Miten siirretään negatiiviset ajatukset syrjään?

Se "lasi on joko puoliksi tyhjä tai täysi" tai kumpaakin, riippuu sussiunatkoon aivan asenteestamme.

Elämässä kun on puolensa ja puolensa,,elämä ei ole pelkkää huvipuistoa, tai tuskaa ja siksi on viisasta yrittää pyrkiä kasvamaan balanssiin tiedostamalla elämänsä kaikkia puolia.
Se mitä kohtaamme on kohdattava, eli on hienoa kasvaa ihmisenä kokemuksistaan oppineena, rikastuneena, oppia käsittelemään asiat asioina, oppia elämään tekemättä enää samoja virheitä uudestaan, se on helpompaa, tuska vähenee, stressi (joka tappaa ja vie ilon) helpottaa, ja voi ottaa iisimmin.

Jos luen aloituksesi oikein, etsit pikaista konstia, jolla helpottaa stressiä ja negatiivisia asioita elämässäsi? Oma ja varmasti sinulle tylsä vastaukseni on, ettei pikakonstia ole olemassa. Noihin asioihin on mahdollista saada muutos tai ainakin muutosta (eli oppia olemaan stressaamatta kokonaan tai ainakin oppia vähentämään ja hallitsemaan stressiä). Mutta helppoa se ei ole, eikä nopeaa.

"Tiedän kyllä teoriassa miten "

Oleellista on opetella toteuttamaan niitä teorioita omassa elämässä. Oma polkuni on kulkenut länsimaisten elämänhallintaoppaiden kautta. Luin niitä paljon menneinä vuosina, tosi pitkän ajan kuluessa. Pelkällä lukemisella ei juttu aukea, vaan jossain vaiheessa niitä oppeja on alettava soveltaa omaan elämään. Ja se on se vaikein osuus, muutos ei ole koskaan helppoa ja vaikeinta ehkä on muuttaa itseään. Aikaa myöten huomasin, että elämänhallintaoppaiden viesti alkoi hiukan vaikuttaa ja samalla myös, että niiden viesti tuntuu lähentelevän esim. just buddhalaisia oppeja.

Matkalla kohti kiireettömyyttä, stressaamattomuutta jne. olen vieläkin, mutta nykyään huiman paljon pidemmällä kuin vuonna kuokka ja kirves, jolloin ns. matkaan lähdin. Mutta kun buddhalaispalstalle kirjoitit, olet varmaan jo oppinut, että enimmäkseen buddhalaiset opit eivät yritä väittää, että polku olisi nopea ja helppo? Miksi muuten puhuttaisiin siitä, kuinka vuosien mietiskelyharjoittelun tulos on saanut aikaan ihmisessä jotain (mistä kulloinkin onkin kyse).

Mitä tulee nopeisiin konsteihin, jos tosissasi pelkäät mielenterveytesi puolesta, kannattaa hakea apua ajoissa. Pitkää tietä ei voi kulkea nopeasti, mutta väliaikaista apua voi löytyä mielenterveysammattilaisten taholta, jotta sitä pitkää tietä jaksaa edes ajatella ryhtyvänsä kulkemaan.

Sama asia kiinnostaa minuakin. Eli miten sitä tullaan onnelliseksi ? Voiko joku tosiaan ihan rehellisesti sanoa olevansa onnellinen? Entä nuo kaikki onnellisilta ja tasapainoisilta näyttävät ihmiset, onkohan aitoa vai esittävätkö vain? Oma elämäni tosiaan on kärsimys ja alkaa sitä paitsi jo olla loppupuolella. Vaikka oikeesti kaikki onkin ihan hyvin, en vaan koskaan ole tuntenut itseäni onnelliseksi tai tunne nauttivani mistään . Onnistuuko istumalla vai kipeytyykö pelkästään selkä ja puutuu peräpää? Alkaa tosiaan kyrsiä koko ajan enemmän tämä kärsiminen/masennus/turhautuminen , enkä tosiaan aio alkaa mitään mömmöjä napostelemaan.Elämä on...KÄRSIMYS!! Ai niin mut eihän oo mitään mikä kärsii...tai valaistuu:D

Negatiiviset ajatukset poistuvat rakentavilla, positiivisilla ajatuksilla.

Buddhalainen meditaatio ei ole nopea tie mutta se on varma tie.

En ole buddhalainen (vai onko oikea sana buddhisti?), mutta olen kärsinyt samoista asioista, joita viestissäsi kuvaat.

Ensinnäkin olen huomannut, että mitä enemmän yrittää päästä eroon jostain tai vaimentaa joitakin ajatuksia niin sitä enemmän juuri ne ajatukset nostavatkin volyymia. Sama asia unissa. Jos on jokin asia, minkä valvetilassa haluaa tukahduttaa ja olla ajattelematta sitä niin voi olla varma, että se tulee uniin. Eli kontrolli ja maton alle lakaisu ei ole toimiva ratkaisu, päinvastoin se kaataa vain lisää bensaa liekkeihin.

Ratkaisisin asian siis katsomalla probleemaa suoraan silmiin. Toisin sanoen varaisin ensinnäkin aikaa itselleni kaiken kiireen keskeltä ja olisin vain ajatusteni kanssa, mutta niin etten yrittäisi ratkaista, suunnitella, muistella enkä pyrkiä yhtään mihinkään. Tämä aika olisi varattu vain siihen tarkoitukseen, että kaikki huolet jättäisin tilan ulkopuolelle hetkeksi. Eivät ne huolet sieltä mihinkään karkaa, ne voi ottaa taas harteilleen kun tämä rauhoittumishetki olisi ohi.

En yrittäisi hiljentää ajatuksia, vaan antaisin niiden mekastaa niin paljon kuin haluavat. Joku viisas sanoi "ajatukset; kuin varkaat tyhjässä talossa - antaa niiden tulla!", eli ajatuksia ei tarvitse pelätä eikä kontrolloida, antaa niiden tulla ja mennä. Vaikka ne loisi millaisia uhkakuvia tahansa niin älä usko niitä, ne ovat vain ohimeneviä ajatuksia. Anna niiden vaikka uhkailla mielenterveytesi menetyksellä, ne ovat vain pelottelupuheita egolta. Päästä irti aikomuksista ja kontrollista.

Voin sanoa, että olen onnellinen!

Onni ja onnellisuuden lähtökohta on siinä että tietää saaneensa kaikki syntinsä anteeksi ja on matkalla taivaaseen.

Voit etsiä onnea ja onnellisuutta tästä maailmasta mutta sanon kokemuksen perusteella että et sitä löydä!

Nyt puhun pysyvästä onnesta en onnen tunteesta vaan sellaisesta joka kestää!

Ota Raamattu esiin ja lue vaikka Johanneksen evankeliumi.
tuosta 3 luku ja 16 jae kertoo sen olennaisen!

http://lirama.net/song/252611

Laitan tässä kysyjille hiukka neuvoa, koska olen tavannut monia sinunkaltaisiasi vuosien varrella. Ja kai voin lukea itsekin kuuluneeni tähän ryhmään, joka syystä tai toisesta "vihasi" elämäntilannettaan ja koitti löytää jotain muuta. Aloittajalle. Yritän puhua suomea ja jättää hienot jutut muille.

Jos haluat nopean helpotuksen tai vain breikin ajatuksistasi, lääketiede tai psykoterapia voi auttaa. Ainakin monelle jo tieto siitä, että asiat on kunnossa ja pää pelaa on helpottava uutinen. Plus tietty, että mitään isoa fyysistä vikaa ei korvien välissä ole.

Jos sinulla on todettu masennus tai sinulla on taipumusta psykoosiin tai harhaisuuteen, älä kokeile yksin mitään. Suomi24 on aika ajoin oiva esimerkki mitä saattaa tapahtua. Etsi joku ryhmä tai pätevä opettaja, joka pitää sinut maanpinnalla.

Ihan ekaksi selvitä itsellesi yksi asia. Tämä on tosi tärkeää sinulle itsellesi. Uskotko siihen, että on mahdollista olla toisenlainen? Että toisenlainen tapa elää on mahdollinen? Et siis toivo, vaan uskot todella. Se helpottaa aloittamista ja auttaa jaksamaan.

Opettajista/guruista/valaistuneista...Perusperiaate: jos kaveri väittää olevansa valaistunut, älä usko. Ei ole. Jos hän väittää tietävänsä ratkaisun, älä usko. Ei tiedä. Jos hän vaatii rahaa, älä anna (poikkeuksena yleiset joogatunnit ja vastaavat). Jos hän vaatii sinua tekemään palveluksen, älä tee sitä. Jos hän sanoo, että jos et tee, niin jotain kauheaa tapahtuu, kävele heti ulos. Käy ensin yleisessä tilaisuudessa, älä ota yksityistapaamista. Jos mahdollista, tutustu muuhun ryhmään. Jos ne on sekopäitä ja hokee koko ajan, miten hieno juttu tää on ja miten mahtava kaveri tuo opettaja on ja sun pitää tavata se heti- kävele ulos ja nopeasti. Juokseminen on myös tuossa tilanteessa hyväksi.

Kaikista ryhmistä: jos he sanovat, että tämä on ainoa tai paras tie, kävele ulos.

MUISTA AJATELLA ITSE!!!!

Jos haluat liittyä johonkin ryhmään, se on sinulle tärkeää. Olet ns. ihmisläheinen, kokeile sitä. Ryhmissä on se huono puoli, että kaikki ovat yleensä samaa mieltä. Siihen on tosi helppo mennä mukaan. Ja alkaa uskoa, että tämä on ainoa oikea. Ryhmäpaine on monille liikaa, varsinkin jos elämässä on muutakin "remppaa". Ole siis varovainen. Muista ajatella itse.

Kokeile vapaasti juttuja. Näytä keskaria ihmisille, jotka arvostelee sinua uskontoshoppailusta. Ja pidä hauskaa muutenkin. Kaikkialla on jengiä, jotka on ihan hirveän vakavissaan valaistumisesta ja muusta "hömpästä". Tarjoa niille vaahtokarkkeja, ne usein pitää niistä. Mutta anna kuitenkin asioille aikaa, useimmat jutut vievät sitä.

Mitä itse olen huomannut? Jos sinulle liikunta on tärkeää, olet sillä tavalla lahjakas, kokeile esim. joogaa. Itämaiset taistelulajit on myös mielenkiintoinen valinta. On myös mahdollista juosta ja vaikka meditoida, kävellä ja tehdä harjoituksia. Pääasia, että jos teet jotain olet siinä läsnä. Ja ilman kiirettä. Koitat päästä selville mitä kropassa/mielessä tuntuu... Ei tarvi miettiä joka pikku nytkähdystä jossain vaan se, että kiinnität huomiota itseesi on hyvä alku. Ei tuomitsemista, ei analyysia, ei odotuksia. Vaan teet ja olet. Toimii hyvin myös seksissä.

Tunnepuolen kaveri, joilla on vahva sisäinen intuitio (ainakin omasta mielestään), kokeile vaikka meditaatiota. Buddhalaisilla on hyviä ja monipuolisia harjoituksia. Zen, mahayana jne. jne. Mene vaikka kaikkiin jos siltä tuntuu ja aika riittää.

Älykkö. Lopeta ajattelu. Se on sinun ongelmasi syy. Ja mistäköhän tiedän, da?
Ala tunnepuolen kaveriksi tai urheiluhulluksi, se auttoi ainakin minua joissain asioissa.

Meditaatiosta/mietiskelystä/mielikuvaharjoituksista/kaikesta ajattelusta. Älä mieti joka ainutta ajatusta. Anna mennä. Jos ahdistaa, niin ahdistaa. Jos on vaikea keskittyä, niin se on ok. Jos väsyttää, niin ota tirsat. Anna ajatusten olla. Kuvittele, että ne on pilviä. Ne menee kohta ohi. Jos jotain nousee jatkuvasti esiin, niin se on syytä käsitellä. Mutta älä takerru. Jos päässä on luuppi, josta ei pääse irti. Joku stressaa koko ajan, niin koita katkaista se. Jos ei onnistu heti, älä lannistu. Jos on tosi vaikeaa, niin ajattele jotain järjetöntä. Jos pomo on kenkku, kuvittele jotain mitä se ei ikinä tekisi. Kuvittele se jahtaamassa sinua alastomana ja huutamassa: "Parhaannäköinen peppu mitä ikinä olen nähnyt. Mä haluan sua. " Jos sitä ei tarvitse kuvitella, ota yhteys luottamusmieheen. Mielikuvitus treenaa aivoja, plus se todistaa sulle, että mikään ei ole mahdotonta.

Jos haluat lukea, kysy neuvoa. Ja sano, että olet aloittelija. Ja ihmiset, älkää antako liian vaikeita kirjoja uudelle etsijälle, pliis...Krishnamurtit ja muut on hienoja, mutta jos kaverilla on paha olla, niin sen olisi ensin hyvä saada edes jokin balanssi alkuun. Henk.koht. yleissuositus Eckhart Tolle: Läsnäolon voima. Skippaa sen höpötykset jos menee yli (anteeksi, fanit), keskity siihen miten voit olla itsesi kanssa tässä maailmassa. Nyt. Joku jatkaa. Olkaa yksinkertaisia, älkää erikoisia.