Kysyisin, onko kellään omaa kokemusta aikusen lapsen masennuksesta ja miten siihen järkevästi osaisi suhtautua? Poikani on siitä kärsinyt pitkään, hänellä on oma firma ja työt jää joskus aivan heitteille, isästä tuntuu, että poika on laiska, minä näen asiassa paljon muutakin, voiko joku saman kokenut antaa neuvoa, miten parhaiten autan masentunutta poikaani?
Masennus
Yksi äiti vaan!
21160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Patista lääkäriin!
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsekin hakeutumaan terveydenalan ammattilaisen puheille, jos masennus alkaa liiaksi haitata elämää.
Vaiva kun vaiva, kyllä kannattaa hakea apua ajoissa.
Ei aikuisen lapsen saaminen lääkäriin ole niin helppoa. Aika voimaton on jos ei aikuisella lapsella itsellään ole sairaudentuntoa, tai sitten pelkää leimautuvansa hakeutuessaan mielenterveysongelmista hoitoon.
Moni äiti ja/tai isä painiskelee samojen ongelmien kanssa. Terveydenhoitohenkilökunnan kanssa kotiin meneminenkin on niin radikaali toimenpide, vaikka se lapsen parhaaksi olisikin, että se saattaa viedä asiat huonompaan suuntaa vanhemman ja lapsen välillä.
Lapsi pahimmassa tapauksessa katkaisee välinsä kokonaan vanhempiinsa loukkaantuessaan, kun tuntee että hänen henkilökohtaista koskemattomuuttaan on loukattu ja asioihinsa sekaannuttu.
Kundi lekuriin.
Onhan tässä masista itekelläänkin, vain täydet idiootit on aina tyytyväisiä ja hyväntuulisia. Mun käsityksen mukaan, pikimiten lekuriin. Terkkarista net oletettavasti työntää pillereitä ja varailee aikaa jonnekin terpiaan. Sitten kun se rumba ohi, aikanaan psykiatrille. Oikotie on yksityinen.
Masis kaiketi maan yleisin sairaus, kyllä siihen apua saa, lähinnä pillereitä. Vakava sairaus, tappava pahimmillaan. Ei nettipalstoilta kovin häävejä neuvoja voi saada, täällä ehkä on mielenterveyspotilaita, vähemmän lääkäreitä. Sä et paljoa kundia voi auttaa, koita patistaa se sinne lekuriin pikimiten.
=DW=
Pillereitä on haettu, silti on vaikeata, haluaisin lähinnä saada ohjeita, kuinka osaisin suhtautua oikein tähän sairauteen, onko kellään omakohtaista kokemusta, kuinka parhaiten voi auttaa??
On kokemusta aikuisesta, muttei omasta lapsesta. Puhu ja kysele mikä poikaasi kiinnostaisi. Onko hän mahdollisesti pettynyt työhönsä, ihmissuhteisiin, turhautunut? Onko hänellä haaveita jne. Kysele kaikkea mahdollista, koita saada hänet avautumaan. Vie hänet kävelylle ja puhu tunteista, hänen ja omistasi.
Kiitos, että joku on ollut mukana ahdinkossani, sitä samanlaista kokemusta en ole löytänyt, kiitos kuitenkin.
jos hänellä on firma?
Kuka tietää mikä asia on?
Pulla suomalaiset vanhat kuinka elätte????
Firma se on yhden miehen maalausfirmakin. Sellaisissa hommat tosiaan jää hoitamatta, kun ainoa työläinen on sairaana. Isommisssa pajoissa voipi mennä työterveyteen ja ottaa sairista.
Masikseen ei mun käsittääkseni aina kuulu vain yhtä asiaa, kun useampi ongelma, suoranaista syytä ei oikein voi keksiä.
Aina joskus törmää ihmisiin, jotka ei ymmärrä masennuksesta mitään. Melkein kaikki ovat joskus masentuneita, joillain se muuttuu sairaudeksi. Kevyt kenttäveetutus ei ole vaarallista, krooniseksi muuttuessaan se on hengenvaarallista. Jos miettii itsemurhia, niille on jokin syy. Parikin tyyppiä, jotka tuntenut, sairastaneet masennusta ja eipä niitä maanpäällä enää näe kuin ehkä valokuvista.
=DW=
mikä on oikeaa masennusta, ei kaikkea väsymystä ja alakuloa voi sanoa masennukseksi, suomessa aivan liikaa vouhotettaan että masennuksen takia ihmiset on eläkkeellä, tietenki kun ei ihmistä arvoteta, ei anneta työtä, ihminen on yhteiskunnan hylkäämä ikuiseen työttönyys putkeen, tämä ei ole oikeeta masennusta vaan SUURI pettymys yhteiskuntaan, jo koulut on hakoteilla, koulujen oli syytä palata entisiin tiukasti normaali kouluihin,
niissä kehittyy normaaleita määrätietoisia ihmisiä,
nyky kouluissa tulee epävarmoja haihattelijoita,
MITÄ masennus on ?
masennuksesta höpistää aivan liikaa, tuntuu siltä kuin ihmiset ei olisi oikeesti perillä mitä on oikea masennus,
nykyään kaikki alakulo, pettymysten aiheuttamat mielipahat pannaan masennuksen piikkiin, voi surkeus,
oikea masennus on harvinaisuus,
se on todella siraus, ihminen on menettäny täysin elämän halunsa, masennus on fyysinen sairaus , elimistöstä puuttuu määrättyä ainetta jota terveellä ihmiselle kehittyy luonnostaan itsestään,
mutta sairalle sitä ei muodostu jostain syystä, siis ihmisellä on puutostauti, siltä osin,
tämä ihmiseltä puuttuva tärkeä aine voidaan korvata lääkkeellä, lääke on välttämätön elämän ylläpitämiseksi,
lääkitys on yhtä välttämätön kuin sydän sairaalle sydän lääkkeet, muuten tulee kuolema,
on väärin suurien pettymyksen tuomaa, ja loukkauksista aiheuttavaa epätoivoa ja paahaa mieltä alakuloa sanoa masennukseksi,
oikea sanonta on pettymyksestä johtuvaa toivottomuutta, tietenki suuri pettymys ja toivottomuus voi mysö johtaa kuolemaan,
itsemurhan muodossa, joten pettymykset elämässä on myös hoidettava asian mukaisesti.
Ei ihan noin, Kun ei ole fyysinen sairaus. Voi olla sitäkin. Mutta mun käsittääkseni pillerit kyllä vaikuttavat aivoihin, ne lisäävät kyllä jotain aineita, mutta vika ei välttämättä ole aivoissa ollenkaan.
Yks tuttu masentui, kun sai syövän. Se kyllä hoidettiin leikkaamalla, mutta joutui syömään masennuslääkkeitä sen jälkeen lopun ikäänsä. Että siinä tapauksessa syöpä aiheutti masennuksen.
http://www.terve.fi/masennus/masennus
http://tiedostamaton.net/masennussyyt.html.
=DW=
Ihmistä ei ole tarkoitettu tähän elämänmuotoon:
Masennuslääkkeitä saaneita oli v. 2010 yli 430 000 ihmistä, ja
niiden kokonaiskustannukset olivat n. 44,5 miljoonaa euroa.
Neuroosi- ja rauhoittavista aineista korvauksia saaneita oli
v. 2010 lähes 200 000 henkilöä, unilääkkeistä yli 350 000
henkilöä. Nämä korvausryhmät kulkevat limittäin, ja suuri osa
masennuslääkkeiden käyttäjistä käyttää niiden rinnalla rauhoit-
tavia ja/tai unilääkkeitä.
Joop
Masislääkkeitä kyllä määrätään muihinkin vaivoihin. A-klinikalta tukitaan SSRI ja unilääkkeet välittömästi ja jos joutuu katkolle siellä tungetaan vahvemmat pillerit. Onkait se masentavaa olla katkolla, mutta mun mielestä noit menee enenpi alkoholismin ja siitä tulevien vieroitusoireiden hoitoon. Alkoholismi ois viisainta hoitaa jotenkin muuten ja aikaisemmin, mutta pillerit helppoja ja halpoja.
Kävin joskus A-klinikalla. Se nyt vaan meni niin, pikakatko 3 päivää. Aamulla klinikalle pillerit naamariin. En tiedä, mitä apua niistä oli, mutta vitamiinimehu oli hyvää. Ei kolmessa päivässä ketään saa raitistumaan, jos on muutamia kymmeniä vuosia hankkinut alkoholiriippuvaisuutta. Muttamä en kai ollut niitten mielestä tarpeeksi juoppo, että ei mua alettu sen enenpää "hoitamaan".
=DW=
Tue lastasi, näytä, että välität, ota osaa hänen elämäänsä kuuntele, juttele hänelle.
Kun hän sitten avautuu ja kertoo ongelmasta, ymmärrä häntä vaikka se koskettaisi juuri sinua. Älä itse masennu tai syyllistä itseäsi. Hyväksy tosiasiat ja näytä rakkautesi.
Kävin kesällä läpi toisenlaisen tilanteen. Nyt olen onnellinen, menin läpi oman taisteluni, hyväksyin en syyllistänyt. Syksyn lehtien pudotessa maahan tuntuu hyvältä elää kun läheisen ongelma on ratkaistu, syyt selvitetty ja asiat hyväksytty.
Käsittelin asiaa palstalla omalla tavallani, kirjoittaminen auttaa ainakin minua henkilökohtaisesti helpottaen erottelemaan tunteeni ja ottamaan "järjen käteen".
Lähden kohta kolmivuotisrintasyöpäkontrolliin. Tsemppiä sinulle aloittaja asioilla on tapana järjestyä.
Kannusta avautumaan.
Mielenterveyskuntoutujien omaisilla on oma järjestö: Omaiset mielenterveystyön tukena. Löydät osoitteen netistä. Sieltä saat tietoa ja vertaistukea, kuulet muiden
samassa tilanteessa olevien kokemuksista.
Järjestöllä on toimintaa monilla paikkakunnilla, toivottavasti sielläkin, missä asut.
Sinä autat poikaasi jo nyt. Olet hänen puolellaan, et häntä vastaan.
Demeter@
Arvaapa mikä päivä, en haluaisi kenellekään tämän päivän kokemuksiani. Onneksi taisin päästä säikähdyksellä, mutta tiukkaa teki labra tutkii vielä neulanäytteet, joita otettiin vasemmasta rinnastani.
Jäykkänä ja lamaantuneena tuijotin tutkimushuoneen kattoon. Onneksi epämääräiset pallerot leikatussa rinnassani osoittautuivat rasvansiirron aikaansaamiksi kystiksi. Arvaa menenkö enää täytettäväksi.
Itkin, itkin ja itkin, koska olen taas kuivilla, mutta pelko seuraa koko loppu elämäni.
Pakko purkautua ; /
"Lentelijä"
"Masennus kuuluisi oikeastaan onnistumis/epäonnistumis aloituksiin"
H.
Jos sattuisit saamaan miesten yleisimmän eturauhassyövän, tekisitkö aloituksen onnistuin- ei kun epäonnistuin?
Toivon, että et sairastu.
Korppis,
Voin kuvitella... Vai voinkohan ? Tutut ovat kyllä kertoneet noista peloista. Pienikin häikkä elimistössä aiheuttaa ison "hälytyksen". Mutta sun luonnolla selviää kyllä...
Käväisehän postissa....
Masennus kuuluisi oikeastaan onnistumis/epäonnistumis aloituksiin.
Saattaa kuulua myös nuoren lapsen tukehduttamiseenkin.
Aloitus on hauska provo-kopio aikaisemmista aloituksista.
Yleensä masennus johtuu huonosta koulutuksesta, Somalismista ja niihin liittyvistä avo/avioliitoista.
Nainenhan se aina nurkan takaa pilkottaa.
Mieheen kohdistuva kunnioitus on hyväksi, kunnioituksen puute on pahasta.
Varsinkin jos kunnioituksen puute johtuu miehestä.
Miehen epäonnistuminen johtaa aina masennukseen, ja siihen ei auta muu kuin naisen antamat rahat, äidinkin rahat.
Ilman niitä annetaan helposti turpaan.
Tässäpä aloitukseen liittyvää pashaa.
H.
Pienyrittäjien kesken burn out tai masennus on hyvin yleistä. Se on sanomattoman rankka ala toisinaan! Olenkin kehittänyt oman moton ex-yrittäjänä - yritän ja yritän, eikä mistään tule mitään ;)) siltä se joskus tuntui.
Tietysti pillerit auttaa silloin, jos masennus on mennyt jo niin pitkälle ettei enää oikein jaksa ryhtyä mihinkään. Mutta pitää ehdottomasti muistaa, että ne vaan laimentaa oireita, ne ei paranna itse masennusta koska se ei paranna sitä elämäntilannetta joka on johtanut masennukseen! Se pitää saada muutettua, tai se suo ei lopu.
Pystyykö poikasi juttelemaan asiasta yhtään? Mikä häntä painaa? Onko se työ, koska hän ei enää aina jaksa sitä? Voitko auttaa häntä löytämään vaihtoehtoja tälle duunille? Ihan konkreettisia, voiko hän myydä sen ja vaihtaa alaa, lähteä opiskelemaan, miten käy jos hän laittaa firma pussiin ym.ym.... Kaikkihan on täysin kiinni siitä mitä hän itse kokee vaikeaksi, miksi elämä on just nyt niin raskasta? Onko jotain muuta tapahtunut. Mutta masennuksen kokeneena tiedän, että syy pitää selvittää ja suuntaa muuttaa.
Lisään vielä, kun on ihan maassa, ei jaksa itse maalailla niitä kuvia joissa on ratkaisu hankalalle tilanteelle. Ei jaksa unelmoida, eikä jaksa hakea vaihtoehtoja. Ei jaksa mennä työkkärille eikä jaksa kaivaa esille niitä tietoja mitkä tarvii. Tässä kuka tahansa voi auttaa, hakemalla tietoa, maalailemalla niitä kirkkaimpia visioita mihin omat harmaat värit ei nyt just riitä.