Siinä on kaikki

Hienosti kirjoitettu. Vielä kun käytännössä tehtäisiin jotain asian hyväksi, eikä vain puheissa, niin kuin monilla poliitikoilla on tapana tehdä. Puhua sitä mitä ihmiset haluavat kuulla ja toimia aivan täysin päinvastaisesti. Vaatii taitoa nähdä läpi ja rohkeutta toimia...

Tämän runosi pitäisi monistaa ja
jakaa kaikille (poliitikoille ja muille johtohenkilöille.)
Kirjoittaa päivä ja iltalehtien yleisönosastoon ja
kiinnittää jokaiseen ilmoitustauluun jne.

Rakkaus on elämä
elämä on rakkaus

Kirjoitit runon aiheesta josta usein vaietaan.

Hienoa Margitta, tämä oli minun mieleeni!

Runo, joka on myös kannanotto ihmisyyden puolesta.
Elämme aikaa, jollion raha, joka luotiin palvelemaan ihmistä, onkin käynyt isännäksi ja ottanut vallan.

Kaikki arvotetaan.
Mitataan rahassa ja rahana.
Kuka auttaa vanhusta?
ei kukaan, ellei siitä makseta.

Lääkäri kirjoittaa vaivaan lääkkeen.
Toiseen toisenlaisen ja kolmanteen kolmennen.
Ja sivuvaikutuksiin neljännen.

Lääketehdas kiittää
ja kutsuu lääkärin "lääkäripäiville"
jossa kerrotaan taas uusista lääkkeistä,
jotka auttavat vaivaan.

Eivät ne tautia paranna,
Eivät ne oloa juuri helpota,
mutta kolotuksen ne poistavat.

Ehkä tahokkaanpaa olisi, jos joku välittäisi.
Kävisi luona. Puhuisi ja kuuntelisi.
Rakastaisi lähimmäistään, niinkuin rakastaa rahojaan.
Onko rakkaudella hintaa?

Onko elämällä hintaa?
Onko ahneudella rajoja?
Ei!
Mutta jotakin on.

On vanhuus.
Se on kaikilla edessä.
Kaikilla jotka jaksavat juosta tässä rahan oravanpyörässä sinne asti.
Seesteinen kultainen vanhuus.

Vaiko sittenkin .
Tuskainen, kipujen ja kolotusten täyttämä
lääkehuuruinen
yksinäinen kuihtuminen.

Elämä on valintoja.
Tee valintasi.

Raha vai rakkaus.

Todella puhutteleva kannanotto Margitilta. Runo paljastaa, kuinka lyhytnäköistä on ihmisen ajattelu, kun omat asiat ovat aina etusijalla, vaikka ne olisivat hyvinkin ojennuksessa.
Näitä puheenvuoroja olisi todella viljeltävä ja saatettava ihmisten ulottuville. Josko ne herättäisivät ajatuksia ja sitä kautta kannanottoja ja tekoja.
Kyse ei ole pelkästään vanhuksista, vaan koko ajattelutavan mädännäisyydestä. Siitä, että raha on käynyt isännäksi ja markkinavoimat maailman valtiaaksi.

Kiitokseni sinulle Margitta. Olet onnistunut herättämään näkökulman, joka tuntuu kantavan äärettömyyksiin. Voisin jatkaa ja jatkaa, ...ja niin teenkin, mutta omassa päässäni, omissa ajatuksissani ja mietteissäni.

Kiitos!

Runosi on tämän nykyajan lööpeissä oleva Aihe,joka on kuin täky syysvaaleihin " että kuka korjaa potin " vaikka halu/tahto on yhteinen mutta oma yksittäinen kiiltokuva nousee Vanhuksia korkeammaksi...
Että Minä ja jne.. missä todellinen Päättäjien Yhteenkuuluvaisuus,

kun edellinen sukupolvi taisteli/rakensi tämän maan hyvinvoinninalttarille
mutta se tärkein arvokkain "jäi" saavuttamatta.

Tekstisi on Totta/Ajankohtainen runollinen aikaan saannos kuin mielipide tämän nykyajan "arvovalinnoista",silloin kuin heikoimmat,jotka ennen olivat vahvoja,ovat hintalappuina kilpailujen maailmassa.

Vastaan kaikille
teille ihanille

olitte mukana
ajatuksienne voimalla
hyvää asiaa tuomassa
ehkä hitusen
muutostakin luomassa

ainakin silloin
kun me olemme
niitä harmaahapsia
runojen tuhansia
kirjoittajia

ehkä silloin jo
tai ei sitenkään jos
ei asiat miksikään muutu
ja jos ei kaikki asiaan puutu

niin me eletään
samalla tavalla
kuin ei mitään
olisi koskaan

ollutkaan toisin
voi jos vielä voisin
käteni yhteen liittää
ja runon muodossa kiittää

saan näin olla yksi osa tässä
ikuisessa oravanpyörässä

Kaunehin kiitokseni kaikille lukijoille ja kommentinsa antaneille

niih...vaikka hyvinvointiyhteiskuntamme on kehittynyt ja saanut paljon lainsäädännöllisesti vuosikymmenien pitkäkin kehityksen kuluessa..jos, ajatellaan että, Suomessa vasta oikeastaan sotiemme jälkeen meille lainsäädännölliset puitteet luotiin vahvana rakentaa tulevaa järjestelmäämme pala-palalta.. aika siinä mielessä suhteellisen lyhyt jos, mietitään historiallisena aikajännevälinä...on samalla käynyt niin..että, johtuen tuosta monista rakenteellista muutosprosesseista joita Suomi sotiemme jälkeen on kokenut ns.agraaliyhteiskunnan muuttumisesta aina ensin. teolliseksi sittemmin yhä kehittyvämmäksi tietoyhteiskunnaksi joka yllättäen vie aika paljon myös rahaa...?? Näiden systeemien uudelleen muokkaus ja se että, ne saadaan toimimaan..ajatellaan nyt vaikka tulevaa HUS- potilastietojärjestelmää ja sen uudistamista...ja tämä on osa...tämä tietojen käsittely...eli tiedon siirto...yksistään on jo niin monitahoista ja kallista...että, se vie ainavaan enemmän ja enemmän resusseja...samaan aikaan sitten kun isot instituutiot isoissa kaupungiessa ja miksei myös kuntayhteisössään joutuvat paneutuvaan jatkuvasti...ja kehtittelemään näitä omia järjestelmiään...koska yhteiskunnan rakenne on moninkertaistunut ja lainsäädäntö samoin vaikeutunut...yksittäinen helppokin päätös...vaikkuttaa korreraation tavoin muihin päätöksiin...jää se yksilöstä kuten aloittaja tässä kauniissa runossaan pohti...lopulta aina vain yksinäisemmäksi ja yksinäisemmäksi....täytyy olla tietoa ja taitoa täytyy osata verkostoitua saadaakseen apua...ihan tavalliseen arki-elämässä selviintymiseen...Mitä enemmän yhteiskuntamme tietoverkostot ns. palvelevat meitä...sitä syvämmälle tähän hämäkin verkkoon yksilöinä lopulta hukumme. Aika on rahaa...eli lopulta ei rahakaan enää auta..vaikka sitä olisi...

Tsau:Friidu....ajatuksin....tätä voisi jatkaa...loputtomiin..syy ja seuraus suhteiden pohtimista;)))