Moi, eli mun yks hyvä kaveri on pahasti masentunut..se ei puhu koskaan sen pahasta olosta kellekkään, mut oon nähny sen kädes ne kauheet viiltely jäljet, niin syvät ja veriset.. Yritin kysyy et miks se tekee niin, mut ei se sanonu.. sitä ahdistaa puhuu sen ongelmista, se ei pysty siihen.. en haluu et se jättää mut. Yritän sanoo sille et sil on viel koko elämä edes mut ei se usko.. Yritin ehdotttaa sille jotain terapiaa tai jotain mut se sano et se ei pysty puhuu, ja se sano et jos kerron sen viiltelystä jollekkin, niin se tappaa ittensä.. Oon ainut joka niistä tietää.. Oikeesti, mitä mä teen?
kaveri yrittämässä itsemurhaa..
apuanopeesti
9207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oot joutunut aika inhottavaa asemaa :/ ... Se varmaa kuitenkin liikka tunnill on jollain t-paidalla tms? Ehkä voisit vihjata liikanopelle että kaverisi viiltelee mut ope voisi esittää että hän huomasi jäljet ja ottaa asian puheeksi kaverisi kans? En usko että se tappaa itteensä ku apua tarjotaan/pakotetaan tai siis se tuskin ikinä pääsee masennuksesta ellei se puhu jollekki mikä sitä vaivaa. Kokemuksesta voin sanoa: puhuminen auttaa... Toivottavasti keksit jonkun keinon auttaa kaveriasi.
Olis nyt erittäin täkeetä, et vietät aikaa sen sun kaverin kanssa. Älä jätä sitä yksin. Pystyyks se puhuu sulle ollenkaan sen tuntemuksist?
Jostain on ihan pakko alottaa ja itse olen ollu ihan samassa tilanteessa kun se sun ystävä, mut menin terapiaan koska se oli enää ainoo vaihtoehto. Se auttaa hitaasti ja se ei oo ihan iisii mut älä missään nimes anna sen tappaa itteensä!! Viiltelyy on vaikeeta lopettaa mut jos haluu parantuu niin ei kannata salata sitä vaan myöntää et se on ongelma.
Aina löytyy joku ratkasu. Muu kun kuolema!
Ihan vammailua ja huomionhakuahan tuo on..
Kovasti ovat asiat sinulla kurjasti. Onneksi saat netitse vähän kontakteja muihin. Tunnut kyllä olevan pööööööööö. Mukavaa että voit työskennellä kotoa, jos et ulos uskaltaudu. Toivotan sinulle valoisampaa alkavaa syksyä : )
yritä saada se terapiaan
Et todellakaan mihinkään terapiaan/tms. siitä se helvetti vast alkaakin kun suurin osa niistä 'ammattilaisista' on sellasia pellejä jotka luulevat olevansa aina oikeassa heti ensivaikutelman jälkeen ja lapselta ei kysytä mistään mitään. Ja jos kysytään jotain mihin lapsia ei ryhdy niin siihen voi joko (a suostua tai (b suostua
Itellä ainakin pyyhkisi paljon paremmin jos en olisi ikinä joutunut ton hemmetin lastensuojelun asiakkaaks.
Nyt vasta huomasin että olikin aika vanha aihe. =D
Rukoilkaa.
Mun mielestä ois idioottimaista kertoo jollekin opelle tai sen vanhemmille, tai jos musta kerrottaisii nii pistäisin välit poikki koska se on vaa kauheeta.
Älä jätä sitä yksi, vaa oo sen kaa enemmä ja yritä piristää sitä, tehkää kaikkee hauskaa, kattokaa joku ilta ihan huippuhauska komedialeffa.
Jossain välissä voit vaikka alottaa kertomalla omat huolesi/murhees, sit sanot vaik et sä oot sitä aina tukemas, tapahtupa mitä tahansa, sanot sille et se on tosi tärkee ihminen sun elämässä (jos oikeesti on). Sit kyselet ihan varovaisesti siltä sitä asiaa, vähän otat tuntumaa kerrallaan, ja lupaat oman henkesi kautta ettet kerro kellekkää, sanot et kaikilla on jossai vaihees elämäs kriittinen tilanne (joillaki vähän pienempi ku toisil) ja sanot et se auttaa tosi kummasti kun kertoo murheet, lupaat olla tukena ja kuunnella, lupaa et se voi itkee sun olkapäähäs jos sattuu liikaa, ja sanot et se ei tosiaankaa haittaa jos se itkee.
Kaikkee tollasta. Älä kuitenkaa heti pommita sitä kysymyksillä. Jos se vaikka pikkuhiljaa alkaa avautuu sulle. Ja sit voit tietenki myöhemmi ehottaa sitä taas sitä terapiaa.
Ymmeli yms.