Ilmeet, eleet....

Tuttujahan nuo eleet ovat, eilenkö juuri ajattelin Yhdyvaltojen Barak Obamalla olevan näitä rennon olemuksen eleitä kädet taskussakin, tiedä sitten onko ne harkittuja vai ei.
Joskus pidän itsekin kädet taskuissa, varsinkin etutaskussa, jossa kädet on lähes kiinni toisissaan, kiva tunne kun ei olkalaukkua viitsi pitää mukanaan, hihna rintojen välissä.

Kasvokkain kun juttelee onkin hauskempi ja luonnollisempi tapa tulkita toisiaan, sitä kun näkee pienimmänkin ilonpilkahduksen toisen silmissä.
Vaistonvaraistakin varmaan josta ei mitään tiedä, vaikeaa olis eritellä. Joko pitää ja syntyy keskustelua, tai sitten ei.

Tiedä häntä niiden syvien otsaryppyjen tärkeyksistä, voiko tietää ajatteleeko hyvin tarkkaan jotakin, en tiedä, joskus kyllä näkee *tyyriin* tuntuisen ihmisen, - *tärkeilevän* näköisen, sen vaan erottaa jotenkin, suusta minä olen näkevinäni sen.

Huvittavaltahan se tuntuu, mutta niinpä ollaan me ihmiset joskus sitäkin :)
Varmaan olisi terveellistä nähdä oma olemuksensa filmillä, vaikka olenhan senkin nähnyt, enkä nyt järkyttynyt tai hämmästellyt mitään. Oman äänen kuullessani ensi kerran, ei se samalta kuulostanut, kuin omissa korvissani.

Tutulta kuitenkin, ja tykkäsin lopulta. Otsaryppyjä, -- ei löydy täältäkään.

Niin, kyllähän silmät paljastavat tosi paljon, melkein "kaiken." Mistähän nää enemmän naisille ominaiset nenänalusrypyt tulevat, toisilla ihan hurjasti, miehillä ei taida lainkaan.
Äänentoistolaitteissakin erilaisuutta, ei ääni kuullosta aina samalta

Ääni omissa korvissa on niin lähellä:D jopa nielussakin.
Suun suipisteluista kai ne rypyt tulee, jos me ilmehditään suullamme, jos nauravilla, että suu aukee ja venyy pituussuuntaan, enpä oo miettinyt,----- jaa tupakkia kun imee suukin siitä suipistuu :D

Täytyy lisätä, ettei luultas minun ihan rypytön olevan, on toki nenänalusryppyjä. Mutta onkohan auttanut suun väänteleminen, törötteleminen ja mutristelu, että oon nähny enemmänkin jollain olevan, leukojakin taitaa mulla olla aika monta.

Eiköhän ne otsarypyt ole sellainen normaali kasvojen muutos joillekin, vaikka kyllä kun jotain oikein tarkasta haluaa johonkin kiinnittää huomion ne voi ilmestyä.
Kehonkieli on monesti hyvin paljastavaa, ja helposti tulkittavissa.
Joku luennoitsija voi selvitä heikosta puheesta olemalla eloisa ja jo kättely sisään tullessa on helpottavaa ja jännitystä poistavaa.
Hyvä ryhti tapaamisessa ja henkilön huomiointi katseella ensi tapaamisessa poistaa myös jännitystä ja on helppo aloittaa keskustelu tai neuvottelu.
Eilen katselin Obaman 'sisääntuloa' johonkin tilaisuuteen se oli suorastaan ystävällinen, mutta hän on varmasti jo tottunut ja löytänyt tärkeimmät tekijät tiukkiinkin tilanteisiin.

Kyllä jatkuva käsien katselu ja jonkun paperin tai esineen hipelöinti tuttujen tai tuntemattomien tapaamisessa antaa kuvan ettei ole oikein kiinnostuntu asiasta.

Onhan ihan luonnollista että tutut ja vähemmän tututkin löytää jotain maneereja joista on hyvä kertoilla ja keskustella.

Yleiskuvan ensinäkeminen tekee pitkäksi aikaa vaikutuksen ihmisestä on se hyvä tai huono.

Esiintymiskoulutuksessa videoidaan harjoituksia, tuttua jo peruskoulussa.
Kädet eivät tahdo asettua luontevasti, toiset huitovat laajoin liikkein, toiset pusertavat nyrkkiin, pikkutytöt näpräävät hameen helmaa, miehillä käsi sujahtaa rentoutta tavoitellen taskuun. Huvittaa tuo Texin kuvaama tapa olkalukun pidosta, kuin rähinäremmi rintojen välissä, mutta siinähän veska sopivasti on turvassa ja käyttövalmiina, on vaan niin naisellista pidellä sirosti varsinaista lyhytsankaista käsilaukkua. Joskus olen kateellinen miesten monille taskuille, on rinta- ja povitaskua, perstaskua ja reisitaskua, ei tarvitse käsilaukkua kanniskella eikä huolehtia sen mukana kulkemisesta.

Kasvojumpalla saa ihmeitä aikaan, mutta rentous ja iloisuus ovat parasta kasvohoitoa. Nauraessa ja hymyillessä kymmenet lihakset pääsevät töihin ja sopivassa tilanteessa voi ryhmässäkin irvistellä, mutristella, muikistella, suipistella, väännellä naamaansa. Säteittäiset naururypyt silmäkulmissa ovat ihanat, huolirypyt kulmakarvojen välissä jo nuorilla ajoittain kertovat, että elämä ei aina ole kuin silkkiä vaan. Niinistössä vakuuttaa hänen poikittaiset otsaryppynsä, ottaa vakavasti tehtävänsä, hänellä on tosin vastapainona iloisesti ylöspäin kääntyvät suupielet. Kotona puhuttiin viilirypyistä, joita naiset saavat ylähuuleensa varsinkin jos imee posket lommolla tupakkaa. Sehän oli parasta tupakoimattomuusvalistustakin, ja nykyisinhn sitäkin botoxilla hoidetaan, mutta uskon että e-o -asentoihin suun jumppaus on yhtä tehokasta.

Ai niin, ei pitänyt otsa rypyssä alkaa aihetta pohtimaan ja esitelmöimään.
Tässäkin hyvä ohje otsaryppyjen ehkäisyyn . Laula tyttö sinisilmä, Erkon sanoin, Merikannon sävelmä. Olen kuullut Tapani Kansan laulamana, mutta vain Karita Mattilan löysin.

http://www.youtube.com/watch?v=Be9yk5LiRSw

Minä vaan lyhyesti tokaisen, jotta otsarypyistä tuli mieleen pääministerimme otsa, joka silloin tällöin rypistyy aikamoiseksi kynnöspelloksi.
Toivottavasti huolet aina välillä helpottuvat, ettei rypyt jätä pysyviä uurteita vielä muuten sileään otsaan

http://www.bloomberg.com/photo/finland-s-prime-minister-jyrki-katainen-/92465.html

ps. moni väärinkäsitys palstalla jäisi syntymättä, jos "keskustelussamme" näkisimme toistemme ilmeet. Ruumiinkieli kertoo niin paljon.

Täytynee tarkentaa etteivät opitut ylempänä kerrotut ole minulle tuttuja peruskoulusta, koska peruskoulu alkoi Pohjoisesta ja tavoitti Uudenmaan vasta kun olin jo valmistunut.

Hyvä että mielenkiinto kuitenkin heräsi!