KYSELY!!!

Mieti kaks kertaa ja kysy sit...

...aika "tyhmä" kysymys,sillä jokainen ymmärtää sanan 'rakkaus' eri tavalla kuin toiset..

Mutta itse ymmärrän sanan 'rakkaus' sillä tavalla,että hyväksyy toisen sellaisenaan kuin hän on,ja pystyy ottamaan vastuuta toisesta yhtälailla kuin itsestäänkin...
Ajattelee toisen parasta ja tykkää viettää paljon aikaa toisen kanssa...

Rakkauteen voi myös yhdistää yhteiset tulevaisuuden haaveet,fantasiat,ilot ja surut..
Jos rakastaa toista,niin yrittää tukea toista niin ylä-kuin alamäessäkin...
Eikä jätä heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee...Antaa anteeksi...:)

Onhan sitä paljon muitakin selityksiä tuohon,'mitä on rakkaus'-kysymykseen..:P

eihä sellasta oo olemassakaa!!!!!!!!!

Se on rakkautta, jos olisi valmis vaikka kuolemaan toisen puolesta, ettei toinen joutuis kärsii... mun mielestä

Mitä rakkaus on?
Sitä kauan hain.
Hetkenkö huumaa,
valhettako vain?
Mitä rakkaus on?
Rakkaus ikuinen.
Vain luota ristin
löysin vastauksen.



Rakastumisesta:

Rakastuminen on ihanaa. Huumaavaa. Toiveikasta. Sokeaa. Suosittelen sitä jokaiselle. Tavallisesti se näkee toisessa omien toiveiden täyttymyksen. Jos se huomaakin toisessa jotain "vikaa" - toisin sanoen sopimattomuutta omiin ihanteisiin - se yrittää hellästi korjata ne hänessä. Tässä maailmassa tuskin on mitään, mikä on huumaavampaa ja todellisuudelle vieraampaa kuin silmitön rakastuminen.

Rakastuminen on itsekästä. Se ei näe toista ihmistä. Usein se nousee halustamme olla rakastettuja, tulla rakastetuiksi. Olla omasta mielestämme täydellisen ihmisen rakastamia.

Jos edelläsanottu voikin kuulostaa kyyniseltä, niin ainakin se selittää, miksi rakastuminen on niin pohjaton pettymysten lähde. Toinen ei ollutkaan sitä mitä kuvittelimme. Emme voineetkaan korjata häntä. Eikä hän edes rakastanut minua, vaan vain omaa haavekuvaansa minusta. Ja hän yritti koko ajan muuttaa minua.

Koko asiassa on kaksi perusongelmaa. Ensinnäkin, tarpeemme tulla rakastetuiksi ei täyty, koska meitä ei kohdata vaan vain todellisuudelle vieras ihannekuva meistä. Kun oppii tuntemaan toisen, harhakuvitelmat rapisevat ja edessä onkin ihminen, joka ei lainkaan vastaa ihanteita. Ja joka ei edes rakasta meitä.

Toinen perusongelma on, että edessämme on ihminen, jossa on vikoja ja jota emme siksi tahdo rakastaa. Vikoja on meissäkin, mutta mitä sitten. Toisessa ne voi olla vielä vaikeampaa hyväkksyä - hänen pitäisi täyttää kaikki kriteerit. Eikä toista voi muuttaa yhtään sen enempää kuin itseäkään.

Rakkautta on vain yhtä lajia:

Mikä sitten on ratkaisu? Kummallista kyllä ajattelin, että se olisi luopuminen. Luopuminen omista toiveista toisen suhteen ja omasta halusta olla rakastettu ja sen sijaan rakastaa toista. Toisin sanoen opetella tuntemaan ja hyväksyä hänet omana itsenään ja välittää hänestä. Tahtoa hänen parastaan ja toimia sen mukaan. Jos olemme kyllin nöyriä, voimme rakastaa ketä tahansa. (Ja nöyryyttä tarvitaankin omista toiveista luopumiseen...)

Tosin on totta, että rakkauskin kaipaa vastausta. Ennen kaikkea se kaipaa, että se otetaan vastaan. Se haluaa herättää vastarakkautta. Miten tämä tapahtuu?

Kun rakastamme, edessämme on ihminen, jossa ei enää ole mitään vikaa. Mehän hyväksymme hänet sellaisena kuin hän on. Sellaista ihmistä on helppo rakastaa. Kun hyväksymme toisen omana itsenään, ja päälle päätteeksi vielä välitämme hänestä - sanalla sanoen rakastamme häntä - niin johan on kumma, jos se ei herätä jotain vastakaikua. Eikö meissä itsessämmekin heräisi ensin kiinnostus toista kohtaan, millainen hän todella on, ja hyväksyisimme hänet mielellään, koska hänkin hyväksyy meidät. Ja jos hän välittää meistä, haluamme mekin välittää hänestä. Toisin sanoen alamme rakastaa häntä. Vain siksi, että hän rakasti meitä - todella. Molemmat tulevat rakastetuiksi.

Jos siis rakastuminen on itsekkyyttä, joka tuottaa pettymyksen, niin rakkaus on nöyryyttä, joka tuottaa tyydytyksen.

Tämä on sivumennen sanoen se tapa, jolla Jumala menettelee meidän suhteemme - Hän nöyrtyi ensin kuolemaantuomituksi ja suurimpaan mahdolliseen häpeään, jotta voisi tasavertaisena kohdata kenet tahansa ihmisen. Jeesus sovitti kaikki syntimme, jotta me voisimme tulla Jumalan luo sellaisina kuin olemme. Hän antaa meille uuden elämän ja voiman rakastaa, kun otamme vastaan Hänen rakkautensa. Me rakastamme Häntä, koska Hän on ensin rakastanut meitä.

Rakkaus on valinta, päätös luopua jostain omastaan ja ottaa vastaan mitä saa. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei saisi mitä toivoo - rakastamisen taitoon kuuluu, että kertoo mitä toivoo, ja luottaa siihen, että oma rakkaus herättää vastarakkautta antamaan mitä toivotaan. Näin rakkaudella voi saada sen, mihin rakastumisessa joutuu pettymään.

On vain yhdenlaista rakkautta. Toisen hyväksyvää ja toisesta välittävää rakkautta. Sillä ei ole väliä, onko se, joka rakastaa ystävä, sukulainen, sisarus vai puoliso. Ainoa rakkaus on nöyrää rakkautta.

Rakastumisesta rakastamiseen:

Jos olemme rakastuneet ja pudonneet takaisin todellisuuteen on meillä edessämme valinta - rakastaako, vai eikö rakastaa. jättäminen merkitsee, että hylkäämme hänet tai yritämme muuttaa hänet omien toiveidemme mukaiseksi. Rakastaminen merkitsee, että nöyrrymme ja luovumme omista toiveistamme ja hyväksymme toisen sellaisena kuin hän on. Rakastaminen ei ole helppoa. Se on nöyryyden mittari. Ja jos emme ole valmiita olemaan hyvin nöyriä, meidän on parasta yrittää valita puoliso, joka ei ole kovin vastenmielinen.

Rakkaus on monessa mielessä rakastumisen vastakohta. Rakastuminen näkee omat toiveensa - rakkaus näkee toisen ihmisen ja hyväksyy hänet. Rakastuminen haluaa toisen välittävän itsestä - rakkaus tahtoo välittää toisesta. Rakastuminen kaipaa vastausta - rakkaus lähtee omasta itsestä. Jos olemme rakastuneet johonkuhun, miten voimme alkaa rakastaa häntä?

Tahtomalla rakastaa. Rakkaus on tahdonvallan asia. Rakastaminen on vaatimattomuutta ja välittämistä. Siis sitä, ettei toiselta vaadita mitään ja tahdotaan antaa hänelle, mitä hän tarvitsee. Tahdotaan oppia tuntemaan toinen ja hyväksymään hänet. Uhraamalla omat toiveet ja kuvitelmat ja kohtaamalla todellisuus ja elämällä siinä.

Rakastuminen on hieno asia, mutta vielä hienompaa on, jos rakastumme toiseen ihmiseen, emmekä vain omaan toiveeseemme. Onnellisen avioliiton salaisuudeksi on joskus mainittu rakastuminen monta kertaa - samaan ihmiseen. Miten tämä on mahdollista? Rakastamalla toista. Hyväksymällä hänet hyvine ja huonoine puolineen ja välittämällä hänestä.

Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa,
sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.

Mitä rakkaus on?
Sitä kauan hain.
Hetkenkö huumaa,
valhettako vain?
Mitä rakkaus on?
Rakkaus ikuinen.
Vain luota ristin
löysin vastauksen.

Exit (P.Simojoki)

Rakastumisesta
Rakastuminen on ihanaa. Huumaavaa. Toiveikasta. Sokeaa. Suosittelen sitä jokaiselle. Tavallisesti se näkee toisessa omien toiveiden täyttymyksen. Jos se huomaakin toisessa jotain "vikaa" - toisin sanoen sopimattomuutta omiin ihanteisiin - se yrittää hellästi korjata ne hänessä. Tässä maailmassa tuskin on mitään, mikä on huumaavampaa ja todellisuudelle vieraampaa kuin silmitön rakastuminen.

Rakastuminen on itsekästä. Se ei näe toista ihmistä. Usein se nousee halustamme olla rakastettuja, tulla rakastetuiksi. Olla omasta mielestämme täydellisen ihmisen rakastamia.

Jos edelläsanottu voikin kuulostaa kyyniseltä, niin ainakin se selittää, miksi rakastuminen on niin pohjaton pettymysten lähde. Toinen ei ollutkaan sitä mitä kuvittelimme. Emme voineetkaan korjata häntä. Eikä hän edes rakastanut minua, vaan vain omaa haavekuvaansa minusta. Ja hän yritti koko ajan muuttaa minua.

Koko asiassa on kaksi perusongelmaa. Ensinnäkin, tarpeemme tulla rakastetuiksi ei täyty, koska meitä ei kohdata vaan vain todellisuudelle vieras ihannekuva meistä. Kun oppii tuntemaan toisen, harhakuvitelmat rapisevat ja edessä onkin ihminen, joka ei lainkaan vastaa ihanteita. Ja joka ei edes rakasta meitä.

Toinen perusongelma on, että edessämme on ihminen, jossa on vikoja ja jota emme siksi tahdo rakastaa. Vikoja on meissäkin, mutta mitä sitten. Toisessa ne voi olla vielä vaikeampaa hyväkksyä - hänen pitäisi täyttää kaikki kriteerit. Eikä toista voi muuttaa yhtään sen enempää kuin itseäkään.

Rakkautta on vain yhtä lajia
Mikä sitten on ratkaisu? Kummallista kyllä ajattelin, että se olisi luopuminen. Luopuminen omista toiveista toisen suhteen ja omasta halusta olla rakastettu ja sen sijaan rakastaa toista. Toisin sanoen opetella tuntemaan ja hyväksyä hänet omana itsenään ja välittää hänestä. Tahtoa hänen parastaan ja toimia sen mukaan. Jos olemme kyllin nöyriä, voimme rakastaa ketä tahansa. (Ja nöyryyttä tarvitaankin omista toiveista luopumiseen...)

Tosin on totta, että rakkauskin kaipaa vastausta. Ennen kaikkea se kaipaa, että se otetaan vastaan. Se haluaa herättää vastarakkautta. Miten tämä tapahtuu?

Kun rakastamme, edessämme on ihminen, jossa ei enää ole mitään vikaa. Mehän hyväksymme hänet sellaisena kuin hän on. Sellaista ihmistä on helppo rakastaa. Kun hyväksymme toisen omana itsenään, ja päälle päätteeksi vielä välitämme hänestä - sanalla sanoen rakastamme häntä - niin johan on kumma, jos se ei herätä jotain vastakaikua. Eikö meissä itsessämmekin heräisi ensin kiinnostus toista kohtaan, millainen hän todella on, ja hyväksyisimme hänet mielellään, koska hänkin hyväksyy meidät. Ja jos hän välittää meistä, haluamme mekin välittää hänestä. Toisin sanoen alamme rakastaa häntä. Vain siksi, että hän rakasti meitä - todella. Molemmat tulevat rakastetuiksi.

Jos siis rakastuminen on itsekkyyttä, joka tuottaa pettymyksen, niin rakkaus on nöyryyttä, joka tuottaa tyydytyksen.

Tämä on sivumennen sanoen se tapa, jolla Jumala menettelee meidän suhteemme - Hän nöyrtyi ensin kuolemaantuomituksi ja suurimpaan mahdolliseen häpeään, jotta voisi tasavertaisena kohdata kenet tahansa ihmisen. Jeesus sovitti kaikki syntimme, jotta me voisimme tulla Jumalan luo sellaisina kuin olemme. Hän antaa meille uuden elämän ja voiman rakastaa, kun otamme vastaan Hänen rakkautensa. Me rakastamme Häntä, koska Hän on ensin rakastanut meitä.

Jumala antaa meille mallin siitä, kuinka meidän tulisi toimia toisiamme kohtaan. Rakkaus on valinta, päätös luopua jostain omastaan ja ottaa vastaan mitä saa. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei saisi mitä toivoo - rakastamisen taitoon kuuluu, että kertoo mitä toivoo, ja luottaa siihen, että oma rakkaus herättää vastarakkautta antamaan mitä toivotaan. Näin rakkaudella voi saada sen, mihin rakastumisessa joutuu pettymään.

Hän on päättänyt rakastaa meitä. Hän antaa meidän tehdä oman päämme mukaan ja luottaa siihen, että Hänen rakkautensa meitä kohtaan herättää meissä vastarakkautta ja me alamme toimia Hänen toiveidensa mukaisesti ja rakastaa Häntä ja niitä joita Hän rakastaa.

On vain yhdenlaista rakkautta. Toisen hyväksyvää ja toisesta välittävää rakkautta. Sillä ei ole väliä, onko se, joka rakastaa ystävä, sukulainen, sisarus, puoliso vai Jumala. Ainoa rakkaus on nöyrää rakkautta.

Rakastumisesta rakastamiseen
Jos olemme rakastuneet ja pudonneet takaisin todellisuuteen on meillä edessämme valinta - rakastaako, vai eikö rakastaa. jättäminen merkitsee, että hylkäämme hänet tai yritämme muuttaa hänet omien toiveidemme mukaiseksi. Rakastaminen merkitsee, että nöyrrymme ja luovumme omista toiveistamme ja hyväksymme toisen sellaisena kuin hän on. Rakastaminen ei ole helppoa. Se on nöyryyden mittari. Ja jos emme ole valmiita olemaan hyvin nöyriä, meidän on parasta yrittää valita puoliso, joka ei ole kovin vastenmielinen.

Rakkaus on monessa mielessä rakastumisen vastakohta. Rakastuminen näkee omat toiveensa - rakkaus näkee toisen ihmisen ja hyväksyy hänet. Rakastuminen haluaa toisen välittävän itsestä - rakkaus tahtoo välittää toisesta. Rakastuminen kaipaa vastausta - rakkaus lähtee omasta itsestä. Jos olemme rakastuneet johonkuhun, miten voimme alkaa rakastaa häntä?

Tahtomalla rakastaa. Rakkaus on tahdonvallan asia. Rakastaminen on vaatimattomuutta ja välittämistä. Siis sitä, ettei toiselta vaadita mitään ja tahdotaan antaa hänelle, mitä hän tarvitsee. Tahdotaan oppia tuntemaan toinen ja hyväksymään hänet. Uhraamalla omat toiveet ja kuvitelmat ja kohtaamalla todellisuus ja elämällä siinä.

Rakastuminen on hieno asia, mutta vielä hienompaa on, jos rakastumme toiseen ihmiseen, emmekä vain omaan toiveeseemme. Onnellisen avioliiton salaisuudeksi on joskus mainittu rakastuminen monta kertaa - samaan ihmiseen. Miten tämä on mahdollista? Rakastamalla toista. Hyväksymällä hänet hyvine ja huonoine puolineen ja välittämällä hänestä.

Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa,
sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.

Rakkaus on hieno, ihana ja myös karu selittämätön ilmiö, vaikka maailmassa on vaikka minkalaisia selityksiä ja teorioita. Jos tieteellisesti kerrotaan, niin yleinen selitys on että se on toimiva kemiaa kahden ihmisen välissä. Se on kahden ihmisen välinen side, joka pitää heitä yhdessä henkisesti, korotan siinä että se on henkinen side eikä siinä ole mitään yhteyttä fyysiseen puoleen. Saatan kyllä erehtyä asiassa, mutta kerron myöhemmin rakkauden fyysisestä puolesta.
Kerron etukäteen että, kaikki mitä minä kirjoitan tässä on Minun näkökulmani Rakkaudesta. Saan näitä ajatuksia omien kokemuksien pohjalla, myös keskustellut muiden ihmisten kanssa antavat pohjaa pohtimiselle. Luulen että, tämä teksti voi kyllä loukata joitakin ihmisiä. Jokaisella on tietysti oma näkemys Rakkaudesta, enkä aio väitä että muiden ajatukset ovat vääriä. Haluan vaan korosta Rakkauden todellisen merkityksen.
Rakkaus-sana on yleinen käyttötermi monelle tunteille. Rakastuminen ei aina ole todellinen rakastuminen, se on pikemminkin ihastuminen, ihminen rakastuessa kokee halun olla kohteen kanssa. Ihastuminen on harvoin rakkausaiheinen, ihminen ihastuu aina kohteen johonkin tai joihikin piirteisiin. Jokaista henkilöä viehättää jonkinlainen asiaa ihmisessä ja ihastuu niihin. Nämä piirteet voivat olla vaikka hyvä huumorintaju, puheliaisuus, hyvä kehonrakenne, kauniit muodot, seurallisuus, taidot, osaaminen, rohkeus, urheus, varallisuus ja vaikka mitä. Ihastuessa, ihminen haluaa kokea, nähdä tai tuntea näitä piirteitä. Mutta Rakkautta siinä ei ole. Siksi rakastumista ensisilmäyksellä ei ole olemassa, sen sijan ihastumista on.
Rakkauden tarve on samaa kuin, ihminen tarvitsee jotakuta, joka pitää huolta hänestä, joka antaa turvallisuuden tunnen, johon voi luottaa, jonka kanssa on mukava olla, jolle voi kertoa kaikki ja tietää että, hän ymmärtää.
Suudelma on ele, jonka yleinen merkitys on Rakauden osoitus. Mutta se ei aina tarkoittaa sitä, se on hyvin mukava ele, että siitä tuli vaikka tervehdyksen ele. Suudelma on myös osa seksuaalisesta nautinnosta.
Seksi on nautinto, se ei liittyy kokonaan rakauteen. On vain totuttu että, se kuuluu rakkauteen. Seksi on fyysistä nautintoa ja sitä nautintoa halutaan saada tai antaa vain läheiselle henkilölle ja se on tietysti rakastettu. Seksi on myös rakkauden osoitusta, jolloin henkinen side voimistuu. Seksi kaunimmin sanottuna on rakasteleminen. Ihminen tarvitsee seksuaalista nautintoa, siksi sitä harrastetaan myös Rakkauden ulkopuolella.
Jokainen on joskus kokenut Rakkauden tuottama tuskan. Kun joku jättää jotakuta, niin toinen, joka yhä rakastaa, kokee "maailman pahimman" tuskan. Tai jos ihastuksen kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.
Kuten edellä kerroin että, rakkaus ei aina ole todellinen, tälläinen suhde ei kestää pitkään. Se on tavallaan samanlainen asia kuin joku ostettu lelu, johon myöhemmin kyllästyy. Sama tapahtuu suhteessa, toinen kyllästyy toiseen, niin silloin he eroavat. Mutta kun toinen jättää, niin toinen kokee tuskan, jonka voi verrata rakkaan lelun hukkamiseen.
Todelliseen rakkauteen perustuva suhde on aito, kestävä ja aina täynnä iloa, huolenpitoa ja turvallisuutta. Tämäntapaisen suhden hajoaminen tuottaa sanoinkuvaamatoman tuskan, jonka harva haluaisi kokea toisen kerran. Siitä minun ei varmaan tarvitsee kertoa enempää.
Kaukorakkaus on vaikea, surullinen ja samalla iloinen ja mukava. Rakastavaiset tietävät että toinen rakastaa toista ja ovat aina valmiit auttamaan toista, henkisesti. Mutta jotain siinä kuittenkin puuttuu, fyysinen puoli. Kun rakastaa toista, silloin haluaa nähdä hänet, saada fyysisen kontaktin, joka voimistaa sidetta. Juuri sen puuttuminen satuttaa.
Elämä on sitä että rakastaa kaikkea ja sen rakkauden takia uhraa kaiken, mutta mitään siitä ei omista.

rakkaus on vain kemiallisia reaktioita aivoissa

mitä minä en tähän ikään mennessä ole saanut eli mua on syrjitty!

..mutta ei ainakaa seksiä!!!!

...raudanlujaa luottamusta kahden ihmisen välillä ja yhteisymmärrystä. Rakkaus on tunne siitä, että olemassa on joku, jonka kanssa voi jakaa aivan kaiken. Silloin tietää rakastavansa toista, kun ei häpeä tämän seurassa itseään eikä epäröi kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan ja toiveistaan. Rakkaus on antamista ja vastaanottamista, toisen huomioonottamista ja auttamista niin tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakkaudesta on hyvin helppo luoda kultareunuksisia, vaaleanpunaisia pilvilinnoja, kuten vastauksestani voi hyvin päätellä. :)
Mutten halua muuttaa käsitystäni ennen kuin saan itse kokea sen niin kovasti kohutun tunteen.