Perinnön jako kestää!?

Perinnönjaolle ei nähdäkseni ole määräaikaa vaan kuolinpesä saadaan pitää jakamattomana niin pitkään kuin halutaan. Ja jos tässä tapauksessa pesää yritetään jakaa sovussa (tarkoittaen että ei ole pesänjakajaa) niin jako voi todella kestää kun sen toteuttamiseksi tarvitaan kaikkien osapuolten suostumus.

Nopeutta prosessiin saadaan jos vaaditaan pesänjakajaa pesälle käräjäoikeudelta. (en tiedä oliko mainitsemasi asianjaja tällainen vai ei. oletin että ei) Hänellä nimittäin on velvollisuus jakaa pesä pakkopäätöksillä. Toki tämäkin prosessi voi ottaa oman aikansa mutta jossain vaiheessa pitäisi valmista tulla. Jos ei meinaa tulla niin voipi yrittää pyytää pesänjakajan vaihtamista. käräjäoikeudelta jos on vaikkapa sitä mieltä että jakaja ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan eikä ole jakanut pesää kohtuullisessa ajassa.

Sinänsä itse olen sitä mieltä että kuolinpesiä ei kannattaisi pitää hirveän kauan jakamattomina ainakaan jos kuolleelta ei jäänyt leskeä. Asiat monimutkaistuu kun perijät kuolevat ja jakamattomasta kuolinpesästä tulee osa jonkun toisen kuolinpesää jolloin alkuperäisen kuolinpesän osakkaiden määrä kasvaa ja omistusrakenne monimutkaistuu. Kuoleen henkilön tilalle kuolinpesän osakkaiksi voivat tulla kuolleen lapset ja vaimokin avio-oikeuden takia tai muita kuolleen sukulaisia, kun vielä joku elossa olevista pesän osakkaistakin voi periä jonkin osan kuolleelle kuuluvasta osuudesta alkuperäiseen kuolinpesään. Oman kokemuksen mukaan perinnönjaossa asiat aina mutkistuvat kun osakkaiden määrä kasvaa ja kun osakkaiksi tulevat alkuperäiselle perittävälle yhä kaukaisemmat sukulaiset. Yleensä tällöin sekä asioista päättäminen (mm jaosta päättäminen) on riitaisampaa ja vaikeampaa että myös kuolinpesän jako on vaikeampaa jo pelkästään sen takia että eri perijöiden osuus kuolinpesästä on työlläämpää määrittää. Esimerkiksi jos joku alkuperäisen kuolinpesän osakas kuolee niin ennenkuin alkuperäistä kuolinpesää voidaan jakaa pitää tehdä kuolleen osakkaan lesken ja perillisten välillä ositus josta selviää ketkä heistä oikeasti ovat alkuperäisen kuolinpesän osakkaita ja missä suhteessa.

Tiedän selvittäjän hallinnassa olevan jakamattoman pesän ja aikaa on kulunut yli viisi vuotta. Verotusta ei ole suoritettu.
Onko teitä osakkaita verotettu? Ja jos on, niin olisin kiinnostunut tietämään verotuksen suhteen, etteikö pesä lähtenyt jakautumaan verotuksenkaan jälkeen.

Kuolinpesä verotetaan nomaalisti 6-24 kuukauden kuluessa viimeistään perukirjan jättämisestä verotoimistoon jos jakokirjaa ei kuulu. Vetotus tapahtuu perukirjan perusteella ja tarvittaessa verotusta oikaistaan jaon jälkeen.

Asianaja Imatralta senkun vetkuttaa!! Nyt on kulunut kahdeksan vuotta eikä asianajaja tee kuolinpesän hyväksi yhtään mitään! Miten tälläinen on Suomen maassa mahdollista!
Ovatko asianajajat laillisia rikollisia?
Jos käräjäoikeus on antanut määräyksen asianajajalle hoitaa kuolinpesän asiat päätökseen niin miksi hän ei sitä tee?
Eikö kuolinpesän hoitajan tule hoitaa kuolinpesän asiat ripeästi ja kuolinpesän parhaaksi? Tällainen hoitaminen ei missään tapauksessa ole kuolinpesän parhaaksi
kun kuolinpesä tuottaa vain tappiota. Kiinteistö seisoo tyhjillään vuodesta toiseen.
Mitä pitäisi tehdä?
Tässä tapauksessa on yksi hölmö kuolinpesän osakas joka estää kiinteistön myyntiä koska hän itse saa palkkaa kun "hoitaa" kiinteistöä eli käy väli katsomassa että talo seisoo paikallaan. Muuta hän ei tee. Suoranaista kiusantekoa toisia kuolinpesän osakkaita kohtaan. Luulisi että omatunto kolkuttaa! No, tuomio tulee aikanaan.
Asianajaja ryöstää isämme sodan jälkeen hankkimat omaisuudet jotka on hankittu hiellä ja tuskalla ja suorastaan raatamalla.

Isäni jälkeen pesänselvitys kestänyt 7 vuotta ja äitini kuoli marraskuussa,joten lisää vuosia lienee tiedossa.Olen suunnittelemassa kantelua Asianajajaliittoon,mutta kannattaako se?Sakkoa tulee pesänselvittäjälle tai varoitus vaan...Rahastusta meilläkin olleet kaikki pesänselvityskokoukset.Kokous valmistelu pöytäkirjanpuhtaaksi kirjoittaminen veloittaa kp:tä aina pari tonnia.What the fuck???

Viitisen vuotta on kulunut eikä loppua näy. Isä kuoli ensin ja äidill oli hallinaoikeus ja pesä pysy kuin pysyikin jakamatta äidin kuolemaan asti. Äidin kuoleman jälkeen sitten alkoikin rumpa. Tuntuu, että porukassa on aina yksi kiero akitaattori, yksi yllytettävä tuuliviiri ja tietysti vielä yksi yksikertainen vedätettävä ja kun tuommoinen porukka luulee savansa suurin piirtein koko potin kieroilemalla niin kyllähän asiat mutkistuu ja pitkiyy.
Sen verran uhkailua oli ilmassa, että ehdimme hakea ensin pesän selvittäjää ja jakajaa. Kolmikko tietysti veti herneen nenään kun heidän pesänjaka ehdokkaansa joutui vielä vetämään paperinsa pois jääviytensäkin vuoksi.
Nyt on viisi vuotta tosiaan kulutettu kolmikon toilailuun ja muiden mustamaalamisen lisäksi asioiden viivyttämiseen, kannteluin ja valituksin jo ennekuin mitään on edes ehditty jakaat, pesänjakajan erotusyrityksiin ja testamenttien kanssa ketkutteluun. Oikeudenkäytjaien generointiin kokousten provosointiin ja niistä poisjäämällä yritää estää jakoa.
Ahneus, tyhmyys ja tiettämättömyys tuntuu perintöasioissa rehottavan yleisesti ja yllättävän useimmat.

Pesänjakajan ottaminen on sikäli "hyvä" ratkaisu, että hän voi vetkuttaa jakamista niin kauan kunnes on saanut nyhdettyä pesän kuiviin. Mitään määräaikaa jakamiselle ei ole. Tämä siinä tapauksessa, että osakkaat eivät pääse yksimielisyyteen tai yksikään osakkaista ei joudu ulosottoon.

Koska lopulta saattaa siis käydä kuitenkin niin, että pitää löytyä yksimielisyys, on laiha sopu parempi kuin lihava riita ja tyhjä pesä.

Viitisen vuotta on pyöritetty pesänjakoa pesänjakajan johdolla. Useita kokouksia on järjestetty ja niitä on poikotoitu tai sabotoitu lähtemällä kesken pois kokuksesta. Pesänjakajan ehdotukset on lytätty ja vaadittu omia järjettömiä ehdotuksia. Perilliset ovat ryhmittyneet vastakkaisiksi ryhmiksi ja testamentin mukaisesti tasajakoa vaativat leimattiin rikollisiksi ja varkaiksi. Kaikiin väitettyihin laittomuksiin on ollut näyttää tositeet ja pitävät dokumentit. Vastakkaisen ryhmän yritys oli tasajaoen sijaan antaa toisille vain lakiosuus perinnöstä näin ennen pesänjakjan ottamista mukaan ja nyt ollaan taas samassa vaatimuksessa. Pesänjakaja on pyytänyt myyntilupaa oikeudelta, mutta sekin viipyy uusien valitusten takia.
Kyllä kaikki tämä maksaa ja kaikki perilliset kärsivät typerästä ahneudesta.

Älä muuta virkaa,vaikka ei edes ole omat varat kyseessä.
Ihmisten ilkeys/katkeruus.Sopikaa perijät heti keskenänne.

Eikös noita perintöriitoja voi viedä oikeuteen? Siinä tulisi kaksi kohtaa hoidettua kerralla:

- Oikeusprosessin hävinnyt taho, elikä se vetkuttaja, maksaa oikeusprosessin. Luultavasti loppuu sen jälkeen halut vetkuttamiseen ja riitelyyn.

- Pesänjakamiseen liittyvästä sovittelusta ei tarvitse jankata, koska jos oikeus ei anna valitusoikeutta, niin päätös astuu voimaan HETI. Siinähän sitten valitat, nimittäin keskenäsi.