Poistin...kaiken.
Kirjoitetut sanat. sanat joita en koskaan
lausunut sinulle ääneen..ajatukseni jotka
olin tallentanut tietämättä edes miksi
vaistoni varassa....
Joita en ollut raaskinut poistaa. Peläten
hukkaavani jotain ainutkertaista tallentanut
huolella...moneen kertaan..varmuuden ja varmuuden
kopioiksi..jotakin varten..en vaa osaa yhdistää
miksi...en enää.
Siinä luki. Kansio. Merkintöjä.
Delete nappulaa joiduin painamaan
pitkään. Laittamaan kursorin sivun loppuun
täyteen kirjoittujen sivun alempiin nurkkaan...
En halunut tyhjentää muulla tavoin...
yksi rivi kerrallaan...kuin jättäen samalla
sinulle hyvästit viimeisen kerran...
Sanat vilisivät nopeaan tahtiin taaksepäin pois
pyyhkiytyen..kuin kirkas kylmä vesi..olisi
huuhtonut ...kaiken pois. Mieleni tyhjäksi..
Vuosien...kestäneen ystävyyden poistaminen..
Miten se onnistuu...en tuntenut mitään..
Mieleni.
Ei ollut enää haikea.
Se oli vaan välinpitämätön.
Tiesin rakkauten sinuun oli
kuollut. Tunteeni, uteliaisuuteni..ikäväni.
Kaikki.
Aivan kuin sinua ei koskaan...
Aivan kun et olisi koskettanut sieluani..koskaan. Niin kipeästi..
Aivan kun en olisi kuullut matalaa pehmeää ääntäsi..
joka kietoi minut.. aina ihmeelliseen hellään pehmeyteen...aivan kun..
Aivan kun et olisi sanoillasi saanut minua
itkemään..et nauramaan..et ikävöimään.
Olin tallentanut niin tarkasti tuon kaiken. Muistiin...
Mieleni muistiin..syvälle..
Nyt sillä ei ollut enää merkitystä.
Katson ulos ikkunasta.
Siellä on pimeää...ajattelen sinua nyt
ehkä viimeisen kerran...kuitenkin..ja
kuiskaan sinulle...hiljaa...niin hiljaa
etten kuule edes itse: siinä kaikki...
Tsau:Friidu
Kirjoitetut sanat. sanat joita en koskaan
lausunut sinulle ääneen..ajatukseni jotka
olin tallentanut tietämättä edes miksi
vaistoni varassa....
Joita en ollut raaskinut poistaa. Peläten
hukkaavani jotain ainutkertaista tallentanut
huolella...moneen kertaan..varmuuden ja varmuuden
kopioiksi..jotakin varten..en vaa osaa yhdistää
miksi...en enää.
Siinä luki. Kansio. Merkintöjä.
Delete nappulaa joiduin painamaan
pitkään. Laittamaan kursorin sivun loppuun
täyteen kirjoittujen sivun alempiin nurkkaan...
En halunut tyhjentää muulla tavoin...
yksi rivi kerrallaan...kuin jättäen samalla
sinulle hyvästit viimeisen kerran...
Sanat vilisivät nopeaan tahtiin taaksepäin pois
pyyhkiytyen..kuin kirkas kylmä vesi..olisi
huuhtonut ...kaiken pois. Mieleni tyhjäksi..
Vuosien...kestäneen ystävyyden poistaminen..
Miten se onnistuu...en tuntenut mitään..
Mieleni.
Ei ollut enää haikea.
Se oli vaan välinpitämätön.
Tiesin rakkauten sinuun oli
kuollut. Tunteeni, uteliaisuuteni..ikäväni.
Kaikki.
Aivan kuin sinua ei koskaan...
Aivan kun et olisi koskettanut sieluani..koskaan. Niin kipeästi..
Aivan kun en olisi kuullut matalaa pehmeää ääntäsi..
joka kietoi minut.. aina ihmeelliseen hellään pehmeyteen...aivan kun..
Aivan kun et olisi sanoillasi saanut minua
itkemään..et nauramaan..et ikävöimään.
Olin tallentanut niin tarkasti tuon kaiken. Muistiin...
Mieleni muistiin..syvälle..
Nyt sillä ei ollut enää merkitystä.
Katson ulos ikkunasta.
Siellä on pimeää...ajattelen sinua nyt
ehkä viimeisen kerran...kuitenkin..ja
kuiskaan sinulle...hiljaa...niin hiljaa
etten kuule edes itse: siinä kaikki...
Tsau:Friidu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voihan hippokampus mitä haikeutta..
Muistojen täsmäpoisto tai oman mielen muokkaaminen niin, että tiettyjä asioita ei ole koskaan tapahtunutkaan...
Minäkin oikein kaivamalla kaivan tiettyjä juttuja muistilokeroistani.Miksei niitä voisi vain kuopata syvemmälle ja heittää hiekkaa niin paljon päälle, että happi loppuu...
http://www.youtube.com/watch?gl=SN&feature=relmfu&hl=fr&v=qq14xWj1tqE
Kiitän runostasi halin ja huokauksen kera..
Tässä runossasi voni osittain tunnistaa itseni.
Kirjoitin kerran runon sanoista joita ei koskaan lausuttu ääneen.
Haikeasävyinen, sopii hyvin tämänhetkiseen mielialaani.
Pidin tästä!
Kiitos, rakkaat palstalaiset. kauniista sanoistanne....minun oli pakko saada tämä puristava tunne rinnassani... edes jotenkin puetuksi sanoiksi...Olen niin surullinen siitä, runoni jolle tämä on tehty..on ihminen joka tällähetkellä erittäin katkera minua kohtaan...tiedän että, hän ei pysty ehkä nyt antamaan anteeksi..mutta, toivon että, joskus..olimme toistemme parhaat ystävät ..mutta, se vaan ei kestänyt...Vakuuttelimme aina toisillemme että, tämä ystävyytemme kestäisi mitä tahansa...olin se joka hylkäsi....ja ....joka myös katui myöhemmin...tekoaan. Jota ei saa enää tehdyksi;) joskus me vaan erehdymme pahasti...liian pahasti..
Tsau:Friidu
Mielenkiintoista omien tunteiden analysointia. Asioiden siirtämistä elämänarkistoon. Elämään kuuluukin koko tunneskaala kirjavuudessaan. Laittaa miettimään, mitkä asiat muistaa, mitkä vaipuvat unohduksen hämärään.
..aivan samoin ajattelen...ihan koko tunne-skaala.En tiedä..joskus vaan tuntuu jos, niitä raskaitakin suruja ja pettymyksiä ei jo tässä iässä;))) tai tähän ikään menessä olisi kokenut..eivät ne onnen pienet pipanat sitten niin ihanilta tuntuisikaan... Vanhetessaan ainakin minä pehmenen...sitä ei ole enää ehdoton eikä armoton muille ei myöskään itselleen.....ehkä elämä opettaa tai edes hiukan hioo särmiä...ei halua edes muistaa muutakuin hyvät ja kauniit asiat huonot painuvat sakkana jonnekin..ja hyvä niin....hyvät hetket..ne nousee pintaan...Jos, kaikkia rupeaisi minäkin miettimään liian tarkkaan mitä on koettu jo....niin liian raskaaksi kävisi tämä loppupätkä..taivaltaa;))) täytyy säästää voimiaan..ehkä se on viisautta jo..tai sitten vaan sitä että, kaikkea ei yksinkertaisesti muista...