarvitsevia?"
Mitähän tuokin ja miulleko..., meijjän lapset enää tarvia huolenpitoa ja hoivaa, vai tukeako se oli..he..kohta vanhempia kuin me..:))
No nuorimman lapsenlapsen kanssa käydään kerran viikkoon muskalissa, ja se on mukavaa mummustakin ..
p.s. ja kotikin oli kullankallis..:)
En sinulle tarkoittanut huomauttaa vaan kerroin miinustelijoista, joille viesti oli mitätöimisen arvoinen. Tiedän toki, että lapsesi ja lapsenlapsesi merkitsevät sinulle paljon, mutta onhan toki aikoja jolloin autat, kuten kerroit yhteisestä muskarijutskasta lapsenlapsesi kanssa, mutta koteja on monenlaisia.
Tämäkin ketju sai alkunsa kodista, jossa kahden aikuisen läsnäollessa pieni tyttönen murhattiin.
Yötä!
Tieto siitä että "kuolemaa" ei ole, kaikki antavat oppia ja kokemuksia elämään näin kuin se meillä tänään on.
Kirjailijan kamu, en ymmärtänyt mitään aforismistasi.
Olin tänään hautuumaalla, siellä on ihanan rauhallista kävellä, tutkia hautakiviä, muistella menneitä aikoja ja ihmisiä.
Siellä mieli lepää.
Vaihdoin siellä tänään kasvit vaimoni haudalle.
En voi mitään sille jos ymmärtämystä ei ole.
Kerran viikossa olen hautausmaalla, koska sen on antanut minulle uuden ystävän-elävän hyvin viisaan naisen, me elämme.
Uskonto.Ei me voida olla niin naivia,että olis joku ukkoylijumala ylitse kaiken.Me ehkä vielä kehitymme ihmisinä ja pystymme tajuamaan isompia kokonaisuuksia ilman kategoriointia.Nyky uskonnot on kaikki jonkun ihmisen perustamia/johtamia.Minullakin on usko,mutta ilman ahneita palvelijoita.
Olet oikeassa.
Toivon, että mahdollisimman moni ketjuun osallistuja katsoi 45-minuuttia ohjelman viimeisen osion. Perhesurmassa tyttärensä, kaksi lapsenlastaan ja perheenisän menettäneen papin haastattelun. Elämä jatkuu. Hän sytytti neljä kynttilää myös perheenisälle joka surmasi perheensä. Anteeksiantamus ainoa keino jatkaa elamää.
kornia kun juuri sinä nimittelet täällä muita nollaksi ja aivottomiksi
Ne panettelunollaviestit tulevat Ruotsin suunalta. Eli käytä järkeä ja lopeta urputus.
Enpä jaksa valkata, josko jo olen vastannut?
En mässää, mutta minusta on sangen normaalia reagoida kauheuksiin.
En niillä litistele, voin elää omaa elämääni.
Ihan tarpeeksi siinäkin on ajateltavaa.
En ymmärrä, miksi tunne olisi vahingollinen.
Ei sillä tarvi liioitella, kunhan tuntee, tunteen.
Se minusta eroittaa eläimen ja ihmisen?
.
Rikoksen maailmasta kiinnostuneille:
www.murha.info
Kippis, vanha suomi.Oon sanonu monista muistakin asioista mielipiteeni,ja ollu oikeessa.Vaarin juttuja kuunnelleena luulen olevani valmis ilmaisemaan kantani.Näkökantaa on myös mulla.
Kävin lukemassa viiskymppisten palstaa. Hurmiollinen herätysliike on syntynyt, kuolemantuomio voimaan.
Mietin onkohan norjalaiset samaa mieltä.
Breivkhän täytyi laittaa yksityisselliin turvaan kostajilta..sehän kertoo jotain norjalaisten tunteista.
Mikään muu kuin kuolemantuomio ei ole riittävä, on todella syntynyt suuri liike. Kannatan kiduttajamurhaajille kuolemantuomiota.
Entä Anders Behring Breivik hän ei kiduttanut , tappoi kuin tietokonepelissä.
Silmä silmästä jne. Kuolemantuomio hänellekin. Ehkä tulee vielä uusi laki, joka sallii kuolemantuomion myrkkyruiskeella. Laille on tilausta.
Vain valtiolla ja sotalaitoksella on oikeus tappaa kuten tietokonepeleissä.
Näin on demokratiassa määrätty ja hyvä niin.
Tietty vihan tunne on voimakas yhtä voimakas tunne kuin rakastuminen.
Olen usein miettinyt palstalla vallaallaan olevaa empatiaa, en vain ymmärrä mitä se pitää sisällään.
Sitäkö, että pitää tappaa kun vihaa vai sitäkö, että ymmärtää, että ihminen on vajavainen.
Jospa empatia on itsesääliä?
Kamalaa tunnetta, jos itse olisi uhrin sijassa?
Asioita voi tarkastella monista avainten rei'istä?
Hitsin hyvä havainto paula, istuu uhrin paikalle, haluaa tuskaa, haluaa tietää, mitä uhri koki ennen kuin kuoli. Tämän olen havainnut kun luen riipaisevia tunnekuohuja.
En mie usko, että haluaa.
Ennemminkin, että tuntee kauhua jonkun joutuneen.
En usko mässäilyyn, se ei johda yhtikäs mihinkään.
Uskon viisaaseen tietoon, miten voitaisiin moista poistaa, vaikka tuskinpa se koskaan on mahdollista.
Peri-ihmisessä on aina niin monenlaista moskaakin. Kukaan ei ole kullasta valettu.
Onneksi minun ei tarvitse istua tuomiokiville!
Se vastuun olen sälyttänyt lainoppineillemme. He tehkööt työnsä omantuntonsa ja lakiemme mukaisesti.
Oivalsin viestistäsi tosiasian, että uhrin paikalle asettunut mielletään empaattiseksi ja hän, joka ei halua samaistua uhriin on tunteeton.
Koin uuden oivalluksen.
Kyllä hän kidutti, mutta henkisesti Ja ei kaikki luodit joita hän ampui tappaneet kerralla. Monet lapset ja nuoret pyysivät armoa ennen kuolemaansa.
Norjan poliisitoimintaa vaan en ymmärrä siinä tapauksessa. Häntähän kuvattiin helikopterista, miksi eivät tehneet mitään?
Ja entä hän Tyrnävän surman isä, valittaa hovioikeuteen, valittaa siis mistä? Siitäkö että sulki lapsensa elävänä huoneisiinsa ja valeli ralon bensalla ja sytytti tuleen. Sille jätkälle saisi näyttää valokuvia lastensa ruumiista joka päivä , tuoda palaneita, lastensa kokoisia lihakönttejä , vankilaselliinsä.
"Sille jätkälle saisi näyttää valokuvia lastensa ruumiista joka päivä , tuoda palaneita, lastensa kokoisia lihakönttejä, vankilaselliinsä."
Viimeinen lauseesi on tyypillinen mielikuvitustuote kostosta. Ilmeisesti kostoa hautovalle syntyy kiehtova mielikuvitusmatka kuinka rikollinen pannaan kärsimään.
Tarkki tulee vielä saamaan vandeilta monta kostokertaa, heilläkin on lapsia ja perheitä. Luin kuinka vangit tulevat toimimaan Tarkin suhteen, mutta en kerro enempää, jääköön salaisuudeksi.
vandeilta=vangeilta
Kaikki lauseesi ovat tyypillisiä kylmiä, ulkopuolisen tarkkailijan mielikuvitusta - aloituksesta alkaen.
Pää on hyvä pitää kylmänä niin aivot ei sula massaan ; )
Sydämen kylmyydestä ja tunne-elämän köyhyydestä kirjoitin. Ne tulevat esiin mielikuvitelluissa päätelmissä, kuten tämä aloitus.
Vastuu on yksilön tässäkin tapauksessa kanna vastuun kirjoittamisistani. Jos olet kylmäksi ja tunteettomaksi minut pienssä päässäsi analysoinut vastuun kannat päätelmistäsi itse.
Päätelmäsi eivät vaikuta minun elämääni, mutta pelkäämpä, että sinä kannat surua puolestani ja siihen sinulla on täysi oikeus.
Etenkin omahyväistä toisten palstalla kirjoittavien pilkkaamista on aloituksen teksti.
Tottakait se on mielikuvitusta ja sitä yrittää kehitellä vaikka minkälaista julmaakin julmempaa kostoa niille joiden käytöstä sekä tekoja ei voi käsittää.
Mielestäni ei ole oikein että nämä tekonsa aikana täydessä ymmärryksessä olevat henkilöt saavat asua lämpimissä huoneissa, saada kolme kertaa päivässä lämpimän aterian, kouluttaa itsensä vaikkapa varatuomariksi vankilassa olon aikana.
En myöskään ymmärrä miksi insestiä harjoittavat vanhemmat ja sisarukset ja kehitysvammaisia lapsia raiskaavat ihmiset, taikka sijoitusperheiden vanhemmat jotka käyttävät sijoitettuja lapsia hyväkseen ei tehdä kyvyttömiksi kemiallisella kastraatiolla sekä lobotomialla.
Samaa mieltä, hän pilkkaa muiden surua, ja vähättelee esim. ihmisten surua lemmikkiensä kuolemasta. Onneksi omaan tuttavapiiriin ei kuulu yhtään aloittajan kaltaista.
Niin kauan kuin on ihmisiä on käsittämättömiä tekoja. Käytän nyt eri sanaa kuin mässäily. Mitä auttaa märehtiminen ja koston hautominen tekoihin, jotka eivät lopu ennekuin ihmiskunta tuhoutuu. Tietenkin jokainen pelastettu lapsi on tärkeä. Tästäkin tapauksesta hyötyy eniten media, joka tätä peliä pyörittää. Skandaaliuutiset vetävät kuin kärpäspaperi. Toivon, että myös lastensuojelussa tapahtuisi tosissaan herääminen, eikä vain tilapäinen päivitys.
Olin kuopuksen kanssa kaupassa jokunen päivä sitten. Osoitin iltaSanomien vai liekö ollut IltaLehti lööppiä ja sanoin tuo mies on saanut keskustelupalstat kuumiksi. Poika käveli ohi ja sanoi ei voi vähempää kiinnostaa.
Samat sanat, en ole lukenut yhtään lehteä, se on ihan turhaa sillä täältä saa hyvin yksityiskohtaista tietoa tapahtuneesta.
Oletko ajatellut, että siis nyt mielikuvitus peliin jos kaverillasi päässä viiraisi ja hän raiskaisi 15-vuotiaan kehitysvammaisen, olisitko neulepuikkojen kanssa eturivissä kun kaverisi talutettaisiin teloituslavalle, tai läheisellesi tehtäisiin kastraatio tai lobotomileikkaus.
Tällaista voi tapahtua ihan lähipiirissä. Kuten perhesurmissa on tullut julki, kukaan läheinen ei osannut aavistaa, että elämä oli pielessä.
Norjan tapahtumien aikana ajattelin itsekin, miksi antaa hirviön jatkaa elämää, mutta mikä olen tuomitsemaan ketään, en mikään.
Surkaa eihän sitä etukäteen voi tietää milloin saatte seuraavan kerran surra.