Pääkirjoitus 5.9.2012:
Isoveli valvoo lapsia huonosti
Keskiviikko 5.9.2012 klo 01.06
Lapsia ei auteta ottamalla heitä huostaan entistä enemmän.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä vihjepuhelimeen, jos epäily herää.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä vihjepuhelimeen, jos epäily herää.
Nimetön lastensuojeluilmoitus on helppo tehdä, mutta vaikeampi on usein soittaa naapurin ovikelloa. Surmatusta Eerikasta tehtiin 18 lastensuojeluilmoitusta - myös naapurustosta - mutta se ei riittänyt pelastamaan 8-vuotiaan tytön henkeä. Nyt poliisi tutkii, onko Helsingin sosiaalitoimessa rikottu virkavelvollisuutta.
Tragedia on nostanut esiin räikeitä puutteita alalla. Lastensuojelulakia sovelletaan vaihtelevasti - kunnasta ja sosiaalityöntekijöiden kyvyistä riippuen. Kun osa lapsista joutuu kärsimään sietämättömissä perheoloissa, toisaalla huostaanoton todisteeksi voi riittää sosiaalityöntekijän ilmaisema huoli lapsesta.
Usein päätökset vastaavat lapsen etua, mutta huostaanottoprosessin on myös voinut käynnistää Asperger-lapsen normeista poikkeava käytös. Joskus äidin avomielinen tilitys omasta kriisistä on johtanut lapsen sijoittamiseen.
Lapsen hätään on reagoitava. Epäilevä valvontavaltio ei saa silti olla hyvinvointiyhteiskunnan päätepiste. Vuoden 2008 lastensuojelulaki on asettanut lääkäreille ja opettajille aiempaa tiukemman ilmoitusvelvollisuuden, mutta samalla alentanut kenen tahansa ulkopuolisen kynnystä reagoida viranomaiselle.
Vuonna 2010 tehtiin 57 000 lapsesta yli 88 000 ilmoitusta. Yli puolet niistä johti selvitykseen suojelutarpeesta. Samaan aikaan pätevistä sosiaalityöntekijöistä on avohuollossa pula. Etelä-Suomessa vain puolet heistä täyttää kelpoisuusehdot.
Kun Etelä-Suomen tilannetta kartoitettiin 2011, niin suurten kaupunkien vaikeudet korostuivat. Kun suosituksen mukaan yhdellä työntekijällä saisi olla 25-30 asiakasperhettä, Vantaalla luku on 66. Siellä vain 31 prosenttia lastensuojelutarpeen selvityksistä ennätettiin tehdä kolmen kuukauden määräajassa.
Eerikan kuolema on herättänyt tunteita sekä voimattomuudesta että epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka ripeä huostaanotto olisi pelastanut tytön, soitto vihjepuhelimeen ja laitos ei ole yleisratkaisu parantaa lasten oloja. Toimet eivät saa toisaalta kaatua laitospaikkojen niukkuuteen.
Suomessa on 18 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta ja nuorta. Kansainväliset yritykset - kuten pörssiyhtiö Mehiläinen - ovat huomanneet kasvualan ja ovat tulossa Suomen sijaishuoltomarkkinoille. Markkinavoimien ja normittavan valvonnan sijaan tarvitaan lapsen tarkempaa kuuntelemista, varhaista puuttumista ja välittämistä. Niin viranomaisilta kuin meiltä kaikilta lähimmäisiltä.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012090516040864_pk.shtml
Isoveli valvoo lapsia huonosti
Keskiviikko 5.9.2012 klo 01.06
Lapsia ei auteta ottamalla heitä huostaan entistä enemmän.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä vihjepuhelimeen, jos epäily herää.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä vihjepuhelimeen, jos epäily herää.
Nimetön lastensuojeluilmoitus on helppo tehdä, mutta vaikeampi on usein soittaa naapurin ovikelloa. Surmatusta Eerikasta tehtiin 18 lastensuojeluilmoitusta - myös naapurustosta - mutta se ei riittänyt pelastamaan 8-vuotiaan tytön henkeä. Nyt poliisi tutkii, onko Helsingin sosiaalitoimessa rikottu virkavelvollisuutta.
Tragedia on nostanut esiin räikeitä puutteita alalla. Lastensuojelulakia sovelletaan vaihtelevasti - kunnasta ja sosiaalityöntekijöiden kyvyistä riippuen. Kun osa lapsista joutuu kärsimään sietämättömissä perheoloissa, toisaalla huostaanoton todisteeksi voi riittää sosiaalityöntekijän ilmaisema huoli lapsesta.
Usein päätökset vastaavat lapsen etua, mutta huostaanottoprosessin on myös voinut käynnistää Asperger-lapsen normeista poikkeava käytös. Joskus äidin avomielinen tilitys omasta kriisistä on johtanut lapsen sijoittamiseen.
Lapsen hätään on reagoitava. Epäilevä valvontavaltio ei saa silti olla hyvinvointiyhteiskunnan päätepiste. Vuoden 2008 lastensuojelulaki on asettanut lääkäreille ja opettajille aiempaa tiukemman ilmoitusvelvollisuuden, mutta samalla alentanut kenen tahansa ulkopuolisen kynnystä reagoida viranomaiselle.
Vuonna 2010 tehtiin 57 000 lapsesta yli 88 000 ilmoitusta. Yli puolet niistä johti selvitykseen suojelutarpeesta. Samaan aikaan pätevistä sosiaalityöntekijöistä on avohuollossa pula. Etelä-Suomessa vain puolet heistä täyttää kelpoisuusehdot.
Kun Etelä-Suomen tilannetta kartoitettiin 2011, niin suurten kaupunkien vaikeudet korostuivat. Kun suosituksen mukaan yhdellä työntekijällä saisi olla 25-30 asiakasperhettä, Vantaalla luku on 66. Siellä vain 31 prosenttia lastensuojelutarpeen selvityksistä ennätettiin tehdä kolmen kuukauden määräajassa.
Eerikan kuolema on herättänyt tunteita sekä voimattomuudesta että epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka ripeä huostaanotto olisi pelastanut tytön, soitto vihjepuhelimeen ja laitos ei ole yleisratkaisu parantaa lasten oloja. Toimet eivät saa toisaalta kaatua laitospaikkojen niukkuuteen.
Suomessa on 18 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta ja nuorta. Kansainväliset yritykset - kuten pörssiyhtiö Mehiläinen - ovat huomanneet kasvualan ja ovat tulossa Suomen sijaishuoltomarkkinoille. Markkinavoimien ja normittavan valvonnan sijaan tarvitaan lapsen tarkempaa kuuntelemista, varhaista puuttumista ja välittämistä. Niin viranomaisilta kuin meiltä kaikilta lähimmäisiltä.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012090516040864_pk.shtml
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Joskus äidin avomielinen tilitys omasta kriisistä on johtanut lapsen sijoittamiseen."
Joo, tuo se vie luottamuksen rippeet.
Intensiiviosaston psykologi oikein kehotti minua vanhempaa puhumaan "välillä omistakin kokemuksista" ja niin kerroin nuoruuden jännittämisvaivoista lähtien, abortinkin mainitsin ja paljon juttuja ajoilta ennen kuin olin sanut lapsen. Lausunnossa luki, että "äiti puhuu vuolaasti itsestään, mutta hyvin niukasti lapsestaan." Tää tuki (mm) heiän suunnitelmaa jatkaa huostaa!
Anita Kärki ottaa Keskisuomalaisen kolumnissa kantaa lapsisurmaan, lapsen kuulemiseen ja siihen, miksei huostaanotettujen lapsien asiantuntijuutta käytetä hyväksi.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/hata-hiljaisuuden-takana/1241460
----------
Johanna Korhonen ottaa kantaa lapsisurmaan kolumnissaan Hesarissa.
Toiveikas höpötys estää näkemästä pahuutta.
http://www.hs.fi/kulttuuri/Toiveikas höpötys estää näkemästä pahuutta/a1305597288432
-----
Jos tuo juoniminen tapahtui HDL:n intensiiviosastolla, niin älä välitä!
Siinä laitoksessa JOKA AINOAN vanhemmuuden arvioinnin tulos on vanhemmalle negatiivinen eli ei mitään väliä sillä, että otit psykologin kehotuksesta onkeesi ja kerroit välillä itsestäsikin.
Se laitos intensiivihoitoineen on kaiken lasten"suojelun" kieroutuneisuuden ydinlinnake. Sossutkin närkästyivät siitä, miten siellä valehdeltiin ja yritettiin hyppiä sossujenkin silmille monessa asiassa. Vanhempien kohtelu oli TIETENKIN ala-arvoista, samoin tietysti lasten, mutta heidän kohtelustaan on jo niin paljon kirjoitettu, että jäi sen takia viimeisenä todetuksi.28
Lastensuojelun keskusliitto.
Lehdistötiedotteet
3.9.2012 13.09
Tiedonkulun ongelmat lastensuojelussa selvitettävä
Viranomaisten välisessä tiedonsiirrossa piiloudutaan salassapitovelvollisuuksien taakse liian usein. Lainsäädäntö ei estä tiedonkulkua, mutta nyt on vakavasti pohdittava estääkö nykyisen kaltainen byrokratia inhimillisen kohtaamisen, esittää Lastensuojelun Keskusliitto.
Viime päivinä olemme joutuneet miettimään mikä meni vikaan tapauksessa, joka johti 8-vuotiaan tytön kuolemaan. Läheisten hätä ja huoli on ollut ilmeinen. He ovat kuitenkin toimineet asiassa aktiivisesti, kuten välittävien aikuisten kuuluukin.
– Kihlakunnan syyttäjän päätös jättää poliisille tutkintapyyntö lastensuojelun toiminnasta on tärkeä signaali. On ensiarvoisen tärkeää, että tapahtumien taustalla olevat tosiasiat, jotka johtivat surulliseen lopputulokseen, tutkitaan perusteellisesti. Vastaavilta tapauksilta on vältyttävä tulevaisuudessa painottaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.
– Tämä on oppimisen paikka viranomaisille. Jos tämän ääreen ei pysähdytä, voi tällaisia tapauksia valitettavasti tulla lisää.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tekemät päätökset perustuvat pääsääntöisesti monelta eri asiantuntijalta koottuun tietoon. Keskeistä on myös sosiaalityöntekijän ja asiakasperheen välille muodostuva vuorovaikutussuhde.
– Onkin selvää, ettei kukaan tee tämän kaltaista virhettä yksin eikä lopputulos voi olla yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätöksenteon taustalla on aina iso joukko ihmisiä ja asiantuntijoita.
Sosiaalityöntekijät tarvitsevat aikaa sekä perheiden kanssa työskentelyyn että päätöksenteoksen tueksi tarvitsemansa tiedon kokoamiseen muilta viranomaisilta. Ongelmaksi voi muodostua viranomaisprosessien eteneminen eriaikaisesti.
– Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikkea tietoa ei saada päätöksenteon tueksi. Ja näin näyttää valitettavasti tapahtuneen myös tässä tapauksessa, kun lapsen inhimillinen hätä ei ole välittynyt viranomaisille. On selvitettävä, päätyikö kaikki saatavilla oleva tieto asiasta päättävälle.
Traaginen tapahtuma haastaa viranomaisyhteistyön pohtimaan sellaisia keinoja, joilla parhaiten jatkossa varmistetaan lapsen edun mukainen saumaton tiedonkulku niille tahoille, jotka sitä lapselle ja perheelle palveluja järjestäessään tarvitsevat ja erityisesti päätöksenteon tueksi, Sauro painottaa. Lainsäädäntö ei sitä estä.
– Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kyllä sujuvan tiedonsiirron. Nyt salassapitovelvollisuuden taakse piiloudutaan liian usein.
Viranomaisten tulisi Sauron mukaan kiinnittää huomiota myös siihen, miten suoraan lapsen ja perheen ongelmista puhutaan.
– Meidän on myös vakavasti mietittävä onko meillä aikaa ja halua kohdata avuntarvitsijat. Vain avoin asioiden käsittely auttaa lasta ja perhettä. Lapsella täytyy olla myös luottoaikuisia, jotka pysähtyvät lapsen mielipiteiden ja näkemysten äärelle. Lapsen viestiä ei saa koskaan sivuuttaa. Vai onko näin, että nykyisenkaltainen byrokratia estää inhimillisen kohtaamisen? Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen pohtii.
Pelkkä yksittäisen tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, millaisia tilanteita, asioita ja haasteita lastensuojeluasiakkaiden taustalla on.
– Sen selvittäminen vaatii tilanteiden systemaattista tarkastelua, joka meiltä Suomesta puuttuu. Lastensuojelun tutkimus on hajanaista ja ehkä sattumanvaraista, Heinonen toteaa.
Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
[email protected]
--------
"Vai onko näin, että nykyisenkaltainen byrokratia estää inhimillisen kohtaamisen? "
Kyllä se turhan usein tuntuu estävän tai sitten sossuna on henkilö, joka ei ole oikein selvillä, mitä inhimillisyys oikein lasten suhteen tarkoittaa.