Onko teillä jotain rutiinia, jolla tapaukset useimmiten syntyvät?
Etuperin vai takaperin? Vai kerroksittain?
Tapahtuvatko asiat teille näkökulmahenkilön/henkilöiden kautta vai katseletteko kokonaisuutta?
Onko teillä jotain ärsyttäviä tapoja, joita vastaan täytyy taistella? esim. epäiltyjen vakio määrä tms. ?
Itselläni on sellainen maneeri, että rikolliseni eivät meinaa tyytyä jälkiensä peittelyyn vaan yrittävät aina lavastaa jonkun syylliseksi. Täytyy aina ottaa takapakkia ja yrittää johtaa heidät erilaisille urille.
Jos teillä on rutiineja, pyrittekö murtamaan niitä?
Etuperin vai takaperin? Vai kerroksittain?
Tapahtuvatko asiat teille näkökulmahenkilön/henkilöiden kautta vai katseletteko kokonaisuutta?
Onko teillä jotain ärsyttäviä tapoja, joita vastaan täytyy taistella? esim. epäiltyjen vakio määrä tms. ?
Itselläni on sellainen maneeri, että rikolliseni eivät meinaa tyytyä jälkiensä peittelyyn vaan yrittävät aina lavastaa jonkun syylliseksi. Täytyy aina ottaa takapakkia ja yrittää johtaa heidät erilaisille urille.
Jos teillä on rutiineja, pyrittekö murtamaan niitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole vielä syntynyt rutiineja, kun olen vasta ensimmäisen dekkarini kirjoittanut. Siinä ihmiset alkoivat vaan elää ja tekivät asioita, joita en mitenkään olisi voinut omasta päästäni keksiä. Tuntui niin toimivalta tavalta, että taidan tehdä siitä rutiinin tai maneerin, miten vaan.
Joko on julkaistu?
Eipä ole vielä julkaistu enkä tiedä julkaistaanko koskaan. Liken dekkarikisan tuomarit saavat nyt ensin arvioida, sitten lähetän sen muille. Mutta kirjoittamistahan en aio lopettaa ja uusi dekkari on jo muhimassa. Se tuntuu oikealta lajityypiltä. En tykkää lukea enkä osaa kirjoittaa korkeakirjallista tekstiä.
Aikaisemmin kirjoitin kronologisesti luvun kerrallaan, niin että kukin oli saman tien valmis. Nyt olen oppinut kirjoittamaan nopeammin ja saatan kirjoittaa 3-4 lukua samanaikaisesti, mistä helpoimmin pääsee liikkeelle.
Juuri valmistuneessa kässärissä oli varmaan viisi viimeistä lukua kuukauden valmiina, enkä koskenut niihin enää.
Minun dekkarini lähtevät jostain ideasta, jota sitten alan kypsytellä.
Viimeisessä kässärissä on kaikkitietävä kertoja ja aikamuotona preesens.
Hiontavaiheessa: et ole omasta päästäsi keksinyt? Kuka sen sitten on keksinyt?
Painotan sanaa keksinyt: aikaisemmin olen suunnitellut hyvin tarkkaan etukäteen mitä kirjoitan Nyt annoin alitajunnan tehdä sen homman ja tulos oli paljon parempi. Omasta päästähän ne jutut tietysti tulevat, mutta jostakin syvemmistä kerroksista. Alitajunnasta kuten sanotaan, mikä se sitten liekin.
Inspiraatioksikin tätä voitanee kutsua.
Parin ensimmäisen omakustanteen jälkeen yksi tavoitteeni oli ettei seuraavassa teoksessani kukaan katoa. Siitä uhkasi tulla toistuva juonikuvio. Toinen tavoite oli saada uutukaiselle kaupallinen kustantaja (vaikein tavoite). Katsotaan mitä Liken kilpailuraati tykkää.
Kirjoittajana olen vielä raakile, minkä vuoksi en tähän saakka ole tarrautunut mihinkään kaavaan, vaan ennemminkin kokeilen eri työtapoja. Nyt yritän painottaa enemmän suunnittelua ja hahmottelua.
A.p on v.v.v.va lol!